Eropäätöksen tekeminen oli vaikeaa ja kesti vuosia, mutta eroaminen oli helpotus. Kun mies oli lähtenyt muuttokuorman kanssa ja istuin puolityhjässä asunnossa, oli kuin taakka olisi nostettu hartioilta. Monta kuukautta tuntui ihanalta tulla kotiin, kun tiesi saavansa olla rauhassa. En olisi uskonut, miten paljon eroaminen paransi elämän laatua. Ero voi olla uuden elämän alku.
Ero oli helpotus
Nainen
17
8170
Vastaukset
- myös eronnut
Noinkin voi olla....Minun eroni pitkän avioliiton jälkeen oli rankka kokemus.Koska avioliittoni oli vaikea, elämä kyllä rauhoittui ja koti hiljeni.Auikuisten riidat olivat ohi ja pelko poissa.Lasten kärsimys on silti raskasta katsottavaa, varsinkin kun myös lapset kokivat sekä helpotusta että surua ja huolta isästään.Koimme siis tuskallisia ristiriitoja kaikki.Eron jälkeen minulla nousi pintaan surematon suru monista ristiriidoista ja pettymyksistä.Aloin etsiä uutta ja "parempaa" miestä,koska en edes halunnut tottua sinkkuuteen.Tunsin epäonnistuneeni elämässäni ja masennuin.Unettomuuteni paheni ja ahdistus nosti verenpaineen huimiin lukemiin.Pahinta oli tunne, että matto vedettiin jalkojen alta ja putosin suoraan kellarin luukusta alas, pois elämästä, elävien kirjoita taakankantajien kastiin.TUli miesystäviä ja muutaman kerran minut hylättiin.Silloin aina nousi pintaan myös avioeron tuska yhä voimakkaampana.Perheellisen ei ole helppo löytää sopivaa miestä.Nyt asiat on hyvin ja entinen mies on ystäväni, tavallaan.Alan nähdä valoa edessäni.Erosta on vuosi.TUntuu vieläkin välillä, että kaikki on vain elokuvaa, jossa näyttelen pääroolia.Miksi minulle kävi näin? MIksi menin väärän kanssa naimisiin?Tiedän kyllä vastauksen, mutta kyselen tätä silti itseltäni pettyneenä.Minä en riittänyt, vaikka yritin kaikkeni.JOku muu oli "parempi" kuin vaimo ja lapset.Surullista.Tavallaan olen nyt kuitenkin onnellisempi.Ei enää henkisen ja fyysisen väkivallan pelkoa!!
- Joutsen
Olen samaa mieltä kanssasi, ero todella oli helpotus. Upeaa huomata että osaa elää!
- Eronnut
Minusta nuo ovat vain sitä tunteiden tulkintaa eikä perustune koko totuuteen.Tänään koen tätä ja huomenna sitä ja niin edell...On aivan selvää,että myös mies kokee ja tuntee samoja tuntemuksia vaikkei ne tule esille muistattehan hokeman heikoista miehistä "mies ei itke" Mielestäni nuo erot olisi voitu ehkäistä,mikäli vastapuolen jalat olisi ollut tukevalla pohjalla.Muistattehan tilanteen.Kaikki näytti mahdottomalta,en jaksa enään,Silloinhan pyritään pääsemään tilanteesta tavalla tai toisella."En riitä,enään,nuormpi,parempi jne..sillä on toinen.Pyritään pakoon.Mihin? Pois siitä ahdistavasta tilanteesta mikä on kestämätön! Syyt saattanevat olla ihan mitkä tahansa mahdollisesti kyvyttömyys! Oma ahdistuminen! Parisuhteissa usen kuultaa se toisen tuntemattomuus.Puhuttaessa en riitä,nuorempi,ihan paska aijjä ja niin edell..Usein enohtuu se oma rooli asioissa.Myös se oma kykenemättömyys!Parisuhteita ei opeteta ne opetellaan kantapään kautta,Valitettavasti.Aikaa ei tunnu löytyvän molemmille riittävästi,toisen kuulemiseen ja tuntemiseen kun jo pötkitään uuteen suhteeseen ja autuaallisempaan,kunnes ollaan jälleen samassa pisteessä,eikä olla opittu mitään vaan ollaan typeriä uudelleen. Päätäseinään eiks oo tuttua.Mitä tuohon helpotukseen tulee onko se sitä kun kaikki heitettiin roskiin joka ikinen rakas ja kallis hetki elämästämme.Sanoisin kaikki on edelleen kesken ja pahasti.Molemmat kipeitä muistoja täynnä ja katkeria epäonnistumisia rakentaa yhteistä tulevaisuutta.Minne katosi se yhteinen toinen toista vuoroin tukeminen ja jaksaminen? On myös se tosiasia huomioida meidän voima varamme on rajallinen! Rakentavaa syksyä k:lle jse
- mies
Eronnut kirjoitti:
Minusta nuo ovat vain sitä tunteiden tulkintaa eikä perustune koko totuuteen.Tänään koen tätä ja huomenna sitä ja niin edell...On aivan selvää,että myös mies kokee ja tuntee samoja tuntemuksia vaikkei ne tule esille muistattehan hokeman heikoista miehistä "mies ei itke" Mielestäni nuo erot olisi voitu ehkäistä,mikäli vastapuolen jalat olisi ollut tukevalla pohjalla.Muistattehan tilanteen.Kaikki näytti mahdottomalta,en jaksa enään,Silloinhan pyritään pääsemään tilanteesta tavalla tai toisella."En riitä,enään,nuormpi,parempi jne..sillä on toinen.Pyritään pakoon.Mihin? Pois siitä ahdistavasta tilanteesta mikä on kestämätön! Syyt saattanevat olla ihan mitkä tahansa mahdollisesti kyvyttömyys! Oma ahdistuminen! Parisuhteissa usen kuultaa se toisen tuntemattomuus.Puhuttaessa en riitä,nuorempi,ihan paska aijjä ja niin edell..Usein enohtuu se oma rooli asioissa.Myös se oma kykenemättömyys!Parisuhteita ei opeteta ne opetellaan kantapään kautta,Valitettavasti.Aikaa ei tunnu löytyvän molemmille riittävästi,toisen kuulemiseen ja tuntemiseen kun jo pötkitään uuteen suhteeseen ja autuaallisempaan,kunnes ollaan jälleen samassa pisteessä,eikä olla opittu mitään vaan ollaan typeriä uudelleen. Päätäseinään eiks oo tuttua.Mitä tuohon helpotukseen tulee onko se sitä kun kaikki heitettiin roskiin joka ikinen rakas ja kallis hetki elämästämme.Sanoisin kaikki on edelleen kesken ja pahasti.Molemmat kipeitä muistoja täynnä ja katkeria epäonnistumisia rakentaa yhteistä tulevaisuutta.Minne katosi se yhteinen toinen toista vuoroin tukeminen ja jaksaminen? On myös se tosiasia huomioida meidän voima varamme on rajallinen! Rakentavaa syksyä k:lle jse
Puhut asiaa, jos noin tuntee kumpikin osapuoli, on todella parempi vaihtaa.
Sellaiseen ihmiseen jota rakastaa ja jonka kanssa voi jakaa, niin elämän ylä kuin alamäetkin.
Hauskaa kesää myös sinulle, nautitaan elämästä.
- täysin samaa mieltä
Itsekkin vuosi sitten eronneena aattelen täysin samoin, kuin sinä. Ero olisi pitänyt tapahtua jo aiemin, mutta kaikkeni yritin, ettei tähän olisi tarvinnut mennä ja nyt jälkeen päin huomaan että se on ollut täysin hukkaan heitettyä aikaa. Ex vaan ei ymmärtänyt et ero koski vaan meitä kahta, vaan hän eros samalla myös lapsista, mikä olikin ainut huono puoli asiassa.
Vuosi on kulunut ja en kadu eroani. - ahdistunut
En tiedä miksi en saa päätettyä,että eroanko vai en.Välillä kun menee hyvin uskon taas toisen muuttuneen ja jaksan eteenpäin. Sitten kun toinen ei välitä pätkääkään, voisin juosta pois koko talosta. Kun mies ei halua naista, täytyisi kai tajuta!!
- Nainen
Vaihtelevat tunteesi ovat minulle tuttuakin tutumpia! Sitten tulee se "viimeinen pisara" tai jokin laukaiseva tekijä, jolloin kaikki romahtaa, ja on pakko ryhtyä toimimaan. Kaikkea sitä ihminen kestääkin, ihmettelen nykyään.
- Reiska
Nainen kirjoitti:
Vaihtelevat tunteesi ovat minulle tuttuakin tutumpia! Sitten tulee se "viimeinen pisara" tai jokin laukaiseva tekijä, jolloin kaikki romahtaa, ja on pakko ryhtyä toimimaan. Kaikkea sitä ihminen kestääkin, ihmettelen nykyään.
Erosin minäkin viime kesänä oltiin oltu lähes 20v naimisissa. Meillä on 3lasta nuorin kohta 15v ja vanhin 20v.
Vuoden naimisiin menon jälkeen sain kauheita ahdistuskohtauksia ja paniikkihäiriöitä. Oli kaikenmaailman pelkotiloja ja neurooseja. Lääkäri kirjoitti rauhoittavaa ja söin viime kesään asti.
Eron jälkeen loppu jännityspäänsärky ja kaikki muutkin oireet on hävinny.
Ero johtu siitä että ex oli pettäjä tyyppiä ja ainakin 3kertaa petti minä en koskaan.
Olin 27v kun tavattiin 10v asuin yksin ja kyllä mulla naisia oli aivan tarppeksi. Mutta tämä ex oli ensimäinen ihastukseni ja rakkaus.
Minä olin meillä se rakkauden moottori ja muka opetin lapset "nuolemaan" eli halamaan.
Ex ei sitä taitoa oikein arvostanut tai ei halunnut. Lapset välillä tappeli ja välillä halas toisiaan. Annoin niiden selvittää omat juttunsa.
Itekin olen 10lapsisesta perheestä ja kyllä meillä tapeltiin,mutta nyt aikuisena tullaan kaikkien sisaruksien kanssa hyvin toimeen.
Yksi mun velipojista on psykiatri monta kertaa
kerroin elämäntilanteestani hän sanoi että sun ongelmasi on elät yksin parisuhteessa.
Ja nyt kun ajattelen jälkeenpäin niin se oli tosi.
Epävakaa persoonalisuus joskus kehui maasta taivaaseen joskus taas haukku.
Ja v-mäisintä oli kun ex saatoi olla ilman syytä parikin viikkoa hiljaa ei puhunu mitään.
Näin asioissa aina hyvät puolet ja olen muutenkin huumorintajuinen sekä leikkisä.
3v sitten mulle puhkes ms-tauti mutta kyllä hyvällä elämänasenteella pärjää kun ei tarvi enää elää ristiriitaisen ihmisen kanssa.
Jotenkin tuntuu kuin tautikin olis helpottunu ja jaksaa paremmin. - Nainen
Reiska kirjoitti:
Erosin minäkin viime kesänä oltiin oltu lähes 20v naimisissa. Meillä on 3lasta nuorin kohta 15v ja vanhin 20v.
Vuoden naimisiin menon jälkeen sain kauheita ahdistuskohtauksia ja paniikkihäiriöitä. Oli kaikenmaailman pelkotiloja ja neurooseja. Lääkäri kirjoitti rauhoittavaa ja söin viime kesään asti.
Eron jälkeen loppu jännityspäänsärky ja kaikki muutkin oireet on hävinny.
Ero johtu siitä että ex oli pettäjä tyyppiä ja ainakin 3kertaa petti minä en koskaan.
Olin 27v kun tavattiin 10v asuin yksin ja kyllä mulla naisia oli aivan tarppeksi. Mutta tämä ex oli ensimäinen ihastukseni ja rakkaus.
Minä olin meillä se rakkauden moottori ja muka opetin lapset "nuolemaan" eli halamaan.
Ex ei sitä taitoa oikein arvostanut tai ei halunnut. Lapset välillä tappeli ja välillä halas toisiaan. Annoin niiden selvittää omat juttunsa.
Itekin olen 10lapsisesta perheestä ja kyllä meillä tapeltiin,mutta nyt aikuisena tullaan kaikkien sisaruksien kanssa hyvin toimeen.
Yksi mun velipojista on psykiatri monta kertaa
kerroin elämäntilanteestani hän sanoi että sun ongelmasi on elät yksin parisuhteessa.
Ja nyt kun ajattelen jälkeenpäin niin se oli tosi.
Epävakaa persoonalisuus joskus kehui maasta taivaaseen joskus taas haukku.
Ja v-mäisintä oli kun ex saatoi olla ilman syytä parikin viikkoa hiljaa ei puhunu mitään.
Näin asioissa aina hyvät puolet ja olen muutenkin huumorintajuinen sekä leikkisä.
3v sitten mulle puhkes ms-tauti mutta kyllä hyvällä elämänasenteella pärjää kun ei tarvi enää elää ristiriitaisen ihmisen kanssa.
Jotenkin tuntuu kuin tautikin olis helpottunu ja jaksaa paremmin.Uskon itsekin siihen, että vaikea elämäntilanne aiheuttaa joidenkin sairauksien puhkeamisen. Minäkin olen ollut avioeroni jälkeen terve, vaikka naimisissa ollessa oli vakaviakin sairauksia.
Kun olen päässyt avioliiton ja eron ahdistuksesta, koko maailma näyttää mukavammalta paikalta, ilmat ovat muuttuneet paremmiksi (!) ja on helpompi hengittää. Jalka nousee keveämmin ja laulattaa ja tietysti naurattaa. - Aasi
Nainen kirjoitti:
Uskon itsekin siihen, että vaikea elämäntilanne aiheuttaa joidenkin sairauksien puhkeamisen. Minäkin olen ollut avioeroni jälkeen terve, vaikka naimisissa ollessa oli vakaviakin sairauksia.
Kun olen päässyt avioliiton ja eron ahdistuksesta, koko maailma näyttää mukavammalta paikalta, ilmat ovat muuttuneet paremmiksi (!) ja on helpompi hengittää. Jalka nousee keveämmin ja laulattaa ja tietysti naurattaa.Eroni jälkeen on tullut ajateltua asiotteni paino pisteitä uudelleen ja uudelleen.Olisiko asioihin pitänyt suhtautua toisin tai toisellatavalla. Antaa asioille aikaa.Uskoakseni virheitä oli kummassakin koska näin kävi.Alan ymmärtää pikkuhiljaa kuinka suuri typerys olin aikanaan.Olinko se minä vai....ehkä se olin minä sittenkin! kukapa muu...Toivon teidän olevan minua viisaampia ensi rakkaus on jotain muuta kuin ne toiset...parahin terv. Aasi
- Matti
Vaimoni kanssa meni vuosikausia ihan hyvin. Sitten alkoi vaihe, että emme enää ymmärtäneet toisiamme; tuli aina väärinkäsitys, asiasta kuin asiasta. Herkesin haluamasta häntä joka suhteessa. Tapasin ihanan, nuoremman naisen. Hänen kansaan sunkkasi jo ensi illasta lähtien. Seurustelimme 3v ns salaisesti, vaimoni kyllä aavisteli. Sitten päätimme laittaa lapsen tämän uuden ihanan naisen kanssa. Erosin ja olen ollut 5v tähän saakka tosi onnellinen...elämä hymyilee...
- Muija
Muistan tuon tunteen!!! Ja hitto vie mikä ilo, kun huomasin et voin tehdä lasten kanssa mitä päähän pälkähtää, eikä kukaan arvostele...Oli muuten aika vapauttava tunne. Sit kun ex ilmoitti vielä muutaman viikon päästä muutostaan et ei ehdi lapsia tavata kun uusi naisystävä tulee, hypin ilosta jes jes...vihdoinkin hän jättää minut rauhaan!
- yh-äiti,,
Ehkä vielä nyt aattelet juuri noin, että helpotus,kun ex jätti sut rauhaan. Kuinka selität sitten lapsille aikanaan, kun alkavat kaipaamaan isäänsä ja ihmettelmään hänen välinpitämättömyyttä. Eikö sinun mielestä isän kuuluisi olla lapsiin yhteydessä erosta ja uudesta elämästä huolimatta?
Itselläni lapset vaikka ovatkin jo melkein aikuisia ihmettelevät edelleen isänsä välinpitämättömyyttä, vaikka olen lasten ikävää hälle viestinytkin. Kyllä minä olen lasten takia valmis hyväksymään ex:ni, eihän hänen elämänsä muutoin enää minulle kuulu. Ettei sinulla vaan olisi edelleen tunteita exääsi kohtaan. Olen sitä mieltä, et vaikka vanhemmat eroo, niin kummankaan ei pidä silti erota lapsista.
Mun vanhemmat on eroamassa vasta nyt, vaikka niiden suhde ei ole ollut n15 vuoteen onnellinen... Äitiä pelotti liikaa erota ja isä ei edes tajunnut että jotakin on niin pahasti vialla. Tämän seurauksena äitillä oli jatkuva paha olo kotona, jonka se purki ylensyömiseen ja meidän lapsien kasvatuksen kusemiseen. Niillä on neljä lasta yhdessä ja tällä hetkellä näyttää siltä että ainoastaan nuorin saa kunnollisen kodin kasvaa. Meistä kolmesta vanhimmasta mä ja mun pikkuveli kärsitään molemmat mielenterveyden häiriöistä kotiolojen takia ja mun pikkusisko on irtaunut todellisuudesta koska se oli äitin lellikki sukupuolen takia.
Tarinan tarkoitus on ilmaista että jos ero tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin pysyä yhdessä sitä ei kannatta pitkittää vuosikausia, koska se vaikuttaa tuhoavasti molempiin osapuoliin sekä muihin perheenjäseniin.- 2423234432
Tämä on yksi näkökulma ja tasapainoa lapsia tulee monenlaisista oloista, vaikka toki stabiilit olosuhteet tuottavat stabiilimpia lapsia.
Ei se elämä välttämättä ole parempaa sekavissa uusperhekuvioissa jos vanhempiesi tai ainakin toisen elämänhallintataidot eivät ole hyvät muutenkaan. - gkghk
"jos ero tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin pysyä yhdessä sitä ei kannatta pitkittää vuosikausia, koska se vaikuttaa tuhoavasti molempiin osapuoliin sekä muihin perheenjäseniin. "
Niin. Siinäpä se onkin, että ero olisi useinkin parempi kaikkien, etenkin lasten kannalta, vaikka vanhemmat eivät edes ajattele sitä, siis eroa! Yhden tai molemman vanhemman epätasapaino johtaa pitkässä juoksussa myös lasten ja nuorten kaikennäköisiin mielenterveydenongelmiin ja epätasapainoon. Sekä sosiaalisiin ongelmiin.
- Anonyymi
Oma ero keväällä oli yllättävä, mutta nyt se tuntuu kuin lottovoitolta, löysin vihdoin itseni ensimmäistä kertaa elämässäni ja rakastuin itseeni, asia jota niin moni yrittää tavoitella elämässään saavuttamatta sitä. Lisäksi vihdoin tajusin mitä oikeasti haluan mieheltä. Melkoinen opetussuhde oli tämä siis sanoisin. Ero oli käsittämättömän raskas, tulin raskaaksikin kierukasta huolimatta ja tein samantien abortin kun se tuntui oikealta ratkaisulta, miehellä oli sama mielipide asiaan ja järkytyksekseni huomasin ettei mies ollut yhtään tukenani asiassa eikä lopulta erostakaan halunnut puhua kunnolla vaikka itse yritin. Oli mielestäni aika törkeästi häneltä mutta en jaksa olla vihainen, hänellä omat psyykkiset ja fyysiset ongelmansa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)694938Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu152320- 261846
- 131556
- 371530
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51338- 101257
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla131176Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa41171- 151166