LASTEN RAHAT/VIIKKORAHAT

alle kouluikäisenä oli tietenkin karkkipäivä, mutta sen lisäksi lapset saivat kerran kuussa isomman summan rahaa, muistaakseni se oli 50mk siis huom markkaa!!! Sillä sai ostaa sitten muuta mutta ei karkkia tms joka oli lauantain listalla.

Joskus raha säästettiin ja joskus tuhlattiin. Sillä ostettiin värikyniä sun muuta ihan yhtä hyvin kuin jotain krääsää josta tytöt niin kovin tykkää...

Muuten askartelutarvikkeita kyllä oli ihan reilusti tarjolla ja muut atavallaan perustarviketta lasten kanssa, mutta jotain ihmekyniä en ostanut muuten. Ja leluja ostettiin muulloin lähinnä jouluna ja synttärinä ja siltikin sitä roinaa tuppasi kertymään ihan liikaa nurkkiin.

Ja lapsen ei tarvits eosata laskea tai tuntea hintoja kun aikuinen on auttamassa asiassa. Meillä hoksasivat yhdistääkin rahojaan kun joku tahtoi jotain isoa johon ei itsellä rahat yksin riittänyt.

Nyt kun lapset on teinejä niin ei tuo ainakana huono käytäntö ollut. Nyt se on muotoutunut niin, että joka toinen viikko saavat rahaa tililleen ja käyttävät mihin käyttävät oman maun mukaan. Toisella on tili tapissa aina jo perjantaina illalla ja toisella näytti olevan satasen pintaan säästössä..

Niin ja karkkiraha annettiin myös kolikkona tai aikanaan setelinä kun se oli kympin. Itse maksaminen ja asiointi kun on myös sitä kasvattamista ja jos karkkiraha ajäi niin se odotti seuraavaan lauantaihin sitten kukkarossa jolloin se oli lupa käyttää pois.

Rahankaan käyttö ei ole kai liian aikaisin aloittaa kun lapsi tajuaa rahan tarkoituksen. Vain tekemällä oppii pätee tähänkin asiaan. Myös summien hahamottaminen helpottuu kun on konkreettinen raha käytössä eikä joku summa jota ei tajua ollenkaan...

Niin ja saadakseen kuukausi tai viikkorahansa lapset kyllä saavat osallistua kotihommiin. Meillä ei kotitöistä makseta, mutta jos ei mitään tee ei rahaakan tipu. Tätä ei ole tarvinnut koskaan testata.. Puuhat vaan lapsen iän mukaan mihin pystyy ja aikuisen avulla pystyy moneen. Meillä varmana pöydän kattaminen oli yksi ekoja kotitöitä joita on tehty... Jossain se on ollut roskapussin kiikutu sportinpieleen jne

neljälle lapselle. Summa nousi aina kun ikää tuli vuosittain. Meillä noin 400 euroo kuussa on katottu sopivaksi ja sen voi kyllä ylittää.
Toinen vaihtoehto olisi ollut budjetoida viikko/kuukausirahoihin 2000 euroo ja jakaa se tasan neljälle, ja niin se joskus meneekin kun ei jaksa laskee ovin tarkkaa, senkun seteleitä heittää oöydälle ja ottakaa siitä minkä katotte parhaaksi summaksi.

Minusta tärkeämpää kuin maksaa (viisivuotiaille!) viikkorahaa on opettaa lapsille, ettei raha kasva puussa ja ettei se aina riitä kaikkeen mitä he haluavat. Olen useaan otteeseen keskustellut nyt viisitoistavuotiaani kanssa siitä, maksaisinko hänelle viikko- vai kuukausirahaa, mutta olemme tulleet siihen tulokseen, että hän kumminkin saa rahaa joka päivä koulun aamu- ja välipalaa varten ja muutenkin tarvitessaan. Kesällä hän menee pariksi viikoksi työhön ja tienaa ihan kivasti muutaman satasen. Nuorempi taas on synnynnäinen bisnesmies, hän hankkii esim. kirpputorimyynnistä joka kerta isoimman potin. Hän osaa myös säästää ja suunnitella mihin rahansa käyttää.
Lasteni isä on aina ollut sitä mieltä, että kotitöistä ei saa maksaa mitään, eikä rahaa saisi antaa lahjaksi merkkipäivinäkään. Hänen mielestään ne pitää jollakin keinoin 'ansaita' eli hakea hyväksyntää etenkin iskän silmissä. Minua loukkaa se, että kun isä joskus hankkii lapsille jotakin (vaatetta tai muuta) niin hän aina muistaa mainita hinnan ja olettaa, että meillä ollaan ikuisesti kiitollisia (tai kiitollisuudenvelassa) siitä. Lieneekö tuokin sitten jokin sukuominaisuus, kun ex-anoppikin toimii juuri tuolla tavalla (ja nyttemmin, kun ei jaksa kaupoissa enää kulkea ja päätänsä lahjaostoksilla vaivata, niin lähettää silkkaa rahaa lapsille synttäriksi ja jouluksi).
Itselleni ei tulisi noin tökerösti mieleen korostaa, että tämä ja tämä maksoi niin ja niin paljon. Yhteishuollossa, mutta käytännön yksinhuoltajana tiedän kyllä mitä eläminen maksaa!
Muuten olen samoilla linjoilla kuin aloittaja. Ei varmasti tee pahaa totuttaa lapset rahankäyttöön ja kaupoissa asioimiseen.

Meillä 10v saa 5e/vko ja 5v saa 2,5e/vko kumpikin omalle tililleen pankkiin. Ja jos joku antaa lahjaksi tai muuten (niinku vaikka kummit joskus) rahaa, niin nekin laitetaan pankkiin. Sit niillä rahoilla ostavat mitä haluavat. Isompi on saanut viikkorahansa 7v asti ja on aina ollut pihi. Säästää ja ostaa jotain isompaa. Osti telkkarin itselleen, tosin viimeks tuli tavallista useammalta rahaa synttärilahjaksi, kun kaikki tiesivät säästökohteesta. Nyt se säästää vaikkei vielä ole päättänyt mihin säästää.

Pienempi on saanut rahaa vasta vuoden ja on ostanut rahoilla barbin ja my little ponyn :) Hänelle 3-4kk on jo pitkä säästöaika.

Kummankin on tehtävä osansa kotitöistä saadakseen viikkorahansa. Pienempi kattaa/korjaa pöydän, pitää lelunsa/tavaransa järjestyksessä ja auttaa siivoamisessa. Isompi vie roskat, siivoaa huoneensa, imuroi, hoitaa tiskejä, laittaa vaatteet pesukoneesta kuivuriin ja kaikkea sellaista, tarpeen mukaan. Eikä ole viikkorahan menettämisellä tarvinnut uhkailla. Joskus isompi on sanonut, että kavereille maksetaan kotitöistä, mut meillä ei makseta. Pakkohan ne on tehdä vanhempienkin, eikä lapset meillä mitään piikoja/renkejä ole.

Isovanhemmat maksavat joskus esim. pihahommista (niinku voikukkien kitkemisestä nurmikolta tai lumitöistä). Maksakoot, se on niiden asia. Säästöön nekin rahat on tullu. Samoin ovat joskus esim. palkinneet hyvän koemenestyksen.

Karkit ym. herkut ostetaan vanhempien rahoilla kotiin. Kaikenlaisiin pääsylippuihin, elokuviin ym. reissuihin tulee annettua ylimääräistä rahaa, jolla saattavat vaikkapa ostaa karkkia. Perheen yhteisille lomamatkoille on annettu tietty summa käyttöön ja sillä on "elettävä" se reissu. Summa vaihtelee tietysti sen mukaan, ollaanko ruotsinlaivalla vai kaks viikkoa etelässä.