Muutama päivä Islaylla eikä mikään ole kuin ennen... ;)
Nyt olen nähnyt kaikki Islayn legendaariset tislaamot ja maistanut kaikki legendaariset viskit. Caol Ila oli aivan upea uusi tuttavuus, harmi, ettei sitä Suomesta saa.
Saaren luonto on mykistävän upea: pitkiä hiekkarantoja, laajoja kanervanummia, ylänköjä, joista saattaa nähdä Irlantiin asti.
Kun nauttii paikallista viskiä kanervanummen kukkulalla, tuulen hulmuttaessa hiuksia ja katsellen kuohuvien aaltojen liikettä valkohiekkaisella rannalla, ei halua sen hetken päättyvän koskaan....
Nyt olen nähnyt kaikki Islayn legendaariset tislaamot ja maistanut kaikki legendaariset viskit. Caol Ila oli aivan upea uusi tuttavuus, harmi, ettei sitä Suomesta saa.
Saaren luonto on mykistävän upea: pitkiä hiekkarantoja, laajoja kanervanummia, ylänköjä, joista saattaa nähdä Irlantiin asti.
Kun nauttii paikallista viskiä kanervanummen kukkulalla, tuulen hulmuttaessa hiuksia ja katsellen kuohuvien aaltojen liikettä valkohiekkaisella rannalla, ei halua sen hetken päättyvän koskaan....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pari vuotta sitten oli tarkoitus lähteä käväisemään, mutta tuli esteitä. Sait haaveeni taas lepattamaan!
Mainioista mainioimmat mallasmehut Lagavulin, Laphroaig ja Bowmore ovat saaneet nuo haaveet liikkeelle. Laphroaigin tislaamon lähistöllä minullakin on "oma" elinikäinen neliöjalan kokoinen vuokramaapläntti; sitä pitäisi tottakai käydä katsomassa.
Iain Hendersonhan taisi jäädä eläkkeelle Laphroaigin johdosta viime vuodenvaihteessa, vai kuinka?
Kyllä, näin on, että Iain jäi eläkkeelle, mutta jos hyvin sattuu, hän saattaa joskus jotain kierrosta opastaa tislaamossa.
Minulla on myös oma jalansijallinen Islayta, mutta koska Laphroaig oli suljettu (kierrokselle pääsee tekemällä etukäteisvarauksen) niin tällä kertaa jäi näkemättä. Nummien ja soiden keskellä ajellessa tuli mieleen, että missähän se tuolla mahtaa olla.. :)
Menemme uudestaan saarelle marraskuussa ja tällä kertaa tapaaminen on jo sovittu Laphroaigille, joten saas nähdä tuleeko lähdettyä maapalastaan katsastamaan.
Nyt pääsimme kiertämään Bowmoren tislaamon läpi ja näimme viskin teon vaiheet alusta loppuun. Pääsimmepä kuvaamaan kypsytysvaraston tynnyreitäkin, joita yleensä turistit pääsee vilkaisemaan vain kaltereiden takaa... Turveuunien luona kuulimme, että Bowmore savustaa maltaansa kaksi kertaa viikossa, kun taas esim. Laphroaig tekee sen joka päivä!
Saari on uskomaton ja viski samoin. Olemme nalkissa kumpaankin elämämme loppuun asti, ystäväni ja minä.
Ja siksi viskinystävillä on ensi vuonna mahdollisuus saada konkreettinen todistuskappale käsiinsä tästä rakkaudestamme....
Caol Il'laa saa suomestakin. esim Tornin American bar, Kalevankatu 6, Helsinki, tarjoilee ko. viskiä vaikkakin ilman kanervanummia ja meren kohinaa! Sinne siis.
Puotilassa on oluisiin ja mallasviskeihin erikoistunut Ravintola Pikkulintu. Se kehuu nettisivuillaan pitävänsä valikoimissaan yli sataa mallasviskiä, joukossa näkyy olevan mm. tynnyrivahvuinen (55 %) Caol Ila. Itse en ole vielä käynyt kyseisessä ravintelissa (asun aivan eri suunnalla).
http://www.pikkulintu.com/
Juu, tiedän että suomalainen maahantuoja tuo Caol Ilaa ravintoloihin. Meilpäin en ole törmännyt ko. harvinaisuuteen, mutta nyt ei tarvitse stadiin asti reissata, sillä pari pulloa tuli kotiin asti.
Mutta onko kenenkään raflan valikoimissa Islay Signatory Vintage, Caol Ila 1991? Se on juuri se mihin ihastuin kybällä.