Pyöräilijät, kun seuraavan kerran lähestytte keskellä väylää kevelevää jalankulkijaa, niin ajakaa ihan taakse ja kysykää:
Anteeksi, kun kävelette noin keskellä tietä, niin voisitko sanoa kumpaa puolta haluaisit minun sipaisevan ohittaessani Tiedät.
Tyhmänkin kulkijan luulisi kymmenennen kerran jälkeen tajuavan, että kävelee väärässä kohtaa väylää.
Anteeksi, kun kävelette noin keskellä tietä, niin voisitko sanoa kumpaa puolta haluaisit minun sipaisevan ohittaessani Tiedät.
Tyhmänkin kulkijan luulisi kymmenennen kerran jälkeen tajuavan, että kävelee väärässä kohtaa väylää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen ystävällisesti kysynyt, kummalla puolella kävelette :)
Minä taasen olen toisinaan siirtynyt ajotielle koska väylä on tilapäisesti tukittu, ja tullut ryminällä takaisin pyörätielle kävelijän muodostaman tukkeen jälkeen. Siitä ei pidä kukaan, en edes minä.
Olen ollut pelkäämättä ketään ihmistä(tai ihmisryhmää)lähes koko ikäni,mutten enää.Olen oppinut muutaman tuuppauksen jälkeen karttamaan jalkakäytäviä,koska siellä ei jalankulkija uskalla,ainakaan Helsingissä,kävellä.Siellä ajelee kalliilla pyörillään ne aikuiset,jotka eivät uskalla ajaa kadulla tai pelkäävät autoilijoiden naarmuttavan tätä ajopeliään.Kyllä tuuppauksen jälkeen pyöräilijä liukenee paikalta hyvin reippaasti,eikä kysele itse eikä kuuntele kaatuneen kyselyjä.Mukavaa,jos sinä ajelet vain luvallisesti pyöräteillä ja huomioit jalankulkijat.Itse olen oppinut kiertämään jalkakäytävät talojen takapihojen kautta.
Vai että pyöräilijät tuuppivat? Aika uskomattomalta tuntuu, koska pyöräilijän tasapaino on niin pienestä kiinni, että ainakaan itse en kykenisi juurikaan pyörän selästä jalankulkijoita tönimään.
Kaupungissa pyöräily autojen seassa on paljon turvallisempaa, kuin jalankukijoiden seassa.
Pyöräilijän täytyy vain ottaa paikkansa liikenteessä, eikä jäädä autojen kiilaamaksi tien sivuun.
Ikinä en ole pyöräillyt metriäkään jalkakäytävällä! Jos pyörätietä ei löydy kohtuullisen kiertotien päässä, niin ajan sitten autojen seassa. Melkein kuusikymppiseksi olen silläkin konstilla selvinnyt, kun hallitsen liikennesäännöt enkä ole mikään arkajalka.
Asun Helsingin kantakaupungissa ja työpaikkani on Töölössä, joten joudun ajelemaan paljon kadulla ja keskustan liikenteen seassa. Yhden kerran yksi nuori kolli uhosi autonsa ikkunasta minulle, mutta vaikeni huomatessan minut näin vanhaksi. Lisäksi ojensin häntä, että fillarilla täytyy ajaa kadulla, koska pyörätietä ei ole. Muulloin ei ole ongelmia ollut.
Voi kuule,et arvaakaan kuinka helposti siihen pyörän sankaan tai johonkin ulokkeeseen tarttuu jalankulkijan kassi tms.ja silloin pienempi ihminen on nurin.Varsinkin kun tietää kulkevansa jalkakäytävällä,eikä osaa odottaa pyöräilijää mistään suunnasta.