Pitäisi mennä taas töihin, ei vaan jaksaisi, en nauti tippaakaan työstäni enää, ennen tsemppasin pahimmat päivät kivojen työkavereiden avustuksella mutta nyttemmin nekin lähinnä vaan alkavat rasittaa koska jaksavat olla niin iloisia.
Kaiken lisäksi tämä on minulle uusi toimipiste jossa aloitin pari viikkoa sitten. Pomokin odottaa jo nyt hirveää joustamista ja osaamista... Koko ensi viikon harjoittelen tilausten tekoa ja minun pitää kuulemma tulla puoli tuntia muita aikaisemmin töihin, silti jaksaa olla loppuun asti ilman taukoja töissä. Mä en vaan jaksa, en oikeasti edes haluaisi olla tällaisessa "esimies" asemassa työpaikallani, olen tehnyt sitä jo nelisen vuotta ja olen ihan väsynyt puuhaan. Ei kuitenkaan auta mennä sanomaan että en halua tehdä tätä, saan ehkä viikon vapautuksen hommasta ja sitten niitä vastuuvuoroja alkaa taas ilmestyä työvuorolistaan. Tiedän että ainoa tapa jolla pääsisin koko asiasta oikeasti eroon on irtisanoutuminen.
Helpommin sanottu kuin tehty yksinasuvalle asuntovelalliselle.
Kaiken lisäksi tämä on minulle uusi toimipiste jossa aloitin pari viikkoa sitten. Pomokin odottaa jo nyt hirveää joustamista ja osaamista... Koko ensi viikon harjoittelen tilausten tekoa ja minun pitää kuulemma tulla puoli tuntia muita aikaisemmin töihin, silti jaksaa olla loppuun asti ilman taukoja töissä. Mä en vaan jaksa, en oikeasti edes haluaisi olla tällaisessa "esimies" asemassa työpaikallani, olen tehnyt sitä jo nelisen vuotta ja olen ihan väsynyt puuhaan. Ei kuitenkaan auta mennä sanomaan että en halua tehdä tätä, saan ehkä viikon vapautuksen hommasta ja sitten niitä vastuuvuoroja alkaa taas ilmestyä työvuorolistaan. Tiedän että ainoa tapa jolla pääsisin koko asiasta oikeasti eroon on irtisanoutuminen.
Helpommin sanottu kuin tehty yksinasuvalle asuntovelalliselle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikävä pattitilanne (sinullakin). Itse olen vahvasti sitä mieltä että työssä ei missään tapauksessa kannata polttaa itseään loppuun. Mieluummin vaikka työttömänä, joka sekin on sinänsä ahdistavaa pidemmän päälle. Tein sen päätöksen että jos töissä oikeasti alkaa ahdistaa, sanon itseni irti ja yritän löytää jotain muuta työtä tai olen vaikka työttömänä jos vaan suinkin mahdollista taloudellisesti. Työnantajan etua on turha ajatella, nekin kohtelee työntekijöitä miten sattuu ja potkivat pois aivan surutta tilaisuuden tullen. Rahaa elämiseen tietty tarvitaan aina ja se onkin se mikä tästä tekee todella hankalaa! Yritä nyt miettiä työn vaihtoa. Jos suinkin vaan jaksat vähän aikaa vielä niin hae vielä nykyisessä työssä ollessa kaikkia vähänkään mielenkiintoisia muita töitä. Tai sovi vaikka pankin kanssa lainan takaisinmaksusta ja jättäydy työttömäksi.
Jos sinulla ei oikeasti ole taukoja, ota asia puheeksi esimiehen kanssa. Kenenkään ei tarvitse tehdä työtä ilman lakisääteisiä taukoja. Ei kenenkään. Mulla oli vähän sama tilanne, eräässä aiemmassa työpaikassa oli niin kiire ettei ennättänyt pitämään edes lyhyttä ruokatuntia! Yksi päivä sain tarpeekseni ja sanoin pomolle että tauot on järjestyttävä niin kyllä hän ymmärsi ja järjesteli töitä uudelleen. Avautuminen oli vaikeaa mutta kannatti!
Tsemiä sinulle! Sitä tarvitsen itsekin juuri nyt kun on uusi työ ja stressireaktio päällä. Eiköhän kaikki järjesty taas... (oma tarinani hiukan ylempänä)
Samanlaisia ajatuksia on ollut itselläkin siitä, että työn takia ei kannata polttaa itseään. Mutta kuulemani mukaan ei se työttömänä oleminenkaan mitään ruusuilla tanssimista ole. Ainakin itselleni se saattaisi olla jopa rankempaa, mene ja tiedä.
Itse yritän miettiä sellaista suunnitelma B:tä, että jos irtisanoudun ja työttömänä oleminen käy raskaaksi (työkkärin toimesta), voisin kuitenkin jotenkin elättää itseni olematta työkkärin armoilla. Ei ole helppo nakki.
Mutta ap:lle toteaisin, että yritä löytää työpaikaltasi jokin helpompi homma tai yritä päästä vaikkapa puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle (jos ehdot täyttyvät). Pääasia, että löydät jonkin itsellesi sopivan ratkaisun.