En ole oikeestaan koskaan uskonut siihen, mitä vanhoillislestadiolaiset opettaa. Minulla on paljon meikäläisiä kavereita täältä ja lähikunnista, jotka eivät myöskään usko mihinkään. Käymme kuitenkin seuroissa, osallistumme uskovaisten jääkiekko yms. vuoroihin. Vapaa-ajalla emme puhu uskonasioista mitään.
Onko kaikkialla näin. Minusta tuntuu, että ainakin Nivalassa ja Haapajärvellä tämä olisi yleistä. Ja ompa joukossamme paljon naapurikuntienkin porukkaa, jotka saattavat noitua siinä missä mekin. Herääkin kysymys, että mitä järkeä on käydä istumassa rauhanyhdistyksellä, kun ei kerta usko siihen, mitä kuuntelee.
Sitten taas jos tulee hatunjaolle, siitä saa kuulla.
Olemme kavereiden kans jutelleet nyt, että jos lakkaisimme tulemasta kokonaan. Minä haluan ainakin säästää itseäni ja ruveta olemaan siellä, missä oikeesti viihdyn. Tunnin puhe sellaisesta, mikä ei tippaakaan kiinnosta, ja johon ei edes usko, on aivan turhaa itsensä kiduttamista. Tiedän, että kaltaisiani istuu rauhanyhdistysten seuroissa paljonkin. Kysynkin, mitä haette seuroilta. Kenties ystävien ja vastakkaisten sukupuolten takia.
Eiköhän näitä kokoontumisia voisi yhtähyvin järjestää vaikkapa huoltoasemilla tai ihan vain kylällä.
Miksi ettiä itelle tosiuskovaista puolisoa silloin, jos ite ei jaksa edes uskoa.
Onhan se sille tosiuskovaisellekin kovapaikka, kun saa tietää, ettei puoliso uskokkaan. Täällä, Ylivieskassa ja Haapavedellä on nuoria perheitä hajonnutkin, kun epäuskoinen uskovaista näytellyt puoliso ottaa eron ja lähtee vetää. Useimmin tämän tekee miehet, vaan kyllä ne naisetkin osaa esittää.
Jos et oikeesti usko rauhanyhdistyksen oppeihin, tai edes koko kristinuskoon, niin eiköhän kannata lopettaa käynnit seuroissa silläkin uhalla, miten suku tai lähimmäiset siihen suhtautuu. Me elämme elämää itseämme varten, emme muita varten.
Onko kaikkialla näin. Minusta tuntuu, että ainakin Nivalassa ja Haapajärvellä tämä olisi yleistä. Ja ompa joukossamme paljon naapurikuntienkin porukkaa, jotka saattavat noitua siinä missä mekin. Herääkin kysymys, että mitä järkeä on käydä istumassa rauhanyhdistyksellä, kun ei kerta usko siihen, mitä kuuntelee.
Sitten taas jos tulee hatunjaolle, siitä saa kuulla.
Olemme kavereiden kans jutelleet nyt, että jos lakkaisimme tulemasta kokonaan. Minä haluan ainakin säästää itseäni ja ruveta olemaan siellä, missä oikeesti viihdyn. Tunnin puhe sellaisesta, mikä ei tippaakaan kiinnosta, ja johon ei edes usko, on aivan turhaa itsensä kiduttamista. Tiedän, että kaltaisiani istuu rauhanyhdistysten seuroissa paljonkin. Kysynkin, mitä haette seuroilta. Kenties ystävien ja vastakkaisten sukupuolten takia.
Eiköhän näitä kokoontumisia voisi yhtähyvin järjestää vaikkapa huoltoasemilla tai ihan vain kylällä.
Miksi ettiä itelle tosiuskovaista puolisoa silloin, jos ite ei jaksa edes uskoa.
Onhan se sille tosiuskovaisellekin kovapaikka, kun saa tietää, ettei puoliso uskokkaan. Täällä, Ylivieskassa ja Haapavedellä on nuoria perheitä hajonnutkin, kun epäuskoinen uskovaista näytellyt puoliso ottaa eron ja lähtee vetää. Useimmin tämän tekee miehet, vaan kyllä ne naisetkin osaa esittää.
Jos et oikeesti usko rauhanyhdistyksen oppeihin, tai edes koko kristinuskoon, niin eiköhän kannata lopettaa käynnit seuroissa silläkin uhalla, miten suku tai lähimmäiset siihen suhtautuu. Me elämme elämää itseämme varten, emme muita varten.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa ihan vastuuntuntoiselta puheelta. On se sääli jos naimisiin mennään nuorena vain siksi kun esiaviollinen seksi on kiellettyä ja ei mietitä paljon muuta.
Jos ei kertakaikkiaan kiinnosta se usko, niin ei siihen pidä suostua minkään vanhempienkaan painostuksen vuoksi. Tietty vanhemmat vois kyllä kattoo vähän peiliin jos ovat nuorensa painostaneet uskon varjolla naimisiin ja sitten tulee ero.
>>Eiköhän näitä kokoontumisia voisi yhtähyvin järjestää vaikkapa huoltoasemilla tai ihan vain kylällä.>>
Sinut on kyllä bongattu useampaan otteeseen Jussin grilliltä eriseuraa pitämässä ja televisiota katsomassa. Ootappa vaan hoitotoimenpiteitä.
sitä ihtiään. On ihailtavaa, että joku uskaltaa puhua TODELLISISTA ongelmista. Näitähän ei tietenkään nuorten illoissa käsitellä. Ja on ihanaa, että on edes joku foorumi, jossa asioita voi tuoda julki. Tosi surullista vain, jos ei sisäpiiristä löydy tilaa elämän perusasioiden käsittelyyn.
Tervettä ajattelua. Miksi todella pysyä mukana joukon jatkona ja teeskennellä uskovansa järjestelemään, jonka kanssa ei voi olla samaa mieltä? Sukulaisten ja perheen takiako? Tämä juuri on suurinta kaksinaismoralismia. Suomessa ei sentään yleensä ketään tapeta jostain uskontoryhmästä irrottautumisen johdosta, toisin kuin islamilaisissa maissa.
Kukaan ei voi elää puolestasi eikä tehdä ratkaisuja elämästäsi... Myös joukon mukana pysyminen on arvovalinta, josta pitää maksaa tavalla tai toisella hinta.
Kannattaa olla rehellinen, ja toimia suoraselkäisesti. Tiedän, että moni on saanut elämäänsä siunauksena todellisen uskon rauhanyhdistyksen jätettyään.
Siunausta ja rohkeutta elämäänne!
Todella rehellistä puhetta avaajalta, sama pätee myös aikuisiin ihmisiin, käydään rauhanyhdistyksellä tavan vuoksi, säästyäkseen uskottoman leimalta, vaikkei mitään uskoa ole olemassakaan. Sosiaalinen paine on valtava. Jos irtaannut yhteisöstä, olet matkalla helvettiin, ja menetät lestadiolaiset ystäväsi.
Mikä on mennyt metsään kun moni, itseni mukaanlukien käy rauhanyhdistyksellä ilman uskoa. Ehkä se että "tässä Jumalan lasten joukossa kun jaksaa kilvoitella ja olla syntiä pois panemassa, niin perii iankaikkisen elämän". Mielestäni se on väärää opetusta, koska ei siinä anneta koko elämää herralle Jeesukselle Kristukselle, vaan seuroissa käymisestä etc. on tehty pelastava toimintatapa.
meni varmaan vähän sanat sekaisin, mutta jatkan täällä uuden maailmankuvani järjestelyä.
ps. jos jätät vl-herätysliikkeen, joka on muovannut maailmankuvasi, niin siitä irtautumista johtuvaa fiilistä voisi kenties verrata siihen että olet ikäsi asunut suomessa, ja yht'äkkiä et olekaan suomalainen, vaan joudut muuttamaan vaikka nepaliin, ja aloittamaan siellä kaiken alusta.
Ei tuollaisessa ole mitään järkeä, petät vain itseäsi. Lopeta seuroissa käyminen ja ilmoita läheisille ettet enää usko samalla tavalla. Voi olla että siitä seuraa hoitokokouksia, mutta tee selväksi heti läheisillesi ettet halua sellaisia. Jos uskallat olla rohkea, voi tapahtua ns. dominoefekti eli kaverisi seuraavat perässä.
On paljon vapaampaa kun saa olla oma itsensä ja elää miten haluaa. On todella raskasta yrittää olla mitä ei ole. On todella hienoa että olet rehellinen ja tiedät missä mennään. Ole ylpeä aitoudestasi:)! Ja olet aivan oikeassa että elät omaa elämääsi, et toteuttamassa muiden toiveita.
Tiedän mistä puhun sillä mietin pitkään että mitä järkeä käydä seuroissa kun ajattelin asioista eri tavalla. Lopulta uskaltauduin irtautua ja sain kavereita tekemään samoin. Monessa mielessä olin tienraivaaja. Prosessi on tuskainen tapahtuma ja vertaistuki on tärkeää...surutyötä ja ajatteluprosessia pitää tehdä.
Jyvät karsiutuvat akanoista..todelliset ystävät jäävät, vaikka lähdet ja yleensä sukulaiset ensijärkytyksestä osaavat suhtautua hyvin (jos ovat ihan "normaaleja"...). Veri on vettä sakeampaa;)
Kaikkea hyvää sinulle ja tee päätöksesi rauhassa!
uskollinen itselleen. Jumalahan oikeasti näkee sydämeen, vaikka muille riittää pelkkä ry:llä kulkeminen. Juuri Jumalan edessä se on teeskentelyä ja tekopyhyyttä, ja tavallaan huono todistus "maailman ihmisille".
Ja hulluahan on sitoa eiuskovana vl:na itsensä avioliiton sitein toiseen vl:een, joka voikin olla herkempi tunnossaan. Siinä menee monta elämää pilalle.
Sinun kaltaisiasi on tosi paljon vl:ssa. Se kertoo juuri siitä, mistä täälläkin paljon jauhetaan, ettei ole sitä henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen, kun sitä ei vain ry:llä opeteta. Siellä vain toistetaan elämäntapasääntöjä.
Mielestäni ihmisellä pitäisi olla vapaus etsiä sitä syvempää uskoa tai sitten maailmallisempaa elämäntapaa, jos usko ei kiinnosta. Mutta tuollainen ulkokohtaisuus ei rakenna ketään. Enkä tässä syytä sinua, olet "uskontosi uhri" niinkuin moni muukin.
Vuosia sitten etsin elävää uskoa, mutta sain vl:na kokea, että pääasia oli, että kuuluu ry:läisiin "meikäläisiin", omalla uskolla ei ollut niin väliksi. Koskaan ei kaveriporukoissa ja iltakylissä tutkittu raamattua tai rukoiltu. Ajatelkaa mikä voimavara se olisikaan, jos nuoret perustaisivat pienryhmiä, jakaisivat surujaan ja rukoilisivat Jeesukselta apua toinen toisilleen!
Uskalsin lähteä etsimään todempaa uskoa ja löysinkin, mutta se edellytti ry.säännösöstä irtautumisen.
uskoa SRK:n ja vl-puhujien älyttömiin oppeihin.
Kannattaa uskoa Raamattuun!