Lasten lihavuus.

Lapset syö juuri niin paljon kun niiden antaa syödä!

Jos niille tarjoaa vähemmän ruokaa, niin ne eivät liho...

Hirveätä kun jotkut vanhemmat suhtautuvat lastensa lihavuuteen aivan kuin kyseessä olisi lapsen oma valinta. Todellisuudessa isät ja äidit ovat vastuussa lastensa liiasta ja epäterveellisestä syömisestä.

Se johtuu pitkälti karkkien,sipsien yms. roskan ylitarjonnasta. Lisäksi useisiin einesruokiin,joiden kulutus on btw. kasvussa, on lisätty sokeria. En tiedä miksi näin,koska tuskin vaikuttaa ainakaan ruuan säilyvyyteen. Liika sokeri ja tärkkelys on useimmiten niin lasten kuin aikuisten lisääntyneen lihavuuden syynä.
Myöskin liikuntaharrastukset ovat siirtyneet pelikonsolien muotoon. Lapsille kannattaisi puhua jo päiväkodeissa terveellisen ruokavalion vaikutuksesta. Oikeastaan,enemmän sitä valistusta kaipaisivat monet vanhemmatkin..

Niin, edellä mainittiin jo monta asiaa ja kaikissa oli pala totuutta.

Kummastelen suuresti myös sitä, että lapsia kuskataan autolla niin paljon harrastuksiin, kouluun jne... Hyötyliikunta pitäisi nostaa ihan uuteen kunniaan ja siihen pitäisi kannustaa lapsia pienestä lähtien. Kannattaisi vanhempienkin ennemmin ostaa lapselleen lahjaksi kunnollinen polkupyörä kuin joku skootteri, mönkijä tai muu moottorilla kulkeva turhake.

Itse en saanut teininä (reilut 10 vuotta sitten) mopoa vaikka kuinka silloin ruinasin, mutta siksipä tuo fillarilla kulkeminen onkin jäänyt suorastaan elämäntavaksi ja kunto ja peilikuva on pysynyt siedettävänä. Ei enää ole harmittanut yhtään vaikka vanhemmat olikin niin tiukkoja aikanaan! Ja voi muuten joskus vähän mässyttää jotain epäterveellistäkin. ;)

toisilla lapsilla. Minulla on kolme lasta, joista nuorin on perinyt herkkyyden lihoa hiilihydraateilla. Lääkärin seurannassa on tullut ilmi mm. korkealle noussut kolesteroli, joka laski kun kaikki sokeripitoinen karsittiin pois ravinnosta kokonaan. Aika kurjaa pienelle, mutta muu ei auta. Toiset sisarukset ovat syöneet huonattavasti enemmän "nameja" aina, eivätkä ole lihoneet. Piti mennä lääkärille ennen kuin kukaan uskoi, että lapsi ei todellakaan syönyt yhtään enempää kuin muutkaan, päinvastoin. Hänellä paino ei myöskään putoa nopeasti ja lapsi ei laihdu, vaikka olisi monta päivää lähes syömättä sairaana ollessaan. Hyvä esimerkki oli syksyinen ankara flunssa joka iski lapseen ja hänen parhaaseen kaveriinsa yhtäaikaa. Kumpikaan ei voinut syödä mitään pariin kolmeen päivään, kaveri laihtui neljä kiloa pari viikkoa kestäneen taudin aikana ja on pysynyt hoikkana, lapseni ei laihtunut grammaakaan koko sairauden aikana, itse asiassa hän näytti pyöristyneen hieman lisää. Meillä ei enään vuoteen ole ostettu yhtään sipsipussia tai limpparipulloa, tilalle kivennäisvettä ja vähän pähkinöitä. Karkit on unohdettava kokonaan ja keinomakeutetut mehutkin ovat sallittuja vain juhlissa. Jäätelön olemassaolo on jo aikaa sitten unohdettu. Perunan ja pastan määrää on vähennetty, samoin riisin. Tulos: lapsi on alkanut hoikentua huomattavasti ja on itsekin todella iloinen nyt kun pahin taistelu on ohitse ja ruokavalioon on jo totuttu. Ankaraa tämä on vanhemmalle, lapsi osaa kyllä uuvutustaistelun. Pahinta on mielestäni nykyinen herkuttelutrendi kouluissa ja kaikissa harrastusryhmissä. Jokaiselle retkelle, tapahtumalle tai muuten poikkeavalle päivälle on tapana tuoda herkkuja mukana. Keväällä ja ennen joulua varsinkin on kekkereitä jopa monta kertaa viikossa. Kun sipsi- ja karkkipussit rapisevat joka puolella, on se tuskaa sellaiselle lapselle, joka ei niitä terveytensä vuoksi saisi syödä. Lääkärimme oli samaa mieltä ja ihmetteli käytäntöä jota kaikissa muissa maissa ei ole.

Siis aivan yksinkertaisesti vastaus on tämä: VANHEMMAT ovat suoranaisia syyllisiä lastensa lihavuuteen. Vanhempien kyvyttömyys pitää rajoja kotona - joista yksi oire on juuri tämä ylipainoepidemian räjähtäminen käsiin - näkyy suoraan lasten muodossa. Joka päivä on karkkipäivä ja namia vedetään käsittämättömät määrät. Siihen kun yhdistyy paikallaan istuva elämäntapa (monta tuntia tellua päivässä, pleikkaa, tietsikkaa) niin jopa on nuoriso kuin ihravuoristo..

Olen huomannut että ikäluokassa 30 pidetään itsestä huolta. Mutta lapset ja nuoret huolestuttavat. Katsokaapa esimerkiksi kesällä tuollaisten 13-20-vuotiaitten nuorten naisten vyötäröitä, jotka kesäasu jättää anteliaasti paljaaksi. Valtavia MAHOJA, suoranaisia KALJAMAHOJA, vaikkei tyttö kaljoittelisikaan. Mutta se ruoka, se ruoka..

Vanhempien käsitys hyvän itsetunnon opettamisesta lapsille on nykyisin sitä luokkaa, ettei näillä nuorilla ole minkäänlaista itsekritiikkiä. Ollaan niin kaunotarta, niin kaunotarta että, kun mahat pullottaen ollaan Mäkkärin jonossa plus-ateriaa tilaamassa. Hyi helvata.

Nuoret pojat eivät näytä aivan yhtä karmeilta, mutta on heikäläisissäkin näitä järkkyjä läskivuoria.

No, vanhemmilla kai sitten on Suomessa kaikki valta pilata lasten elämä ja terveys. Ylipainon sosiaaliset ja terveydelliset haitat ovat valtavia. Koulukiusaus näin alkajaisiksi. Vaikka kuinka me aikuiset vastustamme kiusaamista, niin ei kai silti ole rikos olla realisti. Joku 90-kiloinen 12-vuotias on melkoisessa riskiryhmässä joutua kiusatuksi. Erityisesti ylipainoisten tyttöjen huono itsetunto johtaa teini-iässä normaalipainoisia useammin irtosuhteisiin, liian varhaisiin raskauksiin ja sukupuolitauteihin. Epäsosiaalinen käytös on muuten lihavuorten keskuudessa myös yleisempää kuin normaalien.

Masennus ja mielenterveysongelmat ovat myös melkoinen uhkatekijä. Riippumatta siitä, kumpi oli ensin muna vai kana, onko lihavuus syy vai seuraus, niin näin ovat tutkijat nyt havainneet.

Kakkostyypin diabetestä tavataan nykyisin jo varhaisteini-ikäisillä. 30-vuotiaalla se voi tässä tapauksessa tarkoittaa vakavia, kuoleman vaaran muodostavia seurausilmiöitä.

Juuh, syöttäkää vaan lapsenne pakastepizzalla ja antakaa rajoittamattomasti rahaa pilttien kantaa Mäkkäriin ja Heseen. Voi jumalauta, miksi sellaiset ihmiset edes ALKAVAT vanhemmiksi, joiden voimat eivät riitä edes ITSESTÄ huolehtimiseen, saati sitten lapsesta? Kissakin olisi liian vaativa hoidettava tuollaisille.

Ylipainoisten lasten vanhemmat, HÄVETKÄÄ!!! Ja muuten.. kaikki tietävät teidät nähdessään millaista on kotielämänne ja kuka teillä pitää ohjat käsissään (lapset, ette te). Ihmiset eivät ehkä puhu suoraan teille, mutta selkänne takana muuten puhutaan, ihmetellään ja paheksutaan.

Minä olen ollu ikäni enemmän ja vähemmän ylipainoinen, nyt jo huomattavasti. Mutta meillä kotona aikanaan ei herkkuja saanut. Oli todella harvinaista saada pelkästään jäätelöä ja sekin pula-ajan tyyliin säälittävän pieninä annoksina. :D
Mutta minäpä tiesin mistä herkkuja sai. Naapurin täti antoi herkkuja niin paljon, kun hänen lapsensa kanssa vain jaksettiin syödä ja mehän jaksettiin. Nykyään molemmat painiskelemme painon kanssa jatkuvasti.
Mutta siis, kyllä vanhemmilla ja aikuisilla on se valta vaikuttaa lasten syömiseen. Meillä ei lapset saa herkkuja kuin harvoin ja karkkipäivistä on pidetty visusti kiinni. Jos ruoka ei maita, niin karkkipäivätkin perutaan.Kylässä pidän rajan, että pöytää ei tyhjennetä. Kumpikaan lapsistani ei ole ylipainoinen vaan liikunnallisia vauhtinappuloita, joita jo äidinkin liikkumattomuus huolestuttaa, syystäkin. En vain halunnut, että lapseni joutuvat tähän samaan pirulliseen noidankehään painon kanssa. Silti olen visusti pitänyt suuni kiinni laihduttamisvouhotuksesta lasten aikan, ettei heihin iskostu ainainen laihdutus ajatus, kuten se toisille jo tuntuu olevan.

Äidit pahoinpitelevät lapsensa paskaruualla ja isät kuljettamalla heitä autolla joka paikkaan.

Antaakaa lastenne ja itsenne elää älkääkä tappako koko perhettä ja läheisiänne henkihieveriin.

Käyttäkää kaikkki voimavaranne päivittäin terveellisen ruokailun ja liikunnan edistämiseen.