voiko sitä hoitaa?
Ystävättäreni mies on sairaalloisen mustasukkainen. On kiduttavaa seurata vierestä, kun ei voi auttaa mitenkään. Olen jo toisaalta kyllästynytkin, enää en jaksa muuta kuin hokea ystävättärelleni, että jätä se mies, ei se miksikään muutu.
Miehen taktiikka on olla välillä tosi mukava, viedä kukkia ja koruja, jotta vaimo ajattelisi että jukra, tämähän on sittenkin ihana mies. Sitten hän paljastaa taas sen todellisen luonteensa. Kun vaimo lähtee vaikka kirjastoon (mies kieltää menemästä, soittelee perään sata kertaa, v****ilee "saitko reissulle munaa") palatessa on kotona täysi kaaos. Heillä on neljä pientä lasta ja rangaistukseksi vaimon irtiotosta mies on paiskonut kakkavaipat pitkin lattioita ja sotkenut lattiat kissanruualla. No, vaimo ei mene toista kertaa.
Kaksi vuotta sitten ystävättäreni uupui jo niin, että sai vahvan masennuslääkityksen. Mielestäni on täysin per****stä, että vaimo syö lääkkeitä, kun mies on sairas. Ystävättäreni pyysi miestään, että menisivät perheneuvolaan yhdessä keskustelemaan ongelmistaan. Mies ilmoitti, että hänellä ei ole minkäänlaisia ongelmia eikä se hänelle kuulu, että akka on hullu.
Ystävättäreni on nyt ollut viisi vuotta kotona hoitamassa lapsia, tietysti miehen vaatimuksesta. Töihin ei saa mennä, koska siellä tämä tietysti kävisi naimassa jonkun työkaverin kanssa. Ystävättäreni on kuitenkin hyvin koulutettu ja haluaisi töihin kun nuorimmainen täytti kaksi vuotta. Mies estää. No, ystävättäreni kuitenkin soitteli työpaikkoihin ja hänelle tarjottiin työtä. Koitti aamu jolloin hänen olisi pitänyt lähteä ensimmäiseen työpäiväänsä - kas, mies oli särkenyt auton ja häipynyt itse ties minne, ystävättäreni ei auttanut muu kuin soittaa työpaikkaansa, ettei hän pääse tulemaan. Illalla mies ilmestyi takaisin kotiin ja nauroi paskaista naurua: sanoinhan mä sulle että sinä et töihin lähde huora.
Kaikki ystävättäreni elämässä on julkista tietoa miehelle. Sähköpostit, kirjeet, kännykkä. Mies tarkastaa, ettei mitään tule vierailta miehiltä. Ei puhettakaan, että hän pääsisi esimerkiksi kampaajalle - se on vain turhaa rahan haaskausta ja sitäpaitsi vain huorat käy kampaajalla.
Lienee turha mainitakkaan, että ystävättäreni ei ole koskaan antanut minkäänlaista aihetta mustasukkaisuuteen. Eikähän sairas mieli syytä edes tarvitse. Ystävättäreni istuu vankina omassa kodissaan, ja mies senkun porskuttaa.
Ystävättäreni mies on sairaalloisen mustasukkainen. On kiduttavaa seurata vierestä, kun ei voi auttaa mitenkään. Olen jo toisaalta kyllästynytkin, enää en jaksa muuta kuin hokea ystävättärelleni, että jätä se mies, ei se miksikään muutu.
Miehen taktiikka on olla välillä tosi mukava, viedä kukkia ja koruja, jotta vaimo ajattelisi että jukra, tämähän on sittenkin ihana mies. Sitten hän paljastaa taas sen todellisen luonteensa. Kun vaimo lähtee vaikka kirjastoon (mies kieltää menemästä, soittelee perään sata kertaa, v****ilee "saitko reissulle munaa") palatessa on kotona täysi kaaos. Heillä on neljä pientä lasta ja rangaistukseksi vaimon irtiotosta mies on paiskonut kakkavaipat pitkin lattioita ja sotkenut lattiat kissanruualla. No, vaimo ei mene toista kertaa.
Kaksi vuotta sitten ystävättäreni uupui jo niin, että sai vahvan masennuslääkityksen. Mielestäni on täysin per****stä, että vaimo syö lääkkeitä, kun mies on sairas. Ystävättäreni pyysi miestään, että menisivät perheneuvolaan yhdessä keskustelemaan ongelmistaan. Mies ilmoitti, että hänellä ei ole minkäänlaisia ongelmia eikä se hänelle kuulu, että akka on hullu.
Ystävättäreni on nyt ollut viisi vuotta kotona hoitamassa lapsia, tietysti miehen vaatimuksesta. Töihin ei saa mennä, koska siellä tämä tietysti kävisi naimassa jonkun työkaverin kanssa. Ystävättäreni on kuitenkin hyvin koulutettu ja haluaisi töihin kun nuorimmainen täytti kaksi vuotta. Mies estää. No, ystävättäreni kuitenkin soitteli työpaikkoihin ja hänelle tarjottiin työtä. Koitti aamu jolloin hänen olisi pitänyt lähteä ensimmäiseen työpäiväänsä - kas, mies oli särkenyt auton ja häipynyt itse ties minne, ystävättäreni ei auttanut muu kuin soittaa työpaikkaansa, ettei hän pääse tulemaan. Illalla mies ilmestyi takaisin kotiin ja nauroi paskaista naurua: sanoinhan mä sulle että sinä et töihin lähde huora.
Kaikki ystävättäreni elämässä on julkista tietoa miehelle. Sähköpostit, kirjeet, kännykkä. Mies tarkastaa, ettei mitään tule vierailta miehiltä. Ei puhettakaan, että hän pääsisi esimerkiksi kampaajalle - se on vain turhaa rahan haaskausta ja sitäpaitsi vain huorat käy kampaajalla.
Lienee turha mainitakkaan, että ystävättäreni ei ole koskaan antanut minkäänlaista aihetta mustasukkaisuuteen. Eikähän sairas mieli syytä edes tarvitse. Ystävättäreni istuu vankina omassa kodissaan, ja mies senkun porskuttaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Olen jo toisaalta kyllästynytkin, enää en jaksa muuta kuin hokea ystävättärelleni, että jätä se mies, ei se miksikään muutu."
Todennäköisesti ei, mutta olisiko sinulla osoittaa vaimolle jokin turvapaikka, johon paeta miestä? Voi tulla aika hankala erotilanne. Hokeminen ei paljon auta, jos uupunut ei edes jaksa lähteä, saati uskalla. Saako edes hengähtää koskaan? Olisitko vaimon tukena, kun näissä tapauksissa ei riitä vain, että lykkää eropaperin miehen kouraan. Tuskin eroaa vapaaehtoisesti. Tuskin tulee sopuratkaisuja lasten huollosta jne. On sosiaaliviranomaiset, lakimiehet, käräjäoikeudet ja perheneuvolat selvittämässä kuka mitäkin. Voi olla vuosien taistelu edessä. Tukea ystäväsi varmaan kaipaa, mutta jaksatko? Voittehan vaikka miettiä yhdessä ja kysellä eri tahoilta, mitä olisi edessä. Tosta noin vaan lähtö harvoin onnistuu, kun on lapsiakin.
Mitä tuohon muuta voi ensimmäisen vastaajan lisäksi neuvoa? Hurjaa touhua. Yleensä tämäntapaiset miehet käyvät itse vieraissa, heillä on heikko itsetunto ja kenties myös jonkinasteinen alemmuuskompleksi vaimoonsa nähden. Tosmiesten seurassa tuonkaltaiset miehet käyttävät hametta.
Jo lastenkin vuoksi olisi hyvä kääntyä viranomaisten puoleen jos omat voivat ovat ehtyneet. Henkistä väkivaltaa on huono todistaa lähestymiskieltotapauksissa, toisaalta vain harvoin kahden lapsen äiti huvikseen hakee lähestymiskieltoa joten...
Turvakotiin on hyvä olla yhteydessä jotta siellä tiedetään mahdollisesta avuntarpeesta.
Eroprosessi ei tule olemaan helppo, mutta uuden elämän aloittaminen tuollaisen jälkeen on kuin lottovoitto. Toinen mahdollisuus on yrittää jaksaa. Alistuneessa tilassa eläminen kyllä syö ihmistä ja paljon.
Voimia!
Täältä saa tietoa:
http://www.turvakoti.net/fi/tietoa/vakivallan kierre/
Vaikea tilanne:
- henkisen pahoinpitelyn todistamisen vaikeus
- "uhri" hakee apua itselleen toivoen vain elämän muuttuvan normaaliksi (ahdistukseen tai masennukseen). Pahimmillaan auttajat lähtevät tukemaan tätä positiiviseksi kokemaansa ajatusta.
- "uhri" kuvittelee puolisoaan voitavan auttaa, kunhan saisi tämän vain jonkin avun piiriin
- ei hakeudu eroon, koska kokee olevansa elinkautisvanki. Pelkää, eikä edes aiheetta.
- Viranomaiset:
-- lasten huoltajaksikin määrätään helposti se, jolla on paremmat tulot: eli kannattaa tehdä lapsista lastensuojeluilmoitus jo ennen eroa? Ja odottaa iäisyys asian käsittelyä masentuen entisestään. Ja mitenkähän se tehdään ilman että toinen puoliso saa vihiä asiasta: vaikeaa, tosi vaikeaa.
-- turvakotiin tai vastaavaan pääsee vasta, kun on pahoinpidelty fyysisesti niin, että vammat voidaan todistaa (eli asunto tai turvapaikka on "uhrin" hankittava itse)
- erovaiheessa on todellinen fyysisenkin pahoinpitelyn uhka
Auttaako tämä etsimään ratkaisuja?
Ni tullaan kylän kanssa ja viedään sairas saunan taakse.
Sillon ennen vanhaan joo, sakinhivutusta navetan tai saunan takana ni johan tokeni.
Todelliseksi vinkiksi muuten putsata kännykästä kaikki ne tiedot mitä ei halua toisen näkevän. Tällaiset tyypit yleensä kontrolloivat sairaasti kaikkea.
Niin ja muuten hyvä ystävä on tällaisessa tilanteessa elävälle kultaakin kalliimpi!