aika stressaavaa kun "joutuu" olosuhteiden pakosta lähtemään taas suviseuroihin. ei niinkuin kiinnostais yhtään, mutta pitää jatkaa ympäristön paineen vuoksi näyttelemistä että olisi vanhoillislestadiolainen vaikka uskon asiat eivät kiinnosta ekä ole tärkeitä.
onko muita kohtalotovereita jotka "saivat" syntyä vl-kotiin, mutta perheellisenä on loppunut kiinnostus koko lestadiolaisuuteen ja uskon asioihin?
onko muita kohtalotovereita jotka "saivat" syntyä vl-kotiin, mutta perheellisenä on loppunut kiinnostus koko lestadiolaisuuteen ja uskon asioihin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehkä se on joku illuusio että luopumalla näyttelemisestä elämä jotenkin parantuisi.
Toisaalta paraneeko se silläkään että jatkaa näyttelemistä?
Kas siinäpä pulma, ollako vaiko ei olla?
Jo Shakespeare pohti tätä olemisen pulmaa aikoinaan. Hänhän tiesi paljon tosta näyttelemisestä kun oli näytelmäkirjailija.
Olen tästä eri mieltä:
"Ehkä se on joku illuusio että luopumalla näyttelemisestä elämä jotenkin parantuisi."
Ei se ole illuusio. Lopettamalla teeskentelyn vapautuu valtavasti energiaa ja tuntee taas toidella elävänsä. Teeskentely rappeuttaa ihmisen sisäistä autenttista elämää, kaventaa ja näivettää sitä.
Kun jätin uskon ja pakkomenemiset, elämän arvo on näkynyt entistä kirkkaammpana. Samoin lähimmäiset, varsinkin ystävät jotka eivät ole hylänneet.
Elämä onliian kallisarvoinen asia tuhlattavaksi teeskentelyyn.
Raamattu on kirjoitettu oikeastaan ns. vihityille, jumalihmisille. Yksikään vl ei välty, sen kummemmin kuin muutkaan oppiuskovaiset tulijärveltä eli toiselta kuolemalta, ellei heistä tule tässä ruumistuksessa Kristus-ihmisiä, siis "eläviä Kristuksessa". Mutta "kukin vuorollaan". "Jos panisimme toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi olisimme kaikkia ihmisiä surkuteltavimmat".(1.kor.15.).
T. ent.vl. Sotkamossa v.2006 käväisin viimeksi Suviseuroissa, kun olivat niin lähellä.
ei oo mikään uskomisen ehto. Joka pääsee ja jaksaa mennä , se menee. Ei sinne vastoin tahtoaan kannata mennä.
Kun on ikänsä siellä ravannut, niin johan siihen leipääntyy. Muiden takia sinne joutuu pakosta menemään, ei omasta halustaan.
Eihän suviseurat ole alkuunkaan mikään lepoloma, vaan työntäyteinen alusta loppuun.
Suviseuroihin joutuu valmistautumaan ja perhekoosta riippuen työmäärä on sitä isompi, mitä useampi lapsi.
Mikään ei ole valmista sinne mentäessä.
Ensin olet saanut tehdä lujasti töitä pakatessasi vaunua, joka usein talven jäljiltä vaatii huoltoa ja korjausta.
Menee monta päivää vaunua pakatessa ja miettiessä, mitä tarvii, vaikka kokemuksesta tietää melko tarkkaan.
Koska ilmoista ei tiedä, joutuu varaamaan sekä helle, että sadevarustuksen.
Ajomatka on rasittava ja saa jännittää liikenneruuhkissa.
Sekin jännittää, onko perillä millainen paikka, vai saako tyytyä jonnekkin iivantiiraan.
Viime kesänä ei viimeisille tulijoille ollut muuta kuin 2.n kiklometrin päässä seurakentältä.
Ravaa sieltä sitten keskustaan joka päivä.
Lasten kanssa on niin työlästä olla pienissä vaunu-ja etutelttatiloissa. Ei niinku dikkaa ollenkaan ne samat kuviot vuodesta toiseen.
Miten helpolla pääsiskään, kun saisi jäädä vain kotiin, mutta kun kasvava nuoriso vaatii sinne lähtöä. Seurat ovat vain nuorisoa varten. Turhaa sinne on vanhojen ihmisten lähtiä muiden jalkoihin.
Melua, hälinää, tungosta ja ääntä on kovasti ja se käy hermoille. Tätähän ei JUmalan lapsi huomioi, eikä tunnusta, vaan hän kuvittelee olevansa jo taivaan esikartanoissa.
Kovin on ikävä taivas, jos siellä on samanlaista kuhinaa ja veisuuta aamusta iltaan.
On aina helpotus lähtiä pois suviseuroista ja pysähtyä ensimmäisen huoltsikan pihaan hakemaan maukasta grilliruokaa suviseurapöperöiden jälkeen.
Se talsiminen siellä pitkin pölyistä ja likaista kuraista kenttää on tylsää.
Näet vaan tupakka suussa notkuvia kalliita jumalan lapsia, mikä näky ei ollenkaan kiehdo ja saa tuntumaan jumalan valtakunnalle.
Odotan sitä ihanaa aikaa, jolloin nuoriso pääsee itse suviseuroihin, eikä vanhempien tarvitse maattaa. Väsyneet vanhemmat nauttisi siitä, kun se jokavuotinen rumba vihdoin päättyisi.
mikä provo... Jos sul on jo nuoriso ikäisiä lapsia niin miten voit olla noin lapsellinen?
Suviksiin on hyvät kulkuyhteydet. Eli jo yläkoululainen pääsee sinne kavereiden kanssa. Miksi sun tarvii sinne väkisin vääntäytyä? Syötkö muuten kotona vain grilliruokaa?
Aikoinaan asuntovaunut olivat harvojen ja valittujen etuoikeus. Ensimmäinen vaunu taisi olla Pudasjärveläisellä Sampo Kaariniemellä.
On se nähty ja koettu sekin teltassa rujumisen "ihanuus"
Kun suviseurat oli kuusamossa v.1985, niin siellähän oli yöllä hiton kylmää.
Palelin kauheasti teltassa, jossa ei ollut makuupussia.
Ei nuorisoikäiset lapset pääse yksin, ellei ole ajokorttia tai tiedossa majapaikkaa.
Kuka ne siellä huoltaa, jos ei vanhemmat.
Jotkut kyllä selviää, mut ei me panna lapsia heitteille omin neuvoin pärjäämään.
Vaikka on yleiset kulkuyhteydet, niin siltikin, ei ne halua lähteä, jos ei ole vanhemmat ja kalusto palveluineen matkassa.
Jos antaisi ison tukun euroja, niin saattaisivat hyvin pärjätäkkin. Sitten kun ne ovat kakskymppisiä ja yli, ei tarvi enää vanhempien olla matkassa.
Kerro, miten sinä selviät teltta-asumisesta.
Ei varmaan kivaa ähistä kaiken sekasorron keskellä.
Miksette ole vaunussa, siellä on paljon mukavampaa.
tupakansavupilvejä Sievissä.
lautanen, jossa olisi harmaata, mautonta pöperöä, ja tietäisit, ettei siinä pöperössä ole edes minkäänlaisia vitamiineja tai kuitua, söisitkö?