Miten raittiutta oppii arvostamaan? Kuinka monta kertaa se pitää menettää, että sen arvon ja tärkeyden ymmärtää?
Onko ns. raittiin elämän ymmärtäminen ja arvostaminen vain tosi alkoholistien etuoikeus?
Tuleeko se arvostus vasta sitten kun on kerran jo menettänyt kaiken?
Mistä ammentaa kiitoksen sananen joka päivälle, jopa vuosikausien ajan. Katsotteko jotain videota pahoilta ajoilta?
Omakohtaisesti sanon, että kyllä tietysti joka aamu on hieno herätä mutta kyllähän se raittius siitä tasapainottuu ja alkaa "normaalii rutiinii". Se ensimmäinen vuosihan oli ihmeellistä kun: -näki ensimmäisen kerran auringon ja kuuli lintujen laulavan..
Ne ikävät asiathan väkisinkin unohtuu jonkun ajan kuluttua. Ihminenhän on niin rakennettu.
Mistä voimaa ja uskoa raittiuteen ettei liikoja retkahduksia pääsisi tapahtumaan
Ex-putkijuoppo
Onko ns. raittiin elämän ymmärtäminen ja arvostaminen vain tosi alkoholistien etuoikeus?
Tuleeko se arvostus vasta sitten kun on kerran jo menettänyt kaiken?
Mistä ammentaa kiitoksen sananen joka päivälle, jopa vuosikausien ajan. Katsotteko jotain videota pahoilta ajoilta?
Omakohtaisesti sanon, että kyllä tietysti joka aamu on hieno herätä mutta kyllähän se raittius siitä tasapainottuu ja alkaa "normaalii rutiinii". Se ensimmäinen vuosihan oli ihmeellistä kun: -näki ensimmäisen kerran auringon ja kuuli lintujen laulavan..
Ne ikävät asiathan väkisinkin unohtuu jonkun ajan kuluttua. Ihminenhän on niin rakennettu.
Mistä voimaa ja uskoa raittiuteen ettei liikoja retkahduksia pääsisi tapahtumaan
Ex-putkijuoppo
Vastaukset 13
Vanhimmat
mieleen tulee ihan ekaks mallin ottaminen niiltä, jota ovat tuon vaiheen jo ohittaneet ja elävät onnellista elämää.
ohittaneet siis käytännössä, ei puheissaan joskus tulevaisuudessa.
myös positiivinen ajattelu raittiina elämisestä, miljoonien pikkuasioiden hivellessä aisteja on hyväksi.
ja kun se juomaton elämä on ihan oikeasti positiivista. tai jos on eri mieltä, nii sitte pitää vielä juoda.
minä ainaki nautin parastaikaa satakielen raksutuksesta :)
laulaako linnut yöllä?
Taisi olla provo sun viestisi.
Taidat olla urbaani kaupunkilainen, ja jäänyt paisti hienointa mahdollista konserttia.
"Laulaa enimmäkseen öisin."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Satakieli
Mistä se paisti tuli?
Taitaa olla nälkä. Ilman viinaa.
kuvaksi ja ääneksi. vassoq.
http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/luslus/index.php
Täydellä' vatsalla ei tee mieli huikkaa, koska sillon on hyvä fiiwis hyvästä ruoasta ja olutta ei mahdu pötsiin kun on vetänyt just kunnon pitzat tms. karjalanpaistit. Enkä nyt tarkoita karjala-olutta, vaikka jotkut kutsuu sitäkin karjalanpaistiksi.
Si como!
tämä elämä ylipäänsä on. Ihan kuten kirjoitit, ensimmäisenä vuonna kaikki oli ihmeellistä, mutta sittemmin siitä on tullut rutiinia. Elämä on. Se on rutiinia, tylsiä tehtäviä, mukavia tehtäviä, positiivisia tunteita, negatiivisia tunteita, ikäviä yllätyksiä, mukavia yllätyksiä... En muista milloin olisin viimeksi ajatellut, että "onpa ihana herätä ilman krapulaa" (tai no joo, itse asiassa viikonloppuna laivalla kun katselin muiden kalpeita naamoja, kävi mielessä että onneksi ei tarvitse vapisevin käsin avata vissypulloa ja heittää buranaa naamaan :-)). En myöskään muistele miltä suu maistui aamuisin silloin, kun vielä tupakoin tai kaipaa medium-pihviä.
Eli se mitä yritin sanoa, oli kai että en itse osaa sillä tavalla ajatella, että joka päivä *arvostaisin* raittiutta. Terveyttäni arvostan ja olen siitä kiitollinen, mutta sitäkään en hoe päivittäin.
Kokemus: Minä osaan arvostaa ja antaa arvoa jokaikinen aamu kun herään omalle raittiudelleni, mutta en elä menneisyydessä enkä menettänyt oikeastaan mitään mutta tosi läheltä liippas ettei mennyt kaikki. Minulle raittius ei ole itsestään selvyys (onneksi) mutta tiedän tällä hetkelläkin että tästä päivästä tulee raitis päivä koska en halua pilata tätä päivää viinalla, en halua palata siihen juomahelvettiin, en halua tuottaa perheelleni sitä järkytystä, eikä minun ei tee edes mieli alkoholia.
En elä menneisyydessä vaan tässä hetkessä ja tässä päivässä.
Juuri tuo, että elämä menee pilalle, jos alkaa juoda, on minulle hyvin kongreettinen tosiasia. Olen tehnyt kovasti töitä raittiuteni eteen ja en hevin luovu tästä. Alussa toki ihmetytti, että onko tosiaan niin, etten koskaan enää saa tuntea sitä miellyttävää nousun tunnetta, jonka ekat drinkit aiheuttavat. Se on niin lyhytjänteistä puuhaa, että siirryn heti ajattelemaan sitä krapulaa ja pettymystä, jos joisin. Nyt ei enää himoita juominen ja elämässä alkaa löytyä hajuja, tuoksuja, ääniä, värejä, makuja ja mikä ihmeellisintä, tunteitakin pikkuhiljaa ja on tunne, että elämä kantaa. Olen tosi kiitollinen tästä ja annan raittiudelleni kovasti arvoa.
siihen että elää vain tätä hetkeä?
Itsellä tuntuu, että juna menee lujempaa taaksepäin kuin eteen. Pistää välillä ihan vihaksi 2-3 vuotta sitten taphatuneita asioita kun minua kohdeltiin väärin. Lisäksi olin monta vuotta sokea ja turrutin vitutuksen viinalla, että pystyin sietämään muutamaa "sukulaista". Nykyään se inho on 25h/läsnä ja kestettävänä on entiset, nykysiet ja tulevat paskat. Vituttaa, silti en kyllä aio juoda. Sitä iloa en heille suo että pääsisivät pätemään siinä tilanteessa. Tiedätkö mitä tarkoitan?
Selvitäkseen tässä elämässä pitäisi oppia itsekkääsi ja välinpitämttömäksi. Selvinpäin ja raittiina se on vaan paljon vaikemapaa.
On joskus raskasta ja se tuntuu epäoikeudenmukaiselta, ei minunkaan päivät ole yhtä ruusuilla tanssimista kestohymy naamalla mutta minulla on tapana pysähtyä miettimään asioita sillointällöin, muistelen kaikessa hiljaisuudessa sitä aikaa jolloin alkoholi hallitsi elämääni 100%:sti, muistelen sitä kun makasin katkaisuhoidossa tai istuin putkassa, muistelen karmeita pelkotilojani johon jouduin juomaan ts. muistelen hetken kaikkea sitä helvettiä mitä elämäni oli silloin, sen jälkeen palaan tähän hetkeen, silloin tajuan että elämäni on onnellista raitista elämää ja minulla on asiat hyvin :) tällainen mietistely ei vältämättä vie aikaa kuin 10 minuuttia.
tasapainon saavuttaminen tavalliseen tasaiseen eloon
siinä on minulle kylliksi kiittämistä päivittäin
olla ja elää aivan tavallista elämää päihteittä
kiitos
siis se kaikkein pyörryttävin taitaa minulta olla nyt ohitse. Ensimmäiset kuukaudet (tällä hetkellä yhteensä 9 kk) olivat yhtä ihmeiden ihmettä päivästä toiseen. Silloin minua neuvottiin nauttimaan siitä autuudesta ja kerrottiin, että kyllä sieltä korkeuksista alaskin tullaan. Arvelin Sinun tarkoittavan kysymykselläsi juuri tätä tasaista arkea mitä nyt eletään päivä kerrallaan. Minua auttaa niiden hyvien asioiden mietiskeleminen, jotka ovat tulleet juomisen tilalle. Niitä on paljon, yksi erittäin vapauttava on tieto siitä, että alkoholi ei enää määrää päivieni aikataulua. Se on mahtava tunne. Siitä ja paljosta muustakin olen kiitollinen. Olet valitettavan oikeassa siinä, että juomiseen liittyvät rankatkin kokemukset tuppaavat melko nopeasti unohtumaan. Niinpä sitä raittiuden menetystäkin tulee kokeiltua moneen kertaan. Minä ainakin kokeilin ja niin sitkeästi, että lopulta oli pakko uskoa.