Luottamuskriisi ja vaaliraha.

Näyttää ilmiselvästi siltä, että eduskunnassa "noudatetaan" ihka omia säädöksiä. Siellähän saa ilman seuraamuksia vaikka syyttää toista valehtelijaksi, huoraksi tai mulkuksi! Onko myöskään hyvää kansalaiskäytöstä muistutella toisen ulkonäöstä, vaikkapa hinkkien osalta?

Myös tulojen ilmoittamisen osalta kansanedustajilla on oma moraalinsa, joka ei ole sallittu tavalliselle veronmaksajalle.

Miksi moinen ajojahti asiasta joka on sallittua ja suotavaakin? onneksi on yksityisiä ja yhdistyksiä jotka lahjoittavat rahha, missä mielessä, niin se on samantekevää. Enemmän minua potuttaisi jos meidän verorahoillamme mässättäisiin vaalihuumassa.
Riittä, että maksamme näille ketkuille liian suurta palkkaa työstä jota eivät tee ja uskomattomia etuisuuksia.
Joka kuukausi se menee tarjan ja pentinkin tilille/osakesalkkuun sievoinen summa.
Olisi toivottavaa, että joku upporikas roopeankka maksaisi tarjan palkan, niin jäisi sekin summa köyhille ja eläkeläisille ja menisi paremepaan tarkoitukseen.

Miksi jahtaaminen seksuaalisen häirinnän, Kanervan, Vanhasen, Kallisen ja vaalirahan suhteen alkoi vasta kun oikeistolainen hallitus sai vallan?

Demarit eivät tykkää , että jäivät oppositioon ja nyt syövät maata alta niiltä jotka ovat vastuussa.

Kun sossujen oma eliittipiiri pyöri ed. hallituksessa, niin kukaan ei koskaan ottanut epäkohtia esille.

Hyvin muistamme Skandaalin jonka Lipponen vielä naimisissa ollessaan kupruili, kun seukkasi Päivinsä kanssa.
Outoa, ettei KUKAAN/mikään media silloin nostanut samanlaista hälyä,joka oikeiston vapaisiin naimattomiin ministerihin on
kohdistunut.
poliittista ajojahtia, ei mitään muuta!

Esitetty väite uuden tiukennetun vaaliavustuslain vaikeudesta on tosi. Itse asiassahan ei ole mitään vaikeutta. Kaikki vaaliavustukset on annettava ennen vaaleja sekä puolueille että ehdokkaille. Muulloin annetut avustukset ovat selvää lahjontaa.

Pari viikkoa ennen äänestystä sekä puolueilta että ehdokkailts pitää saada rangaistuksen uhalla ilmoitukset sekä vaaliavustusten lähteistä että vaalimenoista. Äänestystilanteessa äänestäjällä pitää olla tieto ehdokkaista ja puolueista ja siitä, kenen etuja ehdokas tai puolue on ostettu ajamaan, mikäli pääsee läpi.

Lain muutoksen ongelma on vain siinä, että liian "avoin" laki poistaa poliitikoilta suhmuroinnin mahdollisuuksia. Tälläinen laki paljastaa äänestäjille tietoja, joita äänestäjälle ei missään nimessä haluta antaa. Poliitikkojen mielestä uusi laki on muotoiltava siten, että se näyttää rehelliseltä ja näyttää pakottavan poliitikot avoimuuteen, mutta sallii itse asiassa täyden suhmuroinnin äänetsäjän selän takana. Kuten nykyinenkin laki. Se on uuden lainsäädännön vaikeus.

Kansanedustajien rikosta vaalirahojen ilmoittamatta jättämisesä kaunistellaan kehottamlla "selventämän" ilmoituksia.

Selviäisikö veronaksaja, selvittämällä jälkikäteen veropetoksensa? Edustajien ohdalla on kyse - kuten he itsekin asian ovat moneen otteeseen tunnustannet - jatketusta harkitusta rikoksesta!

Vanha(sen) konsti tuntuu olevan vanha sekin: "En niitä pyytänyt, ne tulivat minulle yllätyksenä!"

Ehdokaskohtaiset vaalilahjat ovat vain jäävuoren huippu päätöksentekokoneiston voitelussa. Rahoittajille tärkeät päätökset tehdää monesti kunnan tasolla: raknnusmaan ja rakennusoikeuden jako, kaupan- ja muun liike-elämän "edellytysten" huomioon ottaminen jne.

Puolueitten harmaa rahoitus kaipaisi hyvinkin julkisuutta. Katsokaa vain puolueittten yleisölle jaettavaksi tarkoitettuja julkaisuja. Ne vilisevät kaupan ja rakentajien toinen toistaan suurempia ilmoituksia - selkeästi sen mukaan kenen hanke kulloinkin on ollut myötätuulessa tai on tulossa koneistoon pureskeltavaksi!

Oma lukunsa on sitten "varatut", blankot ilmoitussivut! Niitäkin näkee puolueiden vuosittaisissa lehdyköissä tuon tuosta. Eikö ilmoittajalla ole ollut kanttia tulla julkisuuteen tai lehden toimittaja ole halunnut paljastaa tukijoitaan laidasta laitaan?

Puolueitten voitelussa ne isot kalat vasta uivatkin!