Maatilatalouden osittianen alasajo ja vaikeuttaminen ei tiedä hyvää.
Maatilatalouden ymmärtämättömyys ja poltiikan tempoilu.
Maatilayrittäjien aseman ja työn hankaloituminen.
Taloudellinen voimavarojen hukkaaminen.
Työntekijöiden kannalta eriarvoistuminen.
Monien työntekijöiden köyhtyminen siis köyhdyttäminen.
Työntekjöiden elämän nollaaminen ja mollaaminen.
Työntekjöiden palkkatason laskeminen ja laskuttaminen josta seuraa tulotason menetys ja heikko elämäntilanne.
Työntekijöiden terveyden laskeminen, avioerojen lisääntyminen, mahdollisuuksien kaventuminen, työnteon kiristyminen ja väsyminen.
Näköalattomuus, ihmisten moraalinen ja henkinen rappio.
Yhteenkuuluvaisuuden ja sukulaisuuksien mureneminen sekä nuorison tapojen muuttuminen kiristyvässä aikuisten yhteiskunnassa.
Koulutuspolitiikan muuttuminen eriarvoistavaksi ja yksipuoliseksi.
Opettajien pitäminen homekouluissa, parakeissakouluttaminen, jatkuva erirakennuksissa ravaaminen, suuret työryhmät, koulutuksen kasvavat vaatimukset joita ei kykene täyttämään sekä harjoitelijoiden käyttö rassaavat ilmapiiriä, perssonia, osaamista, oppilaiden menestymistä ja kotiväkeä.
Koululaisten ja opiskelijoiden vaatimukset ylittävät sietorajan jos koulutus kestää ammusta ilta myöhään. Joku aina jättäytyy pois jostain ja jättää velvollisuutensa tekemättä tai vähemmälle.
Taloudellisesti nuoret opiskelijat toimivat nykyään työelämässä syrjäyttäen työtähakevia työntekijöitä jotka taas ovat opiskelijoiden pääasiallisia elättäjiä ja tukijoita.
Esimies asemassa olevat ovat saavuttaneet taloudellisesti kyllin suuren siivun muutta heitä painaa yhteiskunnallinen vastuu muutoksesta, siis yksityistämisestä ja tuloksen tekemisestä. Toisaalta pyritään säästöihin ja toisaalta kehitykseen ja edistykseen.
Panos jonka joutuu antamaan voidaan viedä leikkauksin, resurssin siirroin tai tukipäätöksiä muuttamalla. Samalla kysyntä ja tarjota vaihtelevat. Itse ihminen tasapainotteleekin osaamisellaan tuottavuuden ja väliaikaisuuden maastossa jossa ihmiset ovatkin numeroita hänelle, kunnes projekti loppuu ja muutos saattaa kohdata myös johtoasemassa olijaa.
Tällöin voidaan puhua jaksamisen ongelmista, loppuunpalamisesta tai mielenterveyden ongelmista.
Kysymys kuuluu kuinka on työttömien kohdalla voidaanko näistä edes puhua?
Pienyrittäjien tilanne taloudellisesti on ollut hyvä jo jonkin aikaa ja tulosta on voinut nauttia joskin keksimäärin pienyrittäjillä talous on heikommalla kuin suuremmilla.
Laman merkit ovat nykyään helpommin ilmassa kuin ennen niihin varaudutaan jos vain ajatuskin on ilmassa. Kokoajan tulee ajatella laskevia tuotantolukuja. Laskusuhdanteen tullessa varmaankin poistuma ja vaikeudet koittavat pienyrityksillä jotka toimivat useasti alihankkijoina suuremmille. Myös heidän tuotteensa ja palvelunsa ovat herkempiä suhdanteille kuin suurempien yritysten. Työllistämisestä ei voida puhua vaan teollistamiseta ja koneellistamisesta. Yritysten stressin sieto on nykyää parempaa ja joustavammat järjestelyt takaavat myös perääntymiset topiminnasta, yritysten myynnit ja fuusioitumiset ajoissa sekä pääoman liikkeet ja varautumisen tulevaan.
Kaiken kaikkiaan sukkela liikkeine ja nopea yritys strategia takaa että hyvinvointi jatkuu ympäröivästä maailmasta huolimatta.
Todella hyvin ei voi sanoa suurimmista yrityksistä joiden rakenne vaatii yhä kasvavia markkinoita, suuria investointeja ja pääomia.
Niiden onkin paneuduttava politiikkaan ,ympäristön resursseihin ja ilmais sekä halpa työvoimaan. Ne voivat kouluttaa menestyksekkäästi osaavia osaamattomia markkinoille sekä aloittaa tyhjästä markkinataloudellisessa erämaassa jossa kaikki säädökset voidaan ohittaa.
Tarkoituksena maksimoida tulo ja minimoida menot.
Kuten raaka-aine kustannukset, ympäristönhoitokustannukset, työvoimakustannukset, rakennus ja tuotantokustannukset, verot ja maksukustannukset jne.... joita kertyy kehittyneemmisssä kansantalouksissa.
Tämän hallituksen teot ovat seuranneet linjaa elä ja kuole se on pikku hiljaa rakenteellisesti rapauttanut lähes kaikkien ihmisryhmien perinteistä hyvinvointia korvaamalla sen yhä kiristyvällä maksujärjestelmällä.
Tämä on käynyt päinsä tavaroiden, palveluiden ja palkan nostolla.
Vaan tavaraa ei voi aina käyttää, palvelut maksavat ja syövät tavaroiden lailla elintasoa.
Palkkojen onnesta eivät nauti kaikki ja palkalla ei saa vaputta ja virkeyttä. Ei edes ymmärrystä lukeneisuutta ja osaamista.
Ihmisestä on tullut vähempiarvoinen kun hänen tarmonsa, oppinsa ja aikansa on ostettu yhteen pisteeseen tuijottamiseen.
Ohjelmoitava elämä on tavoitteena sille joka on syntymässä ja jota palvelee hallitus.
Keille tämä elämämme onkaan tarkoitettu?
Mitä sitten pelkäämme?
Pelkäämme toinen toistamme, sitä joka ei jaksanutkaan tätä kaikkea, hänkö on luuseeri, tyhjäntoimittaja, rappiolla?
Emme halua olla sellaisia joita teemme.
Me pelkäämme joutuvamme eroon työstämme, palkastamme, omaisuudestamme, elintasostamme, terveydestämme, jaksamisestamme ja kuitenkin olemme aina valmiita uhraamaan sen yhden asian tähden.
Hyvät samanlaiset ihmiset kulkevat esimerkkeinämme edessämme emmekä pidä heitä minään.
Tulos hallituksen politiikasta on tilahtaminen, tippuminen, hajaantuminen, ongelmamien kasaantuminen ja vihdoin hiljainen sivuunvetäytyminen ja poistuminen.
Mitään ei voi tehdä mitään ei tapahdu kukaan ei välitä ja kuitenkin ymmärretään pyytää ostaa ja vaatia itselle apua.
Vaan tilanteisiin, tulevaisuuteen, nykyisyyteen ja toisille ei vaivauduta apua antamaan.
Joten jatketaan tätä hamaan tappiin saakka jos itsellä vain riittää hyvinvointia.
Mutta niin ei ole olemme vain ihmisiä.
Maatilatalouden ymmärtämättömyys ja poltiikan tempoilu.
Maatilayrittäjien aseman ja työn hankaloituminen.
Taloudellinen voimavarojen hukkaaminen.
Työntekijöiden kannalta eriarvoistuminen.
Monien työntekijöiden köyhtyminen siis köyhdyttäminen.
Työntekjöiden elämän nollaaminen ja mollaaminen.
Työntekjöiden palkkatason laskeminen ja laskuttaminen josta seuraa tulotason menetys ja heikko elämäntilanne.
Työntekijöiden terveyden laskeminen, avioerojen lisääntyminen, mahdollisuuksien kaventuminen, työnteon kiristyminen ja väsyminen.
Näköalattomuus, ihmisten moraalinen ja henkinen rappio.
Yhteenkuuluvaisuuden ja sukulaisuuksien mureneminen sekä nuorison tapojen muuttuminen kiristyvässä aikuisten yhteiskunnassa.
Koulutuspolitiikan muuttuminen eriarvoistavaksi ja yksipuoliseksi.
Opettajien pitäminen homekouluissa, parakeissakouluttaminen, jatkuva erirakennuksissa ravaaminen, suuret työryhmät, koulutuksen kasvavat vaatimukset joita ei kykene täyttämään sekä harjoitelijoiden käyttö rassaavat ilmapiiriä, perssonia, osaamista, oppilaiden menestymistä ja kotiväkeä.
Koululaisten ja opiskelijoiden vaatimukset ylittävät sietorajan jos koulutus kestää ammusta ilta myöhään. Joku aina jättäytyy pois jostain ja jättää velvollisuutensa tekemättä tai vähemmälle.
Taloudellisesti nuoret opiskelijat toimivat nykyään työelämässä syrjäyttäen työtähakevia työntekijöitä jotka taas ovat opiskelijoiden pääasiallisia elättäjiä ja tukijoita.
Esimies asemassa olevat ovat saavuttaneet taloudellisesti kyllin suuren siivun muutta heitä painaa yhteiskunnallinen vastuu muutoksesta, siis yksityistämisestä ja tuloksen tekemisestä. Toisaalta pyritään säästöihin ja toisaalta kehitykseen ja edistykseen.
Panos jonka joutuu antamaan voidaan viedä leikkauksin, resurssin siirroin tai tukipäätöksiä muuttamalla. Samalla kysyntä ja tarjota vaihtelevat. Itse ihminen tasapainotteleekin osaamisellaan tuottavuuden ja väliaikaisuuden maastossa jossa ihmiset ovatkin numeroita hänelle, kunnes projekti loppuu ja muutos saattaa kohdata myös johtoasemassa olijaa.
Tällöin voidaan puhua jaksamisen ongelmista, loppuunpalamisesta tai mielenterveyden ongelmista.
Kysymys kuuluu kuinka on työttömien kohdalla voidaanko näistä edes puhua?
Pienyrittäjien tilanne taloudellisesti on ollut hyvä jo jonkin aikaa ja tulosta on voinut nauttia joskin keksimäärin pienyrittäjillä talous on heikommalla kuin suuremmilla.
Laman merkit ovat nykyään helpommin ilmassa kuin ennen niihin varaudutaan jos vain ajatuskin on ilmassa. Kokoajan tulee ajatella laskevia tuotantolukuja. Laskusuhdanteen tullessa varmaankin poistuma ja vaikeudet koittavat pienyrityksillä jotka toimivat useasti alihankkijoina suuremmille. Myös heidän tuotteensa ja palvelunsa ovat herkempiä suhdanteille kuin suurempien yritysten. Työllistämisestä ei voida puhua vaan teollistamiseta ja koneellistamisesta. Yritysten stressin sieto on nykyää parempaa ja joustavammat järjestelyt takaavat myös perääntymiset topiminnasta, yritysten myynnit ja fuusioitumiset ajoissa sekä pääoman liikkeet ja varautumisen tulevaan.
Kaiken kaikkiaan sukkela liikkeine ja nopea yritys strategia takaa että hyvinvointi jatkuu ympäröivästä maailmasta huolimatta.
Todella hyvin ei voi sanoa suurimmista yrityksistä joiden rakenne vaatii yhä kasvavia markkinoita, suuria investointeja ja pääomia.
Niiden onkin paneuduttava politiikkaan ,ympäristön resursseihin ja ilmais sekä halpa työvoimaan. Ne voivat kouluttaa menestyksekkäästi osaavia osaamattomia markkinoille sekä aloittaa tyhjästä markkinataloudellisessa erämaassa jossa kaikki säädökset voidaan ohittaa.
Tarkoituksena maksimoida tulo ja minimoida menot.
Kuten raaka-aine kustannukset, ympäristönhoitokustannukset, työvoimakustannukset, rakennus ja tuotantokustannukset, verot ja maksukustannukset jne.... joita kertyy kehittyneemmisssä kansantalouksissa.
Tämän hallituksen teot ovat seuranneet linjaa elä ja kuole se on pikku hiljaa rakenteellisesti rapauttanut lähes kaikkien ihmisryhmien perinteistä hyvinvointia korvaamalla sen yhä kiristyvällä maksujärjestelmällä.
Tämä on käynyt päinsä tavaroiden, palveluiden ja palkan nostolla.
Vaan tavaraa ei voi aina käyttää, palvelut maksavat ja syövät tavaroiden lailla elintasoa.
Palkkojen onnesta eivät nauti kaikki ja palkalla ei saa vaputta ja virkeyttä. Ei edes ymmärrystä lukeneisuutta ja osaamista.
Ihmisestä on tullut vähempiarvoinen kun hänen tarmonsa, oppinsa ja aikansa on ostettu yhteen pisteeseen tuijottamiseen.
Ohjelmoitava elämä on tavoitteena sille joka on syntymässä ja jota palvelee hallitus.
Keille tämä elämämme onkaan tarkoitettu?
Mitä sitten pelkäämme?
Pelkäämme toinen toistamme, sitä joka ei jaksanutkaan tätä kaikkea, hänkö on luuseeri, tyhjäntoimittaja, rappiolla?
Emme halua olla sellaisia joita teemme.
Me pelkäämme joutuvamme eroon työstämme, palkastamme, omaisuudestamme, elintasostamme, terveydestämme, jaksamisestamme ja kuitenkin olemme aina valmiita uhraamaan sen yhden asian tähden.
Hyvät samanlaiset ihmiset kulkevat esimerkkeinämme edessämme emmekä pidä heitä minään.
Tulos hallituksen politiikasta on tilahtaminen, tippuminen, hajaantuminen, ongelmamien kasaantuminen ja vihdoin hiljainen sivuunvetäytyminen ja poistuminen.
Mitään ei voi tehdä mitään ei tapahdu kukaan ei välitä ja kuitenkin ymmärretään pyytää ostaa ja vaatia itselle apua.
Vaan tilanteisiin, tulevaisuuteen, nykyisyyteen ja toisille ei vaivauduta apua antamaan.
Joten jatketaan tätä hamaan tappiin saakka jos itsellä vain riittää hyvinvointia.
Mutta niin ei ole olemme vain ihmisiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.