Oletteko sitä mieltä,että heidän on selviydyttävä ihan itse?Vai autatteko jotenkin
heitä arjessa suoriutumaan?
heitä arjessa suoriutumaan?
Äidit,miten autatte elämän
murjomia lapsianne?
161626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ei tartte viskoa ovea kasvoilleni, eikä kirota päin näköä. Kun on päättänyt maata elämänsä, se oikeus sitten olkoon.
http://www.youtube.com/watch?v=dNBeOJ00PnI&feature=related
Irwni teki laulun tosissaan ja yleisö otti sen vinoiluna.
tosin rahallista apua ei pystytä antamaan, eikä onneksi ole tarvinnutkaan. Kyllä kai jokainen vanhempi auttaa mahdollisuuksien mukaan lapsiansa arjen kiemuroissa.
Poikamies asuu yksin, vaikeasti sairaana.
Miten häntä auttaa, kun ei avaa ovea, eikä suostu ottamaan apua vastaan.
Tiedän satavarmasti, että kuukausiin ei ole kotona siivottu, mitään ei ole mies jaksanut tehdä, sairaalassa juoksee, ei anna avainta kenellekään.
Sukulaiset turhaan tarjoavat apua, kun yksi sinne vahingossa pääsi raivaamaan, heitti hänet raivon vallassa pihalle.
Eivät kaikki apua ota vastaan.
Vaikka ei ne juoppojakaan mene katsomaan,vaikka söisivät lääkkeitä yhtäaikaa.-Ei voi kuulema puuttua...
Kotini on linnani! Ketään ei voi väkisin auttaa.
Kun ihminen pitää huolen kuitenkin raha-asioistaan, ei aiheuta häirötä, ja selviytyy näennäsisesti kaikesta, ei mitään pakkoapua voi antaa, vaikka sitä potilas kipeästi kaipaisi.
et juuri nyt voi auttaa mitenkään arkielämän tasolla tai käytännön hommissa. Mutta itseäsi varmasti helpottaisi jos voisit keskustella jonkun kanssa siitä, kuinka avuttomaksi itsesi tunnet tässä tilanteessa. Kun me äiditkään emme voi elää aikuisen lapsen elämää hänen puolestaan vaikka kuinka itseä tilanne ahdistaisi.
Menee täysin vinoiluksi.
Sain selkeitä sydän oireita, sekä masennuin joten kuljin asian ohi.
Sama maha missä kasvoivat ja sama ruokapöytä minkä vieressä söimme. Kaksi lasta ikä erolla 3 vuotta ovat kuin yö ja päivä.
Meidän tyttäremme on yksinhuoltaja ja hänellä on pieni vauva. Me autamme häntä aina, kun hän pyytää apuamme. Apumme on esim. ruuanlaittoa, jolloin hän saa rauhassa hoitaa vauvaansa. Välillä puolestamme me hoidamme vauvaa, jolloin tyttäremme saa rauhassa hoitaa pyykkiä, tehdä ruokaa itselleen tai sitten nukkua univelkaa pois. Tai sitten hän voi mennä lenkille, ruokaostoksille tai ystäviensä kanssa kahville.
Minusta on tärkeää, että hän voi hyvin, jolloin hän jaksaa rakkaudella hoitaa omaa pienokaistaan.
Minun ja mieheni syli ovat aina avoinna tyttärelleni ja hänen vauvalleen !!
Eikö isä "vaadi "tapaamisoikeutta lapsensa
suhteen?Onhan hänelläkin siihen kaiketi oikeus?
Entäpä,jos tyttäreltäsi vietäisiin vauva isälle?
Että ottakaahan nekin isän oikeudet ja tunteet huomioon.-Lapsi on hänenkin-kaikesta teidän huolehtimisesta huolimatta.
auttaisimme, mutta nuoret haluavat selvitä yksin,
vaikka ovat juuri aloittaneet, luulevat tietävänsä kaiken.
(tosin, tähän saakka on ollut vain hyviä ratkaisuja, joista olen onnellinen, mutta silti pelkään hieman tulevaisuutta, kun katselee yleisiä tilastoja pahoinvoinnista)
pelkäämme että heille käy niin kuin monelle muullekin,
tulee lapsille ongelmia, useanlaisia, vanhemmat väsyvät, tulee riitoja ja ero.
mutta onkin kysymys, millä voisimme auttaa,
ettei ongelmia synny, koska ongelmia on sitten jo hyvin vaikea korjailla.
Lähtökohta on että nuoret hoitavat arjen itse ja opettelevat selviytyyn kaikista tilanteista omin avuin. isovanhemmat auttavat kun apua pyydetään mutta se ei saa olla tapa. Apu on auttamista arjessa ei rahallista apua pienen lapsen vanhempien pitää oppia elämään varojensa mukaan. Silloin isovanhemmat auttaa jos rahallinen tarve on joku tilapäinen yllättävä esim. lääkärikustannuksia, vauvan vaatehankintoja tai niin edelleen ja silloinkin katsotaan onko rahan antaminen laina vai ei.
samaa mieltä.En tiedä onko keskustelun aloittaja tarkoittanut tilannetta,jossa on elämän hallinta jo riistäytynyt käsistä.Mutta lähtökohtaisesti on tarkoitus kasvattaa lapsista omillaan toimeen tulevia ja pärjääviä aikuisia ihmisiä.Auttaa voi ja tietyissä tilanteissa ehkä pitääkin,mutta sen jälkeen,kun on huomattu,että hommat hoituu ominkin avuin.Avun ei pidä olla sellaista,että nuori aikuinen oppii luottamaan siihen,että jos "rahat loppuu,niin isi auttaa."
Tyttärelläni ja lapsen isällä on yhteishuoltajuus, ja heidän väleihinsä emme halua mitenkään sekaantua. Isä käy säännöllisesti katsomassa vauvaa ja hyvä niin, muttei auta mitenkään kodin kunnossapitämisessä. Molemmat ovat hieman päälle 20-kymppisiä.
Vauva on itkuinen vatsakipuineen, joten siten vaatii paljon päivittäistä sylissäpitämistä.
Ja koska tyttärelläni ei ole sitä avio/avopuolisoa siinä auttamassa päivän/illan askareissa ja kun väsymys painaa ja tekemättömät työt odottavat, niin silloin me vanhemmat, kun hän pyytää apuamme, astumme kuvaan. Avullamme tarkoitan juuri tällaisia pieniä arjen asioita kuin esim. että vaari pitää vauvaa, minä keitän meille vaikkapa kahvit ja tyttäreni VAAN ON JA NAUTTII TAI LÄHTEE VAIKKAPA KÄVELYLENKILLE.
Joskus taas käy niin, että hän lähtee vauvan kanssa vaunuilla lenkille, jolloin me vanhemmat jäämme laittamaan hetkeksi hänen kotiansa kuntoon, että on kiva sitten tulla vauvan kanssa kotiin. Mutta kysymme aina, että käykö se tai hän itse pyytää, josko auttaisimme hieman kodin järjestyksessä. Varsinkin, jos vauva on valvottanut yöllä.
Joku epäili, että lieneekö tämä kaikki totta, kyllä, totta tämä kaikki on.
Lopuksi haluan sanoa, että vaikka tyttäreni on noinkin nuori, mielestämme hän pärjää hyvin vauvan kanssa ja näkee, kuinka hän rakastaa omaa nyyttiänsä.
Sitten kun hän meille ilmoittaa, että pärjää yksin, silloin me väistymme ja olemme sitten tarvittaessa hänen apunaan.
mutta heidän pitää oppia ites laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja miettimään mikä maailmassa on se tärkein asia ja pyrkiä elämään sen mukaan. Voisitko kertoa mitä tarkoitat tässäkohtaa elämän murjomalla lapsella!
Vaikkapa ruusuisesti avo-tai avioliiton solminut,
lapsia omaava henkilö,jolta puoliso lähteekin
ns.paremman kelkkaan ja vie lapset mukanaan.
Koti on tyhjä,lapset poissa.
Toinen mahdollisuus on,että puoliso kuolee yllättäen ja toinen jää avuttomana tai yksinäisenä opettelemaan elämää uudestaan.