Huh ja jännittää sekä kyllä pelottaakin vähän.. sain tänään sektioajan ja juttelin nukutuslääkärinkin kanssa.
Koitin puhua imukuppisynnytystä tai mitä vaan normaalimpaa synnytystä gynen kanssa mut eihän siitä mitään tullut kun on näin kapee lantio. Haavelin nimittäin siitä et jos lapsi olis niin pieni et pääsis yrittään normaalisti, mut ei, lantio on niin kapee ettei gyne nähny siinä mitään mieltä.
Joten tähän on tyytyminen nyt sitten.
Pelottaa koko homma.
juttelin anestesialääk kanssa ja se sanoi ettei ne anna mitään rauhottavaa ennen toimenpidettä rutiinisti kun menee vauvaan samantien mut sen leikk jälkeen eli kun vauva on otettu pois niin sitten voi saada suonensisäsesti rauhottavaa ja kipulääkettäkin saa.
kertokaahan muut joilla suunniteltu sektio takana niin miten meni ja mitä vinkkejä antaisitte?
t. mamma2008
nukutuslääkäri sano että sektio ei ole kivuliaammasta päästä leikkauksia ja että monet ei ole ensinkään kipeitä leikk jälkeen ja pärjää buranal ja panadolilla.
kohtelu sairaalas ei ollu kyl mitään kovin hääviä tänään, viimeks oli huomattavasti mukavampaa sakkia.
Koitin puhua imukuppisynnytystä tai mitä vaan normaalimpaa synnytystä gynen kanssa mut eihän siitä mitään tullut kun on näin kapee lantio. Haavelin nimittäin siitä et jos lapsi olis niin pieni et pääsis yrittään normaalisti, mut ei, lantio on niin kapee ettei gyne nähny siinä mitään mieltä.
Joten tähän on tyytyminen nyt sitten.
Pelottaa koko homma.
juttelin anestesialääk kanssa ja se sanoi ettei ne anna mitään rauhottavaa ennen toimenpidettä rutiinisti kun menee vauvaan samantien mut sen leikk jälkeen eli kun vauva on otettu pois niin sitten voi saada suonensisäsesti rauhottavaa ja kipulääkettäkin saa.
kertokaahan muut joilla suunniteltu sektio takana niin miten meni ja mitä vinkkejä antaisitte?
t. mamma2008
nukutuslääkäri sano että sektio ei ole kivuliaammasta päästä leikkauksia ja että monet ei ole ensinkään kipeitä leikk jälkeen ja pärjää buranal ja panadolilla.
kohtelu sairaalas ei ollu kyl mitään kovin hääviä tänään, viimeks oli huomattavasti mukavampaa sakkia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulle on tehty sektio aikanaan sisäisten pienten mittojen takia. Sai valita ottaako selkäydin puudutuksen tai nukutuksen. Puudutuksessa on se hyvä puoli, että sitten voi jälkeenkin lisätä katetrin kautta kipulääkitystä niin kauan, kun tuntee sitä tarvitsevansa. Saat vauvan myös heti nähtäväksesi.
Nukutuksessa tehtävässä sektiossa ei tarvita mitään kipulääkiystä ennen leikkausta, koska kaikki valmistelu tehdään ensin ja vasta sitten annetaan nukutus suoneen ja nukahtaminen tapahtuu välittömästi, jonka jälkeen vasta aloitetaan leikkaus. Vasta sitten, kun heräät, niin saat kipulääkitystä. Eikä sitä ennen tarvitakkaan.
Mihin ajattelit tarvita rauhoittavia?
siksi ajattelin että ennen spinaalin &epiduraalin laittoa saiskos vähän rauhottavaa lääkettä mutta ei kuulema rutiinisti anneta.
jännittää se spinaalin laitto kovasti ja mahd spinaalipäänsärky jne sen jälkeen. siihen haluaisin rentouttavaa/rauhottavaa, mutta ei.
sanoivat myös että en saa valita sitä nukutusta kuten jotkut on saanu valita.. eli spinaalilla alotetaan. en haluais sitä. mutta teen tietty niinkun he käskevät. tein vaan tiettäväksi tuon että jännittää kun on niin iso leikkaus.
Synnytin esikoisen alakautta ,ja vasta synnytyksen jälkeen lantio kuvattiin ja todettiin se ahtaaksi.Synnytys oli kamala!!Olin tiputuksessa ,sain voimakkaita käynnistäviä lääkkeitä ,lopussa oli imukuppi käytössä ja useampi lääkäri myös kattomassa sitä kamalaa touhua.Kun poika lopulta saatiin maailmaan,hänet piti elvyttää ja apgar-pisteetkin oli vähäiset.Lapsi painoi pikkuisen alle 4 kiloa.Kaksi tuntia sitten ommeltiin meikäläistä kun repesin niin pahasti.2 kuukautta meni ennenkuin saattoi istua tai kävellä kunnolla.Kun aloin odottaa toista ,sain tiedon että tehdään synnytystapa arvio.Sain suunnitellun sektion ,lapsen arvioitu paino oli 3,700 kg ja alakautta mahtuisi vain 3 kiloinen.Oli siinä lääkärillä ihmettelemistä kun olin ekan alakautta synnyttänyt.Sektio sujui hienosti ,mies sai olla mukana.Pari ekaa päivää olin tosi kipeä ,mutta viikon parin kuluessa kivut laantuivat .Kipulääkeitäkään en enää kotona paljoa käyttänyt.Vain nostelua piti varoa..Suosittelen kyllä sektiota sillon kun siihen on oikeat perusteet ,se kuitenkin lapselle parasta jos lantio on tosi ahdas...Tsemppiä vaan suureen koitokseen.Itellä laskettu aika syyskuussa,ja synnytystapa arvioon olen menossa elo-syyskuun vaihteessa.
synnytin suunnitellusti sektiolla ja kaikki meni enemmän kuin hyvin. Pelotti ihan pirusti aluksi, mutta leikkaussalissa kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt siinä juuri mitään miettiä. Koko tapahtuman ja sairaalassaoloajan epämiellyttävin asia oli spinaalipuudutteen laitto ja kohdun painelu supistumisen edistämiseksi heräämössä, siinä vaiheessa kun puudutteet olivat hävinneet.Käveli seuraavana päivänä normaalisti, maito nousi hyvin, ainoastaan sängyssä kääntyminen ja sieltä nousu olivat aluksi hankalia.
Rauhoittavia ei tosiaan anneta kun ne kulkeutuvat välittömästi vauvaan, ja nukutus on aina riskaabelimpi kuin puudutteiden käyttö. En menettänyt juurikaan verta (50ml) enkä kokenut mitään puudutteisiin liittyviä sivuvaikutuksia.
Kipuja en sitä kohdunpainelua lukuunottamatta kokenut oikeastaan ollenkaan, enkä ottanut koko neljän sairaalassaolopäivän aikana kuin ehkä kolme särkylääkettä, kotona en enää ollenkaan. Tietysti hyvä peruskunto ja haavan puhtaana ja kuivana pitäminen edesauttavat toipumista (samoin positiivinen asenne), ja itse olen ainakin sitä mieltä, että mitä synnytyksiin tulee, minä pääsin helpolla. Ei sitä kannata turhaan jännittää, lapsellesi on taatusti turvallisempaa syntyä kontrolloidusti sektiolla kuin vammautuneena tai kuolleena liian ahtaan lantion läpi tungettuna.
Sektio on tosiaan ns. keskisuuri leikkaus ja vatsassa käydään sen verran nopeasti verrattuna moniin muihin operaatioihin, ettei jälkikivutkaan ole muihin leikkauksiin verrattavissa. Lääkettä saa aina niin paljon kuin kokee tarvitsevansa, täytyy vaan uskaltaa pyytää.
Olisin voinut synnyttää perätilavauvani alateitse, mutta kätilöt eivät sitä kuitenkaan suositelleet, koska ahdas lantio samoin kuin perätila kasvattavat huomattavasti vauvan vaurioitumisriskiä (lonkkaluksaatio, erbin pareesi ym elinikäiset hermostovauriot, murtuneet luut, hapen puute,kuolema). Minulla vauvan terveys meni luonnollisesti omani edelle.
Omasta sektiostani ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa.
lapseni päätettiin päivää aikaisemmin leikata, koska röntgenissä näki, ettei reppanan pää edes mahtunut laskeutumaan ahtaan lantion ja vauvan ison koon vuoksi.
Eihän se mukavaa ole, mutta minusta henkilökunta oli leikkaussalissa mukavaa ja tunnelma rauhallinen. Kaikki meni nopeasti siihen asti, kun poika oli syntynyt. Surullista oli minusta, että näin pojan siinä tilanteessa vain niin vilaukselta ennen kuin hänet toimittiin isänsä hoiviin ja itse jäin sinne vielä kiinni kursittavaksi. Kun siirsivät minut heräämön puolelle aloin olla jo tuskaisen malttamaton. Olisin halunnut olla lapsen ja mieheni kanssa. Jälkisupistukset koin ikävinä, mutta muuten koko homma meni hienosti. Maitoa ei meinannut kuitenkaan alkaa tulla ja eräs kokeneempi nainen kehoitti minua pyytämään lääkettä sen takia. Muistaakseni lääkkeen nimi oli primperan tms. Tsemppiä!
Millä viikoille sulle annettiin sektio aika ja mihin sairaalaan. Itsekin syksyllä menossa sektioon niin sillä kysyn.
vkolle 39 ja Hyvinkään sairaalaan kun se on lähempänä kotia.
Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Onnea odotukseen!
t. mamma2008