Halosen ainoa tehtävä on "kiristää" Nato-kortillaan Venäjältä kanansulkia hattuunsa.
Sitten ihmetellään miksi raja ei toimi, miksi on puutullit ja miksi muutkin käytännön asiat Venäjän kanssa menee päin vittua.
Voiko terve naapuruussuhde perustua kiristämiseen?
Sitten ihmetellään miksi raja ei toimi, miksi on puutullit ja miksi muutkin käytännön asiat Venäjän kanssa menee päin vittua.
Voiko terve naapuruussuhde perustua kiristämiseen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
unohtaen autuaasti turvallisuustekijät!
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1565&author=10
Nord Stream on vain ympäristökysymys
Presidentti Tarja Halonen puhui 08.05.2008 Hampurin Übersee-klubilla Itämerestä ja Nord Stream –kaasuputkesta. Halonen totesi: “Suomessa näemme hankkeen keinona parantaa Euroopan energiaturvallisuutta. ... Suomi tulee aikanaan tekemään päätökset merellisen talousalueensa hyödyntämislupien osalta ympäristönäkökohtien perusteella.”
Tuskin kukaan kieltää sitä, etteikö kaasuputkella olisi Euroopan energiahuollon kannalta merkitystä. Mutta se myöskin aiheuttaa lisää Euroopan erittäin vahvaa riippuvuutta Venäjästä ja siellä kullakin hetkellä harjoitettavasta politiikasta.
Se suomalaisten olisi jo vuosikymmenien – ehkä vuositasojen saatossa – pitänyt oppia, että Venäjä katsoo asioita omasta näkökulmastaan ja oman hyötynsä näkökulmasta. Venäjä ei ole Euroopan mallioppilas, jos ensisijaisesti katsoo asioita naapurivaltion kannalta.
Presidentin tarkastelunäkökulma kummallisen rajoittunut
Presidentin puhetta voidaan pitää oudon rajoittuneena. Puheessaan hän tuo selvästi esille Itämeren merkityksen Suomelle ja monelle muulle valtiolle. Silti puhe ja päätöksenteko presidentin mukaan keskittyy vain ympäristönäkökohtiin.
Eikö suomalaisen viranhaltijan olisi tarpeen katsoa vieraan valtion hanketta kaikista näkökulmista Suomen kannalta, sillä putki on linjattu kulkemaan Suomen talousvesillä? Mihin unohtui taloudellinen näkökulma? Mihin unohtui kulttuurinäkökulma? Mihin unohtui puolustuksellinen ja turvallisuusnäkökulma? Mihin unohtui valtapoliittinen näkökulma? Mihin unohtuivat esim. suomalaisten ja virolaisten kansalaisten erityiset tarpeet ja oikeudet?
Kaasuriski pieni öljyriskiin verrattuna
On syvästi hämmentävää, että Suomen presidentti keskittää koko päätöksentekokriteeristön yhteen ainoaan tekijäryhmään. Kaasuputken ympäristökysymys on Itämeren elinmahdollisuuksien kannalta olennainen. Mutta sillä on suhtellisesti vähäisempi merkitys Venäjän toteuttamaan valtavan öljyliikenteen ympäristöriskiin verrattuna.
Kun 100 000 tonnin öljylasti leviää koko Itämerelle, se on vuosikymmeniksi tuhon oma. Tämä on ollut jo ainakin kerran vain millien päässä. Tällä menolla toinen kerta tulee varmasti. Kaasuputken aikaansaamat sedimenttikerrosten muutokset ja muiden ympäristöongelmien vaikutukset ovat öljykatastrofiin verrattuna suhteellisen vähäiset.
Miksi Suomen ylipäällikkö unohtaa maanpuolustusnäkökulman?
Sen sijaan turvallisuus- ja maanpuolustusnäkökohta on kaasuputken kannalta erittäin merkittävä tekijä. Mahtoiko presidentti puhuessaan kokonaan unohtaa, että Venäjä on luvannut laittaa Gazpromin ja Venäjän laivaston sukellusveneet ja pinta-alukset 24 tuntia vuorokaudessa valvomaan kaasuputken turvallisuutta?
Onko puolustusvoimien ylipäällikön toimistossa lainkaan mietitty sitä, mitä se merkitsee, että 10 – 20 sukellusvenettä sahaa edes takaisin Suomen rannikkoa pitkin ja että sotilaalliset pinta-alukset jyräävät risteävän meriliikenteen seassa?
Venäläiset alukset ovat samalla maihinnousualuksia
Onko sitä mietitty, millaisia nämä alukset ovat? Sekä sukellusveneet että pinta-alukset ovat nopeasti liiikuvia ja maihinnousualuksiksi hyvin soveltuvia. Venäjä toisin sanoen rakentaa laivastoa, jolla se voi halutessaan nopeasti nousta maihin vaikkapa Helsingin kauppatorille. He tuskin nousevat sinne vain aamukahville, jos tällainen tilanne syntyy.
Luonnollisesti Venäjä lisää myös lentovalvontaa. Se merkitsee, että Suomen rannikon tuntumassa jyristävät venäläiset sotilaskoneet Suomen talousvesialueella Suomen ilmatilaa hipoen.
Ehkä olisi hyvä miettiä myös sitä, mitä sanomaa Venäjä Suomelle toistaa sillä, että Suomen ilmatilaloukkaukset ovat tapahtuneet samassa paikassa. Kenties tämä asia on sotilaille selvä, mutta selvästikään viesti ei ole saavuttanut ylipäällikön toimistoa.
Unohtaako ylipäällikkö Venäjän “legitiimit oikeudet” -teesit?
Onko puolustusvoimien ylipäällikön toimistossa mietitty sitä, mitä merkitsee venäläinen retoriikka, jossa on yhä enemmän jälleen alettu puhua Venäjän legitiimeistä oikeuksista? Venäjä on katsonut ja jälleen katsoo, että Suomen etelärannikko jollakin tavalla on perinteisesti heille vapaata aluetta.
Venäläiset eivät vielä vaadi kontrollia Suomen rannikkoon, mutta kunhan ensimmäinen todellinen tai kuviteltu uhka kohdistuu Nord Stream –putkeen tai öljytankkereihin, näitä “legitiimejä” oikeuksia ollaan hyvin pian peräämässä.
Kannattaa muistella Karjalaa ja venäläisten toistamaa vaadetta Leningradin legitiimeistä oikeuksista. Historialla on taipumus toistaa itseään. On hyvä seurata Venäjän nykyistä kehitystä.
Venäläissotilaat puhuvat valvonnasta teknisin termein
Venäläiset sotilaat ja media puhuvat valvonnasta teknisin termein. Tarvitaan välttämättä esim. huoltopiste Kökariin, ehkä kohta Porkkalan niemellekin? Kun näistä rakennetaan lujia linnakkeita ja varustetaan sopivilla välineillä, on Itämeri hyvin vain venäläisten hallinnassa - ja koko Etelä-Suomi entistä paremmin valvonnassa.
Kuuntelulaitteet koko kaasuputken matkalle ja siten koko Itämerelle ovat luonnollinen seuraus putken rakentamisesta. Venäjä valvoo Itämerta ilmasta, pinnalta, pinnan alta ja maalta tutkan avulla.
Sabotaasi voi muodostaa uudet “Mainilan laukaukset”
Estääkö tämä sitten ehdottomasti kaikki sabotaasimahdollisuudet? Asiaa tunteviksi tahoiksi itseään sanovat ihmiset toteavat, ettei estä. Suomenlahdella on valtava yksityinen ja matkustajaliikenne, siellä on saaria ja luotoja, ei ole mitään mahdollisuutta valvoa jokaista hetkeä ja paikkaa ja estää, etteikö putkea saataisi poikki.
Eihän sellainen ympäristöä kaada, mutta on oivallinen syy vaatia entistä tiukempaa valvontaoikeutta ja Suomenlahden rannikkon valvontaa venäläisin keinoin. Kannattaa muistaa, ettei Venäjällä ole ongemia esittää sellaisia vaatimuksia, mitä Suomen tyyppisesti käyttäytyvän maan poliitikoilla on.
Venäjä pelaa nyt jonkinlaista mikrosotilaspolitiikkaa. Venäläiset sotilaat ajattelevat maanläheisesti, että heillä on tehtävä, he toteuttavat sen ja sillä selvä.
Ehkä venäläisillä itsellään jonakin päivänä on tarvetta uusiin Mainilan laukauksiin tai kerrostaloräjäytyksiä vastaavaan demonstraatioihin. Sabotaasi olisi mitä oivallisin keino sellaisen toteuttamiseen.
Suomi-Venäjä –suhde ei ole ruusunpunainen
Edellä on joitakin näkökohtia, jotka liittyvät turvallisuuteen ja maanpuolustukseen. Niihin kannattaisi ylipäällikönkin syventyä, eikä nähdä Suomi-Venäjä –suhdetta ruusunpunaisena. Se ei sitä ole, joten itsensä pettäminen on tarpeetonta. Jos nämä asiat taas ovat tiedossa, ne eivät selvästikään ole hoidossa. Ongelmat eivät ratkea panemalla pää pensaaseen.
Kaasuputki kulkee Karjalassa suomalaisten mailla
Kaasuputken taloudellisten näkökohtien tarkastelu on jätetty täydellisesti kesannolle. Suomen valtionjohto on ne kokonaan unohtanut. Kuitenkin putki on linjattu kulkemaan Karjalassa suomalaisten yhä omistamien kiinteistöjen kautta ja Itämerellä kaasuputki kulkee Suomen alueella. On luonnollista, että Suomen tulee saada korvaus kaikesta haitasta.
Vaikka YK:n meriyleisoikeus mahdollistaa putkien vetämisen kansainvälisillä merialueilla, ei se tarkoita sitä, että vain yhden maan tulisi uhrata taloudelliset ja turvallisuusnäkökohdat toisen maan hyväksi. Tasapuolisuutta kaivataan.
Löytyykö EU:n Itämeristrategiasta Suomen pelastus?
Halonen toi puheessaan esille, että “Euroopan unioni valmistelee parhaillaan omaa Itämeri-strategiaansa. Strategian on määrä valmistua vuonna 2009, jolloin Ruotsi toimii EU:n puheenjohtajamaana.”
Tämä oli ainakin periaatteessa hyvin positiivinen asia. On toivottavaa, ettei Euroopan unioni ole yhtä sinisilmäinen ja viattoman luottavainen kuin Suomen poliittinen johto. Sana Itämeristrategia on laaja käsite, jolloin sen voisi kuvitella sisältävän Itämeren käytön kaikki elementit, ei vain Suomen havaitsemaa ympäristökysymystä.
Erityistä positiivisuutta EU-näkökulmaan tuo se, että Ruotsi toimii silloin EU:n puheenjohtajamaana. Ruotsista on kuulunut kriittisiä puheenvuoroja Nord Streamista.
On toivottavaa, että ruotsalaiset näkevät asian laajassa perspektiivissä, eikä EU anna Suomelle mahdollisuutta pilata täysin omaa meriturvallisuuttaan ja puolustustaan, taloudellisia ja kultturisia arvojaan ympäristönsä ohella. Onhan Suomi EU:n jäsen, jota myös mallioppilaaksi sanotaan.
EIT määräsi Turkin maksamaan, entä Venäjän?
Presidentti Halonen lausui puheessaan kauniin toivomuksen: “Meidän tavoitteenamme on puhdas Itämeri sekä taloudellisesti voimakas ja menestyvä Itämeren alue”. Tavoite on hyvä, mutta Suomen presidentin ja puolustusvoimien ylipäällikön olisi hyvä laajentaa perspektiiviään.
Ehkä olisi hyvä etsiä neuvonantajia, jotka eivät katso asiaa vain jonkun poliittisen puolueen opin mukaisesti, vaan koko Suomen edun mukaisesti.
Yksi keskeinen osa Suomen etua on se, että Nord Stream –kaasuputki aiotaan kuljettaa pakkoluovutetun Karjalan kiinteistöjen halki ilman suomalaisten omistajien lupaa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määräsi Turkin maksamaan 835 000 euron vahingonkorvauksen kyproksenkreikkalaiselle kiinteistön omistajalle pelkästään siitä, ettei tämä päässyt hyödyntämään kiinteistöään.
Mikä mahtaa olla se lasku, joka Venäjälle tullaan esittämään Karjalan kiinteistöjen halkomisesta koituvista haitoista – ja kiinteistöjen käytöstä ja tuhoamisesta?