Siinäpä pulma. Näyttäs molemmilta löytyvän prikulleen samanlainen hapatus...
ollako El vai Vl?
jaska
451954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
...taikinassa on hapatusta niin poista se tai se hapattaa koko taikinan.
Sanaa 'hapatus' käytetään myös positiivisessa mielessä. Hapatushan on se, mikä antaa taikinalle elämän. Eli kristillisessä mielessä se voi siis joskus tarkoittaa myös samaa kuin Pyhä Henki. En tiedä kummassa merkityksessä nimim. Jaska tarkoitti sitä käyttää, positiivisessa vai negatiivisessa.
Matteuksen Evankeliumi 13
24. Toisen vertauksen pani hän heidän eteensä, sanoen: taivaan valtakunta on ihmisen vertainen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
25. Mutta ihmisten maatessa tuli hänen vihollisensa ja kylvi ohdakkeita nisuin sekaan, ja meni pois.
26. Mutta kuin oras rupesi kasvamaan ja hedelmän kantoi, silloin näkyivät myös ohdakkeet.
27. Mutta perheen isännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: Herra, etkös hyvää siementä kylvänyt peltoos? kusta siis sillä on ohdakkeet?
28. Niin sanoi hän heille: vihamies sen teki. Mutta palveliat sanoivat hänelle: tahdotkos, että me menemme ja kokoomme ne?
29. Mutta hän sanoi: en, ettette ohdakkeita kootessanne myös tempaisi ynnä heidän kanssansa nisuja pois.
30. Sallikaat molemmat kasvaa elon-aikaan asti; ja elon-ajalla sanon minä elomiehille: kootkaat ensin ohdakkeet, ja sitokaat heitä lyhteisiin poltettaa, mutta nisut kootkaat minun aittaani.
31. Toisen vertauksen pani hän heidän eteensä, sanoen: taivaan valtakunta on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi peltoonsa;
32. Joka on pienin kaikkia siemeniä, mutta kuin se kasvanut on, niin hän on suurin kaalein seassa, ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.
33. Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani.
Tässäpä tätä, ei siis voi hapatusta poistaa, synnin voi.
Hapatushan kuvaa oppeja,ja opetuksia.
Etsikäämme yhdessä tuo kohta Raamatusta. En ole itse vuorenvarma, meneekö se ihan nuin. Miten hapatus voidaan taikinasta poistaa? Jotain emästäkö on lykättävä sekaan?
Aika epävarmalla pohjalla tunnut olevankin. Ei missään käsketä taikinasta poistamaan hapatusta. Alla näet, että vanha taikina pitää perata. Sen alla näet vielä mikä on sitä hapatusta. Yllä oleva taas tarkoittaa ihan eri asiaa.
1.Kor.5
6. Ei ole teidän kerskauksenne hyvä: ettekö te tiedä, että vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa?
7. Sentähden peratkaat se vanha taikina, että te olisitte uusi taikina, niinkuin te happamattomat olette; sillä meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus.
8. Sentähden pitäkäämme juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, eikä pahuuden ja vääryyden hapatuksessa, vaan vakuuden ja totuuden happamattomassa taikinassa
P. Luukkaan Evankeliumi 12
1. Kuin monta tuhatta ihmistä kokoontuivat, niin että he toinen toistansa tallasivat, rupesi hän sanomaan opetuslapsillensa: kavahtakaat ensisti Pharisealaisten hapatusta, joka on ulkokullaisuus;
että Raattamaa, jonka kirjoitukseen olet toisessa yhteydessä viitannut, tarkoittaisi Jumalan työtä ihmisessä, heräystä. Sotkettakoon sitten yhdeksi taikinaksi, eli tehtäköön työtä sen eteen, että kaikki heränneet tulisivat johdatetuiksi oikeaan lammashuoneeseen, vanhurskautettuun sieluntilaan.
Mutta Jeesushan sanoo, että taivasten valtakunta on kuin hapatus, jonka nainen sekoittaa kolmeen vakalliseen jauhoja ja kaikki happanee. Eihän se 'hapatus' siinä voi tarkoittaa herätystä, jos se kerran on "taivasten valtakunta". Taivasten valtakuntahan on Pyhän Hengen osallisuus. Siksi ajattelen, että Raattamaakin Raamattua tuntevana ihmisenä on siinä viitannut hapatuksella juuri tähän taivasten valtakuntaan.
...tarkoitetaan juuris sitä, että Jumalan valtakunnassa on uskovaisten joukko, joka kilvoittelee tämän maailman houkutusten keskellä ja ne tunkeutuvat jokaisen mieliin sieluvihollisen työnä, joka yrittää langettaa kaikkia pois elävästä uskosta. Jumalan valtakunnassa tapahtuu lankeamisia ja tällaisetlankeamiset ovat sitä hapatusta, jota sieltä halutaan pois laittaa, jotta se ei pääse valloittamaan mieliä ja houkutus ei kävisi liian suureksi monille.
Oikea ymmärrys sinänsä, mutta en usko, että se sopii juuri tähän Raamatun-paikkaan. ;) Minusta tuntuu, että tässä on kyse muusta.
Juuri edellähän Jeesus on puhunut taivasten valtakunnan leviämisestä, miten se on kuin pieni sinapinsiemen, joka kasvaa suureksi puuksi, ja sitten hän jatkaa hapatuksesta, joka hapattaa koko taikinan. Joten oletettavasti siinäkin on kyse samasta asiasta. Pyhä Henki on kuin hapatus, joka leviää ihmisestä toiseen ja taivasten valtakunta laajenee ja elää sen hapatuksen voimasta.
sitä, että Raattamaan tarkoitus olisi se, että jos useassa joukossa on elävässä uskossa olevia, ne pitäisi survoa yhdeksi ulkonaiseksi joukoksi. Siitä ei tule mitään, koska ihmisillä tuppaa oleen sekundäärisistä argumenteista niin paljon spekuloimista. Taitaa paremmin säilyä elävässä tilassa kun kukin saa omassa joukossaan seurata Jeesusta kuin jos joutuisi nyrkit pystyssä puolustamaan mielipidettään jostakin toisarvoisesta. Mutta kussakin joukossa on varmaan heränneitä, jotka eivät ole uskoneet evankeliumia omalle kohdalleen, ja ne pitäisi sotkea taikinaksi, ts. johdattaa omakohtaiseen uskoon, ja silloin on kaikki taikina hapannutta. Ja se hengen yhteys, joka uskovaisilla on, syntyy myös automaattisesti, että oikea Kristuksen opetuslapsi tuntee toisen, olipa missä joukossa tahansa.
Ero on Seurakuntaoppi. Kuten muissakin hajaannuksissa.
Siirsivät johdon sanan ja hengen viralta esikoisjohdolle.
En tiedä onko rumasti sanottu mutta Esikoisissa oli Eesaun henki, esikoisoikeudet siirtyi heille koska he olivat herätyksen syntysijoilta- ensimmäisiä. Jellivaarasta tehtiin pääkaupunki, josta neuvot tulevat.
Tämä oli tuolloin kristillisyydessä outoa.
Eikä Pää-kannatusalue siihen yhtynyt.
Jos ei opissa ole suurta eroa niin oppi meni käytännöllisesti vikaan aiheuttaen eripuraa ja hajaannuksen.
Onko käytäntö mielestäsi outo sen valossa, että alkukristillisyydessäkin oli Jerusalemin vanhimmat, joilta kysyttiin neuvoa?
Apostolientekojen kirjoituksissa sovintokokouksessa kiistassa erään Paulus Tarsolaisen sana painoi Sovintokokouksessa enemmän kuin Pietari Jerusalemilaisen.
Äitiseurakunta-juttu on kyllä Johan Raattamaalta peräisin (olipa se sitten oikea ymmärrys tai ei). Se ei ole mitään sellaista, mitä esikoislestadiolaisuudessa olisi keksitty. Raattamaa painotti sitä erittäin voimakkaasti ja esikoislestadiolaiset halusivat jatkaa samaa linjaa kun taas vanhoillislestadiolaiset halusivat luopua tästä Raattamaan linjasta. Ja se oli sitten yhtenä syynä hajaannuksiin. Mutta tuskin se ainoa syy oli.
Hankala mennä äkkiä tutkii Raattamaan kirjoituksia..
Jussilan kirjassaan itse 1800-luvun lopulla eläneenä kirjoitti:
Oli yksi lestadiolaisuus yhdessä sanassa ja hengessä jonka uusiheräys särki.
Uusiheräyshän lähti liikkeelle jo 1890-luvun alussa.
Kirjan peruusteella UH oli harhaoppi, koska se kielsi syntien anteeksi annon.
(Myöhemmin reformoitu)
Ero vastapainona UH:lle.
(toisten mielestä toiseen äärimmäisyytreen)
Että yksi syy on ainakin se.
Voi olla, että siinä uusheräys-spekulaatiossa on jotain perää. Helposti syntyy voimakkaita vastareaktioita.
Mitä tulee Raattamaan opetukseen Ruotsin Lapin seurakunnan asemasta, niin siihen voi tutustua vaikkapa lukemalla Raattamaan kirjeitä. Pekka Raittilan toimittamassa "Raattamaa - kirjeet ja kirjoitukset" on tietääkseni kaikki Raattamaan kirjoitukset. Tulee mieleen tästä suoralta kädeltä heti ainakin yksi Raattamaan kirje, jossa hän määrittelee esikoisten seurakunnan hyvinkin maantieteellisesti ihan paikkakunnat nimeltä mainiten. Hän kirjoitti sen muistaakseni pojalleen Amerikkaan tämän pyydettyä isältään määritelmää sille, mitä hän tarkoittaa esikoisten seurakunnalla.
-ovat epäluotettavia. Niistä on epäluottamuslause.
Voi tuntua, että tämä on vanhoillisten syyte, mutta tarkoitus ei ole pimittää tietoja vaan kertoa niikuin niistä tapahtumista eli Amerikan kirjeen vaihdosta on kirjoitettu.
Kyseinen Jussila, Heikkikö se oli, OH Jussilan isä kuitenkin, kirjoittaa hlökohtaisen kokemuksena.
Se menee aika lailla näin
"
Aluksi luultiin että Raattamaan vaimo muokkaa kirjeitä, siihen saakka kunnes Salomo Rautio teki parannuksen 1920 ja tunnusti tehneensä vääryyttä. Näin totuus haluttiin haudata väärillä todistuksilla, jotka eksyttävät uuden polven tutkijat.
Olen henkilö kohtaisesti kuullut tämän selostuksen Rautiolta ja saman selityksen on kuullut poikani OH Jussila.
"
Kuka tämä Salomo Rautio oli ja miten hänen väitetään päässeen käsiksi Raattamaan kirjeisiin? Mitä kirjeitä hänen tarkkaan ottaen väitetään väärentäneen ja millä tavoin?
Sukunimi Rautio on tuttu ja Raattamaan kirjeet ja kirjoitukset-kirjasta löytyy hakemistosta pari Rautiota, mutta ei kuitenkaan Salomo Rautioa.
Muistelin ensin, että J. Raattamaa kirjoitti pojalleen Amerikkaan vähän yksityiskohtaisemmin kuin oikeasti kirjoitti (sekoitin toiseen kirjeeseen, josta laitan otteen oman otsikon alle). Mutta tässä esikoisten seurakuntaa käsittelevä osa mainitsemastani J. Raattamaan kirjeestä pojalleen Petterille Amerikkaan 13.6.1889:
"Vieläpä vastaan kysymyksees missä esikoiset ovat. - Ne ovat Ruotsin Lapissa aikakaudessamme kivulla syntyneet uudesta, josta elävästä uskosta olevasta laumasta on lähetetty saarnaajat Norjaan, Suomeen, Ruotsiin ja Amerikkaan, ehkä ensin on lähetetty saarnaajat Lapista Muonioon ja Pajalan seurakuntaan-, joita hyvä paimen Jeesus on saattanut yhteen lammashuoneeseen, vieläpä esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaassa kirjoitetut ovat. Emme sano, että vanhemmat kristityt ovat paremmat kuin nuoremmat, mutta oikiassa seurakunnassa ne vain ovat, jotka esikoisseurakunnan kanssa hengen yhteydessä ovat, jotka eivät tottele jonkun vastasyntyneen lahkon tuomitsemista."
Ja tässä vähän tarkemmin Raattamaan esikoisten seurakunta-ajatuksesta hänen kirjeessään Norjaan (Finnmarkin suomalaisalueille) Heikki Kivijärvelle, Iisakki Teppolalle ja Paulus Palovaaralle 12.6.1888:
"ja aikakautemme esikoisten seurakunta on Tornion ja Muonion joen ranoilla ja Tornion ja Lulajan Lapissa vieläpä Baijalan Täränön ja Gelivaran seurakunnassa. Vasta Lestadiuksen kuoleman jälkin on evankeliumia uskottu Suomessa ja Kainussa kuin aikakauteme esikoisten seurakunnasta on lähätäneet esinä saarnajaat Torniolta ja Lapista"
...kyllä autuaaksi voi tulla, vaikkei olisi tippaakaan tietoinen historioista tai Pohjoisesta elikkä etelästä.
Synnit todistetaan katuvalle anteeksi tänäkin päivänä vailla tietopakettia menneistä ajoista. Mutta ei silti, eihän elävän uskon hedelmänä ole valhettelu edes männä talven lumista, saatikka edesmenneistä vanhurskaista. Esim heistä jotka elivät 1890-luvulla, heistähän enin soopa on sepitelty.
Ei tullut kirjaa mukaan mutta
Salomo tai Salomon Ilmeisesti ei ollut merkittävässä asemassa. Ei muistaakseni kerrota edes missä asui.
Väärennys koskee Kirjeenvaihtoa Takkinen-Heidemann asiasta. Väärennöksen Laatua ei kerrota, tunnusti osallistuneen.
(Vanhinten kirjeet, tämä Kiesin kokoelma mainittu).
Alkoi siitä kun Amerikasta tuli pyyntö Uuden puhujan lähetämisestä, koska:
Takkinen oli aiheuttanut erimielisyyksiä. Seurakunta hajaantunut kun Papiksi ei valittu Takkista vaan joku Amerikkalaisten joukosta, jolloin Takkinen otti etäisyyttä oman joukkonsa kanssa. (tais olla 1888)
A.L Heideman valittiin suomesta ja ehdotusta kannatettiin yksimielisesti Suomen puolella. Toki Raattamaan on sanottu vastustavansa koska hän lähetti jo Takkisen.
Lopuksi
Takkisesta kirjoitetaan suunnilleen näin:
Asui lopuksi Kittilässä. Sairasteli eikä suostunut paljoa puhumaan kristittyjen kanssa. kuoli Kittilässä 1892.
Heideman oli Suomessa pappina, mutta ajautui täällä umpikujaan, koska piispa ja tuomiokapituli erottivat hänet virasta useita kertoja hänen lest.uskonkäsityksensä tähden. Heideman perheineen oli hyvin vaikeasssa asemassa, joten he ottivat vastaan Amerikan uskovaisten kutsun tulla sinne papiksi.
Raattamaan kirjeiden mukaan hän esteli Heidemannin menemistä ylipäätänsä Amerikkaan, mutta Heidemann ehdotti menevänsä kirjuriksi eikä papiksi. Mutta menikin sitten kuitenkin papiksi...
Heidemannista on hänen Amerikan vuosiensa osalta muutenkin hyvin negatiivinen kuva. Hänestä kerrotaan, että hän ei halunnut osallistua kristittyjen yhteisiin keskusteluihin, ja jos ilmaantui paikalle, löi kaikki leikiksi, eikä hänen mielipiteistään eri asioihin ottanut selvää.
Ja kun 1909 osa esikoislestadiolaisista halusi liittyä Amerikassa Heidemannin joukon kanssa yhteen, niin Heidemann ei hyväksynyt tätä ollenkaan, ja siitä syystä sovinto kariutui heti parin ensimmäisen vuoden kuluessa. Ja sitten parin vuosikymmenen kuluttua tämä heijastui myös Eurooppaan uuden hajaannuksen muodossa kun Suomessa ei hyväksytty joidenkin saarnaajien menemistä Amerikkaan niiden "Heidemannin hylkäämien" kutsusta, ja syntyi ns. pikkuesikoisuus eli rauhansanalestadiolaisuus.
Meillä 2003-vuoden ihmisillä on historiat ja kirjeet vastakkain.
Luin äskettäin Heidemanin lesken haastattelun, oliko 1950-luvulta, sitten katselin pariakin lestadiolaisuuden historiaa...
Sulla on omat faktasi, joihin luotat...
Mites se olikaan se, että `tänä päivänä, jos kuulet Herran äänen, niin älä paaduta sydäntäsi`, eli meidän olis kai elettävä tätä päivää.
Niin, tähän samaan on tultu aina uudestaan ja uudestaan... Historia näyttää vähän erilaiselta aina riippuen siitä, mistä näkökulmasta katsoo. Pätee myös lestadiolaisuuden historiaan. On jännä lukea lestadiolaisen herätysliikkeen tapahtumista eri osapuolten näkökulmasta kirjoitetuista kirjoista. Ja historiasta kun on kyse, niin lopullista totuutta tuskin voi saada selville, koska aikaa on kulunut, ihmisiä kuollut, ja vain toisen käden tietoa on jäljellä.
Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että tärkeintä on elää nykypäivässä. Edesmenneiden usko ei pelasta ketään, vaan jokaisen asioiden tulee olla järjestyksessä yläkerran kanssa ihan henkilökohtaisella tasolla. Ei taivaaseen mennä edesmenneiden takinliepeillä istuen, eikä edes polkupyörällä vinhasti polkien... ;)
Heideman pelkäsi henkilökorostusta, siksi hän ei itse osallistunut. Hän ei halunut olla vahva johtaja. Siksi hän antoi muiden päättää.
Osa Amerikan Esikoislestadiolaista ei halunnut Jellivaaran alaisuuteen, heitä sanottiin pikkuesikoisiksi tn. jo tuolloin. Kun nämä halusi liittyä yhteen ei Heideman tätä hyväksynyt.
Kyse on varmaan ollut oppikäsityksistä tarkammin sitä en tiedä. Tässä ns. pikkuesikoisuudenjoukossa ainakin liikkui Suomesta uudenherätyksen saarnaajia. Osa oli varmmankin uudestiheränneitä. Ainakin 30 luvulla niitä sanottiin avoimesti olleen.
Tästä Amerikan ns. pikkuesikoisuuden joukosta saapui kutsu kolmelle suomen saarnaajalle.
Vanhoillislestadiolaisten Vuosikokouus kielti lähtemästä, koska nämä tuli pikkuesikoisuuden joukosta kun taas Heidemanin porukan kanssa katsottiin olevan yhtä.
Ne Seurakunnat jotka erosi keskushallinnosta
oli sitä mieltä että kolme saarnaajaa saa mennä.
Tämän katsottiin keskushallinnon puolelta sotivan yhteistä päätöstä vastaan aiheuttaen Amerikan puolelle lisää erimielisyyksiä.
koska
Kahdella paikkakunnalla ei saa olla keskenään riitelevää seurakuntaa. Kun katsottiin että olemme Heidemanin puolella oli eriseuralle puhujan lähetys väärin.
Reilu kymmenen vuotta sen jälkeen sovintokokouksessa päästiin sopuun, mutta heti seuraavassa kokouksen seurapuheessa yksi näistä Amerikassa käynneistä, saarnaaja Krekula purki sopimuksen saarnassaan. Tämä johti pahempiin erimielisyyksiin.
ja pahempiin kiistoihin ja ero oli lopullinen.
Mieti sitä, jos on aikaa. Onko sovintoon mahdollisuuksia?
Mun täytyy käydä välillä tuolla kylillä asioilla, palataan `astialle´ myöhemmin illalla. (on kyllä semmonen vaikeus, kun mukula tulee koulusta, niin istuu kuin tauti tässä koneen ääressä, aina ilmaantuu uusia muka tärkeitä asioita etsittäväksi)
Aika paljon vaihtelee historia kirjoittajasta, esim Lohen, joka on vanhoillinen ei jostain syystä ymmärrä syntien anteeksi anto kaavan käyttöön ottoa oikein. Sain käsityksen että Lapin Maria antoi suullisen annon saman kaavan mukaan. Ja Jeesuksen nimessä ja veressä käyttöön otto oli epäselvästi selostettu.
Ja jos hän on ymmärtänyt oikein, niin minä en ymmärtänyt oikein, niin ettei se ollut mulle ymmärrettävä. Tämä oli aiheesta ensimmäisiä historiankirjoituksia jota luin.
Jussila, toinen vanhoillinen ilmaisi asian lyhyesti ja selkeästi ja yksi pitempi kirjoitus näköjään on jossain välissä tutkjoilta unohtunut, se minkä laitoin tuonne linkiksi.
..
Onhan niitä lutherin kuoleman jälkeenkin ollut hajaannuksia, Erkki Reinikainen kirjoitti pienen kirjan niistä.
Parasta tietenkin lukemisessa on ollut kohdat Evankeliumin voittokulusta, vaikkakin kummasti hajaanuksissa on sitä probleeman mielenkiintoa.
Lestadiolaisuus on tähän mennessä pääasiassa vain hajaantunut. Ainoa pysyä yhdistyminen ilmeisesti tapahtui Venäjällä. Joten siltä perustalta katsoen voisi joku suuri mullistus saada aikaan jotain vastaavaa. Samoin Suomessa oli sotien aikana yhteistä seuratoimintaa rintamalla.
Mutta jos joskus mahdollisesti tapahtuisi jonkinlainen yhdistyminen, niin sen olisi varmasti paras tapahtua ruohonjuuritasolta lähtevästi. Jos saarnaajat laitetaan pöydän ääreen neuvottelemaan, niin siitä ei voi syntyä mitään hyvää ratkaisua. Vaarana on silloin, että syntyy vain enemmän hajaannusta. Ainoana tapana näen siksi, että ihmisten sydämet yhdistyvät ruohonjuuritasolla siinä laajuudessa kuin elävää uskoa löytyy. Silloin olisi myös se vaara pienempi, että yhdistetään sellaista, mitkä eivät kuulu yhteen, eli oikeaa ja väärää.
Yhdistyminen ei minun mielestäni välttämättä tarvitsisi olla sama kuin, että laitetaan organisaatiot yhteen. Riittäisi, että vanhat kaunat unohdettaisiin ja tunnettaisiin, että kuulutaan samaan Jumalan lasten joukkoon, vaikka samalla paikkakunnalla olisikin useita seurapaikkoja ja vaikka organisaatioitakin olisi useita.
Kaikessa tapahtukoon Jumalan tahto.
Havaksen Lestadiolaisuuden historia v:lta 1927, Havas oli tuolloin lähinnä uusheräyksen joukoissa.
Kirjassa on vanhat asiat 1800-luvulta alkaen.
>Tsekinmaalta hussilaiset = Böömin ja Määrin veljet siirtyivät vv. 1722-1726
>Zinzendorfin tiluksille Ylä-Lausitziin (=Oberlausitz) Berthelsdorfiin,
>jonne
>Hut- (=turva) nimiselle vuorelle puuseppä vain ryhtyi puista rakentamaan
>asumuksia. Paikan nimeksi tuli Herrnhut = Herran turva, mistä tulee
>herrnhutin
>veljeskunta. Kylässä on vielä puuseppä Kristian Davidin rakentamat mökit,
>ja siellä toimii evankelinen yhteisö.
>
>http://home.t-online.de/home/510035678100-001/index1.html
>
>http://www.herrnhut.de/tourismus/bruedergemeine.htm
>
>Paikkaa siis hallitsevat tällä hetkellä evankeliset, luultavasti Suomen
>Heidelbergläisten
>eli evankelisten kanssa hyvää pataa olevat ihmiset.
>
>Övertorneålla ja varsinkin Pajalassa myös palvotaan Laestadiuksen
>vaikutusalueita.
>Kyllähän mun isäni sanoi, että eriseuralaiset palvovat vainajia.
Kommentti 1:
Evankelisilla tarkoitetaan Saksassa yleensä luterilaisten ja reformoitujen yhdistymisestä syntynyttä kirkkoa. Laajennetussa merkityksessä se voi tarkoittaa myös protestantteja yleensä.
Suomessa evankelisuus taas yhdistetään evankeliseen herätysliikkeeseen, joka on perinteisesti ollut hyvin luterilainen, eli ei välttämättä kovinkaan hyvään pataa Saksan luterilaisten ja reformoitujen yhteiskirkkoa, jossa on reformoidulle opille annettu myönnytyksiä. Mitä tarkkaan ottaen "evankelisuudella yhteisöllä" Herrhutin yhteydessä tarkoitetaan ei käy selville, mutta sillä ei siis tarvitse olla mitään tekemistä Suomen evankelisen herätysliikkeen kanssa.
Kommentti 2:
Evankelisten toinen nimi on "hedbergiläisyys" ei siis "heidelbergiläisyys". Hedberg oli Suomen evankelisen herätysliikkeen "lestadius", Heidelberg taas on saksalainen kaupunki. Mm. Raattamaa muuten käyttää juuri tätä nimitystä "hedbergiläiset" evankelisista siinä kirjeessään, jossa hän toivoo kaikkien yhdistymistä, koska on kuitenkin samanlainen hapatus.
Kommentti 3:
On eroa vainajien kunnioituksella ja vainajien palvomisella. Edesmenneitä uskossa poisnukkuneita tulee kunnioittaa Jumalan heissä tekemän armotyön tähden, mutta heitä ei saa palvoa Jumalana. Heidän esimerkkinsä ja opetuksensa ovat johdatuksena jälkeenjääville ja tuleville polville. Siksi heidän muistoaan on hyvä pitää yllä.
Mitä tulee edesmenneiden uskovaisten hautoihin, niin alkukirkossa oli jo tapana kokoontua pitämään hartautta heidän haudoillaan. Esim. Rooman katakombeissa on joitain vähän isompia hautahuoneita, joihin uskovaiset kokoontuivat sanan ja sakramentin ympärille.
Käyt varmasti itsekin joskus edesmenneiden omaistesi haudoilla ja muistelet heitä. Oletko sinä silloin vainajien palvoka?
Sen verran tiedän evankelisia, että heidän ei tarvitse muuta kuin liittää elämäänsä vähän hengellisiä aineksia, niin se riittää. Ei tarvitse mitään hapatusta perata. Vähemmän käyn omaisteni haudoilla, mutta kyllä minä silloin palvon heitä, kun minä käyn heidän haudoillaan. Rooman kristityt pitivät kokouksiaan katakombeissa, koska he olivat vainottuja eivätkä he uskaltaneet muualla ääneen saarnata saati sitten laulaa.
Amerikassahan Kuparisaarella 1973 suurin osa Apostolic Luteran kirkon jäsenistä jäivät töröläläisyyteen siitä syystä, että uskovaisten kirkko jäi heille, ja ihmiset sanoivat: "Tässä kirkossa olen aina käynyt seuroissa ja tässä tulen käymään nytkin."
Vanhoillisten uskonystäväthän Amerikassa ottivat sitten nimekseen Laestadian (Lutheran) Congregation.
opettavat totaalista "vain me"-harhaoppia. Esikoisissa ymmärtääkseni suuri osa on tässä asiassa Raamatun linjoilla.
Minusta on parempi olla rehellinen ja uskoa Jeesukseen. Eivät mitkään lisäopit tee ihmistä hullua hurskaammaksi!
Autuaita ovat hullut. (Eivät tosin kaikki.)
Tämä oppi on hullutus, totesi Paavali; Laestadius nimettelihe itseään hulluinhuonelaiseksi. Kun on yhtä hurskas kuin nämät kaksi hullua, taivaaseen pääsee. Yhtä hurskas onkin sillä tavalla, että uskoo Herramme Jeesuksen hurskauden omakseen.
Samallaisia riitoja niitä oli jo alkuseurakunnassa. Jotkut sanoivat olevansa Paavalin, jotkut Pietarin, jotkut Apollon ja jotkut Kristuksen. Paavali sanoi heitä lihallisiksi.
Onhan ihmisillä oikeus valita uskontokuntansa. Kummassa viihtyy paremmin. Voisiko kriteeri olla, kummassa sinua haukutaan vähemmän, kummassa saat vähemän happamia tai imeliä silmäyksiä. Minulle ainakin valinta olisi vaikeaa, jos en tietäisi liikkeiden historiaa.
ONKO USKOSI HISTORIASSA?
Kreivi Zinzendorfkin Tsekinmaahan tutkimaan kirjastoista hussilaisuuden vaiheita, ja siksi hän arvosti tiluksilleen saapuneiden Böömin ja Määrin veljien uskoa.
Jos historialla ei ole merkitystä, voit mennä vaikka mormooneihin. He uskovat, että pyhä henki laskeutui herra Smithin ylle Mamren tammistossa, ja että Pyhä Henki oli sitä ennen ollut maan päältä kadoksissa.
Unohtui vastata itse kysymykseen, mikä on tietysti hyvin valitettava juttu, varsinkin jos kyseessä on oikeasti etsivä ihminen.
Mutta siihen kysymykseen ei voi oikeastaan vastata kukaan muu kuin sinä itse. Esikoislestadiolainen luottaa eniten esikoislestadiolaisiin, vanhoillislestadiolainen vanhoillislestadiolaisiin ja kumpaankaan ryhmään kuulumaton on jäävi vastaamaan. Joten rukoile Jumalalta johdatusta, että hän johdattaisi sinua sinne, mihin haluaa.
Tunnet ilmeisesti jo molemmat, joten siihen ei tarvitse varmaankaan kehottaa, mutta jos joku muu miettii samaa asiaa, niin kehottaisin tutustumaan molempiin liikkeisiin perinpohjaisesti ja kuuntelemaan ääntä sisimmässään, mikä tuntuu parhaimmalta itselleen.