Mietin suuria ajattelijoita
Sokrate, Aristoteles
ja sitä
kuinka paljon he maailman historiaan
ovat jättäneetkään lauseitaan elämään.
Entä minä sitten ?
Mitä minusta lopulta jää
vain tuhkaa ja tomua haipuvaa
ei mitään merkittävää.
Mutta niin kauan kuin olen
elän virvatulta paluusi kautta
vaikka et koskaan, milloinkaan
ole mennyt edes luotani pois.
Rakkaani
miksi nyyhkytät
ja vapiset vartalooni ?
Sokrate, Aristoteles
ja sitä
kuinka paljon he maailman historiaan
ovat jättäneetkään lauseitaan elämään.
Entä minä sitten ?
Mitä minusta lopulta jää
vain tuhkaa ja tomua haipuvaa
ei mitään merkittävää.
Mutta niin kauan kuin olen
elän virvatulta paluusi kautta
vaikka et koskaan, milloinkaan
ole mennyt edes luotani pois.
Rakkaani
miksi nyyhkytät
ja vapiset vartalooni ?
Vastaukset 64
Vanhimmat
Kuinka paljon me kaikki tarvitsemme
Rakkautta,
kuinka paljon jäädään sitä ilman.
...maasta syntyy-syntyykö-
...maahan päädyt-päädytkö.
...-viisasteluako,ilman
tiedettä-todistusta.
Miksi Rakkaani nyyhkyttää
- ilosta vaiko
- surusta; rakkauden puutteesta.
Rakkaus-aiheena-on kuolematon.
Maailma ilman
Rakkautta- ei ole Elämää.
Niin - Kuinka paljon Rakkautta ?
dolan
rakkautta kaikki, mutta kaikki eivät vain koe si-
tä milloinkaan.
Nyyhkytykset syntyvät ilosta tai tuskasta, ehkä
myöskin rakkauden puutteesta. Mutta maailma ilman
rakkautta EI ole elämää. Mutta millä me sitä mit-
taamme - emme millään. Antakaamme rakkautta lä-
heisillemme ja eläkäämme niin kuin haluaisimme
itsellemme tehtävän myös toisia kohtaan.
Kiitos Dolan arvokkaasta kommentistasi.
Tarvitsemme kaikki sitä
mitä sanoissasi
kerrot linda
- kaikkia -
mitä siihen kuuluu
- tarvitaanko -
sitäkin mikä
ei siihen
kuulu.
? ? ?
Kiitos Sinulle ja ojenna
- tähti-
jota ei vielä näy,enkä tunne.
mitä rakkaus kaikkinensa edes on ?
Se on kuin yllätysrasia, koskaan ei tiedä mitä
sen sisältä paljastuu. Mikä siihen kuuluu ja mikä
ei, eikö niin.
Missään ei ole kirjoitettu kaikenkattavaa seli-
tystä sen sisällöstä. Eikä kukaan sitä varmasti
edes taida, luulen.
Tähti, jota ei vielä näy eikä tunnu - se on
harsojen alla odottamassa yötä.
Kiitos Dolan.
ja minä vielä kysyn epäillen
mikä pyörii vai onko
maapallo paikallaan
eikä maapallo ole paikallaan, se pyörii ja
pyörii. Ne tähdet, lukemattomat tähdet katsoin
yössä. Ei yhtäkään, joka olisi ollut erilainen
toista. Sellaista, joka olisi kantanut
salaisuuden - petyin.
Rakkaus on kuitenkin olemassa, yllätyksiä täynnä.
Elämme sen voimalla.
Hyvää uutta aamua Dolan.
Elähän mie-pyörähdellen
pysähdellen
paikallaan
eteenpäin-kurkotan
taaksepäin
-elämän seittiverkossa.
Päivää tiedostavaa Sinulle Linda
pyörähdyksiä ja seisahtumista elämän edessä,
elämän seiteissä. Me pysähdymme miettimään mistä
rakkausruno syntyy, minkälaisista tunnelmista ja
elämän karikoista säkeet kertoo.
Niin me teemme Dolan.
Jatketaan päivää vaihtelevin tunnelmin,
ja kirjoitetaan rakkaudesta.
Kiitos.
Miten sitä voi aina tehdä
uutta,vaikka vanhan
kertausta- sanat vain
vaihtavat muotoaan ja rytmiään.
Näin me jatketaan
- riudutaan
- kurkotellaan tähtiin.
Ei sodasta voi kirjoittaa-empaattisesti-lukisitko?
Kiitos itsellesi linda- mistä muutoin
tuo 1 tulee.
kurkotellaan tähtiin, tarvitsen sen tunteen juuri
tänään. Aamu meni terveyskeskuksessa, joten nyt
vasta pääsin tänne.
Sanojen muoto ja rytmi
mistä ne syntyy
ne syntyy tunnetiloistamme
iloista ja suruista
kaikesta
mitä koemme ja elämme Dolan, kaikesta.
1piti ottaa siksi käyttöön, kun en halua tuolla
runonicilläni kommentoida ja vastata. Siksi, et-
tei profiilini 10 viimeisintä viestiä täyty kom-
menteista - siksi.
Kiitos että olet poikennut, ja hyvää sunnuntaita.
Sinulle myös Linda-Päiviä.
Oliko niin paha aamu,toivon
ettei mitään suurempaa ikävyyttä.
Oletko muuten OK.
Oikeassa olet sanoissasi,sillä
niissä kulkee osa minä
kuvaamme...jopa naamioituneena
riveihin,että niiden
väleihin.
Minä käyn
käy
Sinäkin.
Niin-ei kaikkea voi
laittaa yleiseen
käyttöön,sillä
itseänikin
arveluttaa - välillä.
Muistetaan olemassa olomme
-- illan pikku nautintoa Sinulle.
melkoisen paha aamu.
No, kerron salaisuuteni tässä vain Sinulle. Selkä
sanoi tilapäisesti sopimuksensa minusta irti vä-
liaikaisesti. Sain pari piikkiä siihen, ja nyt
tässä taas hetkosen yritän olla. Muuten ei ole
mitään hätää.
Kuinka monta kertaa ainakin itse, olen piilotta-
nut runoihini surua, murhetta ja elämän kipeyttä.
Toki monasti kirjoittanut sen juuri niinkin, kuin
se on. Joskus se naamiointi on ihan hyvästäkin,
joskus taas haluaa sanoa asiat juuri niin kuin
ne on. Eli se siitä " yleisestä käytöstä "
Iltaasi kaikkea hyvää Dolan ja kiitos.
Voihan surku-myötä tunnollani.
Toiveesi toteutuu-osaltani-jos
tulkitsen oikein.
Poikkesin erään kirjoittajan sivuilla,kyllä
tuntee itsensä-raakileeksi-marja pensaassa,jota
vielä halla koettelee.
Pitäis rutosti petrata,lukea(opiskella)
mutta jos menis näillä eväillä...
Ymmärrän sanojesi eri vivahteet,tai
luulen ymmärtävinäni.
Tämä palsta on myös siitä mielenkiintoinen,
että pikku hiljaa oppii toisten
persoonallisuutta ja ehkä myös ajan
saatossa- alkaa kiintymään. Pahus sentään !
Mitähän voisin tehdä
olosi eteen,että
helpottuisi--mitä tuon...juotavaa,rohtoja,
käärettä,rollaattorin
vai- käsikynkän.
Pienen hellyyden osoituksen
sanoillani.
Illan että yön kivuttomuutta
että oppii tuntemaan toisen persoonallisuutta,
minusta ei. Enkä näe sitäkään millään muotoa huo-
nona asiana, jos pikkiriikkinen kiintymyskin as-
tuu kuvaan - se on inhimillistä Dolan,
inhimillistä.
Ystävä kallis.
Olet ojentanut lämpimiä sanoja maisteltavakseni,
siinä on rohtoa kylliksi. Kivuton ei ilta eikä yö
ollut, mutta hiljaa hyvä tulee.
Kiitos lohdutuksen sanoistasi.
HUOM !--lue edellinen tekstini. Kiitos !
jokaisen kommenttisi, en ole ohittanut yhtäkään.
Kaikkiin olen vastannut siten kuin taidan, en
nyt ehkä ymmärrä missä mennään ?
Pyydän anteeksi.
EI ei Sinusta EI todellakaan ole
kysymys...sitä älä nyt mieti!
Tämä on nyt tälläistä yleis taso
"ajatelmaa" eräiltä kohdin.
Olet hieno Nainen.
Sen kai täällä arvaa vielä sanoa,
"ettei reviirit kukkoile tarpeettomasti".
Ehkä ymmärtänet.
ja hieno nainenko minä, hah !
Yleistasoajatelmallesi ja kaikelle sanomallesi
kiitos.
..vielä järjestetään huippu suosittuja
kotiseutu retkiä kotipaikallesi jossa
oppaat kertovat haltioissaan kasvojen
merelle jotka lumoutuneina kuuntelevat
kuinka runoilijatar vahvaa tekstiään loi
ja päät kääntyvät oppaiden kehotuksesta
katsomaan runoilijatteren sielunmaisemaan
joka on kuin risukasa mutta voi kuinka sinne
päivä paistaa,huolet karkoittaa ja rakkautta tuo.
tämä kaunis runosi toi kovasti motivaatiota
itsellekkin mutta loppu jää kyllä elämään
herkyydellään.
hyvä linda!!!
Nyt, nyt kyllä olen äimän käkenä kommentistasi.
Huhhuijaa mitä Sinun pääsi onkaan aikaansaanut,
kertakaikkisen mahtavaa tekstiä.
Mutta mukava kuulla, jos runoni toi Sinulle moti-
vaatiota - mikäpäs sen parempaa kuultavaa.
Kiitän, kiitän sydämestäni upeasta
palautteestasi.
Ennen kuin
minä sinut näin
oli orpo sydämmein
siihen uuden
valon loit
uuden onnen toit
nyt on niin
kaunis maailmain
kun sen kanssas
viettää saan
mutta
onko totta että onnen
taika kestää
sitä toivoa
vain
hiljaa saatan.
mitä jää jos lähdet pois
pelkkää tyhjyytä,
kalpenevalle iholleni.
hymmm aika hassua kirjoitan
mitä oikeesti jää,,,
sateenkaaremme jää,,,
loistettaan hehkuen,,,
miksi unohtaisin Sinut
ja ennen niin orvon sydämesi
jättäisin valoni luovuttamatta Sinulle
näkemästä kaunista maailmaa kanssasi
taika voi olla katoavaista
mutta uskotaan sen kestoon vielä
vielä
kun aurinko on korkeimmillaan
ja tuoksujen valtakunta on parhaimmillaan
rakkaani
en ole lähdössä pois
pysyn rinnallasi tänään
huomennakin jos tahdot niin
kaikki
koko taivaan kansi
riemuitsee rakkaudestamme
Rakkahin,
sinut kun kohtasin
silloin
sielu rauhaton
pakeni pois.
sielumme koskettavat
toisiaan
hiljaa,,
vihdoin tyyntyä
myrskyni voi,,,
rakkaani
yhdessä aukaisemme sielumme
kanteleen painaudumme
toisiimme
hitaasti nauttien
vaivumme rakkauden
harmoniaan.
meitä ei mikään
voi eroittaa
niin se on,,,
rakkaani
Sinun rauhaton sielusi
levoton minäsi
se kohtasi viimein taipaleellasi minut
minä koin onnen
ja Sinä
myrsky käy nyt vain sydämiemme huoneissa
sielumme syvyyksissä
suokoon Luoja
tämän onnemme kestää
rakkauden harmoniaan unohtua
ja Sinun kosketuksiesi minussa viipyä
hyväile, hyväile hiljaa
Niin rakkaani
nyt olen onnellinen
sinut kun viimein
kohtasin.
sinä annoit
sydämmeeni rauhan
muuta kaipaa mä en.
rakkautesi
juuri sellaista
on mitä sydämmeni
janoaa
intohimoisen herkkää
niin ihanaa se on
ennen tunne
niin kaihoisan haikea,
tiesin mitä haluan
mutta mistä sen saan
mistä löydän sen
oikean,
kuin taivaan lahjana
katseeni osui sinuun
siinä samassa,
tiesin sen
sinä rakkaani
olet se jota olen
kaivannut
koko elämäni
ajan.
nyt kanssasi
käyn onnemme taivalta
tämä on sitä
mitä haluan.
sinua kaivaten.
onni on olla tässä
Sinun kanssasi katsoa maailmaa
uusin ja raikkain silmin, suin
Sinun intohimosi
se on asuttanut minut
ja Sinä tiedät
mitä on olla rakastettu
kaipauksesi
se on muuttunut läsnäolon ihanuudeksi
minun kanssani rakas
älä anna minun jäädä yksin
En rakkaani
en jätä sinua,
en koskaan en.
sinä
sinä vain pystyt
antamaan sen nautinnon
mitä tarvitsen
intohimoisen
niin
lämpöisen nautinnon.
näen sen silmistäsi
palavan katseen
tiedän mitä
olet kaivannut,
halunnut.
sen pystyn sinulle
antamaan
luomme yhdessä
sen nautinnon
josta olemme
haaveilleet.
haluan haluan
sinua.
haavemaa on muuttunut todellisuudeksi
ja kaikki, kaikki päiväunet
ovat elävänä sylissämme
Sinussa ja minussa
sydämien rytmi
on suloisen epävakaa
ja Sinun kätesi
käyvät kasvojeni piirteet
polttavin sormenpäin
ja Sinä
tiedät mitä on olla onnellinen
rakkaudessasi minuun
elämään
niin siintä olenkin
onnellinen haaveet ovat
muuttuneet todeksi,
sinä rakkaani vierelläni seisot
painautuen ihan lähelleni minuun
näin,näin sen kuuluukin olla.
kun katson sinuun,
näet rakkauden palon
silmissäni
kuinka silmäni ahnaasti juovat sinua
kuinkä käteni halajavat,
sinun kaunista,
vartaloasi.
palava rakkaus yhdistää
meidät toisiinsa
eikä mikään voi sitä
sammuttaa.
onni on odotuksessa
siinä kaipauksessa jossa
jokainen minuutti kulkee mataen
ja yö on yksin pitkä
riemu
kun viimein saavut luokseni
painat syliisi
suutelet janoiset huuleni
kuljetat kättäsi
unisissa hiuksissani
ja lopulta
löydät jokaisen sykkivän soluni
koko värähtelevän vartaloni ääret
ja minä
olen onnellisin ihminen
tässä maailman kaikkeudessa
onni,,,
Minulle on
että saan
olla lähelläsi
tuntea rakkautesi
helminauhan
kulkevan vartalollani,
aistia palavan rakkauden
intohimoisen rakkauden
jonka minulle annat.
saan jakaa kaiken kanssasi
rakastella, hyväillä sinua
tuntea ne värähdyksen nautinnot
jotka vain me toisillemme
pystymme luomaan
riemuitsen sydämmessäni siintä
kun sinut löysin ja sain
sillä sinä vain
pystyt minulle
sen nautinnon
antamaan
mitä tarvitsen
rakkautemme
niin täydellistä
niin täydellistä.
niin
ihanaa.:)
mitä se on ?
Se on läheisyyttä
kupilvaa rakkautta ja hellyyttä
intohimoa
ja kosketuksen kaipausta.
Värähtelevien ihojen
ja sielujen yhteensointumista
nautintoa
jota vain kaksi toistaan rakastavaa
voivat toisilleen ojentaa.
Onko täydellistä rakkautta
onko sellaista edes olemassa ?
Ehkä me koemme niin
että maidän rakkautemme on jotain
jotain ennen syntymätöntä
uniikkia kristallia.
Anna minun itkeä olkaasi
vasten, Rakas.
Niin tärkeä olet
etten hengittää voi
ilman lupaasi.
Saanhan olla heikko,
punnita tunteittesi määrä,
koskea sinuun niin syvälle
ettet uskonut sitä mahdolliseksikaan.
Anna minun olla minä,
vasta sitten voin olla Sinun.
miten upea Mari !
Talteen meni että napsahti.
Sinä tiedät ja Sinä tunnet minut - minun heikon
mieleni ja tunteideni myllerryksen.
Kiitos.
'
Luin tätä pitkää pitkää ruonviestien rimssua ja tämän sinun runosi luettuani en enää muista toisista mitään...
Sä olet sitten löytänyt ne sanat, joilla se kerrotaan - miten se on mahdollista?? Tulee mieleen se laulu, jossa lauletaan jotain 'killing me softly with his song, killing me softly with his words..' Että joku toinen voi tuoda julki oman sisäisen tuntemuksen, tilan, löytää samat soinnut.
Tässä on monta tasoa. Heikkoutta ja voimaa, arkuutta ja rohkeutta. Tämä on totta. Tämä on upea!
Minun täytyy kumartaa ja sanoa tuhat kiitosta,
Sinulle *Roxette*.
Ja minä, minä luen uudelleen ja uudelleen Sinun
palautettasi. Kertakaikkisen nautinnollista luet-
tavaa !
Tunnen onnistuneeni Sinun sanojasi lukiessa,
vaikka koskaan, en koskaan koe täysin
onnistuneeni runoissani.
Olet antanut palautteellasi minulle sisäistä voi-
maa ja itsetuntooni ripauksen vahvuutta.
Kiitos Roxette.
pöhköpää minä !
Sanasi ymmärsin vasta nyt, että ne olikin tarkoi-
tettu Marin vastarunoon. Mutta olen samaa mieltä
kanssasi, se oli UPEA, joten siinä mielessä sana-
si ovat täysin oikeutettuja.
Sorry.
'
Lähetettyäni viestini Marille vilahti pelästys mielessäni, että tapahtuisi juuri se mikä sitten tapahtuikin: väärinkäsitys. Olin muotoillut viestini alun vajavaisesti. Olen hirmuisen pahoillani ja samalla kiitollinen kömmähdyksestäni. Koska, Sinä Linda, olet jälleen osoittanut suuruutesi, suuren lämpösi ja ymmärryksesi kanssaihmisiä kohtaan! Olet totta tosiaan Kaunis Ihminen!
Marin runo on upea.
Sinun runoasi luin taas, olen lukenut sen kymmeniä kertoja jo ja aina käy samoin. Hukkaan itseni tai runosi tai ajatuksesi tai ihan kaiken heti ensimmäisiin sanoihin.
'Mietin suuria ajattelijoita
Sokrate, Aristoteles
ja sitä
kuinka paljon he maailman historiaan
ovat jättäneetkään lauseitaan elämään.'
Olen matkallani lukenut heistä ja heidän tekstejään ja jäänyt kylmäksi. Siksi varmaan en ymmärrä, mitä heiltä kadehdit (jos kadehdit), kun sinun tekstisi useimmiten lämmittää minua, toisinaan paljonkin.
'Entä minä sitten ?
Mitä minusta lopulta jää
vain tuhkaa ja tomua haipuvaa
ei mitään merkittävää.'
Linda, ihan oikeesti, mitä tarkoitat? Sinähän kukoistat! En tunne sinua, en historiaasi, mutta veikkaanpa vaan ettei tämä suinkaan ole mikään harvinainen ilmiö elämässäsi.
Kuten huomaat, en pysy kärryilläsi ollenkaan. Ehkä ei ole minun asiani niille edes pyrkiä, mutta en millään malta mieltäni, kun näen että sinulta on tullut viesti meille lukijoille.
Haluaisin halata sinua lohdutukseksi, kun sait kokea ikävän ahaan, herätti varmasti hyvin ristiriitaisia tunteita huomata erehdys. Toisaalta: tässä on ollut usealla oiva tilaisuus tutustua itseensä - tämä tilanne ei hevin jätä ketään tunteettomaksi, vai mitä arvelet?
sanoistasi, Sinä olet avara ihminen,
sydämellinen.
' hukkaan itseni tai runosi tai ajatuksesi, tai
ihan kaiken heti ensimmäisiin sanoihin '
Ei, en kadehdi heitä. En ole perehtynyt juurikaan
edes heidän teksteihinsä, hajanaisia lukukertoja
silloin tällöin. Enkä edes muista, mistä tämän
runon aiheeni sain. Vaikea sanoa, mitä olen yrit-
tänyt runollani hakea, hetken lapsi kuten kaikki
runot tahtovat olla.
' Sinähän kukoistat '
Ei siihenkin, kunpa tietäisit ystävä kallis. Olen
harmaiden vesien lapsi, minun elämässäni ei ole
paljoakaan valoläikkiä. Mutta runoilen, runoilen
haaveeni todeksi.
Todella, ei jätä tunteettomaksi ainakaan minua.
Varmasti on niitäkin, joita koko ketju ei voisi
vähempää kiinnostaa ( ilkeilijät ) Mutta me olem-
me tuntevia, kokevia ihmisiä.
Kiitos Roxette, sielunsisko olet Sinäkin.
'
Kiellät kukoistavasi, ja kuitenkin kirjoitat usein niin hehkuvasti. Ilmeinen ristiriita saa minut mietteliääksi (sitä ei kovin usein tapahdu). Mahdatko ummistaa silmäsi omalta loistoltasi? Kirjoitat että elämässäsi ei ole valoläikkiä. Entä jos et näe ympärilläsi juurikaan valoläikkiä, kun oma valosi on niin voimakas? Tekee mieleni kysyä vielä (anteeksi jos koet tungettelevaksi): pelkäätkö myöntää olevasi itse se valo, jota kaipaat? Ei ole väärin riemuita itsestään, Linda.
Tehdäänkö pieni tutkimus tekstejäsi lukeneiden saamasta sinä-kuvasta - koitas arvata, kuinka moni pitää sinua Valoläikkänä?
yhtä lailla kosketat taaskin minua sanoillasi.
Minulle on moni sanonut ' kukoistat '
ehkä olen itse sokea sille, en tiedä. Pystyn kir-
joittamaan kyllä hehkuvasti, se on rikkaan mieli-
kuvitukseni tuotetta se ja haaveideni satoa -
niillä yhdessä saa aikaan melko paljon.
Olen ehkä kokenut elämässäni niin paljon, etten
näe itseäni nyt ainakaan valona. On silti ihanaa
huomata, kuinka toiset ihmiset kokevat minut ja
tekstini valon tuojana.
Kiitos ja rutistus Sinullekkin, olet saanut päi-
vääni ainakin valonsäteitä ja lämpöä paljon !
"Elän virvatulta paluusi kautta
vaikka et koskaan ,milloinkaan
ole mennyt edes luotani pois"
Kaunista Linda,Kaunista!
Pidin koko runostasi
vaikkakin tuon yhden osion
nostin tuohon alkuun,mutta kun niin tykkäsin siitä kohdasta!
*noidan vilkutus*
Noitasieluun napsahti sitten tuo osa. Mutta tie-
dätkö mitä - uskotkohan kun kerron, että se omas-
takin mielestäni on tämän runoni lemppari osa.
Haaaa, jälleen kerran me olemme sammaa mieltä.
Kiittäen lintsi.
ups, meni nuo viikonpäivät sekaisin, nythän onkin sunnuntai,,
Tuo Brändi,, Siis tärpätti vie joskus oudosti muistin,
kun nuo rukkasetkin ovat yhä kadoksissa, siitä olen varma
suomessa ollaan ja palmupuut tuossa ylläni vain kevyesti keinuu tuulen voimasta, ei ei vitsit sentään, olinkin nukahtanut pihanurmelle eilisten talkoiden jälkeen ja itseasiassa saniaisiahan ne palmut olikin.
Huomenta Lindalinda.
Joku yrittää tuolla edempänä jakaa pahaa mieltään muillekin,
kirjoittamalla jostain pahuuden vallasta tällä palstalla, ja pöh.
Uskoisin sinun aikuisena naisena osaavan ohittaa
nuo kirjoitukset niin, ettet tuhlaisi enempää ajatuksiasi niihin.
Runous ja Rakkaus, joka kirjoituksissasi huokuu on mielestäni
vastakotana noille asiattomille väitteille.
Muistathan,
Ei voi töhriä, jos ei ole seinää
talon päällänsä se myös kantaa.
Mukavaa sunnuntaita Lindalinda.
Terveisin Keke.
Sunnuntaita, sunnuntaita Sinulle.
Voi Sinua. Kuinka mukavaa huomata, että olet pit-
kän, pitkän ajan jälkeen poikennut. Olenkin ehti-
nyt monessa otteessa jo kaipailemaan Sinua ja ai-
na yhtä miellyttäviä viestejäsi.
Kuulin puskaradion kautta aloituksesta, joka on
onneksi jo poistettu. En ymmärrä ajatuskantaa,
että minä täyttäisin palstaa. Yhdelle sivulle
sopii noin 40 runoa, ja yhdellä sivulla on minun
runojani kulloinkin vain yksi. Joten hyvinhän
tänne on mahtunut muidenkin runoja. Myönnän toki,
että joskus samalla sivulla on ollut kaksikin ru-
noani, mutta todella harvoin.
Minäpä en lannistu sellaisten kirjoitusten
edessä, aion vastakin runoilla. Tämän runoni olen
tuonut toissapäivänä, joten eilenkään en tuonut
mitään. Hyvin on ollut tilaa toisille.
Keke, lämmin kiitos kannustuksesta. Ja oikein
hyvää tulevaa suvea Sinulle. Ja olehan
varoivainen niiden kaikkien liuotinaineiden ja
muiden kanssa.
K i i t o s !
ajoimme ojaan hierarkian myötä
ja sinä heität hiekkaa
päällemme nauraen...
... olemmeko nyt koko
poppoo montun
pohjalla- kuka nostaisi meidät-
Eihän me tänne jäädä,vai...
...niin hän lähtikin
Hawaijin rannoille
kauneus hoitoon...-palaakohan...
Hämeestä, välkkyvien vetten ja kosken kohinasta.
Miksi ihmeessä minä heittäisin hiekkaa, ja vielä
nauraisin - voi Sinua Dolan. Missäköhän sitä taas
oikein mennään * miettii *
Ja missä ihmeen montun pohjalla, olen taas kerran
pudonnut kärryiltäsi niin että kolisee. Suonet
taas kerran anteeksi.
Ja tiedä, tähän faceen ei auta enää savikylvyt,
ei kurkkunaamiot - ei mitkään taiat. Mutta se on
elämää, että uurteita tulee. Se on iän tuomaa
patinaa ja hyväksyn sen.
Kiitos.
Ai että Hämeen häijyjen koskessa,
sinne heitettynä...-vitsi.
Niin-että mennään mutta missä...
Pistä leikki kentän hiekka linnoihin,
jotka isot pojat ovat rikkoneet.
Uurteet tietää elämä kokemusta
kun sileys opettelee vasta-peli sääntöjä.
et muuten arvaakkaan, kuinka lähellä olit nyt
sanoissasi totuutta ( enempiä en paljasta )
Hiekkalinnoja, haaveiden hataria rakennelmia -
niihin hiekan laitan.
Uurteet ovat elämän tuomaa patinaa, niin kuin
taisin eilen mainita. Sileys on nuoruutta, ku-
koistuksen kulta-aikaa. Mutta uurteet ovat
vuosien saatossa saatua kultaa.
Kiitos.
...älä paljasta-ei saa.
...sanat paljastaa
...kasvot kertoo---totuuden vai verhotun
tunteen sadon.
joka on ja pysyy.
Kasvoistani
niistä voisit lukea jotain
mutta ei
nekin on verhottuna.
:))
Mikä on salaisuus joka on ja pysyy-Tarkoitusko.
Miksi kasvosi ovat verhotut.
Molemmat tarkoituksellisesti - Salattujako.
on paikka missä asun, ja kasvojani en halua näyt-
tää. Luulen, että on viisainta pysyä kasvottomina
täällä, ei millään pahalla ystäväni.
Varmaan itse kullekin se on tärkeää,
mite me kestäisimme sen,
jos tahtomattamme paljastuisimme.
Joskus tämäkin saattaa tuntua
jollain muotoa arveluttavalta.
Mutta,emmeköhän me jokainen tiedä
omat rajansa...-ellei sitten hae
pientä julkis.poikasta.
Itselleni ON TÄRKEIN se,jos-syystä tai toisesta-
harrast.johd.jonkun tapaisin,
se on ainoastaan :SOVITUN EHDOTON SALAISUUS !
Hyvää illan istujaisia,sekä sen LEPOA(-tiedät)
ps...Kiitos 2edel.viest.
ja yksityisyyttä pitää suojata viimeiseen asti.
Täällä olemme runoinemme yleistä riistaa, mutta
ihmisinä voimme joko verhoutua tai paljastaa it-
semme - pitäydyn viimeisessä vaihtoehdossa.
Kiitos itsellesi Dolan eilisestä, ja hyvää uutta
päivää.
Nuo rajat-tarkoitettu- yleisön vuoksi.
Pientä tietoisuuden tausta siementä
luettaviksi,jonka sallimme - emme enempää.
Se syvempi,on vain pienen piirin
- yksityis omaisuutta -
jonka voimme vain toisillemme
sallia.
Raja -todellisuuden ja verhotun -
välillä....
Illasta Sinulle lähetettäväksi.
mitä se on ?
Se on sitä
että ojennamme toisillemme sanat
lauseet ja säkeet
verhotun minämme
joiden takana on ihminen
tunteva ja kokeva ihminen Dolan.
Kiitos.
Sanat kuin fyysinen käsi - kylmänä
vaiko - lämpimänä.
Syitä,
seurauksia,
tuntemuksia- meistä eri persoonistamme.
...-kokemuksistamme
...-tulkinnoistamme :Toisistamme.
tulkintoja, syitä ja seurauksia - kaikesta niistä
elämämme koostuu ja rakkaudesta.
Fyysinen kosketus lähimmäiselle, lämmin käden pu-
ristus ja hymy.
Kiitos.
Samoilla ajatuksilla
kuin tuntemuksilla
vastaan
- Sinulle-
terveisinä hymyn
juonteilla
iltaasi.
suupielissä ja poskipäillä
vuosien tuomaa patinaa
joiden vuoksi
olemme rikkaita elämässä.
Sinä ja minä
me olemme arvokkaita toinen toisillemme
tässä maailmassa
saman taivaan alla.
Siinä kahden lyhyen ajan
tuttavuuden sanomaa
- elämää -
jatkettavaksi
eteenpäin,
arvokkuuden
aikojen
matkaamiseen.
me lähetämme toinen toisillemme
uudessa päivässä
ja elämä on vielä tässä
kuinka olemmekaan onnekkaita
että saimme herätä uuteen aamuun
uuden päivän haasteisiin