Tervehdys kansalaiset.
Mieleeni tuli tuosta IL:n jutusta: http://www.iltalehti.fi/viihde/200805237696097_vi.shtml
oma elämäni ja sen vaiheita.
Miten minusta tuli se joka olen tänään, johtuu aikaisemmista "elämistäni".
Olen ollut ala-asteella 9 eri koulussa välillä ulkomailla, äitini joka kuoli muutama kuukausi sitten ei halunnut nähdä minua koskaan..(syntymäni jälkeen ei halunnut olla yhteydessä eikä edes nähdä).
2 veljeäni sijoitettiin eri kotiin johon minut myöhemmin, olimme olleet erossa toisistamme jo lähes 12 vuotta.
Voitte vain arvata kuinka paljon sain turpaani
Koulussa, kotona? Kehenkä olisin turvautunut?
Elämäni tänäpäivänä on valitettavasti sellainen jotta olen henkisesti loppu.
Olen seurannut elämääni "taaksepäin" ja huomannut kuinka epäoikeudemukaisesti minua on kohdeltu. Nyt itselläni on lapsia ja vaimo mutta en osaa suhtautua itseeni,elämäämme ja tulevaisuuteen riittävällä "energialla" vaikka tiedän jotta miehn on tehtävä mitä miehen täytyy.
Koskaan en ole saanut "ymmarrystä" elämässäni vaikkakin itse tiedän kokonaisuuden.
En luonnollisestikkaan sano jottako minua tulisi sääliä ja minulle tulisi antaa oikeutta..
Huomioitavaa on kuitenkin se jotta miten "kova" minusta on tullut.
Luottamus ihmisiin on mennyt jo ajat sitten ja niinikään viranomaisiin.
Miksi suomessa ei auteta niitä jotka sitä apua todella tarvitsevat?
Valitettavsti minulla on lähes jatkuvasti "verenmaku suussa"..
Mutta kaiken kaikkiaan haluaisin tässä jutussani tuoda esiin asian: ÄLKÄÄ VALITTAKO!!
Kuunnelkaa Hectoria ja biisiä "kuinka voit väittää"...
Mieleeni tuli tuosta IL:n jutusta: http://www.iltalehti.fi/viihde/200805237696097_vi.shtml
oma elämäni ja sen vaiheita.
Miten minusta tuli se joka olen tänään, johtuu aikaisemmista "elämistäni".
Olen ollut ala-asteella 9 eri koulussa välillä ulkomailla, äitini joka kuoli muutama kuukausi sitten ei halunnut nähdä minua koskaan..(syntymäni jälkeen ei halunnut olla yhteydessä eikä edes nähdä).
2 veljeäni sijoitettiin eri kotiin johon minut myöhemmin, olimme olleet erossa toisistamme jo lähes 12 vuotta.
Voitte vain arvata kuinka paljon sain turpaani
Koulussa, kotona? Kehenkä olisin turvautunut?
Elämäni tänäpäivänä on valitettavasti sellainen jotta olen henkisesti loppu.
Olen seurannut elämääni "taaksepäin" ja huomannut kuinka epäoikeudemukaisesti minua on kohdeltu. Nyt itselläni on lapsia ja vaimo mutta en osaa suhtautua itseeni,elämäämme ja tulevaisuuteen riittävällä "energialla" vaikka tiedän jotta miehn on tehtävä mitä miehen täytyy.
Koskaan en ole saanut "ymmarrystä" elämässäni vaikkakin itse tiedän kokonaisuuden.
En luonnollisestikkaan sano jottako minua tulisi sääliä ja minulle tulisi antaa oikeutta..
Huomioitavaa on kuitenkin se jotta miten "kova" minusta on tullut.
Luottamus ihmisiin on mennyt jo ajat sitten ja niinikään viranomaisiin.
Miksi suomessa ei auteta niitä jotka sitä apua todella tarvitsevat?
Valitettavsti minulla on lähes jatkuvasti "verenmaku suussa"..
Mutta kaiken kaikkiaan haluaisin tässä jutussani tuoda esiin asian: ÄLKÄÄ VALITTAKO!!
Kuunnelkaa Hectoria ja biisiä "kuinka voit väittää"...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä sun pitäs lukea kirja: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus( Ben Furman). En ole lukenut kirjaa , mutta siitä voisit saada jotain irti!
Mielestäni sulle tekisi hyvää käydä läpi menetettyä lapsuutta ja sitä rakkauden puutetta mitä jäit vaille. Surra ja vihata... aikansa . Valita minkälaista elämää itse haluat elää jatkossa - toistaa toisten tekemiä virheitä vai rakentaa jotain hyvää ja pysyvää!!
Ja etsi niitä hyviä ihmisiä elämääsi sillä niitäkin on kaikesta kokemasta vääryydestä huolimatta!!
Rakastavin terveisin : )
Lukemalla löytää monesti kuin sattumalta ohjeen, jolla selviää seuraavaan päivään. Minulle sattuu aika usein, että otan kirjastosta sattumanvaraisesti luettavakseni kirjan ja saan vastauksen juuri omiin ongelmiini. Joskus se ohje on päivän sanomalehdessä tai sattumalta katsomassani televisio-ohjelmassa. Suhtaudun näihin vinkkeihin usein ihan sarkastisesti, enkä edes uskalla kertoa niistä muille, koska pitäisivät minua ihan hulluna. Kaikilla on varmaan menneisyydessään kipeitä asioita, toiset vain kokevat ne voimakkaammin. Menneisyyttään ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteensa voi vaikuttaa, ainakin jossain määrin. Viittaus Hectorin biisiin on osuva