http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:1:2008-05-24;4:140:0:0:0,104:139:542720,1:0:0:0:0:0:
Julkaistu 24.5.2008 2:32:48
TS/
Vaalirahahallitus kriisissä
AIMO MASSINEN
Pieneen maahan mahtuu kerrallaan vain yksi kohupuheenaihe. Viime viikkoina se on ollut poliitikkojen vaalirahoitus, jonka päältä poistetaan peitteitä päivittäin kuin sipulista kuoria. Ja kaikkia vähän itkettää.
Aluksi ongelmaa pääministeriä myöten vähäteltiin, mutta tällä viikolla Matti Vanhanenkin heräsi todellisuuteen - tai jopa vähän siitä ylikin. Pääministeri puhui suorastaan legitimiteettikriisistä ja dramatisoi sen koskemaan koko poliittista järjestelmää.
Onhan toki irvokasta, kun ministerit ja kansanedustajat rikkovat tietoisesti säätämäänsä lakia, mutta kyllä poliittinen järjestelmämme kestää tämänkin kolhun. Vanhasen hallituksen tuskin tarvitsee tämän takia erota, varsinkin kun se pyrkii ripeästi parantamaan pöhköä vaalirahoituslakia.
l
Euroopan neuvoston korruptionvastainen elin Greco huomautti jo viime syksynä puoluerahoitukseen liittyvistä ongelmista, mutta se ei saanut sen enempää oikeusministeriötä kuin mediaakaan soittamaan hälytyskelloja. Vasta Timo Kallin varomaton möläytys aiheutti tunnetun reaktion.
Vaalirahoituksen julkisuusvaatimus on meillä erityisen suuri sen vuoksi, että vaalijärjestelmämme on niin henkilökeskeinen. Kampanjointi on hyvin yksilökohtaista. Puolueiden rooli on moniin muihin maihin verrattuna pienempi.
Viime vuoden eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi valittujen keskimääräinen kampanjabudjetti oli noin 38 000 euroa ja Eero Lehden (kok) vaalibudjetti ylitti jopa 100 000 euron rajan. Pelkällä rahalla ei pääse eduskuntaan, mutta kovasti se ainakin avittaa.
l
Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Heidi Hautala (vihr) kyseli Vihreässä Langassa, ”olisiko eduskunta toisennäköinen, jos vaalirahoituksessa olisi noudatettu lakeja ja määräyksiä”. Kyllä olisi, varsinkin jos avoimuutta olisi noudatettu ennen vaaleja. Eikä vain eduskunta olisi ollut toisennäköinen, vaan todennäköisesti myös hallitus.
Vanhasen sinivihreä hallitus on vaalirahahallitus. Liike-elämän vaalituki pääasiassa porvaripoliitikoille on kasvanut vaivihkaa valtaviin mittoihin. Samanaikaisesti demareita kurmotettiin kohtuuttomasti SAK:n siihen nähden mitättömästä tuesta, joka kaiken lisäksi mainonnan osalta epäonnistui täysin. Vaalitilanne ei ollut reilu, tasapuolinen eikä oikeudenmukainen, niin kuin ei elämä yleensäkään.
l
Vaalirahoituksen hämäryys kulminoitui asetelmaan, jossa liikemiesten muodostama tukiyhdistys jakoi huikeita summia poliitikkojen tukiyhdistyksille. Kaiken huipuksi lahjoittajat eivät olleet tietävinään, kenelle lahjoittivat. Ja poliitikot olivat tietämättömiä, keneltä rahaa saivat.
Muisti on nyt kuitenkin palaillut pätkittäin. Ministerit ja kansanedustajat ovat ”täydentäneet” vaalirahoituslain edellyttämän rahailmoituksensa lahjoittajalistoja. Kaikki poliitikot eivät ole olleet ehkä vieläkään rehellisiä. Veikkaan, että joku salailija paljastuu vielä vaikka väkisin. ”Polttajana” voi olla liikemies, puoluetoveri tai media.
l
Vaalituen antaminen ja ottaminen on nykyisessä järjestelmässä täysin hyväksyttävää, kunhan noudatetaan sovittuja pelisääntöjä. Tietty avoimuus on välttämätöntä korruptioepäilyjen takia.
Ketään ei myöskään lohduta tieto, että joskus menneisyydessä meno on ollut vielä likaisempaa. Turkulaiset muistavat varsinkin liikemies Armas Puolimatkan yhteispelin kunnallispoliitikkojen kanssa, mistä ei ole paljon lapsille kertomista.
Nykyään homma näyttää olevan paljon amatöörimäisempää. Suuresti ihmettelen esimerkiksi sitä, että Kehittyvien maakuntien Suomi ry lahjoitti suurimman summan, 20 000 euroa Marja Tiuralle (kok), josta kaikki politiikkaa seuranneet tiesivät jo ennen vaaleja, ettei hän kelpaa missään tapauksessa ministeriksi. Tiurasta tuli tuhdin vaalirahan ansiosta äänikuningatar, mutta tuki Ideaparkeillekin kuullaan yhä vain rivikansanedustajan suulla.
l
Vaalirahoituslain uudistamisesta tunnutaan nyt olevan puolueissa yksimielisiä, mutta siihenpä se yksimielisyys melkein loppuukin. Tämän osoitti pääministeri Matti Vanhasen koolle kutsuma kriisikokous. Hyvä kuitenkin, että ensimmäisiä muutoksia vaalirahoitusjärjestelmässä ryhdytään soveltamaan jo syksyn kunnallisvaaleissa.
Ensi viikolla on tarkoitus asettaa työryhmä laatimaan ehdotus vaalirahoituslain uudistamisesta, jolloin käsitellään myös mahdollisia rangaistuksia, tuen kattomäärää ja ilmoitusten tarkastusmenettelyä.
Vaalirahoituksen pelisäännöistä olisi hyvä saada yksimielinen esitys. Koska tulessa ovat viime viikkoina olleet nimenomaan suurten hallituspuolueiden housut, oppositiolle ei kannattaisi ihan helposti antaa lyömäaseita syksyn kunnallisvaaleihin.
(02) 269 3291 [email protected]
Julkaistu 24.5.2008 2:32:48
Julkaistu 24.5.2008 2:32:48
TS/
Vaalirahahallitus kriisissä
AIMO MASSINEN
Pieneen maahan mahtuu kerrallaan vain yksi kohupuheenaihe. Viime viikkoina se on ollut poliitikkojen vaalirahoitus, jonka päältä poistetaan peitteitä päivittäin kuin sipulista kuoria. Ja kaikkia vähän itkettää.
Aluksi ongelmaa pääministeriä myöten vähäteltiin, mutta tällä viikolla Matti Vanhanenkin heräsi todellisuuteen - tai jopa vähän siitä ylikin. Pääministeri puhui suorastaan legitimiteettikriisistä ja dramatisoi sen koskemaan koko poliittista järjestelmää.
Onhan toki irvokasta, kun ministerit ja kansanedustajat rikkovat tietoisesti säätämäänsä lakia, mutta kyllä poliittinen järjestelmämme kestää tämänkin kolhun. Vanhasen hallituksen tuskin tarvitsee tämän takia erota, varsinkin kun se pyrkii ripeästi parantamaan pöhköä vaalirahoituslakia.
l
Euroopan neuvoston korruptionvastainen elin Greco huomautti jo viime syksynä puoluerahoitukseen liittyvistä ongelmista, mutta se ei saanut sen enempää oikeusministeriötä kuin mediaakaan soittamaan hälytyskelloja. Vasta Timo Kallin varomaton möläytys aiheutti tunnetun reaktion.
Vaalirahoituksen julkisuusvaatimus on meillä erityisen suuri sen vuoksi, että vaalijärjestelmämme on niin henkilökeskeinen. Kampanjointi on hyvin yksilökohtaista. Puolueiden rooli on moniin muihin maihin verrattuna pienempi.
Viime vuoden eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi valittujen keskimääräinen kampanjabudjetti oli noin 38 000 euroa ja Eero Lehden (kok) vaalibudjetti ylitti jopa 100 000 euron rajan. Pelkällä rahalla ei pääse eduskuntaan, mutta kovasti se ainakin avittaa.
l
Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Heidi Hautala (vihr) kyseli Vihreässä Langassa, ”olisiko eduskunta toisennäköinen, jos vaalirahoituksessa olisi noudatettu lakeja ja määräyksiä”. Kyllä olisi, varsinkin jos avoimuutta olisi noudatettu ennen vaaleja. Eikä vain eduskunta olisi ollut toisennäköinen, vaan todennäköisesti myös hallitus.
Vanhasen sinivihreä hallitus on vaalirahahallitus. Liike-elämän vaalituki pääasiassa porvaripoliitikoille on kasvanut vaivihkaa valtaviin mittoihin. Samanaikaisesti demareita kurmotettiin kohtuuttomasti SAK:n siihen nähden mitättömästä tuesta, joka kaiken lisäksi mainonnan osalta epäonnistui täysin. Vaalitilanne ei ollut reilu, tasapuolinen eikä oikeudenmukainen, niin kuin ei elämä yleensäkään.
l
Vaalirahoituksen hämäryys kulminoitui asetelmaan, jossa liikemiesten muodostama tukiyhdistys jakoi huikeita summia poliitikkojen tukiyhdistyksille. Kaiken huipuksi lahjoittajat eivät olleet tietävinään, kenelle lahjoittivat. Ja poliitikot olivat tietämättömiä, keneltä rahaa saivat.
Muisti on nyt kuitenkin palaillut pätkittäin. Ministerit ja kansanedustajat ovat ”täydentäneet” vaalirahoituslain edellyttämän rahailmoituksensa lahjoittajalistoja. Kaikki poliitikot eivät ole olleet ehkä vieläkään rehellisiä. Veikkaan, että joku salailija paljastuu vielä vaikka väkisin. ”Polttajana” voi olla liikemies, puoluetoveri tai media.
l
Vaalituen antaminen ja ottaminen on nykyisessä järjestelmässä täysin hyväksyttävää, kunhan noudatetaan sovittuja pelisääntöjä. Tietty avoimuus on välttämätöntä korruptioepäilyjen takia.
Ketään ei myöskään lohduta tieto, että joskus menneisyydessä meno on ollut vielä likaisempaa. Turkulaiset muistavat varsinkin liikemies Armas Puolimatkan yhteispelin kunnallispoliitikkojen kanssa, mistä ei ole paljon lapsille kertomista.
Nykyään homma näyttää olevan paljon amatöörimäisempää. Suuresti ihmettelen esimerkiksi sitä, että Kehittyvien maakuntien Suomi ry lahjoitti suurimman summan, 20 000 euroa Marja Tiuralle (kok), josta kaikki politiikkaa seuranneet tiesivät jo ennen vaaleja, ettei hän kelpaa missään tapauksessa ministeriksi. Tiurasta tuli tuhdin vaalirahan ansiosta äänikuningatar, mutta tuki Ideaparkeillekin kuullaan yhä vain rivikansanedustajan suulla.
l
Vaalirahoituslain uudistamisesta tunnutaan nyt olevan puolueissa yksimielisiä, mutta siihenpä se yksimielisyys melkein loppuukin. Tämän osoitti pääministeri Matti Vanhasen koolle kutsuma kriisikokous. Hyvä kuitenkin, että ensimmäisiä muutoksia vaalirahoitusjärjestelmässä ryhdytään soveltamaan jo syksyn kunnallisvaaleissa.
Ensi viikolla on tarkoitus asettaa työryhmä laatimaan ehdotus vaalirahoituslain uudistamisesta, jolloin käsitellään myös mahdollisia rangaistuksia, tuen kattomäärää ja ilmoitusten tarkastusmenettelyä.
Vaalirahoituksen pelisäännöistä olisi hyvä saada yksimielinen esitys. Koska tulessa ovat viime viikkoina olleet nimenomaan suurten hallituspuolueiden housut, oppositiolle ei kannattaisi ihan helposti antaa lyömäaseita syksyn kunnallisvaaleihin.
(02) 269 3291 [email protected]
Julkaistu 24.5.2008 2:32:48
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.