"APUA-VIISAAT AUTTAKAA!"

Kirjoitusvirheisiin keskittyminen on kyllä turhanpäiväistä. Yleensä sitä harjoitetaan, kun ei ole sisällöllistä annettavaa keskusteluun.

Muutoinkin oikeinkirjoitus on täysin keinotekoisia konventioita, joita ohjataan ylhäältä päin. Ranskan kielessä esimerkiksi pidetään kiinni paljolti keskiaikaisista kirjoituksen konventioista, vaikka puhuttu kieli on muuttunut sen jälkeen merkittävästi.

Italian kirjoituskieli perustuu pieneen Toscanan murteeseen, joka syrjäytti vahvojen hahmojen vuoksi muut murteet. Kirjoitetun kielen konventiot ovat aina valtapolitiikkaa ja keinotekoisia. Aitoa, luonnollisesti syntynyttä kielen käyttöä kuullaan kaduilla puhekielenä.

Oikeinkirjoituksen keinotekoisuudesta löytyy hyvä lisäesimerkki läheltä: norjan kieliä on kaksi, kirjanorja ja nykynorja, joista edellinen perustuu tanskan kirjoitusasuun, jälkimmäinen on tuoreempi variantti, joka pyrittiin luomaan "norjalaisemmaksi".

Kaikki kirjoituskielet ovat kuitenkin keinotekoisia. Kieli ei ole jähmettynyt järjestelmä, vaikka oikeinkirjoitusintoilijat ehkä niin haluaisivatkin. Tarkkaan ottaen mitään "oikeaa kirjoitusasua" ei ole olemassakaan. On vain sovittuja sääntöjä, joita muutetaan erilaisten ideologioiden ja tarpeiden pohjalta.

on useampi kuin yksi "oikea" pääte. Voit käyttää vapaasti joko -den tai -tten päätettä, ne ovat aivan samanarvoiset.
Ajattelepa vaikka omena-sanan monikon genetiiviä: omenoiden, omenoitten, omenien, omenain.
Ihan kaikkeen ei ole eikä tarvita kiveen hakattuja sääntöjä ja määräyksiä.

Helsingin yliopiston professori Ahlqvist pyrki runttaamaan 1800-luvulla Aleksis Kiven käyttämän kielen maanrakoon. Sinänsä Ahlqvistilla oli omat näkemyksensä kirjakielemme lähtökohdista. Hän kannatti kirjakielemme rakentamista savolaismurteitten pohjalle. Itsekin itäsuomalaisena en mene arvon professoria moittimaan. Taisi kuitenkin olla täysin toivoton yritys. Sen sijaan kirjailija Kivelle hän teki vääryyttä.

Varsinkin itsenäisyytemme aikana oikeakielisyyden vaalijat ovat saaneet tiukan otteen kielemme käytöstä. Omana oppikouluaikanani 1950- ja 1960-luvun vaihteen tienoilla suomenkielen opettajamme varoitti meitä koululaisia professori Lauri Kettusen vääristä teorioista. E.A.Saarimaa oli ylin ja oikea auktoriteetti kieliasioissa. Kettusella ja Saarimaalla taisi olla erimielisyyttä jostain astevaihteluseikoista.

Oma henkilökohtainen kielellinen kurittomuuteni on johtanut tahalliseen kerettiläisyyteen eli käytän mm. "asemasta"-muotoa enkä valoisina hetkinäni sano enkä kirjoita "asemesta", vaikka jo koulussa niin velvoitettiin tekemään. Tuo "asemesta" on jonninjoutava kieli-inkvisiittoreitten keinotekoinen keksintö. Ja genetiivin saa mielestäni jokainen muotoilla niin kuin haluaa eli siis: asioitten, asioiden, asiain. Kaikki kelpaavat eikä siihen ole kenelläkään nokan koputtamista.