En mä voi sua unohtaa.
Sanoinhan, että rakastan. Kerroin olevani rehellinen ja niin teinkin. sinun rehellisyydestäsi en menisi vannomaan, mutta silti rakastan yhä.
Eihän sen pitänyt näin mennä. Ei sen pitänyt alun alkaenkaan tälle tielle lähteä, eikä sen sen risteyksen jälkeen pitänyt näin päättyä. Miksi se edes päättyi? Onko se päättynyt? En tiedä, enkä ymmärrä. Jokin aika sitten mieleni oli niin selvä. Ei ole enää. Kyllä mä rakastan, vaikka muuta kuvittelinkin. Sanoisit jotain!
Kuinka olinkaan valmis antamaan kaikkeni sinulle, aivan kaiken... Ei ole sellaista tekoa, jota en olisi tehnyt vuoksesi, ei sellaista sanaa, jota en olisi voinut sanoa. Se ei riittänyt. En mä tiedä enää, kuinka jatkan eteenpäin. Kuinka voin jatkaa?
Tuntuu siltä, että päivä päivältä kehoni huutaa nimeäsi lujempaa ja lujempaa? Et voi väittää, ettekö kuulisi sitä? Et vaan voi. Et ole voinut unohtaa. Miksi unohdit?
Rakastin sinua hämärinä hetkinä, salaa ja aivan hiljaa. Rakastin rajusti ja estottomasti. Rakastin niin, että välillä sattui. Näin katseessasi halun, luin silmistäsi ilon, käsiesi kosketus poltti. Sinä vaadit ja vartaloni myöntyi. Kuinka mikään voi olla niin täydellistä?
Miten sä voit olla noin hiljaa? Sanoisit edes jotain. Antaisit viimeisen iskun, joka lopettaisi tämän kitumisen. Eihän tälläistä voi kukaan jaksaa...
Sanoinhan, että rakastan. Kerroin olevani rehellinen ja niin teinkin. sinun rehellisyydestäsi en menisi vannomaan, mutta silti rakastan yhä.
Eihän sen pitänyt näin mennä. Ei sen pitänyt alun alkaenkaan tälle tielle lähteä, eikä sen sen risteyksen jälkeen pitänyt näin päättyä. Miksi se edes päättyi? Onko se päättynyt? En tiedä, enkä ymmärrä. Jokin aika sitten mieleni oli niin selvä. Ei ole enää. Kyllä mä rakastan, vaikka muuta kuvittelinkin. Sanoisit jotain!
Kuinka olinkaan valmis antamaan kaikkeni sinulle, aivan kaiken... Ei ole sellaista tekoa, jota en olisi tehnyt vuoksesi, ei sellaista sanaa, jota en olisi voinut sanoa. Se ei riittänyt. En mä tiedä enää, kuinka jatkan eteenpäin. Kuinka voin jatkaa?
Tuntuu siltä, että päivä päivältä kehoni huutaa nimeäsi lujempaa ja lujempaa? Et voi väittää, ettekö kuulisi sitä? Et vaan voi. Et ole voinut unohtaa. Miksi unohdit?
Rakastin sinua hämärinä hetkinä, salaa ja aivan hiljaa. Rakastin rajusti ja estottomasti. Rakastin niin, että välillä sattui. Näin katseessasi halun, luin silmistäsi ilon, käsiesi kosketus poltti. Sinä vaadit ja vartaloni myöntyi. Kuinka mikään voi olla niin täydellistä?
Miten sä voit olla noin hiljaa? Sanoisit edes jotain. Antaisit viimeisen iskun, joka lopettaisi tämän kitumisen. Eihän tälläistä voi kukaan jaksaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
miettien tohtinenko särkeä astua sinua vastaan sirpaleisen huolisitko lasista syntyneen
nälkä lähellesi. Sen takia tukahdutan sen vaikka väkisin, sillä saisin niin pahasti siipeeni, etten enää koskaan lentäisi sen jälkeen... ehkä tiedät mitä tarkoitan?
sinua muistellen haaveillen uskaltainko kuitenkin säteet sirpaleiden kuin kristallit sokeaksi häikäisten
Joinakin aamuina herätessäni olen varma, että päivästä tulee ihana... Kunnes taas muistan. Täydellinen päivästä ei voi tulla. Ei enää. Ei ilman sinua.
Miksi mieleni ei anna rauhaa? Järki käskee antamaan periksi, mutta sydän huutaa Sinua. Miksi en unohda?
Mitä tein väärin?
peittäen lasiseinän päällisen kiillottaa koitin hartaasti epätoivoisesti vieläkin sisällä pallon lasisen