Käykää katsomassa abortin puolustajat ja muutkin!

että mika ebeling on häiriintynyt ja ihan yleisellä tasolla sairaaksi todettu tapaus...Ja sinä raasu hänen linkkiään menit tiirailemaan? Juups, sehän kiva, jos et ikinä itse aborttiin menisi,kaikki kunnia sille - pitääkö lupauksesi silloinkin, jos tulet raiskauksesta raskaaksi ja jälkiehkäisy pettää? (ai niin,ethän sinä sellaista huolisi,lapsi se on ei toivottu raiskaajan lapsikin,syntyköön tänne kärsimään olemisestaan,itsekkään hihhulin vuoksi). T. eräs hyvin ei-toivottu ja siitä jotakin tietävä

ja katsonut monta muutakin saittia. Kaikki ne kauhukuvat ja Silent Scream -propagandavideot sun muut. Halusin tietää kaiken asiasta, ennen kuin tein päätöksen.

Ja aborttiin menen.

Hanki sinä lapsukainen oikeasti järkevämpää tekemistä kuin Ebelingin sivuilla käyminen. Se ihminen ei ole terve.

Niin, säikyin itsekin noita kuvia kun ne eka kertaa näin, mutta ne ovat tosiaan typerää provosointia,vaikka kuvat aitoja ilmeisesti onkin. Kyseiset sikiöt, jotka jo täysin ihmis-lapsilta näyttää, on iältään jo reilut 20-viikkoisia, ja SUOMESSA aborttia noin pitkälle edenneessä raskaudessa EI enää hyväksytä missään tapauksessa. Mikäli et tätä tosiasiaa ymmärrä, tutustu hieman ihmisen biologiaan ja siihen miltä max. 12-viikkoinen(viimeinen mahdollisuus tehdä abortti) oikeasti näyttää, ihmisen piirteet siitä ovat vielä kaukana, voit jopa verrata kilpikonnan tai naudan samanikäiseen alkioon, näyttävät aivan samalta. Jokatapuksessa abortti on jokaisen oma asia, eikä kultalusikka suussa syntyneellä mitään-mistään-tietämättömällä lapsukaisella ole siihen mitään sanomista.ota selvää asioista ennen kuin päätäsi auot!

'Ei tulisi mieleen mennä aborttiin'... Jos haluat lasta, älä ihmeessä teekään aborttia! Jos taas raskaus on vahinkoraskaus, etkä lasta halua, niin tee palvelus syntymättömälle lapsellesi ja tee abortti.

Olen itse syntynyt ei-toivottuna, äitini harkitsi aborttia, mutta ei jostain syystä tehnytkään sitä. Ympäristön painostuksella oli varmasti osansa asiaan. En synnyttyänikään muuttunut toivotuksi lapseksi.

Kun olin 3 vuotias, äitini oli kärsinyt minusta niin paljon, että alkoi suruunsa juomaan. 5 vuotiaana olin ensimmäistä kertaa etsimässä äitiäni baareista ja sen jälkeen siitä tulikin tapa 2-4 kertaa viikossa. Kotiavainta minulle ei voinut antaa, sillä olinhan vain typerä kakara, joka ei olisi avaimesta mitään tajunnut ja olisi kuitenkin sen vain hukannut. Niinpä istuin pihalla tuntikausia pahimmillaan aamuyön tunteihin saakka, kunnes väsyin odottamiseen ja lähdin etsimään äitiäni lähikapakoista. Ovimiehet oppivat nopeasti tuntemaan minut ja äitini ja kertoivat minulle jo ovella, että äiti ei ole täällä tänään, mutta hänet on nähty siellä ja siellä. Hyvä niin, ettei tarvinnut kiertää jokaista savuista räkälää läpi etsien äitiä pöytien alta.

On minulla isäkin, mutta hän oli paljon ulkomailla töissä ja aina hänen ollessa kotona äitini käyttäytyi lähes kuin malliäiti. Mutta odotas, kun isä lähti taas matkalle...

Isäni oli minulle todella rakas ja ikävöin häntä suuresti hänen ollessa matkoilla. Kun hän tuli kotiin, äitini omi hänet täysin itselleen. Jos yritin olla isäni kanssa, äitini keksi minulle aina jotain tekemistä, jonka takia jouduin lähtemään ulos tai pahimmillaan hän nipisteli minua, niin etten uskaltanut tulla hänen lähellekkään ja sitten hän liimautui isäni kylkeen.

Humalassa ollessaan (siis lähes tulkoon koko ajan) äitini hoki minulle: "Kun olisin silloin tehnyt abortin, niin tarvitsisi nyt kärsiä näin kamalasti. Kyllä mä kulta sua rakastan, mutta voi että kun sua ei olis olemassakaan". Äitini syyttää minua edelleenkin elämänsä pilaamisesta, vaikka onkin aivan itse tehnyt päätöksensä raskauden jatkamisesta - en minä.

Joten puheet siitä, että ei-toivottu raskaus muuttuu lapsen syntyessä toivotuksi lapseksi on paskapuhetta. Voi näin joskus tapahtuakin, mutta ei kannata luottaa siihen. Tässä tapauksessa kun tehtyä ei saa tekemättömäksi, ei palautusoikeutta ole.

Olen kohta kolmekymppinen ja nyt olen alkaa näyttää siltä, että jossain vaiheessa saatan saada elämäni kuntoon. Jos kuitenkin voisin palata menneisyyteen päättää äitini puolesta, päättäisin abortin puolesta. Tämä kolmenkymmenen vuoden tuska ei ole elämän arvoista.