Nyt kun taas näimme, niin näytit älyttömän kauniilta. En voi edes kuvitella mitään kauniinpaa. Tää on kauheeta! Ihastuin sinuun aikoinaan ensi näkemältä ja päivä päivältä tämä ihastus suurenee. Taidan olla jo rakastunut. Toivon ja uskon joka päivä, että olisimme joskus yhdessä, en halua mitään muuta niin paljon. Toivottavasti oot nukkunut hyvin, että jaksat valvoa siellä. Itse en nykyään nuku kovin hyvin sattuneesta syystä:)
Olit niin kaunis
pää_hajoo_kiitos
294507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ihminen päätäs hajota ;)
joo VÄSYTTÄÄÄÄÄÄÄÄ.... ;)
minusta, niin kuin sinä hänestä jostakin. Ihmiset ihastuu, tutustuu ja pariutuu, mutta mä jään kaikesta ulkopuolelle. Olen erilainen, eikä kukaan sellainen, josta itse välittäisin minusta välitä, näin on ollut ja on aina oleva...Yritän vain epätoivoisesti keksiä, mikä asia sais ajatukseni toisen löytämisestä lopullisesti pois, mikä olisi se sellainen asia johon voisin kiintyä ja unohtaa kaiken sellaisen, mitä ei ole tarkoitettu toteutuvaksi. Näillä palstoilla pyöriminenkin on perin turhauttavaa, tosin viestisi oli poikkeus, kiitos siitä.
Katso häntä silmiin, hymyile ja esittele itsesi mutkattomasti. Kysy panisiko hän pahakseen jos tarjoaisit hänelle kahvit. Ja jos hän ottaa tarjouksen vastaan, ehkä hämillään mutta hymyillen, olet jo voiton puolella. Pieniä ja harmittomia eleitä, joiden voin kuvitella tehoavan.
Niin kauan kuin kykenet näkemään itsesi rakkauden kohteena, kaikki on mahdollista. Itse, kuten sanoin olen menettänyt sen kyvyn.
JK: Tämän kirjoituksen jälkeen tekstejäni ei enää löydy suomi24:lta. Ympyrä sulkeutuu.
jotain...
Meitä haaveilijoita tänne mahtuu...itseni mukaan lukien.
Jokaisella on kuitenkin se tarve tulla rakastetuksi ja huomatuksi. En voi väittää, että tietäisin miltä juuri sinusta tuntuu, mutta olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa. Minusta tuntui, etten kelpaa kenellekkään, enkä etenkään niille joihin itse ihastuin. Koin itseni myös erilaiseksi kuin muut. En mielestäni ollut tarpeeksi kaunis, fiksu etc. Olin ollut kiusattu ja hyväksikäytetty lähes koko ikäni.
En tiedä mitä tarkoitat tuolla, kun kerrot olevasi erilainen. Mutta haluan sanoa, että jokainen meistä on tärkeä.
SINÄ OLET MYÖS TÄRKEÄ!
Kuten mainitsit on tärkeää, että pystymme näkemään itsemme rakkauden kohteena. On tärkeää, että kykenemme itse rakastamaan itseämme ja hyväksymään itsemme juuri sellaisena kuin olemme, vajavaisina. Kukaan meistä ei ole täydellinen. En minä, eikä se upeinkaan mies tai nainen.
Itse huomasin, että kun lakkasin yrittämästä ja "potkin" itseni ylös sieltä masennuksen ja itsesäälin kuopasta. Aloin jälleen näkemään itsenikin rakastettavana ihmisenä, kaikkine virheineni. Toisia "virheitäni" voin muuttaa, toisia en, minun on vain opittava hyväksymään itse itseni sellaisena kuin olen.
Olet arvokas ihminen ja jos joku ei sitä ymmärrä, hän ei ole arvoisesi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi. Älä vielä heitä hanskoja naulaan. En nyt sillä tarkoita, että S24:n jättäminen olisi sitä, vaan yleisesti ottaen. Toisinaan tekee ihan hyvää pitää täältäkin pientä breikkiä. Toisille näistä palstoista tulee taakka, toiset kokevat saavansa pientä helpotusta, kun voivat purkaa ajatuksiaan jonnekkin.
Mutta tämänhän sinä kaiketi tiedätkin :) kirjoituksesi perusteella vaikutit kuitenkin ajattelevalta ja tuntevalta ihmiseltä.
Kiitos :)
hyvä :) Kauniita unia.
Mäkin toivon että me oltais joskus yhdessä, usko mua! Meillä on (tai mulla) on vielä esteitä edessä, enkä haluais satuttaa sua mitenkään. Ole siis kärsivällinen! Tiän että se on vaikeeta... Mut kuitenkin mä haluun sun tietävän että oon suhun rakastunut...
Raivaahan ne esteet nyt vaan pois edestä. Niin oon vähän miettinytkin, että sulla ehkä saattaisi olla jotain esteitä.
tuntuu, että olen rakastunut. Varsinkin kun tänään näin hänet, sydämeni hakkasi tavallista lujempaa. Nyt luulen, että ihastus on vaihtunut johonkin suurempaan - ehkä. Tunteekohan hänkin jotakin enemmän, ehkä? Tavallisesti hän on katsonut minua silmiin; katsoi kyllä tänäänkin hieman oudosti. Mutta, mutt... Muutenkin hän vaikuttaa jotenkin erilaiselta kuin ennen. Minunkin suhtautumiseni on muuttunut ja se luultavasti johtuu siitä, että tunteeni on kasvanut. Apua!
..vaikka haluan sua. Näin kyllä miten katsoit, tuli niin hyvä mieli ihan vaan tollasesta näkemisestä, mutta toisaalta; näinkö tämä tulee vain jatkumaan? Tosielämässä et uskalla antaa kovinkaan selviä merkkejä, ja pyörit päässäni jatkuvasti kuitenkin. Hajoamispisteessä se on tämäkin pää, juuri sen uskon ja toivon takia, joita kai pitää pitää yllä loputtomasti.. Saakeli, ei tässä mitään järkeä ole täällä kirjotella, sekottamassa vaan omaa ja toisten päätä entistä enemmän. Eikä ne rohkeat jotka oikeassa elämässä toimivat tänne kyllä kirjottelekaan, kas kun niiden ei tarvitse...Oh shit, mun ei tarvi nähdä ku vilaus susta, niin eikö taas vintti himmene entisestään; niin no, moni kakku päältä kaunis...
Ihan kivoja vastauksia ja tietenkin suurin osa tuntui niin omaan tilanteeseen sopivilta. No, ehkäpä joku teistä on juuri se oikea johon oon ihastunut, tai rakastunut:) Jotain pitäis tehdä oikeesti, että homma nyt vähän etenisi.
esteitä, miksi et voi asioista ottaa selvää?
Kerrohan meille ihmetteleville jotain vihjettä ketä kaipailet.
..sulta vaatisi, että asia selviäisi. Et ehkä tajua itse, mutta melko ristiriitaista viestintää olet harrastanut. Minä myös, toki myönnän sen. Seuraavalla kerralla kun oot tarpeeksi lähellä otan ja pussaan, varo vaan! Ja kyllähän sä varotkin, et ole kyllä kosketusetäisyydelle aikoihín uskaltautunut..
Pitäiskö mun tehdä jotain että tää homma etenisi? Mun on vaan vaikee, koska olen kuitenkin ujo (vaikka ei sitä heti uskois) enkä haluais tehdä itseeni naurunalaseks...
No olishan se kiva. Voisit vaikka lähettää tekstarin, jos oot jostain selvittänyt mun puhelinnumeron. Tai sitten voit vaikka joskus pyytää käymään luonasi ja antaa lapun missä on sun numero:) Joo toiveajatteluahan tämä. Nainen joka tekee aloitteen ei varmasti joudu naurunalaiseks. Se on vaan niin harvinaista nykyään. Yhteisestä tulevaisuudesta haaveilen täällä.
voisin selvittää sun puhelinnumeros, vaikka niin säki mun :). Mut oon niin ujo...Yritän kyllä kerätä rohkeutta.
Näin muuten sut vilaukselta tänään mut en uskaltanu kovin pitkään katsoa... Sua ei oo moneen päivään näkynytkään. Huomasitko mut? Ja jos huomasit, niin pistitkö merkille mitään uutta mussa? =)
Täytyy tunnustaa, että en mäkään uskalla katsoa sua kovin pitkään, katson aina salaa. En nähnyt sua eilen:( Täytyykin ensi kerralla katsoa tosi tarkkaan, mitä uutta on ilmestynyt.
että olisko ollut kuitenkin mahdollista että oot henkilö johon olen ihastunu.... Mut et taida olla... =(
Tuskin nämä jutut täällä ikinä kohdilleen osuu. Aina saa pettyä, vaikka kirjoittelisi maailmanloppuun asti.
Mut jotenkin sitä toivoo et toinen olis just se tyyppi johon on ihastunu... Noh, jatketaan etsintöjä :P
oli hyvinkin komea. Harmi vain, että hän on varattu ja tuota ikäeroakin meidän välillämme on. En vain tiedä, onko hän naimisissa, mutta sen tiedän, että varattu hän on, mikä on harmi. Silti hän aina katsoo minuun joskus syvälle silmiini tms., etten oikein tiedä, mitä hänen päässään liikkuu. Hänen käytöksensä muutenkin viittaisi tuollaiseen suuntaan; mutta tiedä häntä. Onkohan hän ihastunut minuun tai jotain vai onko hänellä vain jokin vaihe... Itse on kyllä myönnettävä, että hän on koukuttanut minut totaalisesti ja taidan olla jo ehkä rakastunutkin. Miksi minulle pitää käydä aina näin? Miksi en löydä miestä, joka olisi juuri minulle Se Oikea?
En kyllä ymmärrä miehiä, jotka ovat varattuja ja jotka antavat ristiriitaisia viestejä muille naispuolisille henkilöille. Eikö miehille riitä se yksi ainoa nainen? Kertokaa te, miehet!
Tällä menolla menetän uskoni rakkauteen. Voiko yksi ainoa rakkaus edes kestää koko elämää? Eikö rakkaus siihen samaan ihmiseen kuihdu joka tapauksessa ajan kanssa? Onko kenellekään käynyt niin? Siis, että olet ollut esim. naimisissa ja sitten rakastunut toiseen ja rakkautesi aviopuolisoosi on kuihtunut? Se on kyllä ikävää... Ja sitä pohtiessani mietin, että uskallanko koskaan naimisiin.
Teoreettisesti kuviteltuna, jos tämä mies, josta kerroin ja keneen olen kenties rakastunutkin, on salaa rakastunut/ihastunut minuun ja jos meistä joskus tulisi jotakin, esim. aviopari... Niin kestäisikö se liitto ja rakkaus? Eikö avioliitto ole Pyhä asia ja eikös se pitäisi elää yhden ihmisen kanssa...?
Siis kuvitellaanpa ihmiset, jotka ovat olleet tyyliin naimisissa viisi kertaa... Mitä he luulevat tietävänsä rakkaudesta?
Tällä menolla itsestäni tulee kyyninen ajattelija ja vanha piika. Mutta näitä asioita miettiessäni, minun on enää vaikea uskoa aitoon rakkauteen; Luulen rakkauden vain olevan hetken tunne: hormoni -ja aivotoimintaa eikä mitään muuta. Onko näin, kertokaapas mielipiteitä. Onko kukaan menettänyt uskoaan rakkauteen? Itse haluaisin uskoa siihen, mutta se on niin vaikeaa. :/
Anteeksi avautumiseni, mutta suoraan sanottuna v****aa...! Tiedän, että sydämeni särkyy ennen pitkään... Ja sitten luultavasti vaivun vielä pohjemmalle tässä elämässä enkä tiedä ulospääsyä siitä ahdistuksesta. En tiedä, kauanko enää kestän. Mikä on edes elämäntarkoitus?
Välillä ajattelen, että hän rakastaa minua, välillä ajattelen, että olen hänelle yhdentekevä. Nyt tuntuu, että olen hänelle yhdentekevä. Ehkä olen hänelle vain ajanvietettä, kaunista silmänruokaa, jota sietää katsella rankkoina työpäivinä. Ehkä olen vain hänelle motivaatio työssäkäyntiin, jotta hän jaksaa ylipäätään raahautua työpaikalleen tai sitten en ole hänelle mitään. Huomaiskohan hän edes, jos vaipuisin maan alle tai kuolisin tai häviäisin tai jos minulle tapahtuisi jotain? Tuskinpa...
Ahdistaa, koska haluaisin vihata häntä mutten pysty, koska rakastan häntä. Voi, hän ei varmasti osaa edes aavistaa tunteitteni laatua. Tai ehkä hän aavistaa, muttei jaksa vain välittää. Sama kai tuo. Pitää kai vain nauttia niistä hetkistä, kun hän katsoo minuun. Hänen katseensa saavat sentään päiväni paljon valoisemmiksi ja tulen hetkittäin jopa onnelliseksi. Sitten kotona en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin häntä ja näen jopa unta hänestä. Nyt on enää jäljellä vain muutama päivä, kun saan hänet nähdä ja sitten on kesäloma, josta yritän ottaa kyllä kaiken irti. Mutta pystynköhän olla ajattelematta häntä kaksi kuukautta? Parempi olisi tai muuten en vastaa seurauksista.
Niin, että kyllä täältä muitakin löytyy, joilta meinaa tuo pää hajota. Et ole ainoa, mutta se tieto nyt ei varmastikaan tuskaasi yhtään laimenna. Olen pahoillasi puolestasi ja toivon että löydät yhteisen onnen ihastuksesi kanssa. Toivottavasti siitä syntyy se aito rakkaus!
Mieshän saattaa olla myös rakastunut. Jos on kaiken lisäksi varattu tai perheellinen niin miehelläkin voi siinä tapauksessa olla yhtä riuduttavat oltavat ja tuskailee saman asian kanssa. Tunteiden hallintaa puolin ja toisin...
ikinä voisi toivoa hänelle samanlaista tuskaa. Periaatteessahan, jos ihmistä rakastaa tarpeeksi paljon, pitäisi olla myös onnellinen hänen puolestaan, vaikkei itse tästä onnesta voisi olla osallinen. Joten yritän iloita hänen puolestaan, jos hänellä elämä luistaa. Onhan se hyvä, että ees jollakin elämä menee hyvin... Ja sitä paitsi, on monta ihmistä, joilla asiat ovat vielä huonommin. Turhahan tässä on itsesäälissä rypeä, kun asiat voisivat olla vieläkin huonommin. Onhan tässä vielä koko elämä edessä ja jos elämä ei ota sujuakseen, niin sitten ei ota. Onhan niitä hyviäkin hetkiä elämässäni jonkin verran. :)
kuollakseni etten saa nähdä hänestä vilaustakaan - väärässä olin! Huomasin, kuinka hän välillä jopa katsoi minua. Vitsit, olin kyllä paniikissa. Onneksi sitä ei varmastikaan nähnyt päälle päin - en ainakaan sitä usko. Voi elämä, hän oli tänään aivan ihana ja olen totaalisen sekaisin hänestä. Hän sai hymyn huulilleni väkisinkin. Onnistuinkohan peittämään sen? :)
Olin tänään taas hieman alamaissa ja hänen näkemisensä pelasti minut - taas! Miten yksi ihminen voi pelastaa koko päivän? =) Pitäisi kyllä joskus kiittää häntä siitä, vaikka tämä tunne yksipuolinen saattaa ollakin.
ihastukseni (mies) tänään. Katselin häntä ja luulen jopa, että hänkin katsoi minua. Voihan olla, että kuvittelen vaan. Minä olen aivan sekaisin hänestä, ei mahda mitään. Taidankin vain tyytyä katselemiseen, koska varattuja olemme molemmat. On se vaan sääli, että näin suuri tunne menee harakoille...
ihastukseni (nainen) tänään. Katselin häntä ja luulen jopa, että hänkin katsoi minua. Voihan olla, että kuvittelen vaan. Minä olen aivan sekaisin hänestä, ei mahda mitään. Taidankin vain tyytyä katselemiseen, koska varattuja olemme molemmat. On se vaan sääli, että näin suuri tunne menee harakoille...
älä sääli, menee tarpeeseen ;D
vaikka toki mielummin jakaisin tämän tunteen sen erään kanssa enkä harakoiden. Kumpa voisi edes keskustella asiasta, niin mieli kevenisi edes hieman...
missä ihastustasi katselit?