Onkohan kellään vastaavia kokemuksia? Jaa tarinasi kanssani. Neuvojakin otan vastaan..
Olen 20 vuotias nainen. Elämässäni ei pitäisi olla mitään "huonoa", on ystäviä, oma asunto, mies..
Koulut ovat jääneet kesken useampaan otteeseen, ei ole vain yksinkertaisesti ollut mielenkiintoa käydä niitä loppuun saakka koskaan. Syksyllä alkaisi taas uusi koulu, saas nähdä kuinka käy..
Minulle on todettu paniikkihäiriö ja epäiltiin masennusta, jonka seurauksena lääkäri siis antoi lähetteen psykiatrille -> en kuitenkaan ikinä mennyt. Sairaalassa olen käynyt useamman kerran, rintakipujen ja jatkuvan sairastelun takia. Eikä niissä kuitenkaan ole näkynyt mitään poikkeavaa. Nukutuksi en saa enää laisinkaan. En ärsyynny enää oikeastaan mistään asiasta, mistä ennen ärsyynnyin. En jaksa vaan enää välittää.
En jaksa tätä enää. En pysty enää edes itkemään vaikka haluaisin, en vain osaa enää. Auttakaa minua, herrantähden.
Olen 20 vuotias nainen. Elämässäni ei pitäisi olla mitään "huonoa", on ystäviä, oma asunto, mies..
Koulut ovat jääneet kesken useampaan otteeseen, ei ole vain yksinkertaisesti ollut mielenkiintoa käydä niitä loppuun saakka koskaan. Syksyllä alkaisi taas uusi koulu, saas nähdä kuinka käy..
Minulle on todettu paniikkihäiriö ja epäiltiin masennusta, jonka seurauksena lääkäri siis antoi lähetteen psykiatrille -> en kuitenkaan ikinä mennyt. Sairaalassa olen käynyt useamman kerran, rintakipujen ja jatkuvan sairastelun takia. Eikä niissä kuitenkaan ole näkynyt mitään poikkeavaa. Nukutuksi en saa enää laisinkaan. En ärsyynny enää oikeastaan mistään asiasta, mistä ennen ärsyynnyin. En jaksa vaan enää välittää.
En jaksa tätä enää. En pysty enää edes itkemään vaikka haluaisin, en vain osaa enää. Auttakaa minua, herrantähden.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, toivottavati jaksat paremmin. Itse olin 20-vuotiaana paniikkihäiriöissä ja viimein taisteluiden jälkeen hakeuduin psykologille. Keskusteltiin elämänvaiheitäni lapsuudesta silloiseen elämäntilanteesni saakka. Paniiikkikohtaukset loppuivat parin vuoden sisällä. Se on tosin pitkä aika nuoren ihmisen iässä, mutta löysin kohtalotoverin opiskelukaverini muodossa, joka auttoi myös eteenpäin. Masentuneena olen itse saanut ensiapua mielenterveystoimistosta, ystävistä. Ja liikkuminen on myös itsehoitoa kaikissa eri muodoissa sen mukaan kuin jaksat. Ammattiapua kannattaa kokeilla, myös voit alan kirjallisuudesta löytää apua. Älä luovuta, elämällä on tarkoitus, itsekin sen tiedän kun olen ollut pohjamudissa, eikä mikään ole tuntunut miltään. Voimia sinulle kultapieni!
Hanki uudelleen lähete psykiatrille ja menet sinne tällä kertaa. Siitä se lähtee.
Heips!
Itse olen 24-vuotias nainen ja samoin kuin sinä, useampi koulutus on jäänyt kesken. Innostun aina "uudesta alusta" ja käyn koulua puoli vuotta tai vuoden kunnes masennun, kun se ei ollutkaan niin hienoa... Kai me vielä etsitään omaa paikkaamme elämässä, niin ison asian kanssa ei kannata kiirehtiä, eikä tarviikaan :) Miten sitä muuten tietäisi, jos ei kokeilemalla... Näin mulle on koitettu tolkuttaa, kun tunnen mieletöntä syyllisyyttä "saamattomuuteni" takia.
Kannattaa kyllä harkita sitä psykiatrille menoa, eihän se voisi tilannetta huonontaakaan? Itsekin arastelen varsinkin "ammatti-ihmisille" puhumista, tuntuu ettei ne ymmärrä kuitenkaan...mutta on tullut vastaan niitäkin, joista on ollut tosi iso apu!
Itselläni on ollut rintakipuja sen takia, kun rintalihakset krampanneet...en tiedä susta, mutta kun ahdistun ja itken, niin siinä ne lihakset kipeytyy kun hengitys on pinnallista ja nopeaa.
Nukkuminen ilman nukahtamislääkettä on ollut mulle mahdotonta jo monta kuukautta. Tiedän sen tunteen, kun yö toisensa jälkeen odottaa unta ja on ihan lopenuupunut, mutta ei vaan pysty nukahtamaan.
Auttaiskohan suakin joku nukahtamislääke? Ainakin sen aikaa, että alat voida paremmin, ja eihän niitä ole tarkotuskaan loppuelämää syödä :)
Meidän on täällä vaikea sua auttaa, ei nämä sanat taida sun oloa parantaa, vaikka yritettäisiin kuinka hokea sulle kaikkea lohduttavaa... Tai siis ettei ne ongelmat katoa, ne masennuksen syyt.
Sitä varten tarvitaan lääkäriä tai terapeuttia, ja jos vaan jaksat, niin varaisit ajan lääkärille...
Mutta kerro ihmeessä, miten vointisi jatkuu, itsekin tässä vielä toipilaana... :)