Monessa lajissa olen ollut mukana ja ruskean vyön koe hokuto-ryu-jujutsussa oli aikoinaan kovimpia testejä, mitä tiesin , siinä katsottiin luonnetta ja piti soveltaa tekniikkaa useampaa vastustaja vastaan ym, sitten aloitin Krav magan ja Combatin tasokokeet olivat todella kovia taso kolmosessa, joka vastaa Vihreää/sinistä, koe kesti kahdeksan tuntia, perustekiikkaa vedettiin lävitse, lopuksi oteltiin kontaktimatesja ja vastaan tuli mm potkunyrkkeilyn amatöörien maailmanmestari ja vapaaottelija, kyyti oli kovaa ja hiki virtasi.
Nykysin harjoittelen Hapkidoa ja tässäkin on oma kovuutensa, entisistä opeista on kyllä paljon apua Hapkidossa, mutta niitä superkorkeita potkua en oiken miellä, muuten laji on kiva.
Nykysin harjoittelen Hapkidoa ja tässäkin on oma kovuutensa, entisistä opeista on kyllä paljon apua Hapkidossa, mutta niitä superkorkeita potkua en oiken miellä, muuten laji on kiva.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oli kyllä kovimmat vyökokeet hokutoryussa missä olen ollut. Harmi kun lopetin lajin, ehkä aloitan joskus uudestaan. Krav magaa en ole koittanutkaan.
Mieleeni palautuu 90-luvun alun fularin vyokokeet. Ave piti kokeita ja niissä kokelaat ottivat yhteen oikein tosissaankin. Tuolloin ei vain sparrattu, vaan katsottiin kuka on kukin. Se oli kivaa...
Leireillä oli paljon väkeä, ja ylemmät vyöt suoritettiin aina leireillä, joissa oli riittävästi vastustajia huippukuntoisenkin ottelijan väsyttämiseen. Jos ei nyt aivan edustustason kaveri ollut, niin aina oli silmä mustana ja nenä verillä. Tuolloin tuli tutuksi sana potkottämään vaan...
Jos Ave hiemankin epäili kaverin teknisiä kykyjä, niin katsoi varmaan läpi sormien jos luonne ja selkäranka vaan piti pintansa.
Epäilytilanteissa erät senkuin lisääntyivät ja kontaktit olivat kovia.
Vyökokeen alkaessa mielenkiinnolla katseli muita osallistujia. Oli kiintoisaa todeta, että samaan kokeeseen osallistuu edustusjoukkueen miehiä. Mieleen muistuu Maunut, Lehtinen, Nurmi, Malen, Aalto, Lindgren... Todettakoon tapauksessani, että vanha sanonta "mitä isompia ne ovat, sitä kovempaa kaatuvat" ei aina pidä paikkaansa. Pikemminkin mitä isompia ovat sitä enemmän sattuu...
Oli leirien "sparrailut". Yksi kaveri oli keskellä ja muut laitettiin vuorotellen vastaan. Aika moni erä päätyi tuohon pötköttelyyn..
Aven vyökokeet olivat kovia ja treenitkin, mutta 80-luvulla treenasin Liverpoolissa Clarkin salilla juko-ryu-ju-jitsua ja siellä oli tappomeininki, ylemmissä vyökokeissa vastustajat hyökkäsivät täysillä päin ja jos epäonnistuit torjunnassa niin maksit tajuttomana ja itse sain puukosta pintahaavoja ja pampusta isoja mustelmia, kasvatti kyllä luonnetta.
Clark oli hirmuine runttaja kun joutui ukeksi oli kusiset paikat, sitä kipua oli pakko sietää, kun väännettin lukosta lukkoon ja kuristettiin välillä taju pois, vietin vuoden englannissa ja teknisesti edistyin silloin valtavasti jujutsun saralla se oppi taottiin päähän.