Kirjoitin tämän jutun vähän väärään paikkaan. Olen jo monta päivää itkenyt ym. Voisko joku auttaa mua ajattelemaan selkeästi!? En tiedä mitä tehdä... Tarinani on täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=1500000000000113&posting=22000000035296146
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=1500000000000113&posting=22000000035296146
Vastaukset 6
Vanhimmat
linkillä en minä ainakaan päässy lukemaan juttuasi?
Anteeksi. Koko jutun pitäisi löytyä isien-jutut-palstalta
Pääsin linkistäsi eteenpäin kun poistin pari ylimääräistä merkkiä.
Sitten asiaan. Tilanteesi on vaikea, ymmärrän täysin. Olen itse nyt 7.kuulla raskaana, yksin odotan ja laitan kotia, mitä nyt näillä vähillä tuloilla pystyn. Olen siis myöskin työtön. Lapsen isälle juominen ja muut naiset ovat tärkeintä, raskauden puoliväliin meni ok, nyt emme ole enää edes väleissä, en jaksanut enää. Euroakaan en häneltä ole saanut, enkä tule saamaan. Itselläni myös mahdolliset isyydenselvitysasiat mietinnässä. On vielä vähän aikaa ja haluan järkevän ratkaisun tähän.
Kuinka pitkällä odotuksesi on? Oletko puhunut neuvolassa? Itse sain neuvolasta hyvää apua. He hommasivat sosiaalityöntekijän, joka erikoistunut näihin juttuihin. Et sinä tyhjään asuntoon jää. Saat varmasti apua tarvittaviin hankintoihin. Ei ole minullakaan auttajia, muutamasta kuukausittaisesta satasesta olen repinyt pikkuhiljaa kasaan rahaa, kiertänyt kirppareita, pyörinyt ale-, ja poistomyynneissä. Rankkaa on, mutta ei toivotonta.
Sinä tarvitset nyt tukihenkilön ja se löytyy, kun avaat suusi, vaikka siellä neuvolassa. Sinua ei jätetä yksin.
Tsemppiä kovasti!
Olen 5.kuulla, eli puoli välissä. Neuvolassa en ole vielä puhunut, kun tilanne tuli vasta pe päälle. Jotenkin pelottaa avata neuvolassa suunsa ja ajatus soliaalityöntekijästä ahdistaa. Jos he ovatkin minua vastaan!?
Onneksi en ole koskaan ollut mikään tuhlaaja, tiedän pärjääväni vähällä.
Kuinka vanha olet? Millaista on odottaa yksin? Mulle tää on tällä hetkellä todella rankkaa, mutta omasta kokemuksesta tiedän että lapsen on parempi olla raittiissa kodissa. Miten pysyä lujana, kun kuitenkin välitän vielä miehestä?
Et varmaankaan ole ensimmäinen, joka joutuu vastaavaan tilanteeseen. Olet todella rohkea, kun uskalsit tehdä sen ainoan oikean ratkaisun, eli heittää mies pihalle turvataksesi lapselle raittiin kodin. Nyt sinun tarvitsee tosiaan enää kertoa tilanteestasi neuvolassa. He laittavat sitten asiat rullaamaan eteenpäin. Neuvolassa ja sossussa eivät missään nimessä ole sinua vastaan, vaan arvostavat rohkeuttasi toimia tilanteessa ja haluavat auttaa sinua elämässäsi eteenpäin. Tavoitteenahan heillä on terveet ja onnelliset äidit ja lapset. Se onni löytää vielä sinunkin luoksesi. Rakentuu pienistä palasista sinne tällä hetkellä tyhjään kotiin. Tulee vielä monia päiviä, kun tuntuu ettei mikään suju ja palat on hukassa, mutta pikkuhiljaa kuva alkaa hahmottua ja jonain päivänä elämäsi palapeli on valmis ja voit sanoa olevasi onnellinen. Minulle ei ole ihan vastaavaa sattunut, mutta oman elämäni palapelin olen rakentanut ja nyt se vihdoin alkaa olemaan valmis ja olen onnellinen. Mutta pohjalla on käyty. VOIMIA!
Se on rankkaa, ei siihen muuta voi sanoa. Itsekin odotan yksin, olen odottanut melkein koko raskauden ajan. Aluksi luulin, että raskauden edetessä helpottaa, kun pääsee muuttamaan uuteen kotiin, jossa ei ole ahdistavia muistoja.
Mutta mitä pidemmälle tämä raskaus etenee, sitä todellisemmalta tämä yksinäisyys tuntuu.
Ei tietenkään kaikki päivät ole synkkiä, mutta vaikeaa on ollut ja niin monet itkut itketty.
Vauvasta olen onnellinen ja hänen puolestaan suru onkin suurin, kun ei ole isää joka välittäisi. Tuntuu todella pahalta, kun ei lapsi ole tehnyt mitään ansaitakseen sellaista.
Välillä olen miettinyt myös että olenko ihan hullu kun yksin olen tällaiseen ryhtymässä, mutta en silti vaihtaisi vauvaani mihinkään. Tiedän että meistäkin vielä onnellisia tulee. Ei tarvitse kuin katsoa noita pieniä toppahaalareita, jotka vaatekaapissa roikkuvat ja odottavat käyttäjäänsä, niin tiedän että vauva on parasta elämässäni. Huolimatta siitä, etten ihan näin toivonut asioiden menevän.
Yksinodottaminen vasten omaa tahtoa jättää syvät haavat, mutta pitää vain uskoa että aika parantaa. Elämä on mitä siitä tekee.