Mä olen niin kyllästynyt siihen, että anopin TÄYTYY SAADA TIETÄÄ kaikki yksityiskohdat meidän elämästä. Niin on ollut 12 vuotta ja niin se vaan jatkuu. Mies on äitinsä tossun alla, ei ole osannut katkaista napanuoraa, josta äiti helposti aina nykäisee miehen takaisin. Joka ikinen asia, liikahdus kotoa, ostos tms täytyy kertoa äidille, jolle täytyy soittaa vähintään joka toinen päivä, jotta äiti ei jäisi mistään tiedosta paitsi. Näitä tietoja anoppi sitten jakelee eteenpäin omalla värityksellään ja omilla kommenteillaan varustettuna naapureille ja sukulaisille, ystäviä kun anopilla ei ole, johtunee varmaan anopin luonteesta joka on ”kaikki niin kuin minä haluan, kaikki minulle, minä päätän, minä määrään, minä sanon niin näin se menee” ja erityisesti hänen suurimmasta nautinnostaan, pahan puhumisesta toisista ja toisten onnettomuuksilla mässäilystä. Rakastan miestäni, mutta menin naimisiin mieheni kanssa, en hänen äitinsä. Tuntuu että jään omasta perheestäni ja kodistani ulkopuoliseksi, kun anoppi tuuppautuu väkisin meille, ilmoittaa vain että hän tulee, silloin ja silloin sitten hakemaan sieltä ja sieltä ja sitten hän haluaa käydä siellä ja siellä ja kutsua meille ne ja ne. Alusta asti anoppi on antanut käydä hyvin selväksi, etten ole hänen mieleisensä puoliso hänen pojalleen, koska pojan pitäisi olla sinkku sitä varten, että voisi paremmin häntä passata. Miehen täytyy esim. lähteä 300 km päästä ajamaan äidilleen, hakea äiti kyytiin, ajaa toiset 300 km koska äiti tahtoo hakea joulukinkun veljeltään. Kinkku ei edes ole ilmainen, maksaa enemmän kuin kaupasta, eikä kukaan niin paljon sitä jouluna syö, vaan sitä täytyy syödä koko seuraava vuosi eri ruokien höysteenä kunnes sen saa pois anopin pakkasesta, sillä mitäänhän ei pois heitetä, mutta kun hän tahtoo, hän saa. Nyt olen pisteessä jossa olen alkanut ajatella, millaista elämämme lasten kanssa olisi, jos eroaisin miehestäni. Ainut syy eroon on anoppi, jota en jaksa. Mies ei pysty irtautumaan äidistään edes perheenperustamisen myötä, vaan miehelle riittää yksi äidin nykäisi napanuorasta, ja äiti tulee taas ykkösenä, jopa omien lasten ohi.
Kyllästynyt anoppiin
Eron partaalla
112087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaikka meilailla jos haluat...mun ukko on kans aivan mamman poika,meil sama tilanne.anoppi tunkee väkisin kaikkialle,kutsu meille Oulusta vieraita vaik synnytyksestä oli alle 2viikkoa ja ukko ei tietenkään sanonu mitään!ristiäisissä omi täysin lapsen,hänelle pitäis raportoida jóka asiasta koskien "hänen vauvaansa"!
vittu mun pää lahoo siitä eukosta aivan kohta,meillä kohta 15v yhteistä taivalta..esikko nyt 8kk,lässytys vaan pahenee.ottaa niin ohimoon toi ukon selkärangattomuus äitinsä suhteen,sanonu monta kertaa et muuta takas äitis helmoihin kun sehän näköjään päättää sun elämästä/asioista muutenkin.mä meinaan teen sen vielä et otan vaan hatkat,ehkä äiti saa sit mitä haluaa,aikamiespojan.
mun meili on [email protected] jos haluut vaihtaa ajatuksia,paha se on tilanne täälläkin!
täällä kans.. meillä kauhee kriisi alko siitä kun anoppi heti synnytyslaitokselle alko soitella tunnin välein onko tissi varmasti suussa..
siitä lähtien kun kotiin päästiin anoppi vierailee joka päivä ja hänen kuuluu saada tietää kaikki meidän perheen asiat.ja mitä mummun kullalle kuuluu ja onko äiti miten taas hoitanut.
eikä sekään vielä riitä kun miehen sisko on samanlainen ja puuttuu joka asiaan. on ollut aikoja jolloin olen ollut hulluksi tulon partaalla.
nyt lapsi 1.5v ja meidän suhde on todellisessa solmussa. mun sydän alkaa jo hakata kun nään et sieltä taas anoppi saapuu..
siivoaa meidän kaappejakin kun olen itse poissa. ja huomauttelee kaikesta. tää on todellista helvettiä.
aah.. pieni purkaus tekee joskus hyvää..
en haluais missään nimessä huonoja välejä kenenkään kanssa mut kai mullakin jonkinlainen yksityisyys pitäis kotona edes olla.
lukea,että täällä on muitakin ketkä tulee hulluksi "sukulaisesta".Minulla on anoppi ok,mukava ja höösää sillon kun käy mutta ei puutu meidän asioihin millään tavalla.Sit on tää miehen sisko sellanen läheisriippukivi kun olla ja voi.Nyt ei miehen kanssa olla oltu yhteydessä aikoihin häneen eikä vastattu soittoihin mikä minusta on ollut helpottavaa.Hän on kyllä mielenterveydellisesti sairas ja siksi on osa syy tähän sen rasittavaan käytökseen.Ei todellakaan ole helppoa jos suvussa on vähänkään läheisriippuvaisia ja takertuvaisia ihmisiä.
Toi on niin tuttua tarinaa. Ei voi muuta kuin ottaa osaa.
Kerron kuitenkin kuinka meillä juttu meni. Jospa saisitte siitä vaikka ideoita.
Mulla on tällainen ihan samanlainen tunkija-anoppi.
Sit mulla tuli synnytyksen jälkeen masennus (oma lapsuus yms.) mut pitkään oli mulla meinannu jo pää hajota jo pelkästään näitten anoppi kuvioiden myötä. Sit ne vaan kasaantu kaikki niin et mun piti hakeutua psykologin puheille.
Se olikin tosi hyvä juttu. Tuli tähän anoppi asiaankin vähän järjestystä. Itse olin 5 vuotta miehelleni paasannu pää punasena et koita katkasta se napanuora äitiis. Eikä mitään tehoa. Sit tää mun terapeutti sanoi ihan samaa (toki muitakin asioita mun elämässä käsiteltiin). Lähetti mun kautta miehelle terveisiä ja erilaisia ratkaisuehdotuksia erilaisiin anopin tunkemistilanteisiin.
Mun mies alko tajuamaan tätä asiaa ! Se oli tosi hienoo. Ja nykyään se jo sanoo äidilleen ihan reilusti vastaan ja on tosi tarkka siitä ettei se eukko "hypi mun nenille" (harrasti sitä aikoinaan aikalailla).
Opettelussahan nää jutut meilläkin vielä on, mut tuli vaan mieleen et jos tilanne alkaa oleen niin paha et eroa suunnittelee, niin ehkei olis ollenkaan hullumpaa mennä johonkin parisuhdeterapiaan tms. Vaikka itse sen tajuaa, mistä homma mättää niin se mies ei selvästikään ja sitä rautalankaa vääntämään on hyvä olla joskus joku ammattilainen. Mulla ainakin kun tahto sit se viha ja kiukku anoppia kohtaan vähän häiritä sitä asian esittämistäkin. Tuli enemmän keskityttyä niihin uusiin anopin kutsumanimiin :).
Kyllä teidän kaikkien naisten se nyt on vaan näytettävä, että teidän perheen asiat eivät kuulu kenellekään ulkopuoliselle. Ja ulkopuolisia ovat kaikki ne, jotka eivät perheeseen kuulu. Anoppi ei kuulu, hänellä on oma perheensä.
Tiukasti, mutta ystävällisesti suitset tuollaiselle käytökselle. Jos ei miehestä ole sanomaan, teidän on se valitettavasti tehtävä. Jos siitä vedetään herneet nekkuun, se on sitten vaan voi voi. Elämänne tuskin voi ainakaan kauheasti pahentua tuosta, vai mitä :) Huutoa ja panettelua ehkä, mutta mikä on palkinto? Oma rauha kenties? Olettaisin, että kaikkien teidän välit anoppiin eivät ole alkujaankaan kovin hyvät. Jos anoppi haluaa lastenlapsiaan nähdä, hänen on jossain vaiheessa se oma käytöksensä muutettava.
Näille tällaisille määräilijöille ei ole kukaan tainnut koskaan sanoa ei, ei edes se poika.
Väkisin vieraisille tuloon voi sanoa, että ei käy, MEILLE ei sovi nyt. Saati sitten se, jos hän kutsuu teille porukkaa kylään, vai ymmärsinkö oikein?
Alkajaisiksi sanoisin anopille, etten ole hänen, vaan hänen poikansa kanssa naimisissa, ja jos se ei häntä miellytä, se on hänen ongelmansa.
Toiseksi kertoisin, että väkisin ei tungeta kylään, ei kutsuta muita, eikä kollata kaappeja, koska ne ovat yksityisaluetta, johon kenelläkään _ulkopuolisella_ ei ole mitään asiaa.
Ja kolmanneksi, paskanpuhumisen pitkin pitäjää on loputtava. Puhukoon omista asioistaan, jos pitää jostain jauhaa.
Kertoisin kyllä juurta jaksain tuntemuksistani myös ja etenkin sille miehelle, myös niistä eroaikeista, ja mikä on moisiin ajatuksiin johtanut.
...musta tää on kyllä ihan totta.
Mutta toisaalta tällasten miesten kaa (jos samanlaisia kuin omani) se anopille suoraan puhuminenkaan ei tahdo auttaa jos sitä miestä ei saa myös nousemaan tuekseen.
Siinä käy helposti niin et jos sanoo anopille suorat sanat, niin jos mies on pahasti maminsa tossun alla niin se vaan vaikenee takavasemmalle. Sit jää yksin pitämään perheen puolia anopin hirmuvaltaa vastaan.
Seurauksena on helposti tilanne, jossa anoppi mäkättää entistä enemmän ja kertoo jatkuvasti pojalleen kuinka kauhea vaimo hänellä on. No, poika ei tietysti tässäkään vaiheessa saa suutaan auki ja tilanne jatkuu siten että anoppi mellastaa ja vaimo saa yksin pitää perheen rajoja. - Voin kertoa: Ei tee kovin hyvää parisuhteelle sekään. Pikkuhiljaa alkaa se mieskin käymään niin hermoon että ei rajaa.
Mun mielestä ainut keino on saada se mies tajuamaan asia tavalla tai toisella.
Tsemppiä siihen siskot !
Alkuperäinen kirjoittaja vastaa, yritetty on sanoa suoraan (kauniisti vieläpä) sekä anopille, että miehelle. Seurauksena on se, että kun miehelle puhuu, saa kuulla olevansa se paha ihminen, joka aina moittii äitiä, kun anopille puhuu, seuraa martyyrin elkeet, joihin kuuluu niiskutus, jos se ei tehoa, väännetään tekoitkua kunnes poika kysyy mikä vialla, ja asia käännetään aivan päälaelleen. Olen yrittänyt puhua aikoinani anopille, ja seuraus on ollut se, että anoppi vääntäytyy marttyyriksi, että hänkö ei saa tulla, eikö kukaan häntä voi käyttää missään, hänkö ei saa koskaan mitä tahtoo ja miksi häntä kohtaan ollaan näin, ja sitten hän pillittää niin kauan, että saa mieheni puolelleen "miksi olet äidilleni niin ilkeä" asenteella. Myös lähdöstä on miehelle puhuttu, tietenkään silloin hän ei ole äitinsä puolella, mutta tuntuu että heti kun äiti taas nykäisee, unohtuu kaikki mitä on puhuttu yhdessä ennen sitä. Mies on niin äitinsä vietävissä kuin vain voi olla. Joskus tuntuu ettei hän muista kumpi meistä on se vaimo!
Meilla mies on aitinsa marionetti vaikka miehella on ikaa reilusti yli 40v. Kerran vei kuumeisen lapsemme anoppilaan 200km paahan koska anoppi sanoi tule tanne klo 15 ja lapsi mukaan. Yritin sanoa etta ei kuumeista lasta voi vieda 200km paahan mutta mikaan ei auttanut. Onneksi erosin siita marionetti-pellesta ja olen antanut pois kaikki lahjat mita silta suvulta on tullut. Inhottaa kaikki mika muistuttaa siita suvusta.
Eikös hän muistuta siitä suvusta?
Todella typerää käytöstä. Lapsi kun joka tapauksessa kuuluu molempiin sukuihin ja lapsella on OIKEUS omaan mielipiteeseen eikä äidin aivopesuun.
Typeraa kaytosta.. siis se etta vei kuumeisen lapsen mummolaan 200km paahan. Kylla. on todella typeraa kaytosta. Siina oli lapsen etu kaukana. Kuten muutenkin hanen toimissaan. Onneksi lapset eivat paljon muistuta marionettia.
Ihan samalla tavoin anoppini tekee minua kohtaani , meillä ei ole viel lapsia ,mutta meillä on koira ja kissa . Hän on "opettanut" meiän kissalle ja koiralle tavat , jvaikka hän ei ole . yms.
Verhoni ovat hänen mielestään rumat ja mauttomat yks juttu mikä alkoi ottamaan erityisen paljon päähän oli se että viimeeks n. 1½ viikkoa sitten anoppini tuli vain sisään ja heittäytyi nojatuoliin ja sanoi että hän ja mieheni ovat päättäneet jo että menevät kattomaan ja jopa ostamaan uuden keittiön (kun tarkoitus on ollut että ostaisimme mieheni kanssa , minun mieheni isän äidin talon , ja siihen tarttiis uuden keittiön) kysyin mieheltäni illalla ja hän sanoi ettei ole lainkaan mitään sellaista päättänyt äitinsä kanssa , hän sanoi että sinä tulet mukaan.
Sitten hän sanoi , sitten kun mieheni ostaa talon (ajattelin ai mieheni se vaan ostaa ) ja yhtäpaljon on kyllä minunkin rahat likoomas tässä talos , et se on meiän molempien koti , anoppini oli kuin ei ollut kuulevinaankaan .. :(
Sitten hän päläytti suustaan että kun mieheni ostaa tämän talon , niin he maksavat sen lainan pois.. ja itse istuin kuin häkeltynyt kysymysmerkki ja sitten hän jälleen sanoi "niinhän se mene" , sanoin miehelleni illalla , ja hän ei uskonut minua ensin mutta sanoin etten keksi ja miksi keksisin ? ei oo syytä , mutta anoppihan vihasi minua aluksi .. ihan syyttä ja nyt yks kaks rakasti mua ja nyt taas jäätävän kylymä ja ilkee :( hänellä on jopa mieheni pankki tunnukset ja maksaa laskut , ja muuten vaan seilailee mieheni tiliä jatkuvasti , sil on aina tiedot mitä ja missä ollaan ostettu ja kuinka paljolla , hän on jopa sanonut etten maksa mitään ja et mieheni joutuu maksamaan kaiken . sekin on loukkaavaa kun asia ei ole leinkaan niin !! ;'(
Me meinataan muuttaa pois , onkohan yli 400km hyvä matka :D :O ? Nyt asumme n. alle 50m päässä heistä.