Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    SYT-rahoista

    Joulukuussa 1974 vl-puhujien keskuuteen levisi nimetön kirje "PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA". Tuossa kirjeessä kyseltiin mm.: "Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet puoluetukirahoja` vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle."
    Kirjoittajalla ei näytä olleen yksityiskohtaisia tietoja jo vuosia sitten vastaanoteuista SYT-rahoista, mutta oikeilla jäljillä hän joka tapauksessa oli. Siksi Päivämies tarttuikin välittömästi vuoden 1975 ensimmäisessä numerossa "nimettömiin kirjeisiin ja kirjoituksiin" ja leimasi kirjeen eriseuraiseksi, kaunaiseksi ja valheeliseksi. Kirjettä ruodittiin kovin sanoin niin pääkirjoituksessa kuin puhujien kokouksesta kertovassa pääjutussakin. Lukijalle ei kuitenkaan paljastettu kirjeen eräitä kiperiä yksityiskohtia. Mm. SYT-rahoista, joihin kirjeessä aivan selvästi viitattiin, vaiettiin täysin. Sen sijaan SRK_n miehet alkoivat vuoden 1975 alusta vaakuuttelemaan, ettei tileissä ja taloudenhoidossa ole mitään hämärää ja että nyo väittettiin lähtevät väärästä hengestä.
    Kirjeen kirjoittaja näyttää havaineen SRK:n todellisen johtajan HS:n jo liian mahtavaksi kasvaneen roolin, koska kirjeessä aivan oikein tuleviakin tapahtumia aavistaen kysyttiin: "Onko ja miksi veli x on tehty `pääneuvottelija`ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa." Kirjoittaja ihmetteli sitä, että ellei HS ole selvittäjänä, ollaan hempeyden hengessä eikä raitis henki saa sanella päätöstä.
    Kirjoittajan tekemän havainnon Päivämies jätti mainitsematta, mutta muisti kyllä mustata kirjeen hengen täysin.
    Kirjeessä puututiin myös vl-liikkeessä jo laajalle levinneeseen väärään hoitokokousoppiin, jonka perusteita oli haettu selittämällä vertaukset kuolleista kaloista ja lusteista sillä tavoin, että se oikeuttaisi "enkelit" eli siis puhujat puimatantereen puhdistukseen tällä lopun ajalla. Päivämies kuittasi kirjeen kirjoittajann oikean huomion toteamalla, että kuolleet kalat ja lustevertaus sekä toisaalta Kristuksen kirkkolaki(Matt.18) on yhdistety kirjeessä väärällä tavalla. Päivämies ei tosin kertonut miten ne sitten oikealla tavalla yhdistetään.
    Päivämies tuli epäsuorasti hyväksyneeksi opin kuolleista kaloista, joita lopun ajalla viskellään pois. Kyseessä oli vakava opillinen harha, josta myös Reinikainen ja Saari kiistelivät vuosikausia kulissien takana.
    Päivämies-lehdelle tärkeimmäksi arkumentiksi nousi kirjeen nimettömyys, anonyymisuus.
    Nytkin SRK vastustaa nettipalstoja sillä perusteella, että niissä esiinnytään nimettöminä. Mutta niin on pelko suuri vielä tänä päivänäkin. Jos joku erehtyy omalla nimellään sanomaan jotain negatiivista ja paikkansa pitävää SRK:sta, niin kyseinen koneisto leimaa hänet oitis hulluksi.
    1067225
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 106

    Vanhimmat

    Mitem tähän sopii se oppi, etä SRK on erehtymätön ja jumalan huoneen hallitus? Paikalliset seurakunnat voivat toki erehtyäkin.

    Äänestä

    Mahtoiko olla myös PYJ-rahoja?

    Täysin ymmärrettävää, että SRK hyssyttelee ja haluaa, ettei vaalikarja tiedä SYT-rahoista mitään.

    Äänestä

    on ostettua kannatusta.
    Varmaankin aikanaan Kokoomuslaiset asiasta kritisoivat. Tässä ei kyllä ole ollut vuosiin mitään epäselvää. Muistaakseni Ministeri Tytti Isohookana-Asunmaan kirjoittamassa Keskustan historiikissä tähän viitataan myös.
    Ajassa ajan tavalla myös SRK:ssa.

    Äänestä

    SRK vaati ehdotonta kuuliaisuutta ja kritiikittömyyttä, mutta tuo vaatimus seisoi sittenkin tyhjän päällä. Sen perustui hillittömään haluun salata omia virheitään.

    Äänestä

    Onko sinulla avaaja sitä kirjettä tai oletko itse lukenut sellaista kirjettä?
    Väitit että sitä olisi levitety puhujille. Oliko useallekkin vai onko tämä joku yksittäinen tapaus? Mistä on tietosi peräisin? Siis kirjeestä ja sisällöstä. Sehän olisi omalla tavallaan arvokas kirje historian kirjoittajille ja tietysti liikkeen jäsenille. Varsinkin kun nyt tiedämme muuta kautta ne poliittiset rahoitus sotkut. Nyt sitä kirjettä voi peilata uudestaan jo tunnettuun historiaan. Ja tarkastella kuka puhui ja kirjoitti totta. Ja kuka valehteli sanoissaan ja kirjoituksissaan.

    Äänestä

    • Kyllä minulla on kopio kyseisestä kirjeestä ja on se monen tutkijankin käytössä. Voisin tietysti siteerata sen kokonaan vaikka tälle palstalle niin että kuka tahansa, myös vl-uskoinen, pääsisi tutustumaan siihen.
      Tietysti kuka tahansa voi väittää sitä väärennökseksi tai jonkin hullun mielikuvitukselliseksi sepustukseksi, mutta ihmeen tosissaan näyttää Päivämies aikoinaan kirjeen sisällön ottaneen, sattuneista syistä.
      Päivämiehen juttujen sisällön perusteella näyttää siltä, että lehden käytössä oli nimenomaan tämä kyseinen kirje.

      Äänestä

    • kirjeestä kirjoitti:

      Kyllä minulla on kopio kyseisestä kirjeestä ja on se monen tutkijankin käytössä. Voisin tietysti siteerata sen kokonaan vaikka tälle palstalle niin että kuka tahansa, myös vl-uskoinen, pääsisi tutustumaan siihen.
      Tietysti kuka tahansa voi väittää sitä väärennökseksi tai jonkin hullun mielikuvitukselliseksi sepustukseksi, mutta ihmeen tosissaan näyttää Päivämies aikoinaan kirjeen sisällön ottaneen, sattuneista syistä.
      Päivämiehen juttujen sisällön perusteella näyttää siltä, että lehden käytössä oli nimenomaan tämä kyseinen kirje.

      Jos sinulla on se kirje, niin ole hyvä ja kirjoita se tälle palstalle. Kokonaan. Päiväyksineen ja keille kaikille se on lähtenyt.

      Äänestä

    • ole niin hyvä kirjoitti:

      Jos sinulla on se kirje, niin ole hyvä ja kirjoita se tälle palstalle. Kokonaan. Päiväyksineen ja keille kaikille se on lähtenyt.

      (merkintä: Saapui 11/12 – 74)


      PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA

      Veljemme Pietari kirjoittaa: ”Kaitkaa Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on ja pitäkää siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, ei myös niin niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaa laumalle esikuvaksi”(Piet.5:2,3).
      -Hyvät puhujaveljet. Olisin mielelläni niin rohkea, että esittäisin itseni, mutta en voi sitä tehdä koska pelkään seurauksia. Siitä huolimatta olen saanut olla yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa ja haluan niin olla edelleenkin. Miksi kirjoitan näin. Siksi, että tunnen monen ahdistavan kysymyksen sisimmässäni ja valtakuntamme työsaralla. Ahdistusta lisää vielä se, että monet puhujaveljet arkoina kyselevät samoja asioita toinen toiseltaan.
      -On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
      Tästä huolimatta Jumalanvaltakunnan työ on mennyt eteenpäin ja meidän tulee rukoilla, että Jumala henkensä kautta siunaisi työmme ja että päätöksemme olisi PYHÄNHENGEN sanelemia.
      -Kun Jumalanvaltakunta on yksi yhteinen perhe, olemme vastuussa toinen toistemme yksityisenä kristittynä. Mitä vielä, olemme vastuussa niistä päätöksistä mitä me teemme ja puhumme. Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.
      Puhujaveljet, asettakaamme käsi sydämelle niin lähelle, että kuulemme sen lahjomattoman tuomarin äänen, joka ei anna etsiä ihmiskunniaa, eikä tunne ihmispelkoa vaan ainoastaan Jumalan pelkoa totuudessa.
      Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.
      -Ennenkaikkea, vielä kerran palauttakaamme Jumalanvaltakunnan olemus mieleemme. Ennen uskoneet ja vielä tänäänkin uskovat kirjoittavat näin:
      ”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
      Ja veljemme Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:
      ”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ. Sekin on yksi Jumalanvaltakunnan tuntomerkki, että mädäntyneet kalat kulkevat valtakunnan verkon mukana ja ohdakkeet kasvavat samassa pellossa vehnien kanssa.
      -Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
      Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.
      Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
      Me puhujapoloiset olemme niitä joiden välit pitäisi ennen kaikkea olla avoimet ja ettemme yljän viipyessä alkaisi syödä leipäveljeämme. Vielä vähemmin kantamaan toistemme päähän työvaliokuntaan seläntakana ja tiukanpaikan tulleen vaikka tekemään sen turhaksi.-
      Veljet, maantomu ympäröi raskaasti kuolemattoman osamme majaa.
      (kopiossa vajaa rivi)….näkyy helposti ja kahden ja kolmen todistus on, - vaikka se olisi vääräkin on voimakkaampi kuin yhden. On ihmisrakkautta ja pelkoa joka panee vaikenemaan vaikka tunto sanoisi toista.
      Kuitenkin Jumalan tuomio on vanhurskas, eikä kysele miten moni muu ajattelee näin.
      Teemmekö yhteisen päätöksen, että puhumme kaikki mikä liikkuu huonoina asioina seurakunnissa ja koskekoon asia ketä tahansa. Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä. – Voisi siihen luetteloon vielä vaikka lisätä omalla nimellä tupakanpolton, joka varsinkin nuorine tyttöjen ja rouvien suussa herättää pahennusta ja kun samalla suulla vielä tunnustaa uskoa sekä varoitta(a) maailmallisuudesta.
      Rohkenen esittää muutamia keskusteltavia asioita edessä olevaan puhujaveljien kokoukseen:
      -Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet ”puoluetukirahoja”vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle.
      -Mistä johtuu ja mikä mahtaa olla syynä, että veli Kimpimäki ja eräät muut veljet jokin aika sitten valittivat, että veli Saaren mukaan lähetysmatkoille on vaikea saada veljiä. – Edesmennyt V.Polvi kertoi näin ja mahdollisesti edessäolevissa kokouksissa on veljiä jotka ovat kuulleet samoja valituksia. En kumminkaan voi vaatia ketään esiin koska pelkään joutuvani heitetyksi ”mädäntyneitten” kalojen joukkoon.
      Todetkaamme kuitenkin, että jos Polvi ym:t ovat tämän puhuneet valetta, voi veli Kimpimäki ym:t sitä rohkeammin puheet julistaa valheeksi. Jälelle jää vain yksi jonka tuomio on vanhurskas ja se tuomio on vielä meidän edessämme.
      -Edelleen josta Siioni sairastaa ja kyselee:
      Onko ja miksi veli Saaresta on tehty ”pääneuvottelija” ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa. – Toiseksi, tämä tapa on jo antanut aihetta tulkintaan, että ellei Saari ole selvittäjänä ollaan muuten ”hempeitä”, eikä raitis henki ole saanut päätöstä sanella.
      On valitettavaa, että edellä mainittuja ristiriitoja on veljien suussa ja sydämessä niin onko ihme jos kalinoita syttyy siellä ja täällä.
      (kopiosta puuttuu osittain ensimmäinen rivi)pompi j u l k i s e s t i kokouksessa kumota ja silloin ne lakkaavat Siionia vaivaamasta.
      ”KUIVA HENKI” Tuo nykyisin paljon käytetty syyte on minulle antanut paljon ajattelemisen aihetta. Tunnen tuon pelon omassa sydämessäni ja voin vain lohduttautua sillä lupauksella, että ”kuivan ja hedelmällisen” tuntien saan uskoa. Kuitenkin olen joutunut sovittamaan tuota syytettä kuulemiini ja näkemiini tapauksiin. – Esimerkiksi, veli tai sisar on kutsuttu puhuteltavaksi seurakunnan” (johtokunnan) eteen ja ellei tuo puhuteltava suostu tunnustamaan niitä vikoja mitkä eteen sanotaan on kysymyksessä ”sitominen” eli eroittaminen. Sekin on mahdollinen vain Jumalanvaltakunnassa, mutta jos tuo korjattava joutuu tuunustamaan yli tuntonsa ei päätös ole Pyhänhengen sanelema. – Sopinee lukemani kokemus ”kuivasta hengestä. Veli Jorma Manninen kirjoittaa Päivämiehessä n:o 12/-74: ”Muistan, ollessani kuivahengen vallassa, tuli pääasiaksi valvoa kirkon ja uskovaisten pappien synneissä. Ja silloin ei katoa oma syntisyys vaan tunto omasta syntisyydestä. Jos ei nähdä, että vielä aikanamme on mahdollisuus tehdä työtä kirkonkin piirissä hyvällä omallatunnolla, niin uskonelämä kuivuu. On ikävää, kun joskus kuulee huokaillen sanottavan, että ne kirkon hommat ovat saastaisia.
      Rukoilemalla ei paljon rakenneta, varsinkaan, jos ei ole esitettävänä Jumalan sanan mukaisia neuvoja vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Mutta kun uskova pyytää Jumalan sanan valkeudessa ja kristittyjen rakkaudessa vaeltaa ja työ sinänsä aikanamme on vaativaa, on murheellista kuultavaa, jos meidänkin työmme ylle tulee kieltävä varjo: saastaista.
      Emme siis tahdo olla toisillemme kuormaksi, vaan luvallisissa työoloissa tuemme ja kaikin tavoin kannustamme ja rohkaisemme toinen toistamme. Esiinnymme yhtenäisenä Jumalan kansana kaikkialla. Emme yksin tahdo laisinkaan taistella. Niin hengelliseltä ja hurskaalta kuin tällainen huokailu saattaa näyttääkin, kätkeytyy siihen monesti sellainen salainen taka-ajatus, että minun, huokailijan, pitäisi päästä näistä asioista kristillisyydelle ne hyvät neuvot antamaan. On vaara tulla liian tarkkasilmaiseksi ja mennä Jumalan edelle asioissa.”
      -Veljet rakkaat, asettakaamme tänä aikana ja tulevissa kokouksissa asiat siihen vaakaan, että ei tarvitsisi seurakunnissa pelätä alussa mainittuja ” s u u r i a v i r h e i t ä” tapahtuneeksi.
      JUMALAN RAUHAAN: veli vaivassa ja valtakunnassa.

      Jäljennöksen oikeaksi todistavat:
      --------------------------------------

      Äänestä

    • koko kirje kirjoitti:

      (merkintä: Saapui 11/12 – 74)


      PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA

      Veljemme Pietari kirjoittaa: ”Kaitkaa Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on ja pitäkää siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, ei myös niin niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaa laumalle esikuvaksi”(Piet.5:2,3).
      -Hyvät puhujaveljet. Olisin mielelläni niin rohkea, että esittäisin itseni, mutta en voi sitä tehdä koska pelkään seurauksia. Siitä huolimatta olen saanut olla yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa ja haluan niin olla edelleenkin. Miksi kirjoitan näin. Siksi, että tunnen monen ahdistavan kysymyksen sisimmässäni ja valtakuntamme työsaralla. Ahdistusta lisää vielä se, että monet puhujaveljet arkoina kyselevät samoja asioita toinen toiseltaan.
      -On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
      Tästä huolimatta Jumalanvaltakunnan työ on mennyt eteenpäin ja meidän tulee rukoilla, että Jumala henkensä kautta siunaisi työmme ja että päätöksemme olisi PYHÄNHENGEN sanelemia.
      -Kun Jumalanvaltakunta on yksi yhteinen perhe, olemme vastuussa toinen toistemme yksityisenä kristittynä. Mitä vielä, olemme vastuussa niistä päätöksistä mitä me teemme ja puhumme. Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.
      Puhujaveljet, asettakaamme käsi sydämelle niin lähelle, että kuulemme sen lahjomattoman tuomarin äänen, joka ei anna etsiä ihmiskunniaa, eikä tunne ihmispelkoa vaan ainoastaan Jumalan pelkoa totuudessa.
      Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.
      -Ennenkaikkea, vielä kerran palauttakaamme Jumalanvaltakunnan olemus mieleemme. Ennen uskoneet ja vielä tänäänkin uskovat kirjoittavat näin:
      ”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
      Ja veljemme Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:
      ”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ. Sekin on yksi Jumalanvaltakunnan tuntomerkki, että mädäntyneet kalat kulkevat valtakunnan verkon mukana ja ohdakkeet kasvavat samassa pellossa vehnien kanssa.
      -Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
      Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.
      Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
      Me puhujapoloiset olemme niitä joiden välit pitäisi ennen kaikkea olla avoimet ja ettemme yljän viipyessä alkaisi syödä leipäveljeämme. Vielä vähemmin kantamaan toistemme päähän työvaliokuntaan seläntakana ja tiukanpaikan tulleen vaikka tekemään sen turhaksi.-
      Veljet, maantomu ympäröi raskaasti kuolemattoman osamme majaa.
      (kopiossa vajaa rivi)….näkyy helposti ja kahden ja kolmen todistus on, - vaikka se olisi vääräkin on voimakkaampi kuin yhden. On ihmisrakkautta ja pelkoa joka panee vaikenemaan vaikka tunto sanoisi toista.
      Kuitenkin Jumalan tuomio on vanhurskas, eikä kysele miten moni muu ajattelee näin.
      Teemmekö yhteisen päätöksen, että puhumme kaikki mikä liikkuu huonoina asioina seurakunnissa ja koskekoon asia ketä tahansa. Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä. – Voisi siihen luetteloon vielä vaikka lisätä omalla nimellä tupakanpolton, joka varsinkin nuorine tyttöjen ja rouvien suussa herättää pahennusta ja kun samalla suulla vielä tunnustaa uskoa sekä varoitta(a) maailmallisuudesta.
      Rohkenen esittää muutamia keskusteltavia asioita edessä olevaan puhujaveljien kokoukseen:
      -Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet ”puoluetukirahoja”vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle.
      -Mistä johtuu ja mikä mahtaa olla syynä, että veli Kimpimäki ja eräät muut veljet jokin aika sitten valittivat, että veli Saaren mukaan lähetysmatkoille on vaikea saada veljiä. – Edesmennyt V.Polvi kertoi näin ja mahdollisesti edessäolevissa kokouksissa on veljiä jotka ovat kuulleet samoja valituksia. En kumminkaan voi vaatia ketään esiin koska pelkään joutuvani heitetyksi ”mädäntyneitten” kalojen joukkoon.
      Todetkaamme kuitenkin, että jos Polvi ym:t ovat tämän puhuneet valetta, voi veli Kimpimäki ym:t sitä rohkeammin puheet julistaa valheeksi. Jälelle jää vain yksi jonka tuomio on vanhurskas ja se tuomio on vielä meidän edessämme.
      -Edelleen josta Siioni sairastaa ja kyselee:
      Onko ja miksi veli Saaresta on tehty ”pääneuvottelija” ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa. – Toiseksi, tämä tapa on jo antanut aihetta tulkintaan, että ellei Saari ole selvittäjänä ollaan muuten ”hempeitä”, eikä raitis henki ole saanut päätöstä sanella.
      On valitettavaa, että edellä mainittuja ristiriitoja on veljien suussa ja sydämessä niin onko ihme jos kalinoita syttyy siellä ja täällä.
      (kopiosta puuttuu osittain ensimmäinen rivi)pompi j u l k i s e s t i kokouksessa kumota ja silloin ne lakkaavat Siionia vaivaamasta.
      ”KUIVA HENKI” Tuo nykyisin paljon käytetty syyte on minulle antanut paljon ajattelemisen aihetta. Tunnen tuon pelon omassa sydämessäni ja voin vain lohduttautua sillä lupauksella, että ”kuivan ja hedelmällisen” tuntien saan uskoa. Kuitenkin olen joutunut sovittamaan tuota syytettä kuulemiini ja näkemiini tapauksiin. – Esimerkiksi, veli tai sisar on kutsuttu puhuteltavaksi seurakunnan” (johtokunnan) eteen ja ellei tuo puhuteltava suostu tunnustamaan niitä vikoja mitkä eteen sanotaan on kysymyksessä ”sitominen” eli eroittaminen. Sekin on mahdollinen vain Jumalanvaltakunnassa, mutta jos tuo korjattava joutuu tuunustamaan yli tuntonsa ei päätös ole Pyhänhengen sanelema. – Sopinee lukemani kokemus ”kuivasta hengestä. Veli Jorma Manninen kirjoittaa Päivämiehessä n:o 12/-74: ”Muistan, ollessani kuivahengen vallassa, tuli pääasiaksi valvoa kirkon ja uskovaisten pappien synneissä. Ja silloin ei katoa oma syntisyys vaan tunto omasta syntisyydestä. Jos ei nähdä, että vielä aikanamme on mahdollisuus tehdä työtä kirkonkin piirissä hyvällä omallatunnolla, niin uskonelämä kuivuu. On ikävää, kun joskus kuulee huokaillen sanottavan, että ne kirkon hommat ovat saastaisia.
      Rukoilemalla ei paljon rakenneta, varsinkaan, jos ei ole esitettävänä Jumalan sanan mukaisia neuvoja vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Mutta kun uskova pyytää Jumalan sanan valkeudessa ja kristittyjen rakkaudessa vaeltaa ja työ sinänsä aikanamme on vaativaa, on murheellista kuultavaa, jos meidänkin työmme ylle tulee kieltävä varjo: saastaista.
      Emme siis tahdo olla toisillemme kuormaksi, vaan luvallisissa työoloissa tuemme ja kaikin tavoin kannustamme ja rohkaisemme toinen toistamme. Esiinnymme yhtenäisenä Jumalan kansana kaikkialla. Emme yksin tahdo laisinkaan taistella. Niin hengelliseltä ja hurskaalta kuin tällainen huokailu saattaa näyttääkin, kätkeytyy siihen monesti sellainen salainen taka-ajatus, että minun, huokailijan, pitäisi päästä näistä asioista kristillisyydelle ne hyvät neuvot antamaan. On vaara tulla liian tarkkasilmaiseksi ja mennä Jumalan edelle asioissa.”
      -Veljet rakkaat, asettakaamme tänä aikana ja tulevissa kokouksissa asiat siihen vaakaan, että ei tarvitsisi seurakunnissa pelätä alussa mainittuja ” s u u r i a v i r h e i t ä” tapahtuneeksi.
      JUMALAN RAUHAAN: veli vaivassa ja valtakunnassa.

      Jäljennöksen oikeaksi todistavat:
      --------------------------------------

      Kiitos!

      Tuohan osoittaa ihan selvästi sen, että jo silloin on kyselty samojen asioiden perään kun mitä nyt nettiaikana asioiden paljastuttua ihmiset on alkaneet kysellä.

      Juuri vähän aikaa sitten tälläkin palstalla kyseltiin että mikä oikeus on alkaa erottelemaan viljaa, kun raamattu sen kieltää. Näinhän kuitenkin tehtiin ja asioita ei vieläkään ole korjattu.

      Äänestä

    • koko kirje kirjoitti:

      (merkintä: Saapui 11/12 – 74)


      PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA

      Veljemme Pietari kirjoittaa: ”Kaitkaa Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on ja pitäkää siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, ei myös niin niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaa laumalle esikuvaksi”(Piet.5:2,3).
      -Hyvät puhujaveljet. Olisin mielelläni niin rohkea, että esittäisin itseni, mutta en voi sitä tehdä koska pelkään seurauksia. Siitä huolimatta olen saanut olla yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa ja haluan niin olla edelleenkin. Miksi kirjoitan näin. Siksi, että tunnen monen ahdistavan kysymyksen sisimmässäni ja valtakuntamme työsaralla. Ahdistusta lisää vielä se, että monet puhujaveljet arkoina kyselevät samoja asioita toinen toiseltaan.
      -On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
      Tästä huolimatta Jumalanvaltakunnan työ on mennyt eteenpäin ja meidän tulee rukoilla, että Jumala henkensä kautta siunaisi työmme ja että päätöksemme olisi PYHÄNHENGEN sanelemia.
      -Kun Jumalanvaltakunta on yksi yhteinen perhe, olemme vastuussa toinen toistemme yksityisenä kristittynä. Mitä vielä, olemme vastuussa niistä päätöksistä mitä me teemme ja puhumme. Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.
      Puhujaveljet, asettakaamme käsi sydämelle niin lähelle, että kuulemme sen lahjomattoman tuomarin äänen, joka ei anna etsiä ihmiskunniaa, eikä tunne ihmispelkoa vaan ainoastaan Jumalan pelkoa totuudessa.
      Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.
      -Ennenkaikkea, vielä kerran palauttakaamme Jumalanvaltakunnan olemus mieleemme. Ennen uskoneet ja vielä tänäänkin uskovat kirjoittavat näin:
      ”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
      Ja veljemme Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:
      ”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ. Sekin on yksi Jumalanvaltakunnan tuntomerkki, että mädäntyneet kalat kulkevat valtakunnan verkon mukana ja ohdakkeet kasvavat samassa pellossa vehnien kanssa.
      -Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
      Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.
      Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
      Me puhujapoloiset olemme niitä joiden välit pitäisi ennen kaikkea olla avoimet ja ettemme yljän viipyessä alkaisi syödä leipäveljeämme. Vielä vähemmin kantamaan toistemme päähän työvaliokuntaan seläntakana ja tiukanpaikan tulleen vaikka tekemään sen turhaksi.-
      Veljet, maantomu ympäröi raskaasti kuolemattoman osamme majaa.
      (kopiossa vajaa rivi)….näkyy helposti ja kahden ja kolmen todistus on, - vaikka se olisi vääräkin on voimakkaampi kuin yhden. On ihmisrakkautta ja pelkoa joka panee vaikenemaan vaikka tunto sanoisi toista.
      Kuitenkin Jumalan tuomio on vanhurskas, eikä kysele miten moni muu ajattelee näin.
      Teemmekö yhteisen päätöksen, että puhumme kaikki mikä liikkuu huonoina asioina seurakunnissa ja koskekoon asia ketä tahansa. Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä. – Voisi siihen luetteloon vielä vaikka lisätä omalla nimellä tupakanpolton, joka varsinkin nuorine tyttöjen ja rouvien suussa herättää pahennusta ja kun samalla suulla vielä tunnustaa uskoa sekä varoitta(a) maailmallisuudesta.
      Rohkenen esittää muutamia keskusteltavia asioita edessä olevaan puhujaveljien kokoukseen:
      -Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet ”puoluetukirahoja”vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle.
      -Mistä johtuu ja mikä mahtaa olla syynä, että veli Kimpimäki ja eräät muut veljet jokin aika sitten valittivat, että veli Saaren mukaan lähetysmatkoille on vaikea saada veljiä. – Edesmennyt V.Polvi kertoi näin ja mahdollisesti edessäolevissa kokouksissa on veljiä jotka ovat kuulleet samoja valituksia. En kumminkaan voi vaatia ketään esiin koska pelkään joutuvani heitetyksi ”mädäntyneitten” kalojen joukkoon.
      Todetkaamme kuitenkin, että jos Polvi ym:t ovat tämän puhuneet valetta, voi veli Kimpimäki ym:t sitä rohkeammin puheet julistaa valheeksi. Jälelle jää vain yksi jonka tuomio on vanhurskas ja se tuomio on vielä meidän edessämme.
      -Edelleen josta Siioni sairastaa ja kyselee:
      Onko ja miksi veli Saaresta on tehty ”pääneuvottelija” ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa. – Toiseksi, tämä tapa on jo antanut aihetta tulkintaan, että ellei Saari ole selvittäjänä ollaan muuten ”hempeitä”, eikä raitis henki ole saanut päätöstä sanella.
      On valitettavaa, että edellä mainittuja ristiriitoja on veljien suussa ja sydämessä niin onko ihme jos kalinoita syttyy siellä ja täällä.
      (kopiosta puuttuu osittain ensimmäinen rivi)pompi j u l k i s e s t i kokouksessa kumota ja silloin ne lakkaavat Siionia vaivaamasta.
      ”KUIVA HENKI” Tuo nykyisin paljon käytetty syyte on minulle antanut paljon ajattelemisen aihetta. Tunnen tuon pelon omassa sydämessäni ja voin vain lohduttautua sillä lupauksella, että ”kuivan ja hedelmällisen” tuntien saan uskoa. Kuitenkin olen joutunut sovittamaan tuota syytettä kuulemiini ja näkemiini tapauksiin. – Esimerkiksi, veli tai sisar on kutsuttu puhuteltavaksi seurakunnan” (johtokunnan) eteen ja ellei tuo puhuteltava suostu tunnustamaan niitä vikoja mitkä eteen sanotaan on kysymyksessä ”sitominen” eli eroittaminen. Sekin on mahdollinen vain Jumalanvaltakunnassa, mutta jos tuo korjattava joutuu tuunustamaan yli tuntonsa ei päätös ole Pyhänhengen sanelema. – Sopinee lukemani kokemus ”kuivasta hengestä. Veli Jorma Manninen kirjoittaa Päivämiehessä n:o 12/-74: ”Muistan, ollessani kuivahengen vallassa, tuli pääasiaksi valvoa kirkon ja uskovaisten pappien synneissä. Ja silloin ei katoa oma syntisyys vaan tunto omasta syntisyydestä. Jos ei nähdä, että vielä aikanamme on mahdollisuus tehdä työtä kirkonkin piirissä hyvällä omallatunnolla, niin uskonelämä kuivuu. On ikävää, kun joskus kuulee huokaillen sanottavan, että ne kirkon hommat ovat saastaisia.
      Rukoilemalla ei paljon rakenneta, varsinkaan, jos ei ole esitettävänä Jumalan sanan mukaisia neuvoja vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Mutta kun uskova pyytää Jumalan sanan valkeudessa ja kristittyjen rakkaudessa vaeltaa ja työ sinänsä aikanamme on vaativaa, on murheellista kuultavaa, jos meidänkin työmme ylle tulee kieltävä varjo: saastaista.
      Emme siis tahdo olla toisillemme kuormaksi, vaan luvallisissa työoloissa tuemme ja kaikin tavoin kannustamme ja rohkaisemme toinen toistamme. Esiinnymme yhtenäisenä Jumalan kansana kaikkialla. Emme yksin tahdo laisinkaan taistella. Niin hengelliseltä ja hurskaalta kuin tällainen huokailu saattaa näyttääkin, kätkeytyy siihen monesti sellainen salainen taka-ajatus, että minun, huokailijan, pitäisi päästä näistä asioista kristillisyydelle ne hyvät neuvot antamaan. On vaara tulla liian tarkkasilmaiseksi ja mennä Jumalan edelle asioissa.”
      -Veljet rakkaat, asettakaamme tänä aikana ja tulevissa kokouksissa asiat siihen vaakaan, että ei tarvitsisi seurakunnissa pelätä alussa mainittuja ” s u u r i a v i r h e i t ä” tapahtuneeksi.
      JUMALAN RAUHAAN: veli vaivassa ja valtakunnassa.

      Jäljennöksen oikeaksi todistavat:
      --------------------------------------

      Onko aavistustakaan kuinka laajalle tuo ko. kirje on levinnyt? Ja minkälaista vastaanottoa se on herättänyt?
      Nyt tuota kirjettä ja mainitsemaasi päivämies-lehden kirjoitusta voi sitten verrata keskenään ja todeta jotain murheellista. Oliko peittelyssä kaikki keinot luvallisia? Jokainen voi arvioida moraalia niin maallisessa kuin ennen kaikkea hengellisessä merkityksessä.

      Äänestä

    • koko kirje kirjoitti:

      (merkintä: Saapui 11/12 – 74)


      PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA

      Veljemme Pietari kirjoittaa: ”Kaitkaa Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on ja pitäkää siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, ei myös niin niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaa laumalle esikuvaksi”(Piet.5:2,3).
      -Hyvät puhujaveljet. Olisin mielelläni niin rohkea, että esittäisin itseni, mutta en voi sitä tehdä koska pelkään seurauksia. Siitä huolimatta olen saanut olla yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa ja haluan niin olla edelleenkin. Miksi kirjoitan näin. Siksi, että tunnen monen ahdistavan kysymyksen sisimmässäni ja valtakuntamme työsaralla. Ahdistusta lisää vielä se, että monet puhujaveljet arkoina kyselevät samoja asioita toinen toiseltaan.
      -On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
      Tästä huolimatta Jumalanvaltakunnan työ on mennyt eteenpäin ja meidän tulee rukoilla, että Jumala henkensä kautta siunaisi työmme ja että päätöksemme olisi PYHÄNHENGEN sanelemia.
      -Kun Jumalanvaltakunta on yksi yhteinen perhe, olemme vastuussa toinen toistemme yksityisenä kristittynä. Mitä vielä, olemme vastuussa niistä päätöksistä mitä me teemme ja puhumme. Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.
      Puhujaveljet, asettakaamme käsi sydämelle niin lähelle, että kuulemme sen lahjomattoman tuomarin äänen, joka ei anna etsiä ihmiskunniaa, eikä tunne ihmispelkoa vaan ainoastaan Jumalan pelkoa totuudessa.
      Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.
      -Ennenkaikkea, vielä kerran palauttakaamme Jumalanvaltakunnan olemus mieleemme. Ennen uskoneet ja vielä tänäänkin uskovat kirjoittavat näin:
      ”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
      Ja veljemme Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:
      ”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ. Sekin on yksi Jumalanvaltakunnan tuntomerkki, että mädäntyneet kalat kulkevat valtakunnan verkon mukana ja ohdakkeet kasvavat samassa pellossa vehnien kanssa.
      -Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
      Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.
      Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
      Me puhujapoloiset olemme niitä joiden välit pitäisi ennen kaikkea olla avoimet ja ettemme yljän viipyessä alkaisi syödä leipäveljeämme. Vielä vähemmin kantamaan toistemme päähän työvaliokuntaan seläntakana ja tiukanpaikan tulleen vaikka tekemään sen turhaksi.-
      Veljet, maantomu ympäröi raskaasti kuolemattoman osamme majaa.
      (kopiossa vajaa rivi)….näkyy helposti ja kahden ja kolmen todistus on, - vaikka se olisi vääräkin on voimakkaampi kuin yhden. On ihmisrakkautta ja pelkoa joka panee vaikenemaan vaikka tunto sanoisi toista.
      Kuitenkin Jumalan tuomio on vanhurskas, eikä kysele miten moni muu ajattelee näin.
      Teemmekö yhteisen päätöksen, että puhumme kaikki mikä liikkuu huonoina asioina seurakunnissa ja koskekoon asia ketä tahansa. Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä. – Voisi siihen luetteloon vielä vaikka lisätä omalla nimellä tupakanpolton, joka varsinkin nuorine tyttöjen ja rouvien suussa herättää pahennusta ja kun samalla suulla vielä tunnustaa uskoa sekä varoitta(a) maailmallisuudesta.
      Rohkenen esittää muutamia keskusteltavia asioita edessä olevaan puhujaveljien kokoukseen:
      -Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet ”puoluetukirahoja”vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle.
      -Mistä johtuu ja mikä mahtaa olla syynä, että veli Kimpimäki ja eräät muut veljet jokin aika sitten valittivat, että veli Saaren mukaan lähetysmatkoille on vaikea saada veljiä. – Edesmennyt V.Polvi kertoi näin ja mahdollisesti edessäolevissa kokouksissa on veljiä jotka ovat kuulleet samoja valituksia. En kumminkaan voi vaatia ketään esiin koska pelkään joutuvani heitetyksi ”mädäntyneitten” kalojen joukkoon.
      Todetkaamme kuitenkin, että jos Polvi ym:t ovat tämän puhuneet valetta, voi veli Kimpimäki ym:t sitä rohkeammin puheet julistaa valheeksi. Jälelle jää vain yksi jonka tuomio on vanhurskas ja se tuomio on vielä meidän edessämme.
      -Edelleen josta Siioni sairastaa ja kyselee:
      Onko ja miksi veli Saaresta on tehty ”pääneuvottelija” ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa. – Toiseksi, tämä tapa on jo antanut aihetta tulkintaan, että ellei Saari ole selvittäjänä ollaan muuten ”hempeitä”, eikä raitis henki ole saanut päätöstä sanella.
      On valitettavaa, että edellä mainittuja ristiriitoja on veljien suussa ja sydämessä niin onko ihme jos kalinoita syttyy siellä ja täällä.
      (kopiosta puuttuu osittain ensimmäinen rivi)pompi j u l k i s e s t i kokouksessa kumota ja silloin ne lakkaavat Siionia vaivaamasta.
      ”KUIVA HENKI” Tuo nykyisin paljon käytetty syyte on minulle antanut paljon ajattelemisen aihetta. Tunnen tuon pelon omassa sydämessäni ja voin vain lohduttautua sillä lupauksella, että ”kuivan ja hedelmällisen” tuntien saan uskoa. Kuitenkin olen joutunut sovittamaan tuota syytettä kuulemiini ja näkemiini tapauksiin. – Esimerkiksi, veli tai sisar on kutsuttu puhuteltavaksi seurakunnan” (johtokunnan) eteen ja ellei tuo puhuteltava suostu tunnustamaan niitä vikoja mitkä eteen sanotaan on kysymyksessä ”sitominen” eli eroittaminen. Sekin on mahdollinen vain Jumalanvaltakunnassa, mutta jos tuo korjattava joutuu tuunustamaan yli tuntonsa ei päätös ole Pyhänhengen sanelema. – Sopinee lukemani kokemus ”kuivasta hengestä. Veli Jorma Manninen kirjoittaa Päivämiehessä n:o 12/-74: ”Muistan, ollessani kuivahengen vallassa, tuli pääasiaksi valvoa kirkon ja uskovaisten pappien synneissä. Ja silloin ei katoa oma syntisyys vaan tunto omasta syntisyydestä. Jos ei nähdä, että vielä aikanamme on mahdollisuus tehdä työtä kirkonkin piirissä hyvällä omallatunnolla, niin uskonelämä kuivuu. On ikävää, kun joskus kuulee huokaillen sanottavan, että ne kirkon hommat ovat saastaisia.
      Rukoilemalla ei paljon rakenneta, varsinkaan, jos ei ole esitettävänä Jumalan sanan mukaisia neuvoja vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Mutta kun uskova pyytää Jumalan sanan valkeudessa ja kristittyjen rakkaudessa vaeltaa ja työ sinänsä aikanamme on vaativaa, on murheellista kuultavaa, jos meidänkin työmme ylle tulee kieltävä varjo: saastaista.
      Emme siis tahdo olla toisillemme kuormaksi, vaan luvallisissa työoloissa tuemme ja kaikin tavoin kannustamme ja rohkaisemme toinen toistamme. Esiinnymme yhtenäisenä Jumalan kansana kaikkialla. Emme yksin tahdo laisinkaan taistella. Niin hengelliseltä ja hurskaalta kuin tällainen huokailu saattaa näyttääkin, kätkeytyy siihen monesti sellainen salainen taka-ajatus, että minun, huokailijan, pitäisi päästä näistä asioista kristillisyydelle ne hyvät neuvot antamaan. On vaara tulla liian tarkkasilmaiseksi ja mennä Jumalan edelle asioissa.”
      -Veljet rakkaat, asettakaamme tänä aikana ja tulevissa kokouksissa asiat siihen vaakaan, että ei tarvitsisi seurakunnissa pelätä alussa mainittuja ” s u u r i a v i r h e i t ä” tapahtuneeksi.
      JUMALAN RAUHAAN: veli vaivassa ja valtakunnassa.

      Jäljennöksen oikeaksi todistavat:
      --------------------------------------

      SRK:n pöytäkirjoista käy ilmi, että HS:n asema oli herättänyt kysymyksiä jo aiemmin v. 1972. Oheinen kirje osoittaa samaa. Kuitenkin Päivämies aloitti nimettömien kirjeiden ilmestyttyä ennen näkemättömän kampanjan niitä vastaan pääargumenttinaan juuri nimettömyys. HS:n nousu lähes jumalan asemaan oli vasta alkamassa samoin kuin hoitokokousrumpakin.

      Äänestä

    • koko kirje kirjoitti:

      (merkintä: Saapui 11/12 – 74)


      PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA

      Veljemme Pietari kirjoittaa: ”Kaitkaa Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on ja pitäkää siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, ei myös niin niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaa laumalle esikuvaksi”(Piet.5:2,3).
      -Hyvät puhujaveljet. Olisin mielelläni niin rohkea, että esittäisin itseni, mutta en voi sitä tehdä koska pelkään seurauksia. Siitä huolimatta olen saanut olla yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa ja haluan niin olla edelleenkin. Miksi kirjoitan näin. Siksi, että tunnen monen ahdistavan kysymyksen sisimmässäni ja valtakuntamme työsaralla. Ahdistusta lisää vielä se, että monet puhujaveljet arkoina kyselevät samoja asioita toinen toiseltaan.
      -On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
      Tästä huolimatta Jumalanvaltakunnan työ on mennyt eteenpäin ja meidän tulee rukoilla, että Jumala henkensä kautta siunaisi työmme ja että päätöksemme olisi PYHÄNHENGEN sanelemia.
      -Kun Jumalanvaltakunta on yksi yhteinen perhe, olemme vastuussa toinen toistemme yksityisenä kristittynä. Mitä vielä, olemme vastuussa niistä päätöksistä mitä me teemme ja puhumme. Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.
      Puhujaveljet, asettakaamme käsi sydämelle niin lähelle, että kuulemme sen lahjomattoman tuomarin äänen, joka ei anna etsiä ihmiskunniaa, eikä tunne ihmispelkoa vaan ainoastaan Jumalan pelkoa totuudessa.
      Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.
      -Ennenkaikkea, vielä kerran palauttakaamme Jumalanvaltakunnan olemus mieleemme. Ennen uskoneet ja vielä tänäänkin uskovat kirjoittavat näin:
      ”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
      Ja veljemme Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:
      ”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ. Sekin on yksi Jumalanvaltakunnan tuntomerkki, että mädäntyneet kalat kulkevat valtakunnan verkon mukana ja ohdakkeet kasvavat samassa pellossa vehnien kanssa.
      -Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
      Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.
      Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
      Me puhujapoloiset olemme niitä joiden välit pitäisi ennen kaikkea olla avoimet ja ettemme yljän viipyessä alkaisi syödä leipäveljeämme. Vielä vähemmin kantamaan toistemme päähän työvaliokuntaan seläntakana ja tiukanpaikan tulleen vaikka tekemään sen turhaksi.-
      Veljet, maantomu ympäröi raskaasti kuolemattoman osamme majaa.
      (kopiossa vajaa rivi)….näkyy helposti ja kahden ja kolmen todistus on, - vaikka se olisi vääräkin on voimakkaampi kuin yhden. On ihmisrakkautta ja pelkoa joka panee vaikenemaan vaikka tunto sanoisi toista.
      Kuitenkin Jumalan tuomio on vanhurskas, eikä kysele miten moni muu ajattelee näin.
      Teemmekö yhteisen päätöksen, että puhumme kaikki mikä liikkuu huonoina asioina seurakunnissa ja koskekoon asia ketä tahansa. Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä. – Voisi siihen luetteloon vielä vaikka lisätä omalla nimellä tupakanpolton, joka varsinkin nuorine tyttöjen ja rouvien suussa herättää pahennusta ja kun samalla suulla vielä tunnustaa uskoa sekä varoitta(a) maailmallisuudesta.
      Rohkenen esittää muutamia keskusteltavia asioita edessä olevaan puhujaveljien kokoukseen:
      -Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet ”puoluetukirahoja”vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle.
      -Mistä johtuu ja mikä mahtaa olla syynä, että veli Kimpimäki ja eräät muut veljet jokin aika sitten valittivat, että veli Saaren mukaan lähetysmatkoille on vaikea saada veljiä. – Edesmennyt V.Polvi kertoi näin ja mahdollisesti edessäolevissa kokouksissa on veljiä jotka ovat kuulleet samoja valituksia. En kumminkaan voi vaatia ketään esiin koska pelkään joutuvani heitetyksi ”mädäntyneitten” kalojen joukkoon.
      Todetkaamme kuitenkin, että jos Polvi ym:t ovat tämän puhuneet valetta, voi veli Kimpimäki ym:t sitä rohkeammin puheet julistaa valheeksi. Jälelle jää vain yksi jonka tuomio on vanhurskas ja se tuomio on vielä meidän edessämme.
      -Edelleen josta Siioni sairastaa ja kyselee:
      Onko ja miksi veli Saaresta on tehty ”pääneuvottelija” ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa. – Toiseksi, tämä tapa on jo antanut aihetta tulkintaan, että ellei Saari ole selvittäjänä ollaan muuten ”hempeitä”, eikä raitis henki ole saanut päätöstä sanella.
      On valitettavaa, että edellä mainittuja ristiriitoja on veljien suussa ja sydämessä niin onko ihme jos kalinoita syttyy siellä ja täällä.
      (kopiosta puuttuu osittain ensimmäinen rivi)pompi j u l k i s e s t i kokouksessa kumota ja silloin ne lakkaavat Siionia vaivaamasta.
      ”KUIVA HENKI” Tuo nykyisin paljon käytetty syyte on minulle antanut paljon ajattelemisen aihetta. Tunnen tuon pelon omassa sydämessäni ja voin vain lohduttautua sillä lupauksella, että ”kuivan ja hedelmällisen” tuntien saan uskoa. Kuitenkin olen joutunut sovittamaan tuota syytettä kuulemiini ja näkemiini tapauksiin. – Esimerkiksi, veli tai sisar on kutsuttu puhuteltavaksi seurakunnan” (johtokunnan) eteen ja ellei tuo puhuteltava suostu tunnustamaan niitä vikoja mitkä eteen sanotaan on kysymyksessä ”sitominen” eli eroittaminen. Sekin on mahdollinen vain Jumalanvaltakunnassa, mutta jos tuo korjattava joutuu tuunustamaan yli tuntonsa ei päätös ole Pyhänhengen sanelema. – Sopinee lukemani kokemus ”kuivasta hengestä. Veli Jorma Manninen kirjoittaa Päivämiehessä n:o 12/-74: ”Muistan, ollessani kuivahengen vallassa, tuli pääasiaksi valvoa kirkon ja uskovaisten pappien synneissä. Ja silloin ei katoa oma syntisyys vaan tunto omasta syntisyydestä. Jos ei nähdä, että vielä aikanamme on mahdollisuus tehdä työtä kirkonkin piirissä hyvällä omallatunnolla, niin uskonelämä kuivuu. On ikävää, kun joskus kuulee huokaillen sanottavan, että ne kirkon hommat ovat saastaisia.
      Rukoilemalla ei paljon rakenneta, varsinkaan, jos ei ole esitettävänä Jumalan sanan mukaisia neuvoja vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Mutta kun uskova pyytää Jumalan sanan valkeudessa ja kristittyjen rakkaudessa vaeltaa ja työ sinänsä aikanamme on vaativaa, on murheellista kuultavaa, jos meidänkin työmme ylle tulee kieltävä varjo: saastaista.
      Emme siis tahdo olla toisillemme kuormaksi, vaan luvallisissa työoloissa tuemme ja kaikin tavoin kannustamme ja rohkaisemme toinen toistamme. Esiinnymme yhtenäisenä Jumalan kansana kaikkialla. Emme yksin tahdo laisinkaan taistella. Niin hengelliseltä ja hurskaalta kuin tällainen huokailu saattaa näyttääkin, kätkeytyy siihen monesti sellainen salainen taka-ajatus, että minun, huokailijan, pitäisi päästä näistä asioista kristillisyydelle ne hyvät neuvot antamaan. On vaara tulla liian tarkkasilmaiseksi ja mennä Jumalan edelle asioissa.”
      -Veljet rakkaat, asettakaamme tänä aikana ja tulevissa kokouksissa asiat siihen vaakaan, että ei tarvitsisi seurakunnissa pelätä alussa mainittuja ” s u u r i a v i r h e i t ä” tapahtuneeksi.
      JUMALAN RAUHAAN: veli vaivassa ja valtakunnassa.

      Jäljennöksen oikeaksi todistavat:
      --------------------------------------

      Pelon ilmapiiri oli totta vl-liikkeessä 1970-luvulla ja sitä se on vieläkin. Vieläkään liikkeen sisäöisistä asioista ei uskaleta kertoa omalla nimellä.
      Tiedän että jopa eräät SRK:n johtokunnan jäsenet vaikenivat 1970-luvulla pelon vuoksi, koska tiesivät suunsa avatessaan vaarantavansa asemansa.

      Äänestä

    • koko kirje kirjoitti:

      (merkintä: Saapui 11/12 – 74)


      PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA

      Veljemme Pietari kirjoittaa: ”Kaitkaa Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on ja pitäkää siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, ei myös niin niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaa laumalle esikuvaksi”(Piet.5:2,3).
      -Hyvät puhujaveljet. Olisin mielelläni niin rohkea, että esittäisin itseni, mutta en voi sitä tehdä koska pelkään seurauksia. Siitä huolimatta olen saanut olla yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa ja haluan niin olla edelleenkin. Miksi kirjoitan näin. Siksi, että tunnen monen ahdistavan kysymyksen sisimmässäni ja valtakuntamme työsaralla. Ahdistusta lisää vielä se, että monet puhujaveljet arkoina kyselevät samoja asioita toinen toiseltaan.
      -On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
      Tästä huolimatta Jumalanvaltakunnan työ on mennyt eteenpäin ja meidän tulee rukoilla, että Jumala henkensä kautta siunaisi työmme ja että päätöksemme olisi PYHÄNHENGEN sanelemia.
      -Kun Jumalanvaltakunta on yksi yhteinen perhe, olemme vastuussa toinen toistemme yksityisenä kristittynä. Mitä vielä, olemme vastuussa niistä päätöksistä mitä me teemme ja puhumme. Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.
      Puhujaveljet, asettakaamme käsi sydämelle niin lähelle, että kuulemme sen lahjomattoman tuomarin äänen, joka ei anna etsiä ihmiskunniaa, eikä tunne ihmispelkoa vaan ainoastaan Jumalan pelkoa totuudessa.
      Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.
      -Ennenkaikkea, vielä kerran palauttakaamme Jumalanvaltakunnan olemus mieleemme. Ennen uskoneet ja vielä tänäänkin uskovat kirjoittavat näin:
      ”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
      Ja veljemme Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:
      ”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ. Sekin on yksi Jumalanvaltakunnan tuntomerkki, että mädäntyneet kalat kulkevat valtakunnan verkon mukana ja ohdakkeet kasvavat samassa pellossa vehnien kanssa.
      -Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
      Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.
      Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
      Me puhujapoloiset olemme niitä joiden välit pitäisi ennen kaikkea olla avoimet ja ettemme yljän viipyessä alkaisi syödä leipäveljeämme. Vielä vähemmin kantamaan toistemme päähän työvaliokuntaan seläntakana ja tiukanpaikan tulleen vaikka tekemään sen turhaksi.-
      Veljet, maantomu ympäröi raskaasti kuolemattoman osamme majaa.
      (kopiossa vajaa rivi)….näkyy helposti ja kahden ja kolmen todistus on, - vaikka se olisi vääräkin on voimakkaampi kuin yhden. On ihmisrakkautta ja pelkoa joka panee vaikenemaan vaikka tunto sanoisi toista.
      Kuitenkin Jumalan tuomio on vanhurskas, eikä kysele miten moni muu ajattelee näin.
      Teemmekö yhteisen päätöksen, että puhumme kaikki mikä liikkuu huonoina asioina seurakunnissa ja koskekoon asia ketä tahansa. Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä. – Voisi siihen luetteloon vielä vaikka lisätä omalla nimellä tupakanpolton, joka varsinkin nuorine tyttöjen ja rouvien suussa herättää pahennusta ja kun samalla suulla vielä tunnustaa uskoa sekä varoitta(a) maailmallisuudesta.
      Rohkenen esittää muutamia keskusteltavia asioita edessä olevaan puhujaveljien kokoukseen:
      -Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet ”puoluetukirahoja”vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle.
      -Mistä johtuu ja mikä mahtaa olla syynä, että veli Kimpimäki ja eräät muut veljet jokin aika sitten valittivat, että veli Saaren mukaan lähetysmatkoille on vaikea saada veljiä. – Edesmennyt V.Polvi kertoi näin ja mahdollisesti edessäolevissa kokouksissa on veljiä jotka ovat kuulleet samoja valituksia. En kumminkaan voi vaatia ketään esiin koska pelkään joutuvani heitetyksi ”mädäntyneitten” kalojen joukkoon.
      Todetkaamme kuitenkin, että jos Polvi ym:t ovat tämän puhuneet valetta, voi veli Kimpimäki ym:t sitä rohkeammin puheet julistaa valheeksi. Jälelle jää vain yksi jonka tuomio on vanhurskas ja se tuomio on vielä meidän edessämme.
      -Edelleen josta Siioni sairastaa ja kyselee:
      Onko ja miksi veli Saaresta on tehty ”pääneuvottelija” ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa. – Toiseksi, tämä tapa on jo antanut aihetta tulkintaan, että ellei Saari ole selvittäjänä ollaan muuten ”hempeitä”, eikä raitis henki ole saanut päätöstä sanella.
      On valitettavaa, että edellä mainittuja ristiriitoja on veljien suussa ja sydämessä niin onko ihme jos kalinoita syttyy siellä ja täällä.
      (kopiosta puuttuu osittain ensimmäinen rivi)pompi j u l k i s e s t i kokouksessa kumota ja silloin ne lakkaavat Siionia vaivaamasta.
      ”KUIVA HENKI” Tuo nykyisin paljon käytetty syyte on minulle antanut paljon ajattelemisen aihetta. Tunnen tuon pelon omassa sydämessäni ja voin vain lohduttautua sillä lupauksella, että ”kuivan ja hedelmällisen” tuntien saan uskoa. Kuitenkin olen joutunut sovittamaan tuota syytettä kuulemiini ja näkemiini tapauksiin. – Esimerkiksi, veli tai sisar on kutsuttu puhuteltavaksi seurakunnan” (johtokunnan) eteen ja ellei tuo puhuteltava suostu tunnustamaan niitä vikoja mitkä eteen sanotaan on kysymyksessä ”sitominen” eli eroittaminen. Sekin on mahdollinen vain Jumalanvaltakunnassa, mutta jos tuo korjattava joutuu tuunustamaan yli tuntonsa ei päätös ole Pyhänhengen sanelema. – Sopinee lukemani kokemus ”kuivasta hengestä. Veli Jorma Manninen kirjoittaa Päivämiehessä n:o 12/-74: ”Muistan, ollessani kuivahengen vallassa, tuli pääasiaksi valvoa kirkon ja uskovaisten pappien synneissä. Ja silloin ei katoa oma syntisyys vaan tunto omasta syntisyydestä. Jos ei nähdä, että vielä aikanamme on mahdollisuus tehdä työtä kirkonkin piirissä hyvällä omallatunnolla, niin uskonelämä kuivuu. On ikävää, kun joskus kuulee huokaillen sanottavan, että ne kirkon hommat ovat saastaisia.
      Rukoilemalla ei paljon rakenneta, varsinkaan, jos ei ole esitettävänä Jumalan sanan mukaisia neuvoja vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Mutta kun uskova pyytää Jumalan sanan valkeudessa ja kristittyjen rakkaudessa vaeltaa ja työ sinänsä aikanamme on vaativaa, on murheellista kuultavaa, jos meidänkin työmme ylle tulee kieltävä varjo: saastaista.
      Emme siis tahdo olla toisillemme kuormaksi, vaan luvallisissa työoloissa tuemme ja kaikin tavoin kannustamme ja rohkaisemme toinen toistamme. Esiinnymme yhtenäisenä Jumalan kansana kaikkialla. Emme yksin tahdo laisinkaan taistella. Niin hengelliseltä ja hurskaalta kuin tällainen huokailu saattaa näyttääkin, kätkeytyy siihen monesti sellainen salainen taka-ajatus, että minun, huokailijan, pitäisi päästä näistä asioista kristillisyydelle ne hyvät neuvot antamaan. On vaara tulla liian tarkkasilmaiseksi ja mennä Jumalan edelle asioissa.”
      -Veljet rakkaat, asettakaamme tänä aikana ja tulevissa kokouksissa asiat siihen vaakaan, että ei tarvitsisi seurakunnissa pelätä alussa mainittuja ” s u u r i a v i r h e i t ä” tapahtuneeksi.
      JUMALAN RAUHAAN: veli vaivassa ja valtakunnassa.

      Jäljennöksen oikeaksi todistavat:
      --------------------------------------

      Olisi mielenkiintoista saada tähän samaan ketjuun vertailtavaksi sanatarkka Päivämiehen teksti, joka käsittelee kirjettä. Vai oliko se jo tässä? Enkö vain huomannut?

      Äänestä

    • kiistanalainen kirjoitti:

      SRK:n pöytäkirjoista käy ilmi, että HS:n asema oli herättänyt kysymyksiä jo aiemmin v. 1972. Oheinen kirje osoittaa samaa. Kuitenkin Päivämies aloitti nimettömien kirjeiden ilmestyttyä ennen näkemättömän kampanjan niitä vastaan pääargumenttinaan juuri nimettömyys. HS:n nousu lähes jumalan asemaan oli vasta alkamassa samoin kuin hoitokokousrumpakin.

      oli jo sodan jälkeen pyrkyä johtamiseen. Hänhän oli yksi niistä maallikoista, joka osallistui ns. Antin päivän sopimuksen rikkomiseen. Kun hänet sitten valittiin SRK:n johtokuntaan (40-luvulla?), se tehtiin lähinnä siksi, että "hänen toimintaansa on helpompi pitää silmällä".

      Äänestä

    • saaraleena kirjoitti:

      Olisi mielenkiintoista saada tähän samaan ketjuun vertailtavaksi sanatarkka Päivämiehen teksti, joka käsittelee kirjettä. Vai oliko se jo tässä? Enkö vain huomannut?

      vain otteita päivämiehestä. Siis tossa aloittjan viestissä. Olisi mielenkiintoisaa tosiaan lukea se vastine mitä päivämies kirjoitti.

      Äänestä

    • saaraleena kirjoitti:

      Olisi mielenkiintoista saada tähän samaan ketjuun vertailtavaksi sanatarkka Päivämiehen teksti, joka käsittelee kirjettä. Vai oliko se jo tässä? Enkö vain huomannut?

      Kylläpäs te olette laiskoja. Tehkää itsekin jotain autuutnne eteen. Menkää ja lukekaa kaikki ilman hintaa. Se on kuule meleko työ mennä naputtelmaan koko juttu. Mutta pitänee tehdä kun niin vaaditaan. Mutta yrittäkää olla niin, että hiukset eivät nouse pystyyn. Niin karmeaa on Päivämiehen teksti.

      Äänestä

    • saaraleena kirjoitti:

      oli jo sodan jälkeen pyrkyä johtamiseen. Hänhän oli yksi niistä maallikoista, joka osallistui ns. Antin päivän sopimuksen rikkomiseen. Kun hänet sitten valittiin SRK:n johtokuntaan (40-luvulla?), se tehtiin lähinnä siksi, että "hänen toimintaansa on helpompi pitää silmällä".

      Voi kauhia jos niin oli. Mutta hänellähän oli laaja kannattajajoukko. Hänen valtansa perustui siihen.

      Äänestä

    • koko kirje kirjoitti:

      (merkintä: Saapui 11/12 – 74)


      PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA

      Veljemme Pietari kirjoittaa: ”Kaitkaa Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on ja pitäkää siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, ei myös niin niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaa laumalle esikuvaksi”(Piet.5:2,3).
      -Hyvät puhujaveljet. Olisin mielelläni niin rohkea, että esittäisin itseni, mutta en voi sitä tehdä koska pelkään seurauksia. Siitä huolimatta olen saanut olla yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa ja haluan niin olla edelleenkin. Miksi kirjoitan näin. Siksi, että tunnen monen ahdistavan kysymyksen sisimmässäni ja valtakuntamme työsaralla. Ahdistusta lisää vielä se, että monet puhujaveljet arkoina kyselevät samoja asioita toinen toiseltaan.
      -On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
      Tästä huolimatta Jumalanvaltakunnan työ on mennyt eteenpäin ja meidän tulee rukoilla, että Jumala henkensä kautta siunaisi työmme ja että päätöksemme olisi PYHÄNHENGEN sanelemia.
      -Kun Jumalanvaltakunta on yksi yhteinen perhe, olemme vastuussa toinen toistemme yksityisenä kristittynä. Mitä vielä, olemme vastuussa niistä päätöksistä mitä me teemme ja puhumme. Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.
      Puhujaveljet, asettakaamme käsi sydämelle niin lähelle, että kuulemme sen lahjomattoman tuomarin äänen, joka ei anna etsiä ihmiskunniaa, eikä tunne ihmispelkoa vaan ainoastaan Jumalan pelkoa totuudessa.
      Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.
      -Ennenkaikkea, vielä kerran palauttakaamme Jumalanvaltakunnan olemus mieleemme. Ennen uskoneet ja vielä tänäänkin uskovat kirjoittavat näin:
      ”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
      Ja veljemme Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:
      ”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ. Sekin on yksi Jumalanvaltakunnan tuntomerkki, että mädäntyneet kalat kulkevat valtakunnan verkon mukana ja ohdakkeet kasvavat samassa pellossa vehnien kanssa.
      -Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
      Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.
      Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
      Me puhujapoloiset olemme niitä joiden välit pitäisi ennen kaikkea olla avoimet ja ettemme yljän viipyessä alkaisi syödä leipäveljeämme. Vielä vähemmin kantamaan toistemme päähän työvaliokuntaan seläntakana ja tiukanpaikan tulleen vaikka tekemään sen turhaksi.-
      Veljet, maantomu ympäröi raskaasti kuolemattoman osamme majaa.
      (kopiossa vajaa rivi)….näkyy helposti ja kahden ja kolmen todistus on, - vaikka se olisi vääräkin on voimakkaampi kuin yhden. On ihmisrakkautta ja pelkoa joka panee vaikenemaan vaikka tunto sanoisi toista.
      Kuitenkin Jumalan tuomio on vanhurskas, eikä kysele miten moni muu ajattelee näin.
      Teemmekö yhteisen päätöksen, että puhumme kaikki mikä liikkuu huonoina asioina seurakunnissa ja koskekoon asia ketä tahansa. Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä. – Voisi siihen luetteloon vielä vaikka lisätä omalla nimellä tupakanpolton, joka varsinkin nuorine tyttöjen ja rouvien suussa herättää pahennusta ja kun samalla suulla vielä tunnustaa uskoa sekä varoitta(a) maailmallisuudesta.
      Rohkenen esittää muutamia keskusteltavia asioita edessä olevaan puhujaveljien kokoukseen:
      -Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet ”puoluetukirahoja”vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle.
      -Mistä johtuu ja mikä mahtaa olla syynä, että veli Kimpimäki ja eräät muut veljet jokin aika sitten valittivat, että veli Saaren mukaan lähetysmatkoille on vaikea saada veljiä. – Edesmennyt V.Polvi kertoi näin ja mahdollisesti edessäolevissa kokouksissa on veljiä jotka ovat kuulleet samoja valituksia. En kumminkaan voi vaatia ketään esiin koska pelkään joutuvani heitetyksi ”mädäntyneitten” kalojen joukkoon.
      Todetkaamme kuitenkin, että jos Polvi ym:t ovat tämän puhuneet valetta, voi veli Kimpimäki ym:t sitä rohkeammin puheet julistaa valheeksi. Jälelle jää vain yksi jonka tuomio on vanhurskas ja se tuomio on vielä meidän edessämme.
      -Edelleen josta Siioni sairastaa ja kyselee:
      Onko ja miksi veli Saaresta on tehty ”pääneuvottelija” ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa. – Toiseksi, tämä tapa on jo antanut aihetta tulkintaan, että ellei Saari ole selvittäjänä ollaan muuten ”hempeitä”, eikä raitis henki ole saanut päätöstä sanella.
      On valitettavaa, että edellä mainittuja ristiriitoja on veljien suussa ja sydämessä niin onko ihme jos kalinoita syttyy siellä ja täällä.
      (kopiosta puuttuu osittain ensimmäinen rivi)pompi j u l k i s e s t i kokouksessa kumota ja silloin ne lakkaavat Siionia vaivaamasta.
      ”KUIVA HENKI” Tuo nykyisin paljon käytetty syyte on minulle antanut paljon ajattelemisen aihetta. Tunnen tuon pelon omassa sydämessäni ja voin vain lohduttautua sillä lupauksella, että ”kuivan ja hedelmällisen” tuntien saan uskoa. Kuitenkin olen joutunut sovittamaan tuota syytettä kuulemiini ja näkemiini tapauksiin. – Esimerkiksi, veli tai sisar on kutsuttu puhuteltavaksi seurakunnan” (johtokunnan) eteen ja ellei tuo puhuteltava suostu tunnustamaan niitä vikoja mitkä eteen sanotaan on kysymyksessä ”sitominen” eli eroittaminen. Sekin on mahdollinen vain Jumalanvaltakunnassa, mutta jos tuo korjattava joutuu tuunustamaan yli tuntonsa ei päätös ole Pyhänhengen sanelema. – Sopinee lukemani kokemus ”kuivasta hengestä. Veli Jorma Manninen kirjoittaa Päivämiehessä n:o 12/-74: ”Muistan, ollessani kuivahengen vallassa, tuli pääasiaksi valvoa kirkon ja uskovaisten pappien synneissä. Ja silloin ei katoa oma syntisyys vaan tunto omasta syntisyydestä. Jos ei nähdä, että vielä aikanamme on mahdollisuus tehdä työtä kirkonkin piirissä hyvällä omallatunnolla, niin uskonelämä kuivuu. On ikävää, kun joskus kuulee huokaillen sanottavan, että ne kirkon hommat ovat saastaisia.
      Rukoilemalla ei paljon rakenneta, varsinkaan, jos ei ole esitettävänä Jumalan sanan mukaisia neuvoja vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Mutta kun uskova pyytää Jumalan sanan valkeudessa ja kristittyjen rakkaudessa vaeltaa ja työ sinänsä aikanamme on vaativaa, on murheellista kuultavaa, jos meidänkin työmme ylle tulee kieltävä varjo: saastaista.
      Emme siis tahdo olla toisillemme kuormaksi, vaan luvallisissa työoloissa tuemme ja kaikin tavoin kannustamme ja rohkaisemme toinen toistamme. Esiinnymme yhtenäisenä Jumalan kansana kaikkialla. Emme yksin tahdo laisinkaan taistella. Niin hengelliseltä ja hurskaalta kuin tällainen huokailu saattaa näyttääkin, kätkeytyy siihen monesti sellainen salainen taka-ajatus, että minun, huokailijan, pitäisi päästä näistä asioista kristillisyydelle ne hyvät neuvot antamaan. On vaara tulla liian tarkkasilmaiseksi ja mennä Jumalan edelle asioissa.”
      -Veljet rakkaat, asettakaamme tänä aikana ja tulevissa kokouksissa asiat siihen vaakaan, että ei tarvitsisi seurakunnissa pelätä alussa mainittuja ” s u u r i a v i r h e i t ä” tapahtuneeksi.
      JUMALAN RAUHAAN: veli vaivassa ja valtakunnassa.

      Jäljennöksen oikeaksi todistavat:
      --------------------------------------

      Siirrän tämän kirjeen Mopin palstalle Arkisto-osioon talteen.

      Kuinka olet saanut kirjeen käsiisi? Oletko ollut tuona aikana jonkin rauhanyhdistyksen johtokunnassa?

      Äänestä

    • moppaajasefu kirjoitti:

      Siirrän tämän kirjeen Mopin palstalle Arkisto-osioon talteen.

      Kuinka olet saanut kirjeen käsiisi? Oletko ollut tuona aikana jonkin rauhanyhdistyksen johtokunnassa?

      Tuo kirje on minullakin.
      Samoin kuin nuo Päivämiehen kirjoitukset.

      En ole tämä ketjun avaaja enkä kopioija.
      Väsyttää sen verran koko aihe kaiken jälkeen. ;(

      Äänestä

    • moppaajasefu kirjoitti:

      Siirrän tämän kirjeen Mopin palstalle Arkisto-osioon talteen.

      Kuinka olet saanut kirjeen käsiisi? Oletko ollut tuona aikana jonkin rauhanyhdistyksen johtokunnassa?

      Nimettömän kirjoittamisen aikoihin olin parikymppinen elikkä minulla ei ollut mitään asiaa minkään rauhanyhdistyksen johtokuntaan eikä ole kyllä ollut myöhemminkään.
      Kopion nimettömästä kirjeestä olen saanut monen mutkan kautta haltuuni.
      Sen tiedän, että mm. Erkki Reinikainen on kertonut harkinneensa vl-liikkeen jättämistä sen jälkeen kun SYT-rahasotkut alkoivat selvitä kaikessa karmeudessaan vuonna 1968. MItähän Erkki Reinikainen todella ajatteli v. 1974 puhujainkokouksen aikoihin?
      SYT-rahoista plajastui lisää tietoja 1980-luvun alussa. Eino Kimpimäki ja Einari Lepistö kyllä tiesivät asioita ennestään, mutta eivät enää oman kertomuksiensa mukaan muistaneet kaikkea 1980-luvun alussa, jolloin asioita heiltä kyseltiin. Poliisikin kyseli.

      Aloittaja, vanhojen Päivämiesten lukija

      Äänestä

    • ollut pomona kirjoitti:

      Nimettömän kirjoittamisen aikoihin olin parikymppinen elikkä minulla ei ollut mitään asiaa minkään rauhanyhdistyksen johtokuntaan eikä ole kyllä ollut myöhemminkään.
      Kopion nimettömästä kirjeestä olen saanut monen mutkan kautta haltuuni.
      Sen tiedän, että mm. Erkki Reinikainen on kertonut harkinneensa vl-liikkeen jättämistä sen jälkeen kun SYT-rahasotkut alkoivat selvitä kaikessa karmeudessaan vuonna 1968. MItähän Erkki Reinikainen todella ajatteli v. 1974 puhujainkokouksen aikoihin?
      SYT-rahoista plajastui lisää tietoja 1980-luvun alussa. Eino Kimpimäki ja Einari Lepistö kyllä tiesivät asioita ennestään, mutta eivät enää oman kertomuksiensa mukaan muistaneet kaikkea 1980-luvun alussa, jolloin asioita heiltä kyseltiin. Poliisikin kyseli.

      Aloittaja, vanhojen Päivämiesten lukija

      ollut ER.

      Äänestä

    • moppaajasefu kirjoitti:

      Siirrän tämän kirjeen Mopin palstalle Arkisto-osioon talteen.

      Kuinka olet saanut kirjeen käsiisi? Oletko ollut tuona aikana jonkin rauhanyhdistyksen johtokunnassa?

      Etkö voisi alkaa taas tämän palstan sefuksi ja siistijäksi, vaikka muistaakseni et aikonutkaan tulla takaisin?

      Terveisin sirkka

      Äänestä

    • tuli mieleen kirjoitti:

      ollut ER.

      Tyylistä päätellen ei.
      terv. Aloittaja

      Äänestä

    • old_profile_16175 kirjoitti:

      Tuo kirje on minullakin.
      Samoin kuin nuo Päivämiehen kirjoitukset.

      En ole tämä ketjun avaaja enkä kopioija.
      Väsyttää sen verran koko aihe kaiken jälkeen. ;(

      kautta sinulle on tuo kirje tullut?
      Onko se alkuperäinen vai kopio?
      Ja onko muitakin kirjeitä mahd. ollut liikkeellä?
      Jos sinulla on tuon ajan muutakin materiaalia, voisitko laittaa meidän kaikkien nähtäville sitä?
      Voimia väsymykseen ja kivaa kesän odotusta. :)

      Äänestä

    • Kiinnostunut..... kirjoitti:

      kautta sinulle on tuo kirje tullut?
      Onko se alkuperäinen vai kopio?
      Ja onko muitakin kirjeitä mahd. ollut liikkeellä?
      Jos sinulla on tuon ajan muutakin materiaalia, voisitko laittaa meidän kaikkien nähtäville sitä?
      Voimia väsymykseen ja kivaa kesän odotusta. :)

      tuon kirjeen aitoutta, niin että jos esim. x-vl tietää sen varmasti aidoksi, hän voisi kertoa siitä, jotta nuoremmat vl:tkin sen uskoisivat, kyllä heistä monet tätä palstaa lukevat.

      Äänestä

    • epäillään kirjoitti:

      tuon kirjeen aitoutta, niin että jos esim. x-vl tietää sen varmasti aidoksi, hän voisi kertoa siitä, jotta nuoremmat vl:tkin sen uskoisivat, kyllä heistä monet tätä palstaa lukevat.

      Mitä kirjeen aitouden epäilyllä tarkoitetaan? Ainakin se on lähetetty puhujaveljille kautta Suomen, koska Päivämies kertoo kirjeestä sekä pääkirjoituksessaan että kuvallisessa pääjutussaan 8.1.1976. Voihan tietysti olla että kirjeen on kirjoittanut joku saarnamiehenä esiintyvä, mutta sehän ei ole tässä nyt tärkeää. Olellista on kirjeen sisältö sekä se miten SRK siihen reagoi.

      Äänestä

    • epäilys kirjoitti:

      Mitä kirjeen aitouden epäilyllä tarkoitetaan? Ainakin se on lähetetty puhujaveljille kautta Suomen, koska Päivämies kertoo kirjeestä sekä pääkirjoituksessaan että kuvallisessa pääjutussaan 8.1.1976. Voihan tietysti olla että kirjeen on kirjoittanut joku saarnamiehenä esiintyvä, mutta sehän ei ole tässä nyt tärkeää. Olellista on kirjeen sisältö sekä se miten SRK siihen reagoi.

      "Mitä kirjeen aitouden epäilyllä tarkoitetaan?"

      Outoa on minustakin kysyä kirjeen aitoudesta. Kirje on jonkun ihmisen kirjoittama ja se on sisällöllisesti sitä mitä se on. Mitä ihmeen aitoutta tässä perätään?

      Mielestäni tuo kyseinen kirje on rehellinen kuvaus yhden uskovaisen ihmisen sisäisistä tuntemuksista 60-luvun maallikkolinjan omaksumasta vl-opetuksesta sekä opetuksen mukanaan tuomista hoitokokouksista.

      Itse koin nuo silloiset tapahtumat aivan samalla tavalla. Uskoisin, että monet tuhannet nuo ajat eläneet vl:t ovat kokeneet nuo samat tuntemukset.

      "Voihan tietysti olla että kirjeen on kirjoittanut joku saarnamiehenä esiintyvä, mutta sehän ei ole tässä nyt tärkeää."

      Itsekin ajattelen ja uskon kirjoittajan olleen saarnamies. Näin lienee myös SRK:ssa ajateltu, koska nimetön kirje sai niin arvovaltaisen käsittelyn, kuten olemme saaneet havaita. Tämä on tärkeää siksi, että kirje on juuri tuosta syysta SRK:ssa noteerattu.

      Äänestä

    • Kiinnostunut..... kirjoitti:

      kautta sinulle on tuo kirje tullut?
      Onko se alkuperäinen vai kopio?
      Ja onko muitakin kirjeitä mahd. ollut liikkeellä?
      Jos sinulla on tuon ajan muutakin materiaalia, voisitko laittaa meidän kaikkien nähtäville sitä?
      Voimia väsymykseen ja kivaa kesän odotusta. :)

      Olen saanut kopion tosi kauan sitten. Varmaan jo 80-luvun alussa?

      En ole hetkeäkään epäillyt kirjeen aitoutta. Siinä on päivämäärä, milloin kirje on tullut ehkä vastaanottajalle, 11.12.-74.

      Sitten siinä on jäljennöksen oikeaksi todistajan nimi ja paikkakunta, mitä en paljasta.

      Vaikka minulla on ollut kirje jo koko ajan, en ole jotenkin tuntenut olevani oikeutettu sitä tänne kirjoittamaan. Päivämiehen silloisiin kirjoituksiin olen kyllä viitannut, mutta en siihen kirjeeseen, mistä tuollaiset tiukat tekstit PM:ssä ehkä johtuivat.

      Minua on syytetty katkeraksi myrkynkylväksi, kyyniseksi vl-arvostelijaksi. Tuo kirje selittää jotain siitä, mistä minä olen kritiikkini imenyt. Olen ajatuksissani ja sanoissani yhtynyt tuohon nimettömään kirjeeseen ja se on jo sen merkki, että olen vl-mielessä eriseurainen yms.

      Ehkä minäkin (=me kaikki SRK-vastaiset) olen pyrkimässä 'pääneuvottelijan' rooliin?

      Tuollaisen ivaheiton SRK sylkäisi kirjoittajan päälle tuomitessaan hänet!

      Äänestä

    • epäillään kirjoitti:

      tuon kirjeen aitoutta, niin että jos esim. x-vl tietää sen varmasti aidoksi, hän voisi kertoa siitä, jotta nuoremmat vl:tkin sen uskoisivat, kyllä heistä monet tätä palstaa lukevat.

      Vastasin tuonne alemmaksi jotain.
      En päätäni pantiksi laita tuon kirjeen aitouden takia, mutta uskon sen olevan aito.

      Koska tiedän kenen kautta se on minulle kulkeutunut, niin en epäile heidän korjailleen tai pilanneen sitä enemmän vl-vastaiseksi kuin mitä se alunperin on ollut.

      Väärennökseen toisin päin ei uskone kukaan!
      Se olisi jo iso vitsi. ;D

      Äänestä

    • *sirkka kirjoitti:

      Etkö voisi alkaa taas tämän palstan sefuksi ja siistijäksi, vaikka muistaakseni et aikonutkaan tulla takaisin?

      Terveisin sirkka

      Minun täytyy kyllä vastata kieltävästi. Tämä palsta on aivan omaa lajiaan ja hyvin aikaa viepä, jos haluaa hoitaa hommansa viimeisen päälle.

      Aikani jaksoin, mutta sitten täytyi lopettaa jossain määrin turhautuneenakin. Opettavainen kokemus tämän palstan moderointi on ollut ja te monet teistä tänne kirjoittavista olette antaneet minulla paljon ajateltavaa ja jakaneet kanssani samoja tuntemuksia.

      Hyvää kesää Sinulle, Sirkka!

      Äänestä

    • old_profile_16175 kirjoitti:

      Vastasin tuonne alemmaksi jotain.
      En päätäni pantiksi laita tuon kirjeen aitouden takia, mutta uskon sen olevan aito.

      Koska tiedän kenen kautta se on minulle kulkeutunut, niin en epäile heidän korjailleen tai pilanneen sitä enemmän vl-vastaiseksi kuin mitä se alunperin on ollut.

      Väärennökseen toisin päin ei uskone kukaan!
      Se olisi jo iso vitsi. ;D

      Kävin äsken lukemassa mopin palstalta epäilijöiden kirjoituksia. En tiennytkään, että tuollaisia ajatuksia voi tulla kirjeen takia.

      Koska kirje on ollut minulla kauan ja sen ulkonainen olemus, tyyli ja kirjoitusasu vastaavat just sitä, mitä siihen aikaan oli, en epäile itse yhtään sen aitoutta.

      Toki maailmassa tapahtuu kummempiakin asioita kuin yhden SRK-kirjeen väärennös, jolla yritettäisiin mustamaalata vl-yhteisön johto. Se ajaisi tietysti tiettyjä tarkoitusperiä - vaikka hajaantumisasiaa. Tässä tapauksessa niin ei käynyt - oli kirje aito tai ei.

      Jos jotakin väärää on taustalla, niin luulen ja uskon sen olleen kirjoittajassa itsessään. Silti tietämättä kirjeestä yhtään mitään, olin ollut samoissa ajatuksissa. Tuo kirje sitten vain vahvisti omia näkemyksiäni silloisesta tilanteesta!

      Äänestä

    • epäillään kirjoitti:

      tuon kirjeen aitoutta, niin että jos esim. x-vl tietää sen varmasti aidoksi, hän voisi kertoa siitä, jotta nuoremmat vl:tkin sen uskoisivat, kyllä heistä monet tätä palstaa lukevat.

      Pitääkö tämä vääntää rautalangasta? Lue ensin nimetön kirje, joka on lähetetty ennen 10.12.1974. Katso sitten miten Päivämies vastasi siihen pääkirjoituksessaan ja pääjutussaan 8.1. 1975.
      Päivämiehen kirjoituksien sisällöistä näkee, että niissä vastattiin juuri tuohon nimettömään kirjeeseen. Pääjutussa viitattiin mm. pääneuvottelijaan, vehnä/luste -vertaukseen, edesmennneeseen saarnaajaan ja sekä hoitokokouksiin. Miten Päivämiehessä olisi voitu viitata kirjeen moneen sisältökohtaan, jos
      tuota kirjettä ei olisi vielä kirjoitettukaan.
      Itse kirje on aito. Ei sitä ole voitu sepittää vasta sen jälkeen kun Päivämies oli jo hyökännyt sitä vastaan.
      Kirjeessä viitataan Haapajärvellä pian pidetävään puhujainkokoukseen. Päivämies puolestaan kertoi 8.1. 1975, että Haapajärven puhujainkokouksen ykkösaihe oli nimetön kirje.
      Epäselväksi jää sis vain kirjoittaja. Hän on ollut hyvin perillä SRK:n asioista, hän voi olla puhuja, poispotkittu puhuja tai puhujaksi vain esittäytyvä. Tärkeintä on nyt itse kirjeen sisältö ja se, miten SRK siihen reagoi. Kirjeessä kun tuotiin esille rahaepäselvyydet (SYT-rahat), joiden saamisessa mm. Kimpimäellä ja H. Saarella oli ollut keskeinen rooli. Tätä ei tosin mainita kirjeessä. Kirjoittaja ei ehkä tiennyt sitä. SRK:n johdolla tuli kiire puolustautua hyökkäämällä. On täysin selvää, ettei rahoista puhuttu SRK:n vastauksessa sanallakaan, koska "suuri siioni" ei vielä tiennyt pimeiden SYT-rahojen vastaanotosta mitään ja SRK:n johto yritti vielä salata koko sotkun suurelta yleisöltä.
      Aloittaja

      Äänestä

    • yksinkertaisuus kirjoitti:

      Pitääkö tämä vääntää rautalangasta? Lue ensin nimetön kirje, joka on lähetetty ennen 10.12.1974. Katso sitten miten Päivämies vastasi siihen pääkirjoituksessaan ja pääjutussaan 8.1. 1975.
      Päivämiehen kirjoituksien sisällöistä näkee, että niissä vastattiin juuri tuohon nimettömään kirjeeseen. Pääjutussa viitattiin mm. pääneuvottelijaan, vehnä/luste -vertaukseen, edesmennneeseen saarnaajaan ja sekä hoitokokouksiin. Miten Päivämiehessä olisi voitu viitata kirjeen moneen sisältökohtaan, jos
      tuota kirjettä ei olisi vielä kirjoitettukaan.
      Itse kirje on aito. Ei sitä ole voitu sepittää vasta sen jälkeen kun Päivämies oli jo hyökännyt sitä vastaan.
      Kirjeessä viitataan Haapajärvellä pian pidetävään puhujainkokoukseen. Päivämies puolestaan kertoi 8.1. 1975, että Haapajärven puhujainkokouksen ykkösaihe oli nimetön kirje.
      Epäselväksi jää sis vain kirjoittaja. Hän on ollut hyvin perillä SRK:n asioista, hän voi olla puhuja, poispotkittu puhuja tai puhujaksi vain esittäytyvä. Tärkeintä on nyt itse kirjeen sisältö ja se, miten SRK siihen reagoi. Kirjeessä kun tuotiin esille rahaepäselvyydet (SYT-rahat), joiden saamisessa mm. Kimpimäellä ja H. Saarella oli ollut keskeinen rooli. Tätä ei tosin mainita kirjeessä. Kirjoittaja ei ehkä tiennyt sitä. SRK:n johdolla tuli kiire puolustautua hyökkäämällä. On täysin selvää, ettei rahoista puhuttu SRK:n vastauksessa sanallakaan, koska "suuri siioni" ei vielä tiennyt pimeiden SYT-rahojen vastaanotosta mitään ja SRK:n johto yritti vielä salata koko sotkun suurelta yleisöltä.
      Aloittaja

      lukea tarpeeksi huolella kirjettä ja vastineita, muutenhan he olisivat huomanneet, että vastineissa puhutaan juuri tuosta kirjeestä.
      Heillä on ehkä vähän epärealistinen kuva liikkeestään, ja se synnyttää tiettyjä ennakkoluuloja.

      Äänestä

    • moppaajasefu kirjoitti:

      Minun täytyy kyllä vastata kieltävästi. Tämä palsta on aivan omaa lajiaan ja hyvin aikaa viepä, jos haluaa hoitaa hommansa viimeisen päälle.

      Aikani jaksoin, mutta sitten täytyi lopettaa jossain määrin turhautuneenakin. Opettavainen kokemus tämän palstan moderointi on ollut ja te monet teistä tänne kirjoittavista olette antaneet minulla paljon ajateltavaa ja jakaneet kanssani samoja tuntemuksia.

      Hyvää kesää Sinulle, Sirkka!

      tuohon varmasti monesti epäkiitolliseen ja tosiaan aikaa viepään moppaajan hommaan?

      Palstan "kurissapitäminen" varmaan myös turhauttaa, kun ilkeämieliset tai ohi aiheen kirjoitetut aloitukset ja kommentit työllistävät. Näin luulen kirjoittajan näkökulmasta katsoen.

      Kiitos myönteisestä palautteestasi, minäkin toivotan oikein hyvää ja rentouttavaa kesää! Palstaillaan!

      Terveisin sirkka

      Äänestä

    • old_profile_32894 kirjoitti:

      "Mitä kirjeen aitouden epäilyllä tarkoitetaan?"

      Outoa on minustakin kysyä kirjeen aitoudesta. Kirje on jonkun ihmisen kirjoittama ja se on sisällöllisesti sitä mitä se on. Mitä ihmeen aitoutta tässä perätään?

      Mielestäni tuo kyseinen kirje on rehellinen kuvaus yhden uskovaisen ihmisen sisäisistä tuntemuksista 60-luvun maallikkolinjan omaksumasta vl-opetuksesta sekä opetuksen mukanaan tuomista hoitokokouksista.

      Itse koin nuo silloiset tapahtumat aivan samalla tavalla. Uskoisin, että monet tuhannet nuo ajat eläneet vl:t ovat kokeneet nuo samat tuntemukset.

      "Voihan tietysti olla että kirjeen on kirjoittanut joku saarnamiehenä esiintyvä, mutta sehän ei ole tässä nyt tärkeää."

      Itsekin ajattelen ja uskon kirjoittajan olleen saarnamies. Näin lienee myös SRK:ssa ajateltu, koska nimetön kirje sai niin arvovaltaisen käsittelyn, kuten olemme saaneet havaita. Tämä on tärkeää siksi, että kirje on juuri tuosta syysta SRK:ssa noteerattu.

      kirjoittama. Rovastin saarnavirsi oli "Mä elän laupeudesta". Rovasti joutui sidotuksi ja saarnakieltoon, en tiedä saiko Oulu kirjeen alkuperän selville vai muusta syystä. Kuolinvuoteella rovasti "sai parannuksen armon" SRK-laisittain, perhepiiri lienee vaikuttanut asiaan.

      Äänestä

    • saaraleena kirjoitti:

      kirjoittama. Rovastin saarnavirsi oli "Mä elän laupeudesta". Rovasti joutui sidotuksi ja saarnakieltoon, en tiedä saiko Oulu kirjeen alkuperän selville vai muusta syystä. Kuolinvuoteella rovasti "sai parannuksen armon" SRK-laisittain, perhepiiri lienee vaikuttanut asiaan.

      Minä en usko, että kirje olisi Majavan kirjoittama. Kävin hänen luonaan ja keskustelimme henkiopista, hän oli kanssani samaa mieltä, että ko. oppi on H. Saaren ideoima ja keksimä. Mutta, mutta kun kysyin, miten hän sitten piti opin oikeana ja olit yksimielinen H. S:n kanssa -50 – luvun lopulla, kun yhdessä H. Saaren kanssa tuomitsivat tätini ja muutamat muut uskovaiset väärähenkisiksi? Muuttuiko oppi vääräksi, kun joudutit itse syytetyn paikalle?

      Tätini oli yhdessä muutamien uskovaisten kanssa nuhdellut rovastia, ei mistään synnistä, mutta käyttäytymisestä. Tästä rovasti tykkäsi huonoa ja kutsui H. Saaren hoitamaan nuhtelijoita. Yhdessä he sitten Saaren kanssa antoivat tädilleni anteeksi väärän hengen, muut erotettiin pakanoiksi ja publikaaneiksi, koska eivät ymmärtäneet ko. henkeä. Eivätkä taipuneet parannukseen ko. hengestä, kun eivät ymmärtäneet mitään.

      Ei muuten tätinikään ymmärtänyt mitä uskoi anteeksi, koska asia josta he olivat nuhdelleet rovastia, ei ollut väärin. Saari yhdessä rovastin kanssa havaitsivat kuitenkin, että nuhtelijat olivat väärän hengen saastuttamia ja näin ollen nuhtelu oli silloin väärä, eikä rovastin tarvinnut pyytää anteeksi, koska nuhtelijoilla ei ollut Pyhää Henkeä.

      Käymäni keskustelun perusteella ja tätini kerrottua, miten Majava oli ollut hoitokokouksen organisoijana, en voi mitenkään uskoa, että kyseinen rovasti olisi kirjeen kirjoittanut. Majava kyllä hyväksyi henkiopin, mutta kun sai tuomion itselleen, niin siihen loppui hyväksyminen. Erkki Reinikainen julisti hoitokokouksessa, Majavan pannaan. Hän itse kertoi tämän minulle, mutta ei millään lailla perustellut sitä, miksi oli ennen henkiopin kannattaja. Terv. Heino

      Äänestä

    • H.K. kirjoitti:

      Minä en usko, että kirje olisi Majavan kirjoittama. Kävin hänen luonaan ja keskustelimme henkiopista, hän oli kanssani samaa mieltä, että ko. oppi on H. Saaren ideoima ja keksimä. Mutta, mutta kun kysyin, miten hän sitten piti opin oikeana ja olit yksimielinen H. S:n kanssa -50 – luvun lopulla, kun yhdessä H. Saaren kanssa tuomitsivat tätini ja muutamat muut uskovaiset väärähenkisiksi? Muuttuiko oppi vääräksi, kun joudutit itse syytetyn paikalle?

      Tätini oli yhdessä muutamien uskovaisten kanssa nuhdellut rovastia, ei mistään synnistä, mutta käyttäytymisestä. Tästä rovasti tykkäsi huonoa ja kutsui H. Saaren hoitamaan nuhtelijoita. Yhdessä he sitten Saaren kanssa antoivat tädilleni anteeksi väärän hengen, muut erotettiin pakanoiksi ja publikaaneiksi, koska eivät ymmärtäneet ko. henkeä. Eivätkä taipuneet parannukseen ko. hengestä, kun eivät ymmärtäneet mitään.

      Ei muuten tätinikään ymmärtänyt mitä uskoi anteeksi, koska asia josta he olivat nuhdelleet rovastia, ei ollut väärin. Saari yhdessä rovastin kanssa havaitsivat kuitenkin, että nuhtelijat olivat väärän hengen saastuttamia ja näin ollen nuhtelu oli silloin väärä, eikä rovastin tarvinnut pyytää anteeksi, koska nuhtelijoilla ei ollut Pyhää Henkeä.

      Käymäni keskustelun perusteella ja tätini kerrottua, miten Majava oli ollut hoitokokouksen organisoijana, en voi mitenkään uskoa, että kyseinen rovasti olisi kirjeen kirjoittanut. Majava kyllä hyväksyi henkiopin, mutta kun sai tuomion itselleen, niin siihen loppui hyväksyminen. Erkki Reinikainen julisti hoitokokouksessa, Majavan pannaan. Hän itse kertoi tämän minulle, mutta ei millään lailla perustellut sitä, miksi oli ennen henkiopin kannattaja. Terv. Heino

      Kun noin tarkoin kerroit tapahtumien kulun. Sillanpääläisten porukassa 70-lopulla kerrottiin, että OM oli kirjeen kirjoittaja. Samoihin aikoihin sain minäkin haltuuni kopion tuosta "nimettömästä". Aidolta vl-puhujalta kirjeen kirjoittaja kuitenkin vaikuttaa, olipa hän ken hyvänsä.

      Äänestä

    • saaraleena. kirjoitti:

      Kun noin tarkoin kerroit tapahtumien kulun. Sillanpääläisten porukassa 70-lopulla kerrottiin, että OM oli kirjeen kirjoittaja. Samoihin aikoihin sain minäkin haltuuni kopion tuosta "nimettömästä". Aidolta vl-puhujalta kirjeen kirjoittaja kuitenkin vaikuttaa, olipa hän ken hyvänsä.

      Saaraleena, mainitsit saarnavirren. Paavo Sillanpäällä oli saarnavirtenä juuri tuo "Mä elän laupeudesta..." Oliko niin, että myös Onni Majava käytti samaa virttä?

      Äänestä

    • oliko sama ? kirjoitti:

      Saaraleena, mainitsit saarnavirren. Paavo Sillanpäällä oli saarnavirtenä juuri tuo "Mä elän laupeudesta..." Oliko niin, että myös Onni Majava käytti samaa virttä?

      kauko mäntylällä oli saarnavirtenä .mä elän laupeudesta .....

      Äänestä

    • saaraleena. kirjoitti:

      Kun noin tarkoin kerroit tapahtumien kulun. Sillanpääläisten porukassa 70-lopulla kerrottiin, että OM oli kirjeen kirjoittaja. Samoihin aikoihin sain minäkin haltuuni kopion tuosta "nimettömästä". Aidolta vl-puhujalta kirjeen kirjoittaja kuitenkin vaikuttaa, olipa hän ken hyvänsä.

      kirjoitustyylistä ja tehdyistä kirjoitusvirheistä kirjoittajan? Mielestäni kirjoitustyyli sopisi kyllä Majavaan. Mutta minuun vaikuttaa niin voimakkaasti, hänen kanssaan käymäni keskustelu ja se miten hän oli toiminut yksimielisesti Saaren kanssa.

      Minä itse teen paljon kirjoitusvirheitä ja myös kieliopillisia virheitä, näen ne kyllä jälkeenpäin, en kyllä varmaan kaikkia. Joten minut tunnistaa kyllä helposti. Mutta kun äiti on minut kiireen keskellä tehnyt (paljon työtä), olen saanut hätäisen luonteen. Pitäisi malttaa mieli ja tarkastaa huolella, mitä tuli kirjoitettua.

      Tuo kirje ei ole virheetöntä kieltä, joten siitä voisi varmaan suomenkielen tuntija sanoa, voisiko Majava olla kirjoittaja, vai ei. En muista oletko sinä suomenkielen opettaja, vai joku muu, mutta tunnet varmaan kielen ammattilaisia.

      Minä sain toisenkin melkein samanlaisen kirjeen ja muuta luettavaa, jotka poltin! Ajattelen, että jos äidillä ei olisi ollut niin paljon – työtä – niin minusta ei olisi tullut tämmöistä – virheitä tekevää, vaan maltillinen, harkitseva. Terv. Heino

      Äänestä

    • aloittaja kirjoitti:

      Tyylistä päätellen ei.
      terv. Aloittaja

      ja helpostikkin arvata seuraavien mm totuuksien perusteella.

      Ei savua ilman tulta
      Kissan on itse häntäänsä nostettava
      Koira älähtää kun kapula kalahtaa
      Kala syö ja käy pyydyksiin

      Äänestä

    noin vanahoja päivämies lehtiä vois saaja.
    olispa kiva lukia oikiata julistusta.

    Äänestä

    • Mene siis kirjastoon ja tilaa. Oulussa esim. kaupunginkirjastossa on sekä mikrofilmit että alkuperäiset.

      Äänestä

    Sulta tota Päivämies-nimistä lehteä josta, mainitsit?
    Voitko kopioida senkin tänne?

    Äänestä

    • Päivämies 8.1.1975, pääkirjoitus

      Nimettömät kirjeet ja kirjoitukset

      Kristillisyytemme piirissä on silloin tällöin esiintynyt sellaisia piirteitä, että sisäisiä asioita pyritään hoitamaan nimettömien kirjeiden avulla. Tällainen menettely on kokonaan vieras ja vastoin niitä päätöksiä, joita on tehty. Sellaisia kirjoituksiakaan, joissa ei ole lähettäjän nimeä, ei julkaista lehdissämme – ei hyväksytä nimimerkilläkään muille kuin, tunnetuille pakinoitsijoille, joiden nimet ovat konttorilta saatavissa.
      Nimettömät kirjeet saavat useimmiten arvonsa mukaisen käsittelyn. Ne heitetään paperikoriin. Mutta joskus on aihetta niiden käsittelyynkin. Tällainen katsottiin olevan nyt, kun ennen Haapajärven puhujainkokousta oli levitetty nimetöntä kirjettä kautta koko Suomen ja kuka ties ulkomaillekin. Kirje oli tavattoman hyvä lähtökohta keskustelulle, joka muodostui keskeisimmäksi asiaksi, kun puhutaan uskon ja elämän vanhurskaudesta. Tällainen nimetön arvostelija on poikennut kauas pois molemmista. Nimettömien kirjeiden käsittely on tarpeen myös silloin, kun jotakin väärää epäluuloa esiintyy ja epäilyksiä kylvetään, jolla saatetaan saattaa matkaan turhia ja vääriä valvomisia.
      Mistä sitten johtuu nimettömien kirjeiden lähettäminen? Lähtökohtana on siinä, että lähettäjä ei ole Jumalan seurakunnan rakkaudessa. Seurakunta ei ole enää hellä äiti, joka viallistakin hoitaa ja korjaa; seurakunnan arvo on kadonnut. Näkökyky on kadonnut; ihminen kuvittelee olevansa viisaampi kuin seurakunta. Kaiken lisäksi hän kuvittelee itse olevansa täydellisempi kuin Jumalan seurakunta, josta kuitenkin sanotaan, että se on täydellisyyden tai totuuden patsas ja perustus ja me olemme koko vika.
      Tällaiset nimettömät pyytävät olla hoitajia, mutta tosiasiassa hoito koituu pahennukseksi ja epäluulojen lisääntymiseksi ja keskinäisen rakkauden särkymiseksi. Hoitaja on sielunvihollinen eikä Jumalan hengeltä hallittavana. Jumalan sanan neuvojen mukaan oikea hoitaja käy kohti eikä missään tapauksessa kuolleiden selän taakse. Tosiasiassa tällaisten hoitajien sielusta on kokonaan kadonnut oikea toisen sielun hoitamisen mieli. Jos todellisuudessa näkee jonkun olevan hoitamisen tarpeessa, ei sitä hoideta pimeydessä ”ammutaan selän takaa”, vaan valkeudessa, niin kuin Jumalan kasvojen edessä.
      Kun apostolit lähettivät seurakuntakirjeitä, melkein aina niistä ilmeni lähettäjä. Useimmissa tapauksissa sekin tuotiin esiin heti kirjeen alussa, kuten esim. Paavalin epistolassa philippiläisille: ”Paavali ja Timoteus, Jeesuksen Kristuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka Philippissä ovat, ynnä piispoille ja palvelijoille.” – Jostakin lähetyskirjeestä nimi puuttuu, sillä kristityt elivät silloin vainon aikaa. Mutta kirjeet olivat silloinkin seurakunnan rakennukseksi eivätkä hajoittamiseksi, kuten esim. Hebrealaisepistola.
      Apostolisena aikana oli erittäin tärkeää tietää lähettäjän nimi, mutta vielä tärkeämpää se on tietää näin lopun ajalla, jolloin kaikki on mahdollista. Kirjeen merkitys määräytyy paljon sen mukaan, minkälaisessa tunnontilassa lähettäjä on. Lähettäjä saattaa olla kokonaan langennut Kristuksen evankeliumista ja Jumalan seurakunnan osallisuudesta tai sitten lähettäjä on kokonaan ulkopuolinen ja tekeytyy uskovaiseksi ja totuuden asianajajaksi.
      Tällaisiin nimettömiin lähetyksiin on aina suhtautua varovasti. Nimettömänä esiintyminen on jo sinänsä merkki siitä, että on väärällä asialla, kun ei uskalla esiintyä julkisesti omalla nimellään.
      Toinen asia on sitten niiden kohta, jotka tällaisiin nimettömiin esiintyjiin, lähinnä parjaajiin, tarttuvat. Oma sielu on jo silloin tahriutunut. Jos luottamus on saumaton, jos joku pahaa puhuukin, ei sitä silloin uskota. Näin on myös veljesten välillä. Jos rakkaus on saumaton ja luottamus ehyt, eivät silloin panettelijat ja pahanpuhujat, puhumattakaan nimettömät, pääse aiheuttamaan minkäänlaisia ongelmia, ei edes ajatuksen häiventä asian suhteen.
      Kristityillä on aina nimi ja sellaista käytetään. Emme pyri edes nimimerkin taakse, sillä silloinkin on kysymys jo väärästä kunniasta tai väärästä orjuudesta toisten Jumalan lasten edessä. Mutta näissäkin asioissa on armo tarjolla. Saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

      Äänestä

    • Päivämies 8.1.1975 kirjoitti:

      Päivämies 8.1.1975, pääkirjoitus

      Nimettömät kirjeet ja kirjoitukset

      Kristillisyytemme piirissä on silloin tällöin esiintynyt sellaisia piirteitä, että sisäisiä asioita pyritään hoitamaan nimettömien kirjeiden avulla. Tällainen menettely on kokonaan vieras ja vastoin niitä päätöksiä, joita on tehty. Sellaisia kirjoituksiakaan, joissa ei ole lähettäjän nimeä, ei julkaista lehdissämme – ei hyväksytä nimimerkilläkään muille kuin, tunnetuille pakinoitsijoille, joiden nimet ovat konttorilta saatavissa.
      Nimettömät kirjeet saavat useimmiten arvonsa mukaisen käsittelyn. Ne heitetään paperikoriin. Mutta joskus on aihetta niiden käsittelyynkin. Tällainen katsottiin olevan nyt, kun ennen Haapajärven puhujainkokousta oli levitetty nimetöntä kirjettä kautta koko Suomen ja kuka ties ulkomaillekin. Kirje oli tavattoman hyvä lähtökohta keskustelulle, joka muodostui keskeisimmäksi asiaksi, kun puhutaan uskon ja elämän vanhurskaudesta. Tällainen nimetön arvostelija on poikennut kauas pois molemmista. Nimettömien kirjeiden käsittely on tarpeen myös silloin, kun jotakin väärää epäluuloa esiintyy ja epäilyksiä kylvetään, jolla saatetaan saattaa matkaan turhia ja vääriä valvomisia.
      Mistä sitten johtuu nimettömien kirjeiden lähettäminen? Lähtökohtana on siinä, että lähettäjä ei ole Jumalan seurakunnan rakkaudessa. Seurakunta ei ole enää hellä äiti, joka viallistakin hoitaa ja korjaa; seurakunnan arvo on kadonnut. Näkökyky on kadonnut; ihminen kuvittelee olevansa viisaampi kuin seurakunta. Kaiken lisäksi hän kuvittelee itse olevansa täydellisempi kuin Jumalan seurakunta, josta kuitenkin sanotaan, että se on täydellisyyden tai totuuden patsas ja perustus ja me olemme koko vika.
      Tällaiset nimettömät pyytävät olla hoitajia, mutta tosiasiassa hoito koituu pahennukseksi ja epäluulojen lisääntymiseksi ja keskinäisen rakkauden särkymiseksi. Hoitaja on sielunvihollinen eikä Jumalan hengeltä hallittavana. Jumalan sanan neuvojen mukaan oikea hoitaja käy kohti eikä missään tapauksessa kuolleiden selän taakse. Tosiasiassa tällaisten hoitajien sielusta on kokonaan kadonnut oikea toisen sielun hoitamisen mieli. Jos todellisuudessa näkee jonkun olevan hoitamisen tarpeessa, ei sitä hoideta pimeydessä ”ammutaan selän takaa”, vaan valkeudessa, niin kuin Jumalan kasvojen edessä.
      Kun apostolit lähettivät seurakuntakirjeitä, melkein aina niistä ilmeni lähettäjä. Useimmissa tapauksissa sekin tuotiin esiin heti kirjeen alussa, kuten esim. Paavalin epistolassa philippiläisille: ”Paavali ja Timoteus, Jeesuksen Kristuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka Philippissä ovat, ynnä piispoille ja palvelijoille.” – Jostakin lähetyskirjeestä nimi puuttuu, sillä kristityt elivät silloin vainon aikaa. Mutta kirjeet olivat silloinkin seurakunnan rakennukseksi eivätkä hajoittamiseksi, kuten esim. Hebrealaisepistola.
      Apostolisena aikana oli erittäin tärkeää tietää lähettäjän nimi, mutta vielä tärkeämpää se on tietää näin lopun ajalla, jolloin kaikki on mahdollista. Kirjeen merkitys määräytyy paljon sen mukaan, minkälaisessa tunnontilassa lähettäjä on. Lähettäjä saattaa olla kokonaan langennut Kristuksen evankeliumista ja Jumalan seurakunnan osallisuudesta tai sitten lähettäjä on kokonaan ulkopuolinen ja tekeytyy uskovaiseksi ja totuuden asianajajaksi.
      Tällaisiin nimettömiin lähetyksiin on aina suhtautua varovasti. Nimettömänä esiintyminen on jo sinänsä merkki siitä, että on väärällä asialla, kun ei uskalla esiintyä julkisesti omalla nimellään.
      Toinen asia on sitten niiden kohta, jotka tällaisiin nimettömiin esiintyjiin, lähinnä parjaajiin, tarttuvat. Oma sielu on jo silloin tahriutunut. Jos luottamus on saumaton, jos joku pahaa puhuukin, ei sitä silloin uskota. Näin on myös veljesten välillä. Jos rakkaus on saumaton ja luottamus ehyt, eivät silloin panettelijat ja pahanpuhujat, puhumattakaan nimettömät, pääse aiheuttamaan minkäänlaisia ongelmia, ei edes ajatuksen häiventä asian suhteen.
      Kristityillä on aina nimi ja sellaista käytetään. Emme pyri edes nimimerkin taakse, sillä silloinkin on kysymys jo väärästä kunniasta tai väärästä orjuudesta toisten Jumalan lasten edessä. Mutta näissäkin asioissa on armo tarjolla. Saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

      Pms 8.1.1975, s. 4, (jatkoa lehdessä etusivulla olleesta puhujainkokouksen selostuksesta, jossa käsiteltiin nk. nimetöntä kirjettä. Myös pääkirjoitus käsitteli samaa asiaa. Etusivulla ollut jutun alkuosa liitetään tähän myöhemmin kunhan löydän sen valokopioitteni joukosta)

      ..”jon harhakäsityksiä SRK:n sisäisistä asioista, mikä tulee ilmi monista kirjeen yksityiskohdista. Näissäkin asioissa olisi epäluulojen kylväjillä aihetta kiireesti lähteä parannuksen askelille.
      Hoitotoimenpiteet ja pellon ohdakkeet on sekoitettu väärällä tavalla.
      Edelleen kirjoittaja kateellisena havittelee pääneuvottelijan paikkaa. On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
      Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
      Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
      Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
      Koska kirjeessä esitettiin epäluottamus työvaliokunnan ja johtokunnan toimintaa vastaan, esitettiin kysymys, nauttiiko työvaliokunta ja johtokunta Siionin puhujien luottamusta. Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
      Monet vielä yksityisissä puheenvuoroissaan toivat esille vilpittömän kiitollisuutensa siitä, että on asioita hoidettu ja heitäkin hoidettu paljon. Pyydettiin Jumalan voimaa, että edelleen jaksettaisiin hoitaa totuudessa ja rakkaudessa.”

      Äänestä

    • Päivämies 8.1.1975 kirjoitti:

      Päivämies 8.1.1975, pääkirjoitus

      Nimettömät kirjeet ja kirjoitukset

      Kristillisyytemme piirissä on silloin tällöin esiintynyt sellaisia piirteitä, että sisäisiä asioita pyritään hoitamaan nimettömien kirjeiden avulla. Tällainen menettely on kokonaan vieras ja vastoin niitä päätöksiä, joita on tehty. Sellaisia kirjoituksiakaan, joissa ei ole lähettäjän nimeä, ei julkaista lehdissämme – ei hyväksytä nimimerkilläkään muille kuin, tunnetuille pakinoitsijoille, joiden nimet ovat konttorilta saatavissa.
      Nimettömät kirjeet saavat useimmiten arvonsa mukaisen käsittelyn. Ne heitetään paperikoriin. Mutta joskus on aihetta niiden käsittelyynkin. Tällainen katsottiin olevan nyt, kun ennen Haapajärven puhujainkokousta oli levitetty nimetöntä kirjettä kautta koko Suomen ja kuka ties ulkomaillekin. Kirje oli tavattoman hyvä lähtökohta keskustelulle, joka muodostui keskeisimmäksi asiaksi, kun puhutaan uskon ja elämän vanhurskaudesta. Tällainen nimetön arvostelija on poikennut kauas pois molemmista. Nimettömien kirjeiden käsittely on tarpeen myös silloin, kun jotakin väärää epäluuloa esiintyy ja epäilyksiä kylvetään, jolla saatetaan saattaa matkaan turhia ja vääriä valvomisia.
      Mistä sitten johtuu nimettömien kirjeiden lähettäminen? Lähtökohtana on siinä, että lähettäjä ei ole Jumalan seurakunnan rakkaudessa. Seurakunta ei ole enää hellä äiti, joka viallistakin hoitaa ja korjaa; seurakunnan arvo on kadonnut. Näkökyky on kadonnut; ihminen kuvittelee olevansa viisaampi kuin seurakunta. Kaiken lisäksi hän kuvittelee itse olevansa täydellisempi kuin Jumalan seurakunta, josta kuitenkin sanotaan, että se on täydellisyyden tai totuuden patsas ja perustus ja me olemme koko vika.
      Tällaiset nimettömät pyytävät olla hoitajia, mutta tosiasiassa hoito koituu pahennukseksi ja epäluulojen lisääntymiseksi ja keskinäisen rakkauden särkymiseksi. Hoitaja on sielunvihollinen eikä Jumalan hengeltä hallittavana. Jumalan sanan neuvojen mukaan oikea hoitaja käy kohti eikä missään tapauksessa kuolleiden selän taakse. Tosiasiassa tällaisten hoitajien sielusta on kokonaan kadonnut oikea toisen sielun hoitamisen mieli. Jos todellisuudessa näkee jonkun olevan hoitamisen tarpeessa, ei sitä hoideta pimeydessä ”ammutaan selän takaa”, vaan valkeudessa, niin kuin Jumalan kasvojen edessä.
      Kun apostolit lähettivät seurakuntakirjeitä, melkein aina niistä ilmeni lähettäjä. Useimmissa tapauksissa sekin tuotiin esiin heti kirjeen alussa, kuten esim. Paavalin epistolassa philippiläisille: ”Paavali ja Timoteus, Jeesuksen Kristuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka Philippissä ovat, ynnä piispoille ja palvelijoille.” – Jostakin lähetyskirjeestä nimi puuttuu, sillä kristityt elivät silloin vainon aikaa. Mutta kirjeet olivat silloinkin seurakunnan rakennukseksi eivätkä hajoittamiseksi, kuten esim. Hebrealaisepistola.
      Apostolisena aikana oli erittäin tärkeää tietää lähettäjän nimi, mutta vielä tärkeämpää se on tietää näin lopun ajalla, jolloin kaikki on mahdollista. Kirjeen merkitys määräytyy paljon sen mukaan, minkälaisessa tunnontilassa lähettäjä on. Lähettäjä saattaa olla kokonaan langennut Kristuksen evankeliumista ja Jumalan seurakunnan osallisuudesta tai sitten lähettäjä on kokonaan ulkopuolinen ja tekeytyy uskovaiseksi ja totuuden asianajajaksi.
      Tällaisiin nimettömiin lähetyksiin on aina suhtautua varovasti. Nimettömänä esiintyminen on jo sinänsä merkki siitä, että on väärällä asialla, kun ei uskalla esiintyä julkisesti omalla nimellään.
      Toinen asia on sitten niiden kohta, jotka tällaisiin nimettömiin esiintyjiin, lähinnä parjaajiin, tarttuvat. Oma sielu on jo silloin tahriutunut. Jos luottamus on saumaton, jos joku pahaa puhuukin, ei sitä silloin uskota. Näin on myös veljesten välillä. Jos rakkaus on saumaton ja luottamus ehyt, eivät silloin panettelijat ja pahanpuhujat, puhumattakaan nimettömät, pääse aiheuttamaan minkäänlaisia ongelmia, ei edes ajatuksen häiventä asian suhteen.
      Kristityillä on aina nimi ja sellaista käytetään. Emme pyri edes nimimerkin taakse, sillä silloinkin on kysymys jo väärästä kunniasta tai väärästä orjuudesta toisten Jumalan lasten edessä. Mutta näissäkin asioissa on armo tarjolla. Saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

      vallalla: kirjeen sisältöön ei puututa lainkaan, sen sijaan nimettömään kirjoittajaan! Huomionarvoista on,
      - kuinka eleltiin "lopun aikoja"-eihän vuotta 2000 vl-opin mukaan pitänyt tullakaan.
      - kuinka seurakunta harhaoppeineen nostetaan jumalaiseen asemaan.
      - kuinka "synninpäästö" silloin voitiin antaa kirjallisena vastoin nykyopetusta.

      Eli vl-lahko-oppi lienee palannut harhaisille "juurilleen", jopa jyrkentynyt?

      Äänestä

    • jo silloin kirjoitti:

      vallalla: kirjeen sisältöön ei puututa lainkaan, sen sijaan nimettömään kirjoittajaan! Huomionarvoista on,
      - kuinka eleltiin "lopun aikoja"-eihän vuotta 2000 vl-opin mukaan pitänyt tullakaan.
      - kuinka seurakunta harhaoppeineen nostetaan jumalaiseen asemaan.
      - kuinka "synninpäästö" silloin voitiin antaa kirjallisena vastoin nykyopetusta.

      Eli vl-lahko-oppi lienee palannut harhaisille "juurilleen", jopa jyrkentynyt?

      Teit teräviä huomioita. Ihan samoihin kiinnitin minäkin huoiota. Pms puhujakokousraportista ilmenee mielenkiintoisia asioita, mm. hoitokokousten rakenne. Ne siis todella olivat SRK:n johtamia.
      Ja Pms käyttää jopa hoitokokous -nimeä ja puhuu kuivista ja hempeistä hengistä. Ja aivan kevyesti nimettömän kirjoittaja heitetään alimpaan helvettiin. Tällä tuomiolla lukijoiden omat tunnot sidottiin paljastammatta kuitenkaan kirjeen varsinaista kirjoitamisen syytä eli niitä pimeitä rahoja ja rahasotkuja.
      Ja kuitenkin ... varsinainen hoitokokousrumpa oli vasta alkamassa. SRK:lle näyttää tulleen hirveä kiire nujertaa kentällä versoava kyselevä ääni.

      Äänestä

    • katso pms selostusta kirjoitti:

      Teit teräviä huomioita. Ihan samoihin kiinnitin minäkin huoiota. Pms puhujakokousraportista ilmenee mielenkiintoisia asioita, mm. hoitokokousten rakenne. Ne siis todella olivat SRK:n johtamia.
      Ja Pms käyttää jopa hoitokokous -nimeä ja puhuu kuivista ja hempeistä hengistä. Ja aivan kevyesti nimettömän kirjoittaja heitetään alimpaan helvettiin. Tällä tuomiolla lukijoiden omat tunnot sidottiin paljastammatta kuitenkaan kirjeen varsinaista kirjoitamisen syytä eli niitä pimeitä rahoja ja rahasotkuja.
      Ja kuitenkin ... varsinainen hoitokokousrumpa oli vasta alkamassa. SRK:lle näyttää tulleen hirveä kiire nujertaa kentällä versoava kyselevä ääni.

      hoidot alkoivat ainakin Oulussa jo 70-luvun vaihteessa ja hyviksi havaittuina ne laajennettiin työvaliokunnan/johtokunnan "päätöksin" koskeviksi kaikkia yhdistyksiä, joihin huhut mm. rahavirroista, valta- ja oppikiistoista ns. huoneenhallituksessa oli levinnyt ja epätietoisuus ja "kapinamieli" olivat heräilemässä - hyökkäys on paras puolustus!

      Äänestä

    • yksilölliset kirjoitti:

      hoidot alkoivat ainakin Oulussa jo 70-luvun vaihteessa ja hyviksi havaittuina ne laajennettiin työvaliokunnan/johtokunnan "päätöksin" koskeviksi kaikkia yhdistyksiä, joihin huhut mm. rahavirroista, valta- ja oppikiistoista ns. huoneenhallituksessa oli levinnyt ja epätietoisuus ja "kapinamieli" olivat heräilemässä - hyökkäys on paras puolustus!

      "Työvaliokunta ja ne henkilöt....mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta."

      Mielestäni aika selvästi tulee esille, että työvaliokunta haistaa, mikä henki on oikea. Joka ei hyväksy työvaliokunnan henkeä, on tehtävä parannus.

      Siten nimettömyydestä on tehtävä parannus. Tai oikeastaan riittää, kun nimet on päivämiehen toimituksessa..? Harmi, kun Raamatusta ei tätä päätöstä löydy, vaikka se on työvaliokunnan..?

      Siis, joka epäilee työvaliokunnan koostuvan erehtyvistä ihmisista, hänen on tehtävä parannus. Näin työvaliokunta on yksimielisesti päättänyt!

      Jos työvaliokunta lähettää hoitomiehen, joka erehtyy, niin kyseessä on yksittäinen ylilyönti. Työvaliokunnan ei tarvitse pyytää anteeksi, koska se ei erehdy. Tai jos erehtyy, niin anteeksi ei tarvitse pyytää, koska yhteiset virheet on annettu anteeksi pyytämättä. Tai yhden pyytäessä anteeksi, kaikki valiokuntaan osallistuneet ovat saaneet anteeksi nimettömänä. Niin,..silloin riittää, että nimet on tiedossa päivämiehen toimituksessa. Joteskin näin näyttäs tää armo nykyisin ilmoitettavan..Good night!

      Äänestä

    • Trim Cat kirjoitti:

      "Työvaliokunta ja ne henkilöt....mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta."

      Mielestäni aika selvästi tulee esille, että työvaliokunta haistaa, mikä henki on oikea. Joka ei hyväksy työvaliokunnan henkeä, on tehtävä parannus.

      Siten nimettömyydestä on tehtävä parannus. Tai oikeastaan riittää, kun nimet on päivämiehen toimituksessa..? Harmi, kun Raamatusta ei tätä päätöstä löydy, vaikka se on työvaliokunnan..?

      Siis, joka epäilee työvaliokunnan koostuvan erehtyvistä ihmisista, hänen on tehtävä parannus. Näin työvaliokunta on yksimielisesti päättänyt!

      Jos työvaliokunta lähettää hoitomiehen, joka erehtyy, niin kyseessä on yksittäinen ylilyönti. Työvaliokunnan ei tarvitse pyytää anteeksi, koska se ei erehdy. Tai jos erehtyy, niin anteeksi ei tarvitse pyytää, koska yhteiset virheet on annettu anteeksi pyytämättä. Tai yhden pyytäessä anteeksi, kaikki valiokuntaan osallistuneet ovat saaneet anteeksi nimettömänä. Niin,..silloin riittää, että nimet on tiedossa päivämiehen toimituksessa. Joteskin näin näyttäs tää armo nykyisin ilmoitettavan..Good night!

      Niin, jäin vain ihmettelemään, miksi Päivämies (Kimpimäki) ei heittänyt kirjettä arvoiseensa paikkaan eli roskakoriin, jos kerran kirje oli mikä pahinta nimetön ja sisällöltäänkn aivan valhetta ja puppua. Eihän sellaista valhekirjettä olsi kannattanut käsitellä puhujainkokouksssa ollenkaan. Kuka nyt valheisiin uskoo, jotka kaiken kukkuraksi on vielä levitettykin nimettömänä.

      Äänestä

    • loppuosa kirjoitti:

      Pms 8.1.1975, s. 4, (jatkoa lehdessä etusivulla olleesta puhujainkokouksen selostuksesta, jossa käsiteltiin nk. nimetöntä kirjettä. Myös pääkirjoitus käsitteli samaa asiaa. Etusivulla ollut jutun alkuosa liitetään tähän myöhemmin kunhan löydän sen valokopioitteni joukosta)

      ..”jon harhakäsityksiä SRK:n sisäisistä asioista, mikä tulee ilmi monista kirjeen yksityiskohdista. Näissäkin asioissa olisi epäluulojen kylväjillä aihetta kiireesti lähteä parannuksen askelille.
      Hoitotoimenpiteet ja pellon ohdakkeet on sekoitettu väärällä tavalla.
      Edelleen kirjoittaja kateellisena havittelee pääneuvottelijan paikkaa. On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
      Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
      Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
      Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
      Koska kirjeessä esitettiin epäluottamus työvaliokunnan ja johtokunnan toimintaa vastaan, esitettiin kysymys, nauttiiko työvaliokunta ja johtokunta Siionin puhujien luottamusta. Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
      Monet vielä yksityisissä puheenvuoroissaan toivat esille vilpittömän kiitollisuutensa siitä, että on asioita hoidettu ja heitäkin hoidettu paljon. Pyydettiin Jumalan voimaa, että edelleen jaksettaisiin hoitaa totuudessa ja rakkaudessa.”

      sen jutun alkuosan, laitatko tänne nähtäväksi.
      Näin se lähihistoriakin avautuu pikku hiljaa.
      Kaikessa järkyttävyydessään.

      Äänestä

    • roskakoriin kirjoitti:

      Niin, jäin vain ihmettelemään, miksi Päivämies (Kimpimäki) ei heittänyt kirjettä arvoiseensa paikkaan eli roskakoriin, jos kerran kirje oli mikä pahinta nimetön ja sisällöltäänkn aivan valhetta ja puppua. Eihän sellaista valhekirjettä olsi kannattanut käsitellä puhujainkokouksssa ollenkaan. Kuka nyt valheisiin uskoo, jotka kaiken kukkuraksi on vielä levitettykin nimettömänä.

      Näyttäisi syynä oleva se, kun työvaliokunta huomasi NIMETTÖMYYDEN julistaa vääräksi(=synniksi?) vasta sen jälkeen, kun joutui korjaamaan omia jälkiään.

      Eiväthän he tunnusta sitä, että anonyymit kirjoitukset julistaessaan vääriksi, he lukivat ITSELLEEN TUOMION, koska olivat lähteneet toimintaan nimettömistä vihjeistä!

      Nyt vaaditaan ns. "vasikoilta" nimet esille, jotta erehtymättömiksi itsensä julistaneita hoitureita ei tarvitse paljastaa!

      SRK haluaa kieltää anonyymit kirjoitukset, perusteluna mukamas se, että Raamatun kirjoittajatkin tunnetaan. Tietojeni mukaan Raamatun kaikkia kirjoittajia ei tunneta. Muutoinkaan, keskustelupalstat eivät ole Raamattu. Nykyisin näyttää olevan paljon epäselvyyttä, ovatko syntimääritteet Raamatusta vai "työvaliokunnan lisälehdistä".

      Äänestä

    • loppuosa kirjoitti:

      Pms 8.1.1975, s. 4, (jatkoa lehdessä etusivulla olleesta puhujainkokouksen selostuksesta, jossa käsiteltiin nk. nimetöntä kirjettä. Myös pääkirjoitus käsitteli samaa asiaa. Etusivulla ollut jutun alkuosa liitetään tähän myöhemmin kunhan löydän sen valokopioitteni joukosta)

      ..”jon harhakäsityksiä SRK:n sisäisistä asioista, mikä tulee ilmi monista kirjeen yksityiskohdista. Näissäkin asioissa olisi epäluulojen kylväjillä aihetta kiireesti lähteä parannuksen askelille.
      Hoitotoimenpiteet ja pellon ohdakkeet on sekoitettu väärällä tavalla.
      Edelleen kirjoittaja kateellisena havittelee pääneuvottelijan paikkaa. On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
      Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
      Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
      Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
      Koska kirjeessä esitettiin epäluottamus työvaliokunnan ja johtokunnan toimintaa vastaan, esitettiin kysymys, nauttiiko työvaliokunta ja johtokunta Siionin puhujien luottamusta. Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
      Monet vielä yksityisissä puheenvuoroissaan toivat esille vilpittömän kiitollisuutensa siitä, että on asioita hoidettu ja heitäkin hoidettu paljon. Pyydettiin Jumalan voimaa, että edelleen jaksettaisiin hoitaa totuudessa ja rakkaudessa.”

      "On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
      Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
      Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä."

      Viime vuosina SRK on kiistänyt keskeisen roolinsa 1970-luvun hoitokokouksissa. Silti tässäkin kirjotuksessa (8.1.1975) on ihan selvösti näkyvissä, että hoitokokoukset olivat SRK:n masinoimia ja ainakin ne olivat SRK:n työvaliokunnan hallitsemia. Tässäkin kirjoituksessa suorastaan kerjättiin arvovaltaa ja vaadittiin kuuliaisuutta SRK:n hoitajille.

      Äänestä

    • yksilölliset kirjoitti:

      hoidot alkoivat ainakin Oulussa jo 70-luvun vaihteessa ja hyviksi havaittuina ne laajennettiin työvaliokunnan/johtokunnan "päätöksin" koskeviksi kaikkia yhdistyksiä, joihin huhut mm. rahavirroista, valta- ja oppikiistoista ns. huoneenhallituksessa oli levinnyt ja epätietoisuus ja "kapinamieli" olivat heräilemässä - hyökkäys on paras puolustus!

      Siteeraus Päivämiehen pääkirjoituksesta 8.1.1975:
      "Apostolisena aikana oli erittäin tärkeää tietää lähettäjän nimi, mutta vielä tärkeämpää se on tietää näin lopun ajalla, jolloin kaikki on mahdollista."
      Lehti siis ennusti pikaista maailmanloppua. Nyt aikaa on kulunut 34 vuotta.
      Viime vuosina SRK:n johto on kiistänyt koskaan korostaneensa lopun aikaa. Se kuulemma oli vain muutamien yksittäisten kristittyjen huulilla ja puheissa.

      Äänestä

    • loppuosa kirjoitti:

      Pms 8.1.1975, s. 4, (jatkoa lehdessä etusivulla olleesta puhujainkokouksen selostuksesta, jossa käsiteltiin nk. nimetöntä kirjettä. Myös pääkirjoitus käsitteli samaa asiaa. Etusivulla ollut jutun alkuosa liitetään tähän myöhemmin kunhan löydän sen valokopioitteni joukosta)

      ..”jon harhakäsityksiä SRK:n sisäisistä asioista, mikä tulee ilmi monista kirjeen yksityiskohdista. Näissäkin asioissa olisi epäluulojen kylväjillä aihetta kiireesti lähteä parannuksen askelille.
      Hoitotoimenpiteet ja pellon ohdakkeet on sekoitettu väärällä tavalla.
      Edelleen kirjoittaja kateellisena havittelee pääneuvottelijan paikkaa. On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
      Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
      Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
      Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
      Koska kirjeessä esitettiin epäluottamus työvaliokunnan ja johtokunnan toimintaa vastaan, esitettiin kysymys, nauttiiko työvaliokunta ja johtokunta Siionin puhujien luottamusta. Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
      Monet vielä yksityisissä puheenvuoroissaan toivat esille vilpittömän kiitollisuutensa siitä, että on asioita hoidettu ja heitäkin hoidettu paljon. Pyydettiin Jumalan voimaa, että edelleen jaksettaisiin hoitaa totuudessa ja rakkaudessa.”

      PMS 8.1.1975, etusivu, jatko s. 4

      PUHUJAINKOKOUS HAAPAJÄRVELLÄ

      Mitä enemmän näette sen päivän lähestyvän, sitä enemmän neuvokaat teitänne keskenänne. Tämä koettiin elävästi Haapajärvellä pidetyssä puhujainkokouksessa 28.12.-74.
      Kokous aloitettiin klo 10 Kauko Mäntylän pitämällä alkuhartaudella. Kokouksen avauksen suoritti Eino Vaherjoki joka toivotti samalla kaikki osanottajat tervetulleiksi kokoukseen.
      Puheenjohtajiksi valittiin veljet Erkki Reinikainen ja Einari Lepistö, sihteereiksi veljet Erkki Piri ja Ahti Riihimäki. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin veljet Heikki Saari ja Hannes Kamula. Kokoukseen osallistui 230 puhujaa eri puolilta Suomea.
      Ensimmäisenä asiana käsiteltiin nimetön kirje, jota oli lähetetty kautta Suomen lähinnä puhujaveljille. Kirje oli postitettu Oulusta. Kirjeen johdosta keskusteltiin pitkään ja heti aluksi todettiin, että se oli hyvä ja samalla hätkähdyttävä. Hyvä siinä mielessä, että aivan samoin kuin viime eriseuran edellä kirjeet ja monisteet sekä eräät lehtikirjoitukset paljastivat, mistä oli kysymys. Näin teki tämäkin kirje.
      Kirjeen sisällön suhteen mainittiin mm. seuraavaa:
      Tällainen kirje ei ollut yllätys. Viime eriseuran edellä kulki paljon kirjeitä ja monisteita, niissä tosin usein oli lähettäjän nimi. Tällä kirjeellä pyritään kylvämään epäilyksiä ja epäluuloa ja vielä rikkomaan veljien välejä kuolleitten suuhun pannuilla sanoilla.
      Toisaalta kirje on taitavasti suunniteltu, mutta sisällöstä selviää erittäin kauas elävästä uskosta harhautuneen maksu. Ensimmäisenä nimettömänä esiintyminen pelon tähden on vierasta Jumalan lapsille, sillä rakkaus poistaa pelon. Oikea mieli olisi pannut oman sielun autuuden tähden epäilijää kyselemään ja tutkistelemaan itseään Jumalan seurakunnassa sanan äärellä, onko itse harhautunut. Kirjoittaja näkee vain Jumalan huoneen riitelevänä siksi, että viallisia on ahkeroitu hoitaa Jumalan rakkauden vaatimana. Tottelemattomille neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat ovat tulleet lakina, kuten tällekin kirjoittajalle. Siksi monelle harhautuneelle kirje on ollut riemukas aarre ja on ahkerasti selitelty ja soiteltu: katsokaa nyt, mitä SRK:ssa tehdään, nimenomaan työvaliokunta ja johtokunta.
      Kirje on opillisesti erittäin harhautunut. Tunnustella omaa tilaansa osoittamalla käsi omalle povelle. Kun sydämestä on kadonnut Jumalan ääni, minkälaisen vastauksen silloin oma povi antaa; ei Jumalan vastausta, vaan tämän maailman ruhtinaan vastauksen. Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus, sieltä kuuluu Jumalan ääni.
      Kirjoittaja näkee työvaliokunnan ja johtokunnan orjuuttavana ja kuitenkin joka vuosi vuosikokous on näiden elinten toiminnan yksimielisesti hyväksynyt ja vielä niin, että on luvattu rukoilla, että Jumala antaisi edelleen voimaa asioiden hoitamiseen samalla tavalla.
      Kirjoittajan ja hänen tai heidän kaltaistensa eksyneitten mielestä ei mitään saisi hoitaa, kaikkien pitäisi antaa rauhassa mennä helvettiin. Missä olisi silloin Hyvän Paimenen mieli, joka pyytää olla vähäisenä Jumalan palvelijana kokoamassa laumaa Kristukselle eikä saatanalle.
      Kirjoittajalla on muutenkin pal-(jatkuu s.4).jon harhakäsityksiä SRK:n sisäisistä asioista, mikä tulee ilmi monista kirjeen yksityiskohdista. Näissäkin asioissa olisi epäluulojen kylväjillä aihetta kiireesti lähteä parannuksen askelille.
      Hoitotoimenpiteet ja pellon ohdakkeet on sekoitettu väärällä tavalla.
      Edelleen kirjoittaja kateellisena havittelee pääneuvottelijan paikkaa. On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
      Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
      Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
      Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
      Koska kirjeessä esitettiin epäluottamus työvaliokunnan ja johtokunnan toimintaa vastaan, esitettiin kysymys, nauttiiko työvaliokunta ja johtokunta Siionin puhujien luottamusta. Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
      Monet vielä yksityisissä puheenvuoroissaan toivat esille vilpittömän kiitollisuutensa siitä, että on asioita hoidettu ja heitäkin hoidettu paljon. Pyydettiin Jumalan voimaa, että edelleen jaksettaisiin hoitaa totuudessa ja rakkaudessa.”

      Äänestä

    • pääjuttu kirjoitti:

      PMS 8.1.1975, etusivu, jatko s. 4

      PUHUJAINKOKOUS HAAPAJÄRVELLÄ

      Mitä enemmän näette sen päivän lähestyvän, sitä enemmän neuvokaat teitänne keskenänne. Tämä koettiin elävästi Haapajärvellä pidetyssä puhujainkokouksessa 28.12.-74.
      Kokous aloitettiin klo 10 Kauko Mäntylän pitämällä alkuhartaudella. Kokouksen avauksen suoritti Eino Vaherjoki joka toivotti samalla kaikki osanottajat tervetulleiksi kokoukseen.
      Puheenjohtajiksi valittiin veljet Erkki Reinikainen ja Einari Lepistö, sihteereiksi veljet Erkki Piri ja Ahti Riihimäki. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin veljet Heikki Saari ja Hannes Kamula. Kokoukseen osallistui 230 puhujaa eri puolilta Suomea.
      Ensimmäisenä asiana käsiteltiin nimetön kirje, jota oli lähetetty kautta Suomen lähinnä puhujaveljille. Kirje oli postitettu Oulusta. Kirjeen johdosta keskusteltiin pitkään ja heti aluksi todettiin, että se oli hyvä ja samalla hätkähdyttävä. Hyvä siinä mielessä, että aivan samoin kuin viime eriseuran edellä kirjeet ja monisteet sekä eräät lehtikirjoitukset paljastivat, mistä oli kysymys. Näin teki tämäkin kirje.
      Kirjeen sisällön suhteen mainittiin mm. seuraavaa:
      Tällainen kirje ei ollut yllätys. Viime eriseuran edellä kulki paljon kirjeitä ja monisteita, niissä tosin usein oli lähettäjän nimi. Tällä kirjeellä pyritään kylvämään epäilyksiä ja epäluuloa ja vielä rikkomaan veljien välejä kuolleitten suuhun pannuilla sanoilla.
      Toisaalta kirje on taitavasti suunniteltu, mutta sisällöstä selviää erittäin kauas elävästä uskosta harhautuneen maksu. Ensimmäisenä nimettömänä esiintyminen pelon tähden on vierasta Jumalan lapsille, sillä rakkaus poistaa pelon. Oikea mieli olisi pannut oman sielun autuuden tähden epäilijää kyselemään ja tutkistelemaan itseään Jumalan seurakunnassa sanan äärellä, onko itse harhautunut. Kirjoittaja näkee vain Jumalan huoneen riitelevänä siksi, että viallisia on ahkeroitu hoitaa Jumalan rakkauden vaatimana. Tottelemattomille neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat ovat tulleet lakina, kuten tällekin kirjoittajalle. Siksi monelle harhautuneelle kirje on ollut riemukas aarre ja on ahkerasti selitelty ja soiteltu: katsokaa nyt, mitä SRK:ssa tehdään, nimenomaan työvaliokunta ja johtokunta.
      Kirje on opillisesti erittäin harhautunut. Tunnustella omaa tilaansa osoittamalla käsi omalle povelle. Kun sydämestä on kadonnut Jumalan ääni, minkälaisen vastauksen silloin oma povi antaa; ei Jumalan vastausta, vaan tämän maailman ruhtinaan vastauksen. Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus, sieltä kuuluu Jumalan ääni.
      Kirjoittaja näkee työvaliokunnan ja johtokunnan orjuuttavana ja kuitenkin joka vuosi vuosikokous on näiden elinten toiminnan yksimielisesti hyväksynyt ja vielä niin, että on luvattu rukoilla, että Jumala antaisi edelleen voimaa asioiden hoitamiseen samalla tavalla.
      Kirjoittajan ja hänen tai heidän kaltaistensa eksyneitten mielestä ei mitään saisi hoitaa, kaikkien pitäisi antaa rauhassa mennä helvettiin. Missä olisi silloin Hyvän Paimenen mieli, joka pyytää olla vähäisenä Jumalan palvelijana kokoamassa laumaa Kristukselle eikä saatanalle.
      Kirjoittajalla on muutenkin pal-(jatkuu s.4).jon harhakäsityksiä SRK:n sisäisistä asioista, mikä tulee ilmi monista kirjeen yksityiskohdista. Näissäkin asioissa olisi epäluulojen kylväjillä aihetta kiireesti lähteä parannuksen askelille.
      Hoitotoimenpiteet ja pellon ohdakkeet on sekoitettu väärällä tavalla.
      Edelleen kirjoittaja kateellisena havittelee pääneuvottelijan paikkaa. On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
      Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
      Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
      Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
      Koska kirjeessä esitettiin epäluottamus työvaliokunnan ja johtokunnan toimintaa vastaan, esitettiin kysymys, nauttiiko työvaliokunta ja johtokunta Siionin puhujien luottamusta. Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
      Monet vielä yksityisissä puheenvuoroissaan toivat esille vilpittömän kiitollisuutensa siitä, että on asioita hoidettu ja heitäkin hoidettu paljon. Pyydettiin Jumalan voimaa, että edelleen jaksettaisiin hoitaa totuudessa ja rakkaudessa.”

      Päivämies harhautti lukijaa tietoisesti. Lukemalla vain puhujainkokousjutun ja pääkirjoituksen ja näkemättä itse kirjettä saa aivan toisen kuvan kirjeen sisällöstä. Ne eivät kohtaa.
      Eihän jutussa puututtu sanallakaan SYT-rahoihin, väärään raamatuntulkintaan, erään henkilön nousemiseen korvaamaattomaksi eikä pelon ilmapiiriin, joka oli jo vallanut vl-liikkeen.
      Historia on osoittanut tämän Päivämiehen jutun aivan naurettavaksi, yksipuoliseksi ja suorastaan valheelliseksi.

      Äänestä

    • pääjuttu kirjoitti:

      PMS 8.1.1975, etusivu, jatko s. 4

      PUHUJAINKOKOUS HAAPAJÄRVELLÄ

      Mitä enemmän näette sen päivän lähestyvän, sitä enemmän neuvokaat teitänne keskenänne. Tämä koettiin elävästi Haapajärvellä pidetyssä puhujainkokouksessa 28.12.-74.
      Kokous aloitettiin klo 10 Kauko Mäntylän pitämällä alkuhartaudella. Kokouksen avauksen suoritti Eino Vaherjoki joka toivotti samalla kaikki osanottajat tervetulleiksi kokoukseen.
      Puheenjohtajiksi valittiin veljet Erkki Reinikainen ja Einari Lepistö, sihteereiksi veljet Erkki Piri ja Ahti Riihimäki. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin veljet Heikki Saari ja Hannes Kamula. Kokoukseen osallistui 230 puhujaa eri puolilta Suomea.
      Ensimmäisenä asiana käsiteltiin nimetön kirje, jota oli lähetetty kautta Suomen lähinnä puhujaveljille. Kirje oli postitettu Oulusta. Kirjeen johdosta keskusteltiin pitkään ja heti aluksi todettiin, että se oli hyvä ja samalla hätkähdyttävä. Hyvä siinä mielessä, että aivan samoin kuin viime eriseuran edellä kirjeet ja monisteet sekä eräät lehtikirjoitukset paljastivat, mistä oli kysymys. Näin teki tämäkin kirje.
      Kirjeen sisällön suhteen mainittiin mm. seuraavaa:
      Tällainen kirje ei ollut yllätys. Viime eriseuran edellä kulki paljon kirjeitä ja monisteita, niissä tosin usein oli lähettäjän nimi. Tällä kirjeellä pyritään kylvämään epäilyksiä ja epäluuloa ja vielä rikkomaan veljien välejä kuolleitten suuhun pannuilla sanoilla.
      Toisaalta kirje on taitavasti suunniteltu, mutta sisällöstä selviää erittäin kauas elävästä uskosta harhautuneen maksu. Ensimmäisenä nimettömänä esiintyminen pelon tähden on vierasta Jumalan lapsille, sillä rakkaus poistaa pelon. Oikea mieli olisi pannut oman sielun autuuden tähden epäilijää kyselemään ja tutkistelemaan itseään Jumalan seurakunnassa sanan äärellä, onko itse harhautunut. Kirjoittaja näkee vain Jumalan huoneen riitelevänä siksi, että viallisia on ahkeroitu hoitaa Jumalan rakkauden vaatimana. Tottelemattomille neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat ovat tulleet lakina, kuten tällekin kirjoittajalle. Siksi monelle harhautuneelle kirje on ollut riemukas aarre ja on ahkerasti selitelty ja soiteltu: katsokaa nyt, mitä SRK:ssa tehdään, nimenomaan työvaliokunta ja johtokunta.
      Kirje on opillisesti erittäin harhautunut. Tunnustella omaa tilaansa osoittamalla käsi omalle povelle. Kun sydämestä on kadonnut Jumalan ääni, minkälaisen vastauksen silloin oma povi antaa; ei Jumalan vastausta, vaan tämän maailman ruhtinaan vastauksen. Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus, sieltä kuuluu Jumalan ääni.
      Kirjoittaja näkee työvaliokunnan ja johtokunnan orjuuttavana ja kuitenkin joka vuosi vuosikokous on näiden elinten toiminnan yksimielisesti hyväksynyt ja vielä niin, että on luvattu rukoilla, että Jumala antaisi edelleen voimaa asioiden hoitamiseen samalla tavalla.
      Kirjoittajan ja hänen tai heidän kaltaistensa eksyneitten mielestä ei mitään saisi hoitaa, kaikkien pitäisi antaa rauhassa mennä helvettiin. Missä olisi silloin Hyvän Paimenen mieli, joka pyytää olla vähäisenä Jumalan palvelijana kokoamassa laumaa Kristukselle eikä saatanalle.
      Kirjoittajalla on muutenkin pal-(jatkuu s.4).jon harhakäsityksiä SRK:n sisäisistä asioista, mikä tulee ilmi monista kirjeen yksityiskohdista. Näissäkin asioissa olisi epäluulojen kylväjillä aihetta kiireesti lähteä parannuksen askelille.
      Hoitotoimenpiteet ja pellon ohdakkeet on sekoitettu väärällä tavalla.
      Edelleen kirjoittaja kateellisena havittelee pääneuvottelijan paikkaa. On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
      Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
      Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
      Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
      Koska kirjeessä esitettiin epäluottamus työvaliokunnan ja johtokunnan toimintaa vastaan, esitettiin kysymys, nauttiiko työvaliokunta ja johtokunta Siionin puhujien luottamusta. Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
      Monet vielä yksityisissä puheenvuoroissaan toivat esille vilpittömän kiitollisuutensa siitä, että on asioita hoidettu ja heitäkin hoidettu paljon. Pyydettiin Jumalan voimaa, että edelleen jaksettaisiin hoitaa totuudessa ja rakkaudessa.”

      Nyt on sitten aika verrata aiemmin tapahtuneita ja esille tulleita asioita sekä myöhemmin ilmitulleita asioita.
      Kauhistuttaa tuo toiminta. Aivan pöyristyttävää.
      60-luvulla sotkeuduttiin politiikkaan ja hämäriin rahoihin, 70-luvulla siunauksellisiin henki- ja harhaoppeihin. Ja sitten totuutta haluavat leimattiin ja tuomittiin. Käsittämätöntä. Aivan käsittämätöntä.
      Onkohan veljet edelleen tuon käsityksen kannalla, jotka elää. Heitä on edelleen noista mainituista muutama lauman paimenina.
      Kai he tuntevat historiansa ja SRK:n historian.

      Äänestä

    • pääjuttu kirjoitti:

      PMS 8.1.1975, etusivu, jatko s. 4

      PUHUJAINKOKOUS HAAPAJÄRVELLÄ

      Mitä enemmän näette sen päivän lähestyvän, sitä enemmän neuvokaat teitänne keskenänne. Tämä koettiin elävästi Haapajärvellä pidetyssä puhujainkokouksessa 28.12.-74.
      Kokous aloitettiin klo 10 Kauko Mäntylän pitämällä alkuhartaudella. Kokouksen avauksen suoritti Eino Vaherjoki joka toivotti samalla kaikki osanottajat tervetulleiksi kokoukseen.
      Puheenjohtajiksi valittiin veljet Erkki Reinikainen ja Einari Lepistö, sihteereiksi veljet Erkki Piri ja Ahti Riihimäki. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin veljet Heikki Saari ja Hannes Kamula. Kokoukseen osallistui 230 puhujaa eri puolilta Suomea.
      Ensimmäisenä asiana käsiteltiin nimetön kirje, jota oli lähetetty kautta Suomen lähinnä puhujaveljille. Kirje oli postitettu Oulusta. Kirjeen johdosta keskusteltiin pitkään ja heti aluksi todettiin, että se oli hyvä ja samalla hätkähdyttävä. Hyvä siinä mielessä, että aivan samoin kuin viime eriseuran edellä kirjeet ja monisteet sekä eräät lehtikirjoitukset paljastivat, mistä oli kysymys. Näin teki tämäkin kirje.
      Kirjeen sisällön suhteen mainittiin mm. seuraavaa:
      Tällainen kirje ei ollut yllätys. Viime eriseuran edellä kulki paljon kirjeitä ja monisteita, niissä tosin usein oli lähettäjän nimi. Tällä kirjeellä pyritään kylvämään epäilyksiä ja epäluuloa ja vielä rikkomaan veljien välejä kuolleitten suuhun pannuilla sanoilla.
      Toisaalta kirje on taitavasti suunniteltu, mutta sisällöstä selviää erittäin kauas elävästä uskosta harhautuneen maksu. Ensimmäisenä nimettömänä esiintyminen pelon tähden on vierasta Jumalan lapsille, sillä rakkaus poistaa pelon. Oikea mieli olisi pannut oman sielun autuuden tähden epäilijää kyselemään ja tutkistelemaan itseään Jumalan seurakunnassa sanan äärellä, onko itse harhautunut. Kirjoittaja näkee vain Jumalan huoneen riitelevänä siksi, että viallisia on ahkeroitu hoitaa Jumalan rakkauden vaatimana. Tottelemattomille neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat ovat tulleet lakina, kuten tällekin kirjoittajalle. Siksi monelle harhautuneelle kirje on ollut riemukas aarre ja on ahkerasti selitelty ja soiteltu: katsokaa nyt, mitä SRK:ssa tehdään, nimenomaan työvaliokunta ja johtokunta.
      Kirje on opillisesti erittäin harhautunut. Tunnustella omaa tilaansa osoittamalla käsi omalle povelle. Kun sydämestä on kadonnut Jumalan ääni, minkälaisen vastauksen silloin oma povi antaa; ei Jumalan vastausta, vaan tämän maailman ruhtinaan vastauksen. Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus, sieltä kuuluu Jumalan ääni.
      Kirjoittaja näkee työvaliokunnan ja johtokunnan orjuuttavana ja kuitenkin joka vuosi vuosikokous on näiden elinten toiminnan yksimielisesti hyväksynyt ja vielä niin, että on luvattu rukoilla, että Jumala antaisi edelleen voimaa asioiden hoitamiseen samalla tavalla.
      Kirjoittajan ja hänen tai heidän kaltaistensa eksyneitten mielestä ei mitään saisi hoitaa, kaikkien pitäisi antaa rauhassa mennä helvettiin. Missä olisi silloin Hyvän Paimenen mieli, joka pyytää olla vähäisenä Jumalan palvelijana kokoamassa laumaa Kristukselle eikä saatanalle.
      Kirjoittajalla on muutenkin pal-(jatkuu s.4).jon harhakäsityksiä SRK:n sisäisistä asioista, mikä tulee ilmi monista kirjeen yksityiskohdista. Näissäkin asioissa olisi epäluulojen kylväjillä aihetta kiireesti lähteä parannuksen askelille.
      Hoitotoimenpiteet ja pellon ohdakkeet on sekoitettu väärällä tavalla.
      Edelleen kirjoittaja kateellisena havittelee pääneuvottelijan paikkaa. On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
      Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
      Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
      Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
      Koska kirjeessä esitettiin epäluottamus työvaliokunnan ja johtokunnan toimintaa vastaan, esitettiin kysymys, nauttiiko työvaliokunta ja johtokunta Siionin puhujien luottamusta. Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
      Monet vielä yksityisissä puheenvuoroissaan toivat esille vilpittömän kiitollisuutensa siitä, että on asioita hoidettu ja heitäkin hoidettu paljon. Pyydettiin Jumalan voimaa, että edelleen jaksettaisiin hoitaa totuudessa ja rakkaudessa.”

      täällä on kaivattu nimiä SRK:sta. tuossahan niitä on ja muutama näkyy olevan vielä hengissäkin. ja varmaan olivat SRK-HENGESSÄ mukana noina vuosina!

      Äänestä

    Hyvä kun kirjoitit tuon vanhan kirjeen ja Päivämiehen tekstit ko. asiasta!

    Minullakin on tuo materiaali itselläni, mutta laiskuuttani en ole sitä jaksanut tänne tuoda. ;(

    Ihmettelen vieläkin sitä, että samat asiat nousevat yhä esille. Nimettömän kirjeen kirjoittaja yritti, mutta oli kai liian aikaisin liikkeellä? Hänet saatiin hiljaiseksi ja 'maan alle'. Kuka hän sitten lieneekään (ollut?)?

    Varmaan Päivämiehen kirjoitukset tiukkenevat kovasti sen jälkeen, koska minä huomasin sen aina pian vuoden -75 alussa. Tosin en tajunnut, mistä oli kysymys, kun testit iskivät 'suoraan hermoon' ja aiheuttivat hätää ja toivottomuutta sielussani.

    Siitä se lähti, se erkaantuminen vl-uskosta ja -kuuliaisuudesta...;(

    Äänestä

    • Mitä olivat nuo SYT- rahat? Mistä porukasta on kyse?

      Olisiko nimettömän, aran kirjeen takana ollut raahelainen vaatturi A.P. ? Arvailen lähinnä sen perusteella, että hän käytti varsin usein saarnoissaan sanaa -poloinen- , joka on kirjeessä mainittu pari kertaa? Tämä on vaan arvailua?? Mitä mieltä?

      Äänestä

    • arvuuttelija kirjoitti:

      Mitä olivat nuo SYT- rahat? Mistä porukasta on kyse?

      Olisiko nimettömän, aran kirjeen takana ollut raahelainen vaatturi A.P. ? Arvailen lähinnä sen perusteella, että hän käytti varsin usein saarnoissaan sanaa -poloinen- , joka on kirjeessä mainittu pari kertaa? Tämä on vaan arvailua?? Mitä mieltä?

      En pysty vastaamaan tuohon mitään.

      Enkä voi näin julkisesti omia kuulemiani arvailuja kertoa.

      Saaraleena on kirjoittanut SYT:n rahoista ja tietää niistä enemmän.

      Äänestä

    • arvuuttelija kirjoitti:

      Mitä olivat nuo SYT- rahat? Mistä porukasta on kyse?

      Olisiko nimettömän, aran kirjeen takana ollut raahelainen vaatturi A.P. ? Arvailen lähinnä sen perusteella, että hän käytti varsin usein saarnoissaan sanaa -poloinen- , joka on kirjeessä mainittu pari kertaa? Tämä on vaan arvailua?? Mitä mieltä?

      A.P oli Heikki S:n linjoilla ja Hänen hengen kuuliaisuudessa tekemässä matkaa. AP kuului ns. jyrkkään maallikkolinjaan jonka alku on jo 1930 luvun hajaannuksessa mutta loppua tuolle HS:n ja kumppaneiden jyrkälle maallikkolinjalle ei ole näkyvissä. Se elää edelleen vahvana vl-liikkeessä. Maallikkolinja pitää valtaa ja maailmallisuuden pelko ja pelon luonti on tehokkain keino hallita arkoja sieluja.

      AP oli ehkä kuuluisin maailmanlopun ennustusten saarnaaja. Hän puhui totena ilmestyskijaa mm. että maailmanloppu on ennen vuotta 2000 jne.

      HS, VL, EL, AP, LT ja monet muut koulujakäymättömät saarnamiehet muodostivat jyrkän opin VL:ään. Se on helpoin tie kaitsea alemmalla sivistyksellä laumaa ja samalla tuntea itselle Mooseksen ja Aaronin tuntoja.

      Äänestä

    • vanha kettu kirjoitti:

      A.P oli Heikki S:n linjoilla ja Hänen hengen kuuliaisuudessa tekemässä matkaa. AP kuului ns. jyrkkään maallikkolinjaan jonka alku on jo 1930 luvun hajaannuksessa mutta loppua tuolle HS:n ja kumppaneiden jyrkälle maallikkolinjalle ei ole näkyvissä. Se elää edelleen vahvana vl-liikkeessä. Maallikkolinja pitää valtaa ja maailmallisuuden pelko ja pelon luonti on tehokkain keino hallita arkoja sieluja.

      AP oli ehkä kuuluisin maailmanlopun ennustusten saarnaaja. Hän puhui totena ilmestyskijaa mm. että maailmanloppu on ennen vuotta 2000 jne.

      HS, VL, EL, AP, LT ja monet muut koulujakäymättömät saarnamiehet muodostivat jyrkän opin VL:ään. Se on helpoin tie kaitsea alemmalla sivistyksellä laumaa ja samalla tuntea itselle Mooseksen ja Aaronin tuntoja.

      Minä lisäisin siihen vielä EK:n, jonka kirjoituksesta itse 'heräsin' huomaamaan, että vl-uskominen on ihan erilaista kuin olin vl:ksi tullessani sinisilmäisesti ajatellut ja uskonut. Se oli vaikeaa ja minulle mahdottoman tuntuista. Siksi olinkin ns. selvä tapaus.

      Äänestä

    • vanha kettu kirjoitti:

      A.P oli Heikki S:n linjoilla ja Hänen hengen kuuliaisuudessa tekemässä matkaa. AP kuului ns. jyrkkään maallikkolinjaan jonka alku on jo 1930 luvun hajaannuksessa mutta loppua tuolle HS:n ja kumppaneiden jyrkälle maallikkolinjalle ei ole näkyvissä. Se elää edelleen vahvana vl-liikkeessä. Maallikkolinja pitää valtaa ja maailmallisuuden pelko ja pelon luonti on tehokkain keino hallita arkoja sieluja.

      AP oli ehkä kuuluisin maailmanlopun ennustusten saarnaaja. Hän puhui totena ilmestyskijaa mm. että maailmanloppu on ennen vuotta 2000 jne.

      HS, VL, EL, AP, LT ja monet muut koulujakäymättömät saarnamiehet muodostivat jyrkän opin VL:ään. Se on helpoin tie kaitsea alemmalla sivistyksellä laumaa ja samalla tuntea itselle Mooseksen ja Aaronin tuntoja.

      Kuka oli tuo VL - saarnamies? Muut kyllä tunnistan. Kyllä jälestäin kun ajattelee niitä saarnoja niin--- huh --- huh !!

      Äänestä

    • kysyn ? kirjoitti:

      Kuka oli tuo VL - saarnamies? Muut kyllä tunnistan. Kyllä jälestäin kun ajattelee niitä saarnoja niin--- huh --- huh !!

      Oliko Lauri Pietilä saarnamies? Mitä tämä?

      Reinikainen Erkki Vastine kirjoitteluun SRK:n saamista lahjoitusvaroista PMS 47/23.11.1983 (SRK:n työvaliokunnan puolesta) Sensaatiohakuisenlehtikirjoittelun ja 3.5.1982 Lauri Pietilän, Juho Koposen ja Juha Seppäsen oikeuskanslerille jättämän kantelun (23.6. 1982 uusittiin) aikaansaaman julkisuuden takia annettu vastine. Lauri Pietilä oli esittänyt syytöksiä myös lehdistössä (Pohjolan Työ, Lapin Kansa, Kalajokilaakso) radiossa (Oulun alueradio) ja nimettömissä, useille henkilöille lähetetyissä syytöskirjelmissä. Kantelussa esitettiin "SRK:n johtomiesten pimeiden raha-asioiden tutkimista". Oikeuskanslerin 12.10.1983 antamassaan vastauksessa toteaa:"Asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista, mikä vaatisi oikeuskanslerin puuttumista asiaan" –artikkelissa esitetään yksityiskohtaisesti SRK:n Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki r.y:ltä saaman 150 000 markan avustuksen tilinpitomerkinnät.

      Äänestä

    • kysyn ? kirjoitti:

      Kuka oli tuo VL - saarnamies? Muut kyllä tunnistan. Kyllä jälestäin kun ajattelee niitä saarnoja niin--- huh --- huh !!

      VL:n pitäisi olla VS. Joko nyt tunnistat. Hyvin kuuluisa suuri pieni mies.
      ER:n Kuusamon RY:llä 1995 pitämä alustus "Tuhoja lammashuoneessa" , oli yritys korjata paljolti ko. henkilön kylvämää jälkeä. Korjaus yritys valui hukkaan kuin vesi hanhen selästä.

      Äänestä

    • .............................. kirjoitti:

      VL:n pitäisi olla VS. Joko nyt tunnistat. Hyvin kuuluisa suuri pieni mies.
      ER:n Kuusamon RY:llä 1995 pitämä alustus "Tuhoja lammashuoneessa" , oli yritys korjata paljolti ko. henkilön kylvämää jälkeä. Korjaus yritys valui hukkaan kuin vesi hanhen selästä.

      Nyt tunnistan ja tiedän. Hänenkin saarnansa "upposi" tietämättömiin kuulijoihin kuin häkä päähän.

      Äänestä

    • ei tietoo kirjoitti:

      Oliko Lauri Pietilä saarnamies? Mitä tämä?

      Reinikainen Erkki Vastine kirjoitteluun SRK:n saamista lahjoitusvaroista PMS 47/23.11.1983 (SRK:n työvaliokunnan puolesta) Sensaatiohakuisenlehtikirjoittelun ja 3.5.1982 Lauri Pietilän, Juho Koposen ja Juha Seppäsen oikeuskanslerille jättämän kantelun (23.6. 1982 uusittiin) aikaansaaman julkisuuden takia annettu vastine. Lauri Pietilä oli esittänyt syytöksiä myös lehdistössä (Pohjolan Työ, Lapin Kansa, Kalajokilaakso) radiossa (Oulun alueradio) ja nimettömissä, useille henkilöille lähetetyissä syytöskirjelmissä. Kantelussa esitettiin "SRK:n johtomiesten pimeiden raha-asioiden tutkimista". Oikeuskanslerin 12.10.1983 antamassaan vastauksessa toteaa:"Asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista, mikä vaatisi oikeuskanslerin puuttumista asiaan" –artikkelissa esitetään yksityiskohtaisesti SRK:n Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki r.y:ltä saaman 150 000 markan avustuksen tilinpitomerkinnät.

      ja SRK:n miehiä kuulusteltiin. Asia todettiin kuitenkin oikeuden kannalta vanhentuneeksi. Ei siis ole ainakaan julkisuudessa tietoa siitä, olisivatko jotkut joutuneet syytetyiksi, jos juttu ei olisi ollut lain mukaan vanhentunut.

      Äänestä

    • poliisitutkinta, kirjoitti:

      ja SRK:n miehiä kuulusteltiin. Asia todettiin kuitenkin oikeuden kannalta vanhentuneeksi. Ei siis ole ainakaan julkisuudessa tietoa siitä, olisivatko jotkut joutuneet syytetyiksi, jos juttu ei olisi ollut lain mukaan vanhentunut.

      Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiö (SYT) ja SRK eivät halunneet mitään poliisitutkintoja tai muiden (vero)viranomaisten tuloa sotkua selvittämään, vaikka esimerkiksi AJ oli mitä ilmeisimmmin vetänyt rahaa omaan vaalikassaansa luvatta. Asianomistajina ne olisivat voineet niin tehdä. Sen sijaan SYT peräsi tilityksiä SRK:lta ja tämä puilestaan selvitystä AJ:lta. AJ ei koskaan selitystä antanut.
      Voitto Savela kertoi 1980-luvun alussa, ettei hän viitsinyt kysyä HS:lta oliko tämä aikoinaan (1966) maksanut asianmukisesti veronsa Elämäjärven Raittiusyhdistykseltä saamistaan tuloista. Asiahan oli joka tapauksessa vanhentunt niin verotuksellisesti kuin rikosoikeudellisestikin. Poliisikaan ei vienty tutkimusta pidemmälle asian vanhentumisen vuoksi.
      Vl-karjalle SYT-rahoista kerrottiin vuosikokouksessa vasta vuonna 1986 ja silloinkin niin, että tämä ei saanut oikeaa käsitystä siitä, mitä todella oli tapahtunut. Tosin koko totuutta kaikessa alastomuudessaan ei ole kerrottu SRK:n näkökulmasta vieläkään. Sen sijaan SYT-säätiöstä on tehty väitöskirja (muistaakseni Vesikansa) ja kepun osuus SYT-rahoissa on kerrottu kepun historiikissa (Isohookana-Asunmaa). Jumalattomat epäuskoiset ovat siis ehtineet kertomaan totuuden aikaisemmin kuin pelastetut Jumalan lapset, pyhä kansa, tässä SYT-asiassa.

      Äänestä

    • halunneet kirjoitti:

      Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiö (SYT) ja SRK eivät halunneet mitään poliisitutkintoja tai muiden (vero)viranomaisten tuloa sotkua selvittämään, vaikka esimerkiksi AJ oli mitä ilmeisimmmin vetänyt rahaa omaan vaalikassaansa luvatta. Asianomistajina ne olisivat voineet niin tehdä. Sen sijaan SYT peräsi tilityksiä SRK:lta ja tämä puilestaan selvitystä AJ:lta. AJ ei koskaan selitystä antanut.
      Voitto Savela kertoi 1980-luvun alussa, ettei hän viitsinyt kysyä HS:lta oliko tämä aikoinaan (1966) maksanut asianmukisesti veronsa Elämäjärven Raittiusyhdistykseltä saamistaan tuloista. Asiahan oli joka tapauksessa vanhentunt niin verotuksellisesti kuin rikosoikeudellisestikin. Poliisikaan ei vienty tutkimusta pidemmälle asian vanhentumisen vuoksi.
      Vl-karjalle SYT-rahoista kerrottiin vuosikokouksessa vasta vuonna 1986 ja silloinkin niin, että tämä ei saanut oikeaa käsitystä siitä, mitä todella oli tapahtunut. Tosin koko totuutta kaikessa alastomuudessaan ei ole kerrottu SRK:n näkökulmasta vieläkään. Sen sijaan SYT-säätiöstä on tehty väitöskirja (muistaakseni Vesikansa) ja kepun osuus SYT-rahoissa on kerrottu kepun historiikissa (Isohookana-Asunmaa). Jumalattomat epäuskoiset ovat siis ehtineet kertomaan totuuden aikaisemmin kuin pelastetut Jumalan lapset, pyhä kansa, tässä SYT-asiassa.

      ei tarvi kertoa totuutta, koska kaikki synnit on pyydetty anteeksi ja siksi peitetty ja unohdettu.

      Turhaan on kysellä vanhoja asioita.

      Äänestä

    • synnit peitetään kirjoitti:

      ei tarvi kertoa totuutta, koska kaikki synnit on pyydetty anteeksi ja siksi peitetty ja unohdettu.

      Turhaan on kysellä vanhoja asioita.

      SRK:n napamiehet kertoivat 1970-luvulla, että nimettömien kirjeiden (tosin niitä lienee ollut vain yksi) kirjoittajat ottivat esille anteeksiannettuja asioita ja yrittivät siten rikkoa rippisalaisuutta. Tavallinen vl-karja ei tiennyt, että taustalla oli SRK:n johtokunnan itse keskenään sopima ja keskenään anteeksisaarnaama SYT-rahoitusasia. Oli nmimittäin niin, että helmikuussa v. 1970 asia oli "pesty" puhtaaksi johtokunnassa, jonne oli kutsuttu pari ulkopuolista veljeä. Näiltä oli pyydelty raha-asioita anteeksi ja nämähän saarnasivat. Näin ajateltiin, että asia saadaan pidettyä salassa suurelta vl-karjalta.
      Samanaikaisesti SRK:n johtokunta vaati tavallisesta vl-uskoiselta julkista parannusta väärästä opista, väärästä hengestä, SRK:n johtoa vastaan noususta ja vasemmiston kannattamisesta, jos tämän oli katsottu johonkin niistä sortuneen.

      Äänestä

    • taakse kirjoitti:

      SRK:n napamiehet kertoivat 1970-luvulla, että nimettömien kirjeiden (tosin niitä lienee ollut vain yksi) kirjoittajat ottivat esille anteeksiannettuja asioita ja yrittivät siten rikkoa rippisalaisuutta. Tavallinen vl-karja ei tiennyt, että taustalla oli SRK:n johtokunnan itse keskenään sopima ja keskenään anteeksisaarnaama SYT-rahoitusasia. Oli nmimittäin niin, että helmikuussa v. 1970 asia oli "pesty" puhtaaksi johtokunnassa, jonne oli kutsuttu pari ulkopuolista veljeä. Näiltä oli pyydelty raha-asioita anteeksi ja nämähän saarnasivat. Näin ajateltiin, että asia saadaan pidettyä salassa suurelta vl-karjalta.
      Samanaikaisesti SRK:n johtokunta vaati tavallisesta vl-uskoiselta julkista parannusta väärästä opista, väärästä hengestä, SRK:n johtoa vastaan noususta ja vasemmiston kannattamisesta, jos tämän oli katsottu johonkin niistä sortuneen.

      SRK järjesti hoitokokoukset siksi, että omat synnit piilottuisivat "suureen puhdistukseen".

      Nyt ymmärrän, miksi hoitokokoukset olivat niin armottomat, armoa ei annettu, eikä tunnettu.

      Kiitos teille, jotka olette avanneet minunkin silmät näkemään.

      Äänestä

    • kososlainenhenki kirjoitti:

      SRK järjesti hoitokokoukset siksi, että omat synnit piilottuisivat "suureen puhdistukseen".

      Nyt ymmärrän, miksi hoitokokoukset olivat niin armottomat, armoa ei annettu, eikä tunnettu.

      Kiitos teille, jotka olette avanneet minunkin silmät näkemään.

      On tullut Jumalan aika avata SRK:n tilikirjat.

      Näihän se on aina ollut, mitään ei voi peittää Jumalan edessä ja yleensä asiat tulevat julki myös ihmisten edessä, se on Jumalan tarkoitus.

      Ajatelkaa minkälaista aikaa me elämme, meille on annettu netti siksi, että meidän uskoa hoidetaan oikeaan suuntaan.

      Olen kiitollinen Jumalalle, että minunkin silmät ovat avutuneet ja olen päässyt hoitokokoustaakan alta vapaasti uskomaan.

      Äänestä

    kun sitä katsoo kokonaisuutena, nimetön kirje plus Päivämiehen reaktiot (luin ketjua).

    SRK:n johdossa jotkut selvästikin säikähtivät kirjeestä pahasti. Heidän asemansa (ja talonsa?!) olivat uhattuina. Totuus varsinkin SYT-rahoista uhkasi tulla yleiseen tietoisuuteen, ja asialle oli tehtävä jotakin, ja kunnolla.
    Aseeksi otettiin se ainoa todella tehokas: epäilevät julistettiin väärähenkisiksi, ja kun oltiin epävarmoja ihmisten todellisista ajatuksista, ne ajatukset piti kontrolloida tarkkaan ja kitkeä pois kaikki vaarallinen. Niin lähtivät sitten käyntiin hoitokokoukset.

    Kirjoitin tuohon, että heidän talonsa(!) olivat vaarassa, koska kuulin nuorena 60-luvulla aikuisten puhuvan jotakin vähän kummallista. Mutta se on vain kuulopuhetta, ei faktaa.

    Äänestä

    Olen ymmärtänyt, että nämä SYT-rahat olivat jotakin, jonka saaneet henkilöt lupasivat sitten vl-äänet oikestolle.

    Tietääkö kukaan sitten että minkäkokoisista rahasummista oli kyse ja ottivatko nämä henkilöt sitten rahat itselleen vai menikö ne rahat Ry:n toimintaan? Joku sanoi, että rahat menivät niitä vastaanottaneiden henkilöiden talon hankintaan.

    Vai mitä tämä oikein on?

    Äänestä

    • Äänistä käytiin kauppaa pääasiassa maalaisliitolle, nyk. keskusta.
      SYT-rahaa tuli jo 1962 vaaleista asti SRK:lle.
      Pelkästään vuonna 1966 SYT-rahaa tuli euroiksi muutettuna noin 660500 euroa.

      Äänestä

    • Tvk:n siht. kirjoitti:

      Äänistä käytiin kauppaa pääasiassa maalaisliitolle, nyk. keskusta.
      SYT-rahaa tuli jo 1962 vaaleista asti SRK:lle.
      Pelkästään vuonna 1966 SYT-rahaa tuli euroiksi muutettuna noin 660500 euroa.

      SYT-rahaa saatiin jo v. 1958.

      Äänestä

    Voiks tää olla totta?
    Onko joku keksiny oikein ovelan juonen jota yrittää tarjota tänne vai voiks toi kaikki olla totta?
    Mua huimaa.
    Et Jumalan valtakunasta kirjoitetaan tollasta.
    Ei voi olla totta. Pahaa unta. Apua!

    Äänestä

    • tärkeää ketjua feikkauksilla

      Äänestä

    • Nopeimmiten pääset selville ilman välikäsiä, kun tulostat kirjeen, luet sen ry:n nuortenillassa ja pyydät vastausta.

      Äänestä

    ennen kekkoslandiassa - nyt tuplasummalla "sai" vain muutaman ministerin ja kansanedustajan vai menikö joku siivu sivuun ja yksityisiin talokauppoihinkin tai muihin turhuuksiin - sellaistakin huhua kuulemma liikkuu jossain päin?

    Äänestä

    Ketjua ei näy ja sitten kuitenkin linkin avulla se 'löytyy'. Missä tämä on?
    Äsken oli näkyvillä, sitten ei.

    Äänestä

    .....

    Äänestä

    ja rehellisesti tuo esille SRK-laisuuden todellisen fariseus-luonteen.

    Ollaan valmiita etsimään tikkuja toisten silmistä, mutta hirret omissa silmissä saavat olla ja elää rauhassa.

    Koeta siinä sitten saarnata uskottovasti vanhurskaudesta (oikemielisyydestä, oikeudenmukaisuudesta)!

    On se virheihen tunnustaminen ihmiselle niin vaikeaa, kun luulee olevansa välimies ihmisen ja Jumalan välissä.

    Äänestä

    pointti ole se, siis vl-liikkeen kannalta katsottuna, että rahojen vastaanottaminen ei ollut laitonta, mutta vl-väen huijaaminen oli moraalitonta ja uskon kannalta syntiä.

    Se poliisitutkinta tehtiin ymmärtääkseni siksi, koska epäiltiin rahoja tulleen CIA:lta.

    Maalaisliiton/keskustapuolueen palkkaamat vl-matkapuhujat, joita oli Isohookana-Asunmaan mukaan yli kolmesataa, sekoittivat saarnoihinsa poliittista propagandaa. Kuulijat uskoivat viattomasti, että heidän puheensa olivat Pyhästä Hengestä lähtöisin.

    Yhtä asiaa en tässä oikein ymmärrä, eikä sitä ole tällä palstallakaan käsitelty. Miten nuo matkapuhujat saatiin uskomaan, että heidän tulee saarnoissaan hengellistää politiikka? Tiesivätkö he itse, että niin täytyy tehdä, koska puolue maksaa heidän reissunsa? Sumuttiko SRK:n johto heitäkin, vai tiesivätkö he itse, mistä on kyse?

    Äänestä

    • Tavalliset vl-rivisaarnaajat eli SRK:n puhujamatkoille kutsutut eivät tienneet taustarahoittajista mitään. "Puhujaveljille" oli vain lähetetty SRK:n kirje, jossa neuvottiin rakkaita veljiä varoittamaan ja muistuttamaan saarnoissaan kommunismin ja muun materialismin vaaroista. Kirjeessä ei kerrottu, että on saatu rahaa SYT-lta. Sen sijaan SYT-lle kyllä lähetettiiin puhujaveljille lähetetyn kirjeen kopio.
      Päivämiehessä oli ennen 1962 ja 1966 vaaleja juttuja, joissa käsiteltiin materialismin ja kommunismin syntiä. Eräässä haastattelujutussa kuvassa poseerasi kukapas muu kuin HS.

      Äänestä

    • taustoja!!! kirjoitti:

      Tavalliset vl-rivisaarnaajat eli SRK:n puhujamatkoille kutsutut eivät tienneet taustarahoittajista mitään. "Puhujaveljille" oli vain lähetetty SRK:n kirje, jossa neuvottiin rakkaita veljiä varoittamaan ja muistuttamaan saarnoissaan kommunismin ja muun materialismin vaaroista. Kirjeessä ei kerrottu, että on saatu rahaa SYT-lta. Sen sijaan SYT-lle kyllä lähetettiiin puhujaveljille lähetetyn kirjeen kopio.
      Päivämiehessä oli ennen 1962 ja 1966 vaaleja juttuja, joissa käsiteltiin materialismin ja kommunismin syntiä. Eräässä haastattelujutussa kuvassa poseerasi kukapas muu kuin HS.

      Siis rahat tulivat SYT:iltä eli äärioikeistolta kommunismin vastaiseen työhön, mutta kuitenkin kepu liittyi siihen jollakin mystisellä tavalla. Isohookana-Asunmaahan puhuu nimenomaan puolueen matkapuhujista, ja näiden tehtävä oli saada ihmiset äänestämään maalaisliittoa.
      Miten tämä SYT-maalaisliitto-SRK -kytkös oikein meni?

      Äänestä

    • tuskin oli syynä siihen miksi poliitiikka ja hengelliset asiat sotkettiin keskenään.
      Intressit löytyy muualta.
      Kannattaa myös huomioida se, että monet silloin mukana olleet olivat itse aktiivisia politiikan parissa touhuneita henkilöitä. Nimen omaan maalaisliiton toiminnassa.
      Nimet löytyy siitä Isohookana-Asunmaan ja Vesikansan kirjoista.
      Pyhä Henki tuskin oli ohjaamassa toimintaa vaikka se sellaiseksi naamioitiin.
      Myöhemmin siitä toiminnasta kyseli mm.Sillanpää, ja aivan aiheesta.

      Tässä katkelma rovasti Sillanpään avoimesta kirjeestä SRK:n työvaliokunnalle:

      >Miten kävikään Raahen suviseuroissa 1962? Eikö juuri silloin asetettu Jumalan valtakunnan "arkki" politiikan hyvälypsyisten lehmien vetämille vankkureille? Eivätkö saarnamiehet lähteneetkin tuosta hetkestä lähtien "rahan voimalla" saarnaamaan politiikkaa seuratupiin ja muihinkin tilaisuuksiin, vastoin. Kristuksen käskyä'.' Otettiin siis kaksi "hametta" ja suolaan tuli vieras maku (Matt 5:13 ja 10:9-10). Olisikohan käynty niin, että noitten syitten tähden tarvittiin joka vuosi uusi "kannanilmaisu", jonka kärki oli aina tähdättynä ulkopuolisiin henkilöihin, että omat viat jäisivät omien piirissä huomaamatta? "Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa" (Matt 6:24).

      Äänestä

    • ymmärrä tätä kirjoitti:

      Siis rahat tulivat SYT:iltä eli äärioikeistolta kommunismin vastaiseen työhön, mutta kuitenkin kepu liittyi siihen jollakin mystisellä tavalla. Isohookana-Asunmaahan puhuu nimenomaan puolueen matkapuhujista, ja näiden tehtävä oli saada ihmiset äänestämään maalaisliittoa.
      Miten tämä SYT-maalaisliitto-SRK -kytkös oikein meni?

      HS, Kimpimäki ja Jämsen olivat mukana erään Raittiusyhdistyksen toiminnassa. SYT rahoitti tätä yhdistystä. Yhdistys oli Jämsenin vaaliorganisaatio. Osa SRK:lle kanavoitavista rahoista piti kulkea Raittiusyhdistyksen kautta. Kävikin niin, että Jämsen "unohti" välittää rahoja SRK:lle, vaan ne jäivät hänen taskuunsa. Myöhemmin sitten SYT peräsi matkatilityksiä SRK:lta ja se puolestaan Jämseniltä. Kadonneista rahoista ei saatu koskaan selitystä Jämseniltä.
      Katso tarkemmin Isohookana-Asunmaan kirjasta sekä Vesikansan teoksesta.

      Äänestä

    • ymmärrä tätä kirjoitti:

      Siis rahat tulivat SYT:iltä eli äärioikeistolta kommunismin vastaiseen työhön, mutta kuitenkin kepu liittyi siihen jollakin mystisellä tavalla. Isohookana-Asunmaahan puhuu nimenomaan puolueen matkapuhujista, ja näiden tehtävä oli saada ihmiset äänestämään maalaisliittoa.
      Miten tämä SYT-maalaisliitto-SRK -kytkös oikein meni?

      haki itse aluksi omalla nimellään rahaa. Myöhemmin 60-luvun puolenvälin tienoilla tuli mukaan rinnalle perustettu Raittiusyhdistys Neliapila. Toiminta alkoi luultavasti haiskahtaa jo toimijoidenkin mielestä niin arveluttavalle, että täytyi perustaa oma yhdistys politiikan teolle. Jämsenin omat sotkut siinä sopassa ei saisi kiinnittää huomiota pois itse SRK:n sotkuista.
      Kannattaa edelleen muistaa ettei SRK:lle tarjottu rahaa vaan he itse sitä anoi.
      Kirjastosta löydät kirjat joissa nuo tiedot ilmenee.

      Äänestä

    • Kiinnostunut..... kirjoitti:

      tuskin oli syynä siihen miksi poliitiikka ja hengelliset asiat sotkettiin keskenään.
      Intressit löytyy muualta.
      Kannattaa myös huomioida se, että monet silloin mukana olleet olivat itse aktiivisia politiikan parissa touhuneita henkilöitä. Nimen omaan maalaisliiton toiminnassa.
      Nimet löytyy siitä Isohookana-Asunmaan ja Vesikansan kirjoista.
      Pyhä Henki tuskin oli ohjaamassa toimintaa vaikka se sellaiseksi naamioitiin.
      Myöhemmin siitä toiminnasta kyseli mm.Sillanpää, ja aivan aiheesta.

      Tässä katkelma rovasti Sillanpään avoimesta kirjeestä SRK:n työvaliokunnalle:

      >Miten kävikään Raahen suviseuroissa 1962? Eikö juuri silloin asetettu Jumalan valtakunnan "arkki" politiikan hyvälypsyisten lehmien vetämille vankkureille? Eivätkö saarnamiehet lähteneetkin tuosta hetkestä lähtien "rahan voimalla" saarnaamaan politiikkaa seuratupiin ja muihinkin tilaisuuksiin, vastoin. Kristuksen käskyä'.' Otettiin siis kaksi "hametta" ja suolaan tuli vieras maku (Matt 5:13 ja 10:9-10). Olisikohan käynty niin, että noitten syitten tähden tarvittiin joka vuosi uusi "kannanilmaisu", jonka kärki oli aina tähdättynä ulkopuolisiin henkilöihin, että omat viat jäisivät omien piirissä huomaamatta? "Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa" (Matt 6:24).

      lukiessani näitä teidän viimeisimpiä keskusteluja. Kiitos siitä!

      Nyt oma kuvani hoitokokousten syistä ja niiden taustoista on paljon selkeämpi, vaikka itse tapahtumat ja toimintatavat ihmetyttävät entistäkin enemmän. Nyt on myös paljon helpompi ymmärtää sitä, miksi keskusteleminen näistä viimeisten vuosikymmenten tapahtumista on niin vaikeaa ja miksi kaikki keskustelu näistä asioista halutaan SRK:n taholta vaientaa.

      Mielestäni nuo kuvatut tapahtumat ja toimintatavat voisivat sopia johonkin hämäräperäiseen bisnesyritykseen kuin hengelliseen herätysliikkeeseen kaikkinen sumutusksineen, huijauksineen ja kähmimisineen. Kertakaikkisen epärehellistä ja häpeällistä toimintaa uskovaisten ihmisten kustannuksella.

      Äänestä

    • Kiinnostunut..... kirjoitti:

      haki itse aluksi omalla nimellään rahaa. Myöhemmin 60-luvun puolenvälin tienoilla tuli mukaan rinnalle perustettu Raittiusyhdistys Neliapila. Toiminta alkoi luultavasti haiskahtaa jo toimijoidenkin mielestä niin arveluttavalle, että täytyi perustaa oma yhdistys politiikan teolle. Jämsenin omat sotkut siinä sopassa ei saisi kiinnittää huomiota pois itse SRK:n sotkuista.
      Kannattaa edelleen muistaa ettei SRK:lle tarjottu rahaa vaan he itse sitä anoi.
      Kirjastosta löydät kirjat joissa nuo tiedot ilmenee.

      tuo eikä edellinen viesti "rautalangasta...".
      En kysynyt Jämsenistä enkä Neliapilastakaan, vaan sitä, että miksi äärioikeistolainen yhdistys rahoitti maalaisliiton toimintaa.

      No, ehkä elän liiaksi nykypäivässä, kun en osaa kuvitella, että tiukasti oikeistolaiset tukisivat suurilla rahoilla keskustan valtaannousua, tai mistä minä tiedän. Mutta silloin kai kelpasi mikä vain, mikä vastusti kommunismia.

      SYT-rahat siis menivät maalaisliitolle, ja vl:t toimivat siinä vain välikätenä.

      Äänestä

    • ymmärrä tätä kirjoitti:

      Siis rahat tulivat SYT:iltä eli äärioikeistolta kommunismin vastaiseen työhön, mutta kuitenkin kepu liittyi siihen jollakin mystisellä tavalla. Isohookana-Asunmaahan puhuu nimenomaan puolueen matkapuhujista, ja näiden tehtävä oli saada ihmiset äänestämään maalaisliittoa.
      Miten tämä SYT-maalaisliitto-SRK -kytkös oikein meni?

      päättelet että SYT eli Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki olisi järjestönä nimenomaan äärioikeistolainen?

      Äänestä

    • Kiinnostunut..... kirjoitti:

      päättelet että SYT eli Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki olisi järjestönä nimenomaan äärioikeistolainen?

      lukenut. Että se oli äärioikeistolainen ulkoparlamentaarinen yhdistys, joka toimi himmein valoin ja yritti ulkopuolelta vaikuttaa eduskunnan toimintaan haluamallan tavalla.

      Äänestä

    • auttanut yhtään kirjoitti:

      tuo eikä edellinen viesti "rautalangasta...".
      En kysynyt Jämsenistä enkä Neliapilastakaan, vaan sitä, että miksi äärioikeistolainen yhdistys rahoitti maalaisliiton toimintaa.

      No, ehkä elän liiaksi nykypäivässä, kun en osaa kuvitella, että tiukasti oikeistolaiset tukisivat suurilla rahoilla keskustan valtaannousua, tai mistä minä tiedän. Mutta silloin kai kelpasi mikä vain, mikä vastusti kommunismia.

      SYT-rahat siis menivät maalaisliitolle, ja vl:t toimivat siinä vain välikätenä.

      "Lestadiolaisten ja keskustapuolueen yhteistyö oli molemminpuolista ja perustui paljolti henkilökohtaisiin yhteyksiin. Yhteistyöllä oli suuri merkitys erityisesti pohjoisen Suomen poliittisessa mielipiteen muodostuksessa. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK)
      puolelta pidettiin mieluiten yhteyksiä valtakunnan tason vaikuttajiin, ja Silvola oli heidän kanssaan paljon tekemisessä. Vanhoillislestadiolaisten virallinen johto vältti kuitenkin politiikan tekoa. Molemmilla oli sama tavoite, säilyttää kansalaissopu ja maan itsenäisyys. Niinpä puoluerahoitusta ohjattiin vuonna 1965 keskustapuolueelle ”Pohjois-Suomen herätysliikkeen kautta”. Toisaalta SRK:n johtokunnassa päätettiin vuonna 1965, että puolueilta voidaan vastaanottaa mahdollisia lahjoitusvaroja sellaisin ehdoin, että niillä tehdään puhtaasti sääntöjen mukaista evankeliumintyötä. Johtokunnassa todettiin, ettei ole tärkeää tietää mitään lahjoittajasta, mutta sen sijaan on tärkeää tietää lahjoittajan toivomus varojen käytöstä. Rahoitusasiasta oli noussut keskustelua, kun Keski-Suomesta oli otettu yhteyttä. (ilmeisesti Jämsen. Isohookana-Asunmaa referoi melko suoraan SRK:n pöytäkirjaa. Erikoista on, että SRK:ssa lahjoittajan nimettömyyttä ei tuolloin pidetty ongelmana. Vuosia myöhemmin paheksuttiin nimenmaan sitä, että joku uskalsi kysellä puoluerahojen perään nimettömänä, tämän kirj. huomio).
      Siellä (Keski-Suomessa) syntyi 28.2.1965 Raittiusyhdistys Neliapila. Sen tehtävänä oli työskennellä koko maassa ”ajallisen isänmaan hyväksi” korostaen ”varjelemisen välttämättömyyttä.”
      Järjestön perustivat kansanedustaja Jämsen vaimonsa ja vaalipäällikkönsä (kannonkoskelaisen Aarne Kotilaisen) kanssa. … Jämsenin oli määrä toimia yhdistyksen toimitusjohtajana, jonka alaisena eri puolilta maata oli 20 piiritason vastaavaa ja 360 toimimiestä. Jämseniä avustivat alavieskalaiset Olga ja Heikki Saari ka Eino Kimpimäki (LKP), joka keräsi puhujien joukkoa. Saari ja Kimpimäki kuten Jämsenkin kuuluivat myös SRK:n johtoon….
      …SRK ja Raittiusyhdistys Neliapila organisoituivat ”Operaatio Isänmaaksi”, jolla oli vuoden 1966 eduskuntavaaleissa käytössään runsaasti vaalirahaa. Toimintaa rahoitettiin Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki ry:n (po. säätiö) lahjarahoilla Vesikansa on laskenut summaan noin 660 500 euroksi. SYT puolestaan sai rahat osuustoiminnalta (Hankkija), suomalaiselta teollisuudelta kuten Suomen Kumitehtaalta ja Suomen Kaapeliteollisuudelta, pankeilta sekä vakuutuslaitoksilta Sampo, Pohja jne, mutta tuskin väitetyltä CIA:lta. Vesikansallakaan ei ole siitä vakuuttavia näyttöjä…Yhdistyksellä oli myös erityisiä lähettejä. Sen johto antoi ”veljille” tehtäviä kirjoittaa asiasta lehtiin. Vuoden 1966 vaalien alla se lisäsi työvoimaansa kolmen kuukauden ajaksi. Myös SRK:n työvaliokunta päätti tuolloin, että ”kaikki miehet, joita saadaan matkoille, pidetään liikkeellä”. Silvola muistelee puolueella olleen useita kymmeniä lestadiolaisia palkattuja matkapuhujia ja joitakin heränneitäkin. Suurin osa Lapin lestadiolaisista saarnamiehistä tunnustautui maalaisliittolaisiksi. Silvolan mukaan lestadiolaisia saarnamiehiä palkattiin mielellään 1960-luvulla puolueen matkapuhujiksi. He olivat yleensä erinomaisia puhujia.
      SRK:n johto sai poliittiseen toimintaansa ulkopuolisia avustuksia, joita se itse anoi. Muun muassa 10.2.1965 lähetettiin avustusanomuksia …
      …SRK jakoi maan 14 apulähetysalueeseen ja oli valmistautunut työhön 300 saarnaajan ja 50 papin voimin. .. SRK sai lahjoituksia vuonna 1966 enemmän kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Lisäksi samaan aikaan työtä teki Jämsenin järjestö…Jämsen selitti myöhemmin Kupiaiselle, että vanhoillislestadiolaisten keskuudessa oli tarkoitus kaksijakoistaa toimintaa. SRK:n rahat oli tarkoitus ohjata varsinaisesti seuratoimintaan. Jämsen loi siksi rinnasteisen katto-organisaation eri portaineen. Hän sanoi koonneen 52 piirien hoitajaa, 543 toimimiestä ja 4 360 neuvottua toimimiestä. Raittiusyhdistys Neliapilan ensimmäisen vuoden toimintakertomuksen mukaan työ oli koskettanut noin 400 000 kansalaista ja siihen oli käytetty 5 766 työpäivää. Hän väitti toiminnan suorastaan ryöstäytyneen käsistä valtavan innostuksen myötä ja kertoi budjetin osoittaneen tämän vuoksi lopulta rahoitusvajetta. Jämsenin järjestön työn laajuus tuli SRK:N johtomiesten tietoon ilmeisesti yllätyksenä. Sitä karsastettiin koska Neliapila koettiin SRK:n kilpailijaorganisaatioksi. (!!!, tämän kirj. huomio) Vaikka Jämsen lienee kertomuksessaan liioitellut toiminnan laajuutta, se kuitenkin säikäytti SRK:n johtoa siksikin että siihen oli tullut mukaan myös helluntailaisia, evankelisia, rukoilevaisia ja heränneitä. Niinpä SRK:n johtokunnan mielestä ”asiassa oli hämärää”. Jämsen ei ollut uskaltanut käydä enää SRK:n johtokunnan kokouksissa pyynnöistä huolimatta ja jäi sitten vuonna 1969 kokonaan johtokunnasta pois.
      Jämsenin saamien rahojen käyttöä selvitettiin pitkään mutta turhaan. SYT:n toiminnanjohtaja Kupiaisen mukaan varoja ei ollut käytetty sopimuksen mukaisesti. Kupiaista harmitti tilitysten viipyminen, sillä hän oli ohjannut yhdistykselle myös suuren määrän yksityisiä lahjoituksia.
      SRK:n johtomiehille oli yllätys sekin, että Jämsenin toimintarahat oli järjestänyt SYT:n Kupiainen. Jämsen lienee saanut varoja muualtakin ja jakanut avustusrahaa vaalityöntekijöille varsin avokätisesti. SRK:n johto pyrki pian irtaantumaan Jämsenin toimista ja vakuutti Kupiaiselle, että Jämsen hoitaa ”asiansa kuntoon”. Niin ei kuitenkaan käynyt. SYT ei koskaan saanut pyytämiään tilityksiä, ainoastaan Jämsenin selittelykirjeitä ja synnin anteeksipyynnön. SRK näyttää kierrättäneen vaalirahojaan mm. Jämsän opiston kautta.
      Raittiusyhdistys Neliapila lakkautettiin vuonna 1970. Sen tilalle tuli Alvajärven Raittiusyhdistys. Sille siirtyivät myös Neliapilan varat.
      Yhdistyksen pöytäkirjat Jämsen sanoi haudanneensa maahan."
      (Tytti-Isohookana-Asunmaa, Maalaisliitto-Keskustan historia 5, s. 148-150)

      "Säätiö(SYT) oli avustanut vuoden 1962 eduskuntavaalien alla lestadiolaisten kommunisminvastaista valistustoimintaa maalaisliittolaisten kansanedustajien vetoomuksesta. Vuoden 1966 eduskuntavaalien alla lestadiolaisille kanavoitiin huomattavasti enemmän rahallista tukea, joka ohjattiin kenttätoimintaan lestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen kautta…. Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Eino Vahervuori (po Vaherjoki) ja taloudenhoitaja sekä Päivämies-lehden päätoimittaja Eino Kimpimäki lähestyivät Kupiaista helmikuussa 1965, jolloin he korostivat, että voimistuva vasemmistolaisuus uhkasi kansallista vapauttamme ja porvarillista talousjärjestelmäämme…
      Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen ja Raittiusyhdistys Neliapilan organisoimaan ”Operaatio isänmaahan ” upposi Jämsenin mukaan kaikkiaan peräti 460 600 markkaa (660 500 euroa). Asenteet kiristyivät SYT:n päässä, kun Jämsen ei suostunut lähettämään selvitystä SYTn operaatiota varten antamien varojen käytöstä…. Kuitit ja tositteet Jämsen kertoi polttaneensa tupansa uunissa ”Suomen Marsalkan 100-vuostissyntymäpäivän viime minuuteilla tuhkaksi ja hajottaneensa tuhkan pellolleen, ”etteivät Jumalan valtakunnan vastustajat pääse veljieni ja sisarieni kimppuun ainakaan tämän asian ja taistelun vuoksi”. Jämsen anoi Kupiaiselta anteeksiantoa ja kertoi puhuneensa synnistään rippi-isälleen…
      Jämsenin salamyhkäisyyteen oli monia syitä. Mahdollisesti varoja käytettiin väärin tai sitten Jämsen halusi suojella rahalähteitään. Supolle välittyi nimittäin tietoja, että amerikkalaiset olisivat rahoittaneet toimintaa. Tällaisia huhuja liikkui ilmeisesti jo aiemmin, sillä toimittaja Jukka Rislakki kertoo niiden saneen alkunsa, kun CIA:n rahoittamaa kulttuuriohjelmaa Helsingin nuorisofestivaaleilla johtanut Gloria Steinem väitti luovuttaneensa varoja ”suomalaisille ystäville käytettäväksi ”kommunisminvastaiseen työhön”. Rahojen saajiksi Steinem väitti kahta nuorta poliitikkoa, sosiaalidemokraattia ja kokoomuslaista, mutta myös lestadiolaiset kietoutuivat hänen mukaansa kuvioon."
      (Jarkko Vesikansa, Salainen sisällissota, s. 247-248)

      Äänestä

    • yhtään? kirjoitti:

      "Lestadiolaisten ja keskustapuolueen yhteistyö oli molemminpuolista ja perustui paljolti henkilökohtaisiin yhteyksiin. Yhteistyöllä oli suuri merkitys erityisesti pohjoisen Suomen poliittisessa mielipiteen muodostuksessa. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK)
      puolelta pidettiin mieluiten yhteyksiä valtakunnan tason vaikuttajiin, ja Silvola oli heidän kanssaan paljon tekemisessä. Vanhoillislestadiolaisten virallinen johto vältti kuitenkin politiikan tekoa. Molemmilla oli sama tavoite, säilyttää kansalaissopu ja maan itsenäisyys. Niinpä puoluerahoitusta ohjattiin vuonna 1965 keskustapuolueelle ”Pohjois-Suomen herätysliikkeen kautta”. Toisaalta SRK:n johtokunnassa päätettiin vuonna 1965, että puolueilta voidaan vastaanottaa mahdollisia lahjoitusvaroja sellaisin ehdoin, että niillä tehdään puhtaasti sääntöjen mukaista evankeliumintyötä. Johtokunnassa todettiin, ettei ole tärkeää tietää mitään lahjoittajasta, mutta sen sijaan on tärkeää tietää lahjoittajan toivomus varojen käytöstä. Rahoitusasiasta oli noussut keskustelua, kun Keski-Suomesta oli otettu yhteyttä. (ilmeisesti Jämsen. Isohookana-Asunmaa referoi melko suoraan SRK:n pöytäkirjaa. Erikoista on, että SRK:ssa lahjoittajan nimettömyyttä ei tuolloin pidetty ongelmana. Vuosia myöhemmin paheksuttiin nimenmaan sitä, että joku uskalsi kysellä puoluerahojen perään nimettömänä, tämän kirj. huomio).
      Siellä (Keski-Suomessa) syntyi 28.2.1965 Raittiusyhdistys Neliapila. Sen tehtävänä oli työskennellä koko maassa ”ajallisen isänmaan hyväksi” korostaen ”varjelemisen välttämättömyyttä.”
      Järjestön perustivat kansanedustaja Jämsen vaimonsa ja vaalipäällikkönsä (kannonkoskelaisen Aarne Kotilaisen) kanssa. … Jämsenin oli määrä toimia yhdistyksen toimitusjohtajana, jonka alaisena eri puolilta maata oli 20 piiritason vastaavaa ja 360 toimimiestä. Jämseniä avustivat alavieskalaiset Olga ja Heikki Saari ka Eino Kimpimäki (LKP), joka keräsi puhujien joukkoa. Saari ja Kimpimäki kuten Jämsenkin kuuluivat myös SRK:n johtoon….
      …SRK ja Raittiusyhdistys Neliapila organisoituivat ”Operaatio Isänmaaksi”, jolla oli vuoden 1966 eduskuntavaaleissa käytössään runsaasti vaalirahaa. Toimintaa rahoitettiin Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki ry:n (po. säätiö) lahjarahoilla Vesikansa on laskenut summaan noin 660 500 euroksi. SYT puolestaan sai rahat osuustoiminnalta (Hankkija), suomalaiselta teollisuudelta kuten Suomen Kumitehtaalta ja Suomen Kaapeliteollisuudelta, pankeilta sekä vakuutuslaitoksilta Sampo, Pohja jne, mutta tuskin väitetyltä CIA:lta. Vesikansallakaan ei ole siitä vakuuttavia näyttöjä…Yhdistyksellä oli myös erityisiä lähettejä. Sen johto antoi ”veljille” tehtäviä kirjoittaa asiasta lehtiin. Vuoden 1966 vaalien alla se lisäsi työvoimaansa kolmen kuukauden ajaksi. Myös SRK:n työvaliokunta päätti tuolloin, että ”kaikki miehet, joita saadaan matkoille, pidetään liikkeellä”. Silvola muistelee puolueella olleen useita kymmeniä lestadiolaisia palkattuja matkapuhujia ja joitakin heränneitäkin. Suurin osa Lapin lestadiolaisista saarnamiehistä tunnustautui maalaisliittolaisiksi. Silvolan mukaan lestadiolaisia saarnamiehiä palkattiin mielellään 1960-luvulla puolueen matkapuhujiksi. He olivat yleensä erinomaisia puhujia.
      SRK:n johto sai poliittiseen toimintaansa ulkopuolisia avustuksia, joita se itse anoi. Muun muassa 10.2.1965 lähetettiin avustusanomuksia …
      …SRK jakoi maan 14 apulähetysalueeseen ja oli valmistautunut työhön 300 saarnaajan ja 50 papin voimin. .. SRK sai lahjoituksia vuonna 1966 enemmän kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Lisäksi samaan aikaan työtä teki Jämsenin järjestö…Jämsen selitti myöhemmin Kupiaiselle, että vanhoillislestadiolaisten keskuudessa oli tarkoitus kaksijakoistaa toimintaa. SRK:n rahat oli tarkoitus ohjata varsinaisesti seuratoimintaan. Jämsen loi siksi rinnasteisen katto-organisaation eri portaineen. Hän sanoi koonneen 52 piirien hoitajaa, 543 toimimiestä ja 4 360 neuvottua toimimiestä. Raittiusyhdistys Neliapilan ensimmäisen vuoden toimintakertomuksen mukaan työ oli koskettanut noin 400 000 kansalaista ja siihen oli käytetty 5 766 työpäivää. Hän väitti toiminnan suorastaan ryöstäytyneen käsistä valtavan innostuksen myötä ja kertoi budjetin osoittaneen tämän vuoksi lopulta rahoitusvajetta. Jämsenin järjestön työn laajuus tuli SRK:N johtomiesten tietoon ilmeisesti yllätyksenä. Sitä karsastettiin koska Neliapila koettiin SRK:n kilpailijaorganisaatioksi. (!!!, tämän kirj. huomio) Vaikka Jämsen lienee kertomuksessaan liioitellut toiminnan laajuutta, se kuitenkin säikäytti SRK:n johtoa siksikin että siihen oli tullut mukaan myös helluntailaisia, evankelisia, rukoilevaisia ja heränneitä. Niinpä SRK:n johtokunnan mielestä ”asiassa oli hämärää”. Jämsen ei ollut uskaltanut käydä enää SRK:n johtokunnan kokouksissa pyynnöistä huolimatta ja jäi sitten vuonna 1969 kokonaan johtokunnasta pois.
      Jämsenin saamien rahojen käyttöä selvitettiin pitkään mutta turhaan. SYT:n toiminnanjohtaja Kupiaisen mukaan varoja ei ollut käytetty sopimuksen mukaisesti. Kupiaista harmitti tilitysten viipyminen, sillä hän oli ohjannut yhdistykselle myös suuren määrän yksityisiä lahjoituksia.
      SRK:n johtomiehille oli yllätys sekin, että Jämsenin toimintarahat oli järjestänyt SYT:n Kupiainen. Jämsen lienee saanut varoja muualtakin ja jakanut avustusrahaa vaalityöntekijöille varsin avokätisesti. SRK:n johto pyrki pian irtaantumaan Jämsenin toimista ja vakuutti Kupiaiselle, että Jämsen hoitaa ”asiansa kuntoon”. Niin ei kuitenkaan käynyt. SYT ei koskaan saanut pyytämiään tilityksiä, ainoastaan Jämsenin selittelykirjeitä ja synnin anteeksipyynnön. SRK näyttää kierrättäneen vaalirahojaan mm. Jämsän opiston kautta.
      Raittiusyhdistys Neliapila lakkautettiin vuonna 1970. Sen tilalle tuli Alvajärven Raittiusyhdistys. Sille siirtyivät myös Neliapilan varat.
      Yhdistyksen pöytäkirjat Jämsen sanoi haudanneensa maahan."
      (Tytti-Isohookana-Asunmaa, Maalaisliitto-Keskustan historia 5, s. 148-150)

      "Säätiö(SYT) oli avustanut vuoden 1962 eduskuntavaalien alla lestadiolaisten kommunisminvastaista valistustoimintaa maalaisliittolaisten kansanedustajien vetoomuksesta. Vuoden 1966 eduskuntavaalien alla lestadiolaisille kanavoitiin huomattavasti enemmän rahallista tukea, joka ohjattiin kenttätoimintaan lestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen kautta…. Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Eino Vahervuori (po Vaherjoki) ja taloudenhoitaja sekä Päivämies-lehden päätoimittaja Eino Kimpimäki lähestyivät Kupiaista helmikuussa 1965, jolloin he korostivat, että voimistuva vasemmistolaisuus uhkasi kansallista vapauttamme ja porvarillista talousjärjestelmäämme…
      Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen ja Raittiusyhdistys Neliapilan organisoimaan ”Operaatio isänmaahan ” upposi Jämsenin mukaan kaikkiaan peräti 460 600 markkaa (660 500 euroa). Asenteet kiristyivät SYT:n päässä, kun Jämsen ei suostunut lähettämään selvitystä SYTn operaatiota varten antamien varojen käytöstä…. Kuitit ja tositteet Jämsen kertoi polttaneensa tupansa uunissa ”Suomen Marsalkan 100-vuostissyntymäpäivän viime minuuteilla tuhkaksi ja hajottaneensa tuhkan pellolleen, ”etteivät Jumalan valtakunnan vastustajat pääse veljieni ja sisarieni kimppuun ainakaan tämän asian ja taistelun vuoksi”. Jämsen anoi Kupiaiselta anteeksiantoa ja kertoi puhuneensa synnistään rippi-isälleen…
      Jämsenin salamyhkäisyyteen oli monia syitä. Mahdollisesti varoja käytettiin väärin tai sitten Jämsen halusi suojella rahalähteitään. Supolle välittyi nimittäin tietoja, että amerikkalaiset olisivat rahoittaneet toimintaa. Tällaisia huhuja liikkui ilmeisesti jo aiemmin, sillä toimittaja Jukka Rislakki kertoo niiden saneen alkunsa, kun CIA:n rahoittamaa kulttuuriohjelmaa Helsingin nuorisofestivaaleilla johtanut Gloria Steinem väitti luovuttaneensa varoja ”suomalaisille ystäville käytettäväksi ”kommunisminvastaiseen työhön”. Rahojen saajiksi Steinem väitti kahta nuorta poliitikkoa, sosiaalidemokraattia ja kokoomuslaista, mutta myös lestadiolaiset kietoutuivat hänen mukaansa kuvioon."
      (Jarkko Vesikansa, Salainen sisällissota, s. 247-248)

      Toisaalta Isohookana-Asunmaa puhuu normaalista puoluerahoituksesta, jota ohjattiin kepulle lestadiolaisten kautta, ja toisaalta rahoittajana oli SYT, joka ei sinänsä tukenut kepua vaan kommunismivastaisuutta. Ota siitäkin selvää.
      Mutta joka tapauksessa tuo SYT-sotku on kyllä ollut aikamoinen.

      Äänestä

    • tavallaan kirjoitti:

      Toisaalta Isohookana-Asunmaa puhuu normaalista puoluerahoituksesta, jota ohjattiin kepulle lestadiolaisten kautta, ja toisaalta rahoittajana oli SYT, joka ei sinänsä tukenut kepua vaan kommunismivastaisuutta. Ota siitäkin selvää.
      Mutta joka tapauksessa tuo SYT-sotku on kyllä ollut aikamoinen.

      Olet saanut tapahtuneesta oikean kuvan. Sekava ja monipolvinen koko rahoitusotku on ja sellaiseksi se jää. Jämsenhän poltti kuitit ja tositteet, jos niitä nyt kaikesta olikaan, jo vuonna 1968.
      Oleellista on, että sen paremmin SRK:n kuin Jämseninkään eikä myöskään SYT:n toiminta eivät kestä päivänvaloa. Hämärähommia tämä SYT-sotku kaiken kaikkiaan oli.
      Kiusallisinta asiassa on se, että myöskään CIA-kytkentää ei kyetty yksiselitteisesti kumoamaan.

      Äänestä

    • taustoja!!! kirjoitti:

      Tavalliset vl-rivisaarnaajat eli SRK:n puhujamatkoille kutsutut eivät tienneet taustarahoittajista mitään. "Puhujaveljille" oli vain lähetetty SRK:n kirje, jossa neuvottiin rakkaita veljiä varoittamaan ja muistuttamaan saarnoissaan kommunismin ja muun materialismin vaaroista. Kirjeessä ei kerrottu, että on saatu rahaa SYT-lta. Sen sijaan SYT-lle kyllä lähetettiiin puhujaveljille lähetetyn kirjeen kopio.
      Päivämiehessä oli ennen 1962 ja 1966 vaaleja juttuja, joissa käsiteltiin materialismin ja kommunismin syntiä. Eräässä haastattelujutussa kuvassa poseerasi kukapas muu kuin HS.

      Vaikkei olisikkaan tienneet, ketä he palavelivat?
      Mikä sen saarnamiehen tehtävä oli, kun sitä hurskaasti nimitettiin Jumalanvaltakunnan työksi?
      Antoiko Pyhähenki sanat kun saarnaaja avasi suun?

      Äänestä

    • ......................... kirjoitti:

      Vaikkei olisikkaan tienneet, ketä he palavelivat?
      Mikä sen saarnamiehen tehtävä oli, kun sitä hurskaasti nimitettiin Jumalanvaltakunnan työksi?
      Antoiko Pyhähenki sanat kun saarnaaja avasi suun?

      Totta maar Pyhä Henki saneli sanat suuhun kun puhujaveljille lähetyssä kiertokirjeessä oli kehotettu muistuttamaan sanakuulijoita äänestämisen tarpellisuudesta ja materialismin vaaroista. Ja kun Päivämiehessä oli ollut samansuuntaisia juttuja niin on johan on ihme, jos seurakunnalle kuuliainen saarnamies ei puhu Pyhän Hengen haluamalla tavalla.

      Äänestä

    • saneli sanat kirjoitti:

      Totta maar Pyhä Henki saneli sanat suuhun kun puhujaveljille lähetyssä kiertokirjeessä oli kehotettu muistuttamaan sanakuulijoita äänestämisen tarpellisuudesta ja materialismin vaaroista. Ja kun Päivämiehessä oli ollut samansuuntaisia juttuja niin on johan on ihme, jos seurakunnalle kuuliainen saarnamies ei puhu Pyhän Hengen haluamalla tavalla.

      Pyhä Henki tollasissa puheissa kunnioituksen vai pilkan osakseen? Mitä raamattu sanoo tollasesta toiminnasta?

      Äänestä

    • saaneet ohjeet miten toimia. Tulihan minunkin kotiini paikallinen Maalaisliiton nokkamies (ei vl) ja srk:n puhuja puhuttelemaan vanhempiani, kun oli levinnyt tieto, etteivät olekaan äänestäneet enää Maalaisliittolaista ehdokasta.

      Äänestä

    • .................. kirjoitti:

      Pyhä Henki tollasissa puheissa kunnioituksen vai pilkan osakseen? Mitä raamattu sanoo tollasesta toiminnasta?

      Jos joku omii itselleen Pyhän Hengen niin seka lienee Pyhän Hengen pilkkaa. Kyllä vl-liikkeen johto ajautui 1970-luvulla tilanteisiin, joissa saattoi jopa olla kyse Pyhän Hengen pilkasta. Niin härskisti toimittiin esimerkiksi SYT-jupakan salailussa ja aidosti asioiden perään kyselevien kohtelussa.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    vieläkin!!!! kirjoitti:

    Joulukuussa 1974 vl-puhujien keskuuteen levisi nimetön kirje "PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA". Tuossa kirjeessä kyseltiin mm.: "Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet puoluetukirahoja` vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle."
    Kirjoittajalla ei näytä olleen yksityiskohtaisia tietoja jo vuosia sitten vastaanoteuista SYT-rahoista, mutta oikeilla jäljillä hän joka tapauksessa oli. Siksi Päivämies tarttuikin välittömästi vuoden 1975 ensimmäisessä numerossa "nimettömiin kirjeisiin ja kirjoituksiin" ja leimasi kirjeen eriseuraiseksi, kaunaiseksi ja valheeliseksi. Kirjettä ruodittiin kovin sanoin niin pääkirjoituksessa kuin puhujien kokouksesta kertovassa pääjutussakin. Lukijalle ei kuitenkaan paljastettu kirjeen eräitä kiperiä yksityiskohtia. Mm. SYT-rahoista, joihin kirjeessä aivan selvästi viitattiin, vaiettiin täysin. Sen sijaan SRK_n miehet alkoivat vuoden 1975 alusta vaakuuttelemaan, ettei tileissä ja taloudenhoidossa ole mitään hämärää ja että nyo väittettiin lähtevät väärästä hengestä.
    Kirjeen kirjoittaja näyttää havaineen SRK:n todellisen johtajan HS:n jo liian mahtavaksi kasvaneen roolin, koska kirjeessä aivan oikein tuleviakin tapahtumia aavistaen kysyttiin: "Onko ja miksi veli x on tehty `pääneuvottelija`ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa." Kirjoittaja ihmetteli sitä, että ellei HS ole selvittäjänä, ollaan hempeyden hengessä eikä raitis henki saa sanella päätöstä.
    Kirjoittajan tekemän havainnon Päivämies jätti mainitsematta, mutta muisti kyllä mustata kirjeen hengen täysin.
    Kirjeessä puututiin myös vl-liikkeessä jo laajalle levinneeseen väärään hoitokokousoppiin, jonka perusteita oli haettu selittämällä vertaukset kuolleista kaloista ja lusteista sillä tavoin, että se oikeuttaisi "enkelit" eli siis puhujat puimatantereen puhdistukseen tällä lopun ajalla. Päivämies kuittasi kirjeen kirjoittajann oikean huomion toteamalla, että kuolleet kalat ja lustevertaus sekä toisaalta Kristuksen kirkkolaki(Matt.18) on yhdistety kirjeessä väärällä tavalla. Päivämies ei tosin kertonut miten ne sitten oikealla tavalla yhdistetään.
    Päivämies tuli epäsuorasti hyväksyneeksi opin kuolleista kaloista, joita lopun ajalla viskellään pois. Kyseessä oli vakava opillinen harha, josta myös Reinikainen ja Saari kiistelivät vuosikausia kulissien takana.
    Päivämies-lehdelle tärkeimmäksi arkumentiksi nousi kirjeen nimettömyys, anonyymisuus.
    Nytkin SRK vastustaa nettipalstoja sillä perusteella, että niissä esiinnytään nimettöminä. Mutta niin on pelko suuri vielä tänä päivänäkin. Jos joku erehtyy omalla nimellään sanomaan jotain negatiivista ja paikkansa pitävää SRK:sta, niin kyseinen koneisto leimaa hänet oitis hulluksi.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu