Olen joutunut kamppailemaan koko ikäni huonon itsetuntoni takia sillä olen todellakin saanut paskaa niskaani koko ikäni! asia menee niin että
mulla todettiin Mbd tai sitä epäiltiin silloin nuorena sillä olinhan villi ja hurjaluontoinen hyvä että ollaan vielä elävien kirjoissa. Olin muuten normaali kaiffareihini vertailtaessa mutta nuo oppimisvaikeudet sitten tekivät hiukan eroa heihin sillä olin todella surkea matikassa ja fysiikassa mutta eipä nuo kyllä siinnä iässä paljon kiinnostaneetkaan:) No nyt syksyllä kävin mielenterveystoimistossa ja tein noi psykologin testit ja yllätykseni oli suuri kun prosessi oli ohi niin tämä herra "Psyko" kertoi että olin suoriutunut noista testeistä todella mainiosti ja
jotkut tehtävät olivat menneet keskimääräistä paremminkin!
kaiken lisäksi toi Mbd/adhd meni pelkäksi epäilyksi........Kaikesta huolimatta olen helvetin ahdistunut ja aliarvioin itseni ja tuo helvetinheikko itsetunto se vaan jaksaa painaa mieltäni koska aliarvioin itseäni tilanteessa kuin tilanteessa...itse tiedän että kaikki ei ole kohdallaan sillä saan käsittämättömiä raivareita ja en kestä lainkaan vastalauseita rakkailtanikaan ihmisiltä vaan esineet lentelevät pitkin asuntoa ja paskaksi on tullut tavaraa laitettua tuhansien eurojen edestä,näitä raivareita tapahtuu harvoin mutta kun kohdalle sattuu niin se onki täyttä hulluutta. Mutta minkäs teet kun lääkärit on todenneet niin saatana terveeksi että ei kun työelämään (jossa en ole ollut 10 vuoteen)huonon itsetuntoni ja itseni aliarvioimiseni vuoksi!
onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
mulla todettiin Mbd tai sitä epäiltiin silloin nuorena sillä olinhan villi ja hurjaluontoinen hyvä että ollaan vielä elävien kirjoissa. Olin muuten normaali kaiffareihini vertailtaessa mutta nuo oppimisvaikeudet sitten tekivät hiukan eroa heihin sillä olin todella surkea matikassa ja fysiikassa mutta eipä nuo kyllä siinnä iässä paljon kiinnostaneetkaan:) No nyt syksyllä kävin mielenterveystoimistossa ja tein noi psykologin testit ja yllätykseni oli suuri kun prosessi oli ohi niin tämä herra "Psyko" kertoi että olin suoriutunut noista testeistä todella mainiosti ja
jotkut tehtävät olivat menneet keskimääräistä paremminkin!
kaiken lisäksi toi Mbd/adhd meni pelkäksi epäilyksi........Kaikesta huolimatta olen helvetin ahdistunut ja aliarvioin itseni ja tuo helvetinheikko itsetunto se vaan jaksaa painaa mieltäni koska aliarvioin itseäni tilanteessa kuin tilanteessa...itse tiedän että kaikki ei ole kohdallaan sillä saan käsittämättömiä raivareita ja en kestä lainkaan vastalauseita rakkailtanikaan ihmisiltä vaan esineet lentelevät pitkin asuntoa ja paskaksi on tullut tavaraa laitettua tuhansien eurojen edestä,näitä raivareita tapahtuu harvoin mutta kun kohdalle sattuu niin se onki täyttä hulluutta. Mutta minkäs teet kun lääkärit on todenneet niin saatana terveeksi että ei kun työelämään (jossa en ole ollut 10 vuoteen)huonon itsetuntoni ja itseni aliarvioimiseni vuoksi!
onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen töissä käyvä adhd-aikuinen, diagnoosia ei ole tehty, mutta nuoruudessa epäiltiin myös mbd-diagnoosia. Lapsellani on diagnisoitu tarkkaavaisuushäiriö. Kerron kuitenkin itsestäni. Minua ahdistaa jatkuvasti, minulla on vaikeus muistaa maksaa laskuja, hoitaa ns. paperijuttuja, järjestystä on vaikea ylläpitää, toisinaan olen hyvin saamaton ja toisinaan erittäin tehokas. Puhun lakkaamatta ja en jaksa kuunnella toisia, puhun usein itsestäni. teen määräaikaisia sijaisuuksia, itse asiassa en halua vakituista työtä, en omistaa asuntoa tai autoa. Urheilen ja ulkoilen paljon. Jos en tee sitä niin palloilen muuten vaan kaupoissa.
Hermostun helposti, ja voin olla erittäin töykeä ja harvinaisen ilkeä. Olen voimakkaasti tunteva, itken helposti, mutta jos huomaan, että ympärilläni on katalia ihmisiä, olen heitä kohtaan säälimätön. Heittelen myös tavaroita suuttuessani.
sillä itse epäilen omistavani ADD:n eli tarkkaamattomuus häiriön. Unohtelen asioita ja kadottelen tavaroita yhtenään. En pysty pitämään asuntoa siistinä, monesti asiat ja erinäiset projektit jäävät kesken. Ja häiriinnyn todella helposti ulkosista ja ympärillä tapahtuvista ns. ärsykkeistä. Sulkeudun joskus, joskus taas olen hyperaktiivinen, eli aina "menossa". Ääntelen paljon, eli joko höpötän yksikseni tai hyräilen kappaleita ja myöskin syönnin yhteydessä minun on pakko saada lukea tai katsella jotain. Koko ajan on pakko olla jotain virikkeitä.
Mietin vain, miten saan diagnoosin? Tai ylipäänsä niihin tutkimuksiin? Mihin tulisi suunnata ensimmäisenä? En ole vielä edes täysi-ikäinen.
Tarkkaamattomuushäiriötä on toisinaan vaikea diagnisoida, koska masentuneilla ja väsyneillä on samanlaisia oireita, mutta itse ihmettelin jo nuorena saamattomuuttani tai välillä erittäin vauhdikasta tilaani. Voisit pyytää päästä neurologisiin tutkimuksiin terveyskeskuksen lääkäriltäsi. Minulla on myös samat oireet ja omaan myös käytöshäiriöitä, tietyllä tavalla nolaan aina itseni, varsinkin juhlimassa.
Teini-ikäisenä koulu meni huonosti, koska en pystynyt yhtään keskittymään ja kokeisiin lukiessa musiikki soi alituisesti päässäni, vaihe meni ohi, mutta nyt oireet ovat tulleet parinkymmenen vuoden jälkeen takaisin. Minulla on hyperaktiivinen tila. Toisaalta väsyn helposti ja olen yöihminen.
Kysyn myös onko rajojen testaaminen tärkeää sinulle? Vieläkin testaan ihmisissä rajoja kuinka pitkälle he voivat kanssani mennä.
Millaisia on neurologin tai lääkärin tekemät testit ADHD:n tai vastaavan toteamiseksi?
Väsyn ärsykkeistä, erityisesti ihmisjoukon puheensorinasta. Olen huono kuuntelemaan, mitä ihmiset puhuvat. Saan tuosta päänsäryn tai en vain jaksa puhua muille. En jaksa jauhaa mitään itseensäselvyyksiä.
Olin hyvä koulussa, mutta se perustui kai vain hirveän hyvään muistiini. Kotona oli nuorena ongelmia, ja pitkään kaikki oireet meni mulla toipumisen piikkiin. Mut nyt elämä on niin täyttä! Teen työtä, joka on tosi sirpaleista ja poukkoilevaa ja samalla opiskelen yliopistossa.
Joskus tuntuu, että pää hajoaa. En tosiaan yhtään tiedä mitä tekisin. Mitä sitten jos saisin diagnoosin? Tuleeko se kaikkien tulevien työpaikkojen tietoon? :(
Huomasin samanlaisia piirteitä itsestäni. Olen erittäin tunteikas ihminen jolla on erityiset suojelun kohteet. En voi sietää että naispuolisia henkilöitä tai eläimiä kiusataan, vihaan myös ilkeitä ja katalia ihmisiä.
Minä opiskelen tällä hetekellä, koska tuntuu, ettei minusta tällä hetekllä ole työelämään ja nyt on ilmennyt vaikeuksia siellä koulussakin mä masennun jos joku huomauttaa mun poikkaoloista jotka on tähän asti johtunut mun lapsista ja nyt tuntuu, että mulla se ongelma on ja mä se räjähtelen alvariinsa ja mä tarviin apua, mutta, en tiedä saako tääl suomessa enää apua.
Olen jatkuvasti itkuherkkä, kun asiat eivät mene minun mielen mukaan ja unohtelen asioita ja lapset riehuu ja tappelee en kestä sitä, kun harvoin ja jos minun puheeni ei mene perille niin huudan silmittömästi ja saatan joskus ottaa kunnolla tukasta kiinni. Paiskon ovia kerran ovi lähti irti saranoiltaan kun sain raivarit. En ole mielestäni normaali aikuinen, mutta ei kun töihin vaan meitä ja sitten siellä ihmetellään, että miksi tuo on jatkuvasti sairaslomalla. Olen jatkuvasti myös kamppaillut siitä, että minut hyväksyttäis sellasena kuin olen, mutta tuntuu, että minut painetaan maanrakoon jatkuvasti.
Aina mulla on masentunut olo ja mä itken liian usein en tiedä mikä avuksi pelkään, että mä teen vielä joskus itselleni jotain jos en saa apua mistään. Se on kauheeta mun lapsille jos en saa apua mistään. Koulussa kaikki opiskelijat ovat inhottavia ja olen moneen otteeseen lähtenyt pois sen takia, kun alan itkemään ja opiskelen kosmetologiksi enkä voi olla siellä pahalla mielellä. Kukaan ei ymmärrä minua kaikki on vaan inhottavia mua kohtaan ja minä reagoin siihen vetäytymällä syrjään ja masennun. Kaikki mitä olen lukenut muilla adhd:ta epäilevillä olen kaikki ni tunnusmerkit omaava ja kaikki toi on niin tuttua. Kävin aikanaan jonkin aikaa normaalikoulua jossa olin yleisopetuksessa, mutta sitten minulla todettiin, keskittymisvaikeutta ja minut vaihdettiin erityiskouluun jossa kävin mukautetun opetuksen joka oli helpompi. Silloinkin tunsin epäonnistumista ja sitä, etten pärjännyt isossa ryhmässä ja siitä asti olen ollut katkera ja minulla on ollut siitä lähtien huono omatunto josta jatkuvasti kärsin ja tällä hetkellä minulla ei ole kuin ruokapalvelujen ammattitutkinto jonka kävin vuonna 1995 ja joka työpaikassa on ollut ongelmia niiden työntekijöiden kanssa, koska olen sellanen etten tykkää siitä jos multa udellaan mun asioista ja mitä mulla on ollut, kun olen ollut noin paljon sairaslomilla. Minusta toi on todella törkeää, kun kysellään toisten yksityisasioita muutenkin on kurjaa jo niin sitten kysellään ja udellaan ja puhutaan pahaa selän takana. Olen niin kyllästynyt ehkä parempi jos pääsen jonnekkin tutkimuksiin jotta saadaan joku selko tähän kaikkeen minulla ei sinänsä ole ihmissuhdevaikeuksia, mutta en tule monien kanssa toimeen ollenkaan ja siksi mua huolestuttaa. Mistä sekin esim johtuu, kun olen kosmetologi koulussa opiskelemassa ja minua ei huolita koskaan pariksi jos opiskelijat tekevät toisilleen hoitoja ja mä olen aina jäänyt ulkopuolelle. En tiedä jaksanko enää tällästä.
Samanlaista se on mullakin. Hermot menee joka saamarin välissä ja tuntuu että teen asioita aivan tervassa. Kroppa on kondiksessa, mutta pää ei pysy perässä. Ärsyynnyn usein jos asia ei heti luonnistu.
Itsekin opiskelin muutama vuosi sitten ja huomasin saman kuin sä eli mua ei huolittu ja puhuttiin paskaa seläntakana. Oma vika osittain, kun en osaa olla niin kuin muut. Mulla on sulle muutama hyvä psyykkausohje, jotka itellä on auttanu elämässäni tosi paljon.
1. Asennoidu niihin paskapäihin ikäänkuin olisit niitä parempi. Katselet asioita ylhäältä alas.
2. Huumori on oiva apuri. Sitä voit käyttää moninaisesti. eli ei liian vakavasti. Slow down baby!
3. Hakeudu toisten vilkkaiden ja vikkelien erikoisuuksien seuraan, ne ymmärtää meikäläisiä.
4. Katso hyviä elokuvia. Juo lasi viiniä ja tunnelmoi. Hommaa lapsille hoitaja ja ole välillä yksin.
5. Liiku. Pyöräily ja juokseminen on mukavaa, kun ei tarvii rassata päätä turhilla.
6. Rakastu addiin... siis jos oot vapaa. Mäkin haen itelleni adnaista.
7. Mee psykiatrille älä papille.