Kerron nyt oman tarinani, koska en oikein ota selvää mistä oireeni loppujen lopuksi juontavat. Olen kärsinyt jo pitkään erilaisista psyykkisistä ja fyysisistä oireista ja nyt tuntuu, ettei ole enää voimia mihinkään.
Työni on ollut jo parin vuoden ajan hyvin raskasta ja nimenomaan henkisesti uuvuttavaa. Oikeastaan osaan yhdistää oireitteni alkaneen myös tuolloin pari vuotta sitten. Työasioiden selvittely on vienyt hirmuisesti energiaa ja voimavaroja ja ulkopuolisten suusta olen kuullut ihmettelyä miten työssäni jaksan, koska siellä olo on ollut toisinaan sietämätöntä.
No, mutta koska jostain se raha on revittävä, niin töitä on tehtävä.
Olen jo jonkun aikaa tuntenut oloni aika ajoin ahdistuneeksi ja mieliala on selvästi laskenut. Tuntuu, ettei mikään enää oikein kiinnosta ja vireystaoni on laskenut. Aina väsyttää ja työpäivän jälkeen menenkin heti nukkumaan. Tämä on minulle ihan uutta, koska yleensä työpäivän jälkeen olen lähtenyt lenkille. Nykyään jo pelkkä ajatuskin lenkistä uuvuttaa.
Kotona olen uupunut ja väkisin saan tehtyä kotiaskareet (jos saan). Pyykin pesu ja ruuan laittokin vaatii ponnistelua, puhumattakaan siivoamisesta tai vaikka ikkunoiden pesusta.
Vapaa päivät menee hieman paremmin, mutta en silloinkaan saa tehtyä kuin aivan välttämättömimmät rutiinit.
Olen kotona nykyään myös kiukkuinen ja hermostun aivan pienemmistäkin asioista. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että lapset joutuvat kestämään aina kiukkuista ja ärtyisää äitiä. Huudan paljon ja tunnen jopa vihaa, jota en kuitenkaa osaa kohdistaa suoranaisesti mihinkään.
Toisinaan olen itkuinen ja alakuloinen.
Olen kuullut, että olen muuttunut nauravasta totiseksi ja ilottomaksi.
Fyysisiä oireita on myös. Palelen paljon ja toisinaan ikäänkuin keho "tärisee". En oikein tiedä johtuuko se vilusta, koska samalla kainalot voivat hikoilla kun puen vaatteita ylle kasapäin. Kädet ovat usein myös kylmät ja tärisevät.
Fyysinen kunto on laskenut, johtuen osaksi tietenkin siitä, etten jaksa pitää kuntoani yllä. Liikunta on merkinnyt minulle ennen paljon, nyt sekin tuntuu rasitteelta. Itseasiassa vähän kaikki tuntuu rasitteelta, työ, avioliitto ja jopa lapset. (tekee pahaa sanoa tuo, mutta toisinaan huonoina hetkinä niin mietin)
Kaiken tämän lisäksi minulla on nyt enenevässä määrin sydämentykytyksiä ja rytmihäirötuntemuksia. (näitä minulla on ollut ennenkin, mutta nyt huomattavasti normaalia enemmän)
Mikä ihme minua vaivaa? Voiko masennus tai stressi saada aikaan tällaisia oireita vai onkohan tässä kyse jostain muusta?
Työni on ollut jo parin vuoden ajan hyvin raskasta ja nimenomaan henkisesti uuvuttavaa. Oikeastaan osaan yhdistää oireitteni alkaneen myös tuolloin pari vuotta sitten. Työasioiden selvittely on vienyt hirmuisesti energiaa ja voimavaroja ja ulkopuolisten suusta olen kuullut ihmettelyä miten työssäni jaksan, koska siellä olo on ollut toisinaan sietämätöntä.
No, mutta koska jostain se raha on revittävä, niin töitä on tehtävä.
Olen jo jonkun aikaa tuntenut oloni aika ajoin ahdistuneeksi ja mieliala on selvästi laskenut. Tuntuu, ettei mikään enää oikein kiinnosta ja vireystaoni on laskenut. Aina väsyttää ja työpäivän jälkeen menenkin heti nukkumaan. Tämä on minulle ihan uutta, koska yleensä työpäivän jälkeen olen lähtenyt lenkille. Nykyään jo pelkkä ajatuskin lenkistä uuvuttaa.
Kotona olen uupunut ja väkisin saan tehtyä kotiaskareet (jos saan). Pyykin pesu ja ruuan laittokin vaatii ponnistelua, puhumattakaan siivoamisesta tai vaikka ikkunoiden pesusta.
Vapaa päivät menee hieman paremmin, mutta en silloinkaan saa tehtyä kuin aivan välttämättömimmät rutiinit.
Olen kotona nykyään myös kiukkuinen ja hermostun aivan pienemmistäkin asioista. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että lapset joutuvat kestämään aina kiukkuista ja ärtyisää äitiä. Huudan paljon ja tunnen jopa vihaa, jota en kuitenkaa osaa kohdistaa suoranaisesti mihinkään.
Toisinaan olen itkuinen ja alakuloinen.
Olen kuullut, että olen muuttunut nauravasta totiseksi ja ilottomaksi.
Fyysisiä oireita on myös. Palelen paljon ja toisinaan ikäänkuin keho "tärisee". En oikein tiedä johtuuko se vilusta, koska samalla kainalot voivat hikoilla kun puen vaatteita ylle kasapäin. Kädet ovat usein myös kylmät ja tärisevät.
Fyysinen kunto on laskenut, johtuen osaksi tietenkin siitä, etten jaksa pitää kuntoani yllä. Liikunta on merkinnyt minulle ennen paljon, nyt sekin tuntuu rasitteelta. Itseasiassa vähän kaikki tuntuu rasitteelta, työ, avioliitto ja jopa lapset. (tekee pahaa sanoa tuo, mutta toisinaan huonoina hetkinä niin mietin)
Kaiken tämän lisäksi minulla on nyt enenevässä määrin sydämentykytyksiä ja rytmihäirötuntemuksia. (näitä minulla on ollut ennenkin, mutta nyt huomattavasti normaalia enemmän)
Mikä ihme minua vaivaa? Voiko masennus tai stressi saada aikaan tällaisia oireita vai onkohan tässä kyse jostain muusta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kärsit selvästi pitkittyneestä stressistä.
Se saattaa johtaa pitkittyessään vakava-asteiseen masennukseen, jota kutsun Stressimasennukseksi.
Olen itse läpikäynyt tämän kiirastulen ja selvinnyt onnekseni siitä hengissä. Elän nykyisin uuden tyyppistä elämää.
Suosittelen, että etsit käsiisi juuri ilmestyneen kirja: "Stressi aiheuttaa 80 % sairauksista." Siitä löydät tarkempaa tietoa ja hyviä neuvoja miten selvitä tilanteesta.
Moi vain,ajattelin vastata sinulle, kun minullakkin on ollut samanlaisia oireita. todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Mene verikokeisiin, niin asia selviää, jos on sitä niin lääkkeet auttavat siihen, siis pikaisesti kokeisiin, toivon , että saat avun. Jos ei se ole sitä niin pitää ottaa muita kokeita! Kesäterveisiä ja paranemisia sinulle!!!
Kiitos vastauksistanne! Itsekkin tässä epäilen, että oireeni johtuvat pitkään jatkuneesta henkisestä stressistä, joka on johtanut masentuneisuuteen.
Kävin lääkärissä noin vuosi sitten näiden oireiden vuoksi ja tuolloin minulta otettiin kilpirauhaskokeet. Kokeiden tulokset olivat silloin ok, mutta raskauden aikana (aiemmin) kilpirauhasarvot olivat hieman vajaalla.
Koska arvot olivat viimeksi hyvät, ei niitä tarvitse kuulemma seurata sen kummemmin.
Pitääkin yrittää etsiä tuo "stressikirja" käsiini ja lukea sitä vaikka kesäloman alkajaisiksi. Nyt vain odottelen lomaa kuin kuuta nousevaa. Tekisi mieli vain nukkua, nukkua ja nukkua...
Jännintä tässä on se, että kun olen päättänyt, etten kesäloman jälkeen enää nykyiseen työhöni palaa, oireet ovat ikäänkuin lisääntyneet. Varsinkin fyysiset oireet, rytmihäiriöt, tykytykset ja se "kehon sisäinen värinä". Toisaalta olo on hirmuisen helpottunut, toisaalta taas hermostunut. Miten jaksan aloittaa syksyllä uudessa työssä, kun vointi on nyt tämä???
ikäinen olet, minulla samanlaiset tuntemukset alkoivat yli nelikymppisenä, vaihdevuosivaivoja ne sitten olivat, vuosikaudet kanssa jauhoin samassa oravanpyörässä, muutama vuosi sitten minulta poistettiin munasarjat ja kohtu ja sain estrogeeni lääkityksen, vaivat hellittivät hetkellisesti kunnes mieheni sairaus paheni ja minusta tuli omaishoitaja ja työssäkävijä..viimevuoden lopulla alko olla tosi raskasta ja aloin olla zombie sain mielialalääkkeen efexor joka haittaa muistia..olen välillä ihan "ulkoavaruudesta"nyt lopettelen pikkuhiljaa kyseistä lääkettä. Olet uuvuttanut itsesi työllä, ihminen ei ole kone ja pitää pystyä jo itsensä takia tekemään vain sen työn minkä sinä päivänä kerkiää..tai pyytää apua..kiire on nykypäivän vitsaus ja koti ja lapset vaativat osansa..ei kannata tehdä kaikkia töitä koko perheen edestä vaan jakaa kaikille osa kotihommista. Siivoa sillon kun jaksat ja ikkunat pese kun jaksat, ei sen tähden mitä muut siitä ajattelevat..opettele ottamaan itsellesi aikaa niin työssä kun kotona. Ei kannata leikkiä superperheenemäntää...kannattaa käydä gynekologilla tutkituttamassa itsensä. Olen huomannut mitä enemmän nukkuu sitä enemmän väsyttää ja masentaa...Tsemppiä meitä samassa veneessä puljaavia akkoja on varmasti aika moinen liuta..
Olen vasta 29-vuotias, joten vaihdevuodet eivät varmastikkaan ole vielä kyseessä. Toivottavasti :)
En leiki superperheenemäntää, mutta nyt jotenkin tuntuu siltä etten jaksaisi edes vähimmässäkään määrin rutiineja hoitaa. Itseasiassa jo pelkkä ajatteleminen, mitä PITÄISI tehdä rasittaa. Minulla on kyllä miljoona asiaa muistettavana ja usein nykyään käy niin, että unohtelen asioita. Ihan perusjuttujakin. Laskut maksan myöhässä, kun en vaan saa aikaiseksi...
Ennen olen ollut erittäin sosiaalinen ihminen. Nyt tuntuu, että "viihdyn" enemmän ja enemmän vain yksin. Ikäänkuin en jaksaisi ympärillä pyöriviä ihmisiäkään. Tänään olen nauttinut ajatuksesta että saisin lähteä viikonlopuksi yksin lomalle, ilman tuttavia, ilman perhettä... Pelottavaa, koska tuo ei ole yhtään minun tapaistani.
on saanut sinut uupumaan oikein kunnolla, varmasti tekee hyvää olla ihan itseksesi, hyvää syömistä lukemista ja ihan vain rauhallista oleilua, jos töissä on koko päivän kiire, niin huomaan että ainakin omalla kohdallani kaasuvaijeri hirttää usein kiinni, pian kauppaan ja muille asioille ja jos vielä on jotain muuta niin kellonkanssa pitää kilpailla, niin sitä on yliväsynyt ja liikaa kierroksia. Ihminen ei ole kone mieli kyllä ilmoittaa koska kiintolevy on täynnä. Muisti alkaa piiputtaa ja väsyy ihan kaikkeen, ja toivoisi ihan omaa rauhaa ja hiljaisuutta. työn, kodin ja pienten lasten yhteen sovittaminen tänä kiireisenä aikakautena on varmasti monen kohdalla täysin sopimaton yhtälö...isovanhemmat ovat kaukana tai niitä ei ole, työpäivät ovat pitkiä, työmatkatkin ovat pitkiä jos lapset viedään ensin hoitoon...kannattaa kuitenkin ensin pois sulkea kilpirauhashommat ja sitten onko hormoonit balansissa.Tsemppiä sinullekkin...
Moi. Kuulostaa hyvin tutulta nuo sinun oireesi, omalla kohdallani luonto teki tehtävänsä, eli pysäytti menon totaalisesti. Diaknoosiksi minulle todettiin keskivaikea masennus joka on tulosta pitkittyneestä stressistä.
Toivon, että otat oireesi huomioon riittävällä vakavuudella, koska tuosta ei ole enään pitkä matka sinusta tahtomattomaan pysähdykseen.
No näköjään tämä viesti olikin jo neljä vuotta sitten kirjoitettu, mitenköhän voit?