Kirjoittelin tässä kolmisen viikkoa sitten ja ihmettelin että onko puolison pahasta mielestä koskaan paha mieli..
En ymmärrä tuota viinan vallan voimakkuutta...nyt taas tässä jonkin verran kamppailtua taas mies AA:ssa noin kolmen viikon paussin jälkeen (hän on aina aivan selvästi paremmalla tuulella sieltä tullessa). Tuntui siltä että viikko meni ihan ok, paitsi että tunsin hieman oluen hajua..mies sanoi ettei ole juonut. Tänään oli pudottanut kaupan kuitin lattialle ja kun katsoin sitä kävi ilmi että AA-kokousta seuraavana päivänä oli ostanut olutta..siis muutaman tunnin päästä siitä! Myös eilen joi olutta. Meillä on suunnitelmia yhdessä jotka olen sanonut toteuttavani vain ja ainoastaan jos läträäminen loppuu. Nyt sitten rauhallisesti sanoin että maanantaina lääkärille ja sieltä antabusta tai muuten en kestä. Valitkoon alkoholin tai minut. Tietysti olen sanonut vastaavia asioita aikaisemmin mutta en niin rauhallisesti ja päättäväisesti. Silloin hän sanoi että ehkä pitäisi lopettaa koko tää meidän yhteinen elämä...(meillä on muuten hyvät oltavat ja kaikki epäsopu johtuu alkoholista). Hyvä mies muuten mutta monta päivää ei kestä täysin raittiina. Olenhan minä epäillyt että hän salaa juo ja monesti jäänyt kiinnikin (minä käyn töissä, hän ei ).HÄn on sitä mieltä että hänen hyviä tekoja ei lasketa (ruoan laittoa, siivousta ja sellaista).Vakoilen..sydän pampattaa..epäilen aina juomista ja usein olen myös oikeassa. Ottaa päähän , tuntuu että mun elämänvoimat on hiipumassa. Olin muuten menossa Al-anoniin mutta taas uskoin että parempaan suuntaan oltiin menossa.
En ymmärrä tuota viinan vallan voimakkuutta...nyt taas tässä jonkin verran kamppailtua taas mies AA:ssa noin kolmen viikon paussin jälkeen (hän on aina aivan selvästi paremmalla tuulella sieltä tullessa). Tuntui siltä että viikko meni ihan ok, paitsi että tunsin hieman oluen hajua..mies sanoi ettei ole juonut. Tänään oli pudottanut kaupan kuitin lattialle ja kun katsoin sitä kävi ilmi että AA-kokousta seuraavana päivänä oli ostanut olutta..siis muutaman tunnin päästä siitä! Myös eilen joi olutta. Meillä on suunnitelmia yhdessä jotka olen sanonut toteuttavani vain ja ainoastaan jos läträäminen loppuu. Nyt sitten rauhallisesti sanoin että maanantaina lääkärille ja sieltä antabusta tai muuten en kestä. Valitkoon alkoholin tai minut. Tietysti olen sanonut vastaavia asioita aikaisemmin mutta en niin rauhallisesti ja päättäväisesti. Silloin hän sanoi että ehkä pitäisi lopettaa koko tää meidän yhteinen elämä...(meillä on muuten hyvät oltavat ja kaikki epäsopu johtuu alkoholista). Hyvä mies muuten mutta monta päivää ei kestä täysin raittiina. Olenhan minä epäillyt että hän salaa juo ja monesti jäänyt kiinnikin (minä käyn töissä, hän ei ).HÄn on sitä mieltä että hänen hyviä tekoja ei lasketa (ruoan laittoa, siivousta ja sellaista).Vakoilen..sydän pampattaa..epäilen aina juomista ja usein olen myös oikeassa. Ottaa päähän , tuntuu että mun elämänvoimat on hiipumassa. Olin muuten menossa Al-anoniin mutta taas uskoin että parempaan suuntaan oltiin menossa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niinpä, turhaan sinä niitä alkoholistin katteettomia lupauksia uskot. Minulla myös on alkoholisti sukulainen, jota olen yrittänyt kannustaa ja tukea.
Hän on puhunut minulle nyt noin 6kk, kuinka hän on lopettanut juomisen. No jos näin olisi, niin sehän olisi hienoa. Mutta ei. Hän valehtelee minulle. Juominen on jatkunut koko ajan. Mutta tavallaan salaa.
Tein päätöksen. Tehköön elämällään mitä lystää. Jos juo itsensä hengiltä, niin juo. Hoidan hänet kyllä viimeiselle matkalle, kun ainoa sukulainen olen. En viitsi itseäni enää rasittaa aikuisen ihmisen toilailuilla.
Hei! Olen alkoholistin vaimo. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, että kukaan meistä ei voi alkoholistin juomiselle niin kerrassaan mitään. On tärkein asiamme pitää huolta omasta jaksamisestamme. Holisti löytää aikanaan oman pohjansa, jos on löytääkseen.. mutta meidän on annettava sen löytyä omin päin. Jos me pistetään holisti hoitoon tai muutoin " kuriin" niin se ei tule kestämään yhtä pyhätöntä viikkoa.
Oma itse nyt vain etusijalle ja se al-anon on ihana apu meille läheisille. Rohkeasti mukaan vaan: siellä tapaat ihmisiä, jotka ovat aikanaan kokeneet samanlaisia asioita, kuin sinäkin. Ja mene ihmeessä aistimaan siellä se rauhan ja toivon henkäys. Tulet saamaan pajlon itsellesi..
Jos miehesi ei ole valmis raittiuteen, niin hänelle on viina tärkeämpi, eli vaihto ehdoksi hoito alkoholiparantolassa jolloin teillä voi olla mukava yhteinen elämä. Viinan varaan ei voi laskea, eikä luottaa. Itse jouduin lähtemään, kun Rakkaimpani Rakasti enämpi Viinaa kuin minua.
No itse siihen pitää olla VALMIS,ei edes parantola sitä lopeta jos ei itse halua POHJILMILTAAN lopettaa
-siellä pääsee hyvään alkuun kyllä...mutta todellisuus alkaa kun pois sieltä lähdet!!!
-tiedän sen omasta kokemuksesta olin kerran siitä on yli 10-vuotta 9 viikkoa...(lopettamassa)... no siitä ei kauaa menny kun piti jo kokeilla paria jne. jne. Mulla on ollu myös antabukset ym...ym... mutta kaikista paras ja tepsivin tapa on OMA HALU sillon se loppuu kun sen tosissaan haluaa...mutta minä keksin siihen AJAN kuluksi kaikenlaista muuta sitten eli aika ei käy pitkäksi kun ne känni ajat täyttää muulla toiminnalla..ja mahdollisuuksia todella täällä maan kamaralla on..-se on tosi ikävää ja surullista että sitä todella alkaa juomaan salaa...ihan tosi sillon tietää että, läheiset ei enää kohta jaksa...mutta.. se minä uskottelee ettei kukaan huomaa jos vähän otan ja silleen sitä rataa...MUTTA SIINÄKIN VALEHDELLAAN myös itselle.-ja sekin masentaa..halua ehkä lopettamiseen on mutta TAAS retkahtaa...toivon että ne kaikki ja ihan kaikki ns. ongelmaiset AJATTELISIVAT asiat aina loppuun asti ettei menetä niitä elämässä jotka kuitenkin ovat alkoholia tärkeämmät ..puoliso/ mahd. lapset/ KOTI ..ELÄMÄ se lopettaminen kannattaa aina...tsemppii kaikille
nimenomaan voi laskea. mikään ei ole sen luotettavampaa kuin juopon juominen vaikka mitä muuta olisi painostettuna tai muuten heikkona hetkinä tullu luvatuksi.
juoppo ei myöskään raitistu missään a-parantolassa ilman omaa tahtoa siihen. ei sinne pakottaminen muuta kuin lykkää ratkaisuja eteen päin.
no hoitola on tosiaan paikallaan uuden elämän ensiaskeleissa, kun ensin on valmius ja oma tahto raitistumiseen (se ei ole sama kuin muijan sanelema jokotai-tahto !!)
näin kirjoitan kahvia juoden, vanhoja vähemmän hienoja aikoja hieman miettien.
mulla meni asiat niin, että ainoa sängyllinen yhteiskunnan a-parantola oli katko.
se oli/ on nimensä mukainen, vaan katko.
ei sielläkään voi muuta tehdä, jos ei juopolla oikeasti ole vielä isompaa tahtoa muutokseen. juopot (ja jotkut heitä paapovat läheisetkin!) mielellään syyttävät yhteiskuntaa siitä, "kun alkoholisti ei saa apua".
on niin hyvä syy taas juoda( myös joidenkin paapojien mielestä! )
eli jos on juomatonta viinaa niin se on juotava ensin pois.
sitten vasta voi olla aika pysyvään muutokseen.
kun siihen itse oli romuttuneena oikeasti valmis niin siitä eteen päin olikin pyöritystä. ilman viinaa vaan.
ensin tuntui, että pitää ja samaan aikaan tuntui, että saa olla raittiina.
ei se yksin olisi onnistunut, vertaistukea tarvitsin a-ongelmaani.
sitä hain (tietämättä oikein mitä hain, tiesin vaan juoneeni itseni pohjalle)ja sain heiltä, jotka olivat ennen minua tulleet samaan tilanteeseen.
sitä tukea kokeilen myös antaa eteen päin heille, jotka sitä kaipaavat.
pikkuhiljaa uuden elämän tavat tulee tutuiksi, välillä vituttaa ja ryyppykin käy viivähtävän hetken mielessä muistona vanhasta elämästä.
sitten taas kohta osaa arvostaa tavallista, hyvää elämää.
Tuon viestin kirjoitin lauantaina...siitä sitten alettiin tulla taas sopuun...ihana sunnuntai ja maanantaina olin hieman leppynyt mutta pidin kiinni siitä että hänen pitää mennaa AA:han, johon hän meni...Mutta sitä ennen olin kysynyt häneltä oliko juonut päivän aikana olutta, sanoi ettei ollut..pyysin katsomaan silmiin ja hän sanoi ettei ollut. Kamala ihminen kun olen niin katsoin hänen taskut ja löysin kuitit, josta kävi ilmi että oli ostanut olutta sekä lauanaina(sillä välillä kun olin viemässä poikaa jalkapallo-otteluun, noin tunnin verran) ja myös maanantaina! Silloin mun mittä täyttyi vielä enemmän. Sanoin että helvetin valehtelija pakkaa kamas ja häivy. Tänään mun töissä ollessa on todella pakannut tavaransa. Soitin hänen veljelleen joka sanoi että todennäköisesti hän ei voi mitään tehdä mutta yrittää soittaa joku päivä. Ehkä mieheni on silloin jo muuttanut. Toisaalta tuntuu siltä kuin olisin puudutettuna ja toisaalta taas niin surulliselta..miten paljon pitää menettää ennenkuin raittius voittaa (minä en sitten ollut alkoholin veroinen).
tuohon:
"miten paljon pitää menettää ennenkuin raittius voittaa "
juuri niin paljon kuin olet valmis menettämään. eikä tilanne silti muutu hänen taholtaan.
käytä järkeäs.
joku kehoitti sinua lopettamaan ruikutuksen. olen erittäin samaa mieltä hänen kanssaan.
Ok, ruikutus loppuu tähän. Hyvää elämää kaikille!
Hei minä ymmärrän sinua...meidän kohdalla oli aikoinaan samoja ongelmia...parisuhteessa siis.-EI OO ENÄÄ me ei juoda kumpikaan enää(sauna kaljat 2 kpl vaan ei muuten...tähän on tultu ja meidän liitto pelastu KAIKKI pelastu lapset ovat onnellisia asiat ok...( minä kirjoitin tuon parantola jutun) olin tosiaan pitkään siellä ...oli kuitenkin hankaluuksia kokonaan päästä itse sen herraksi...meni aikaa...join salaa ym.ym mutta aikansa kamppailtuani ja monetko kerrat sovittuani ne sitten alko sulautumaan nekin lupaukset ja elämä ei se heti ratkennu ja onnistunut mutta lopussa...se vaatii paljon kummaltakin osapuolelta ei aina onnistu ollenkaan ja kyllä niitä onnistujiakin on ..et sinä ruikuta minusta ihan -on se vaikeeta se valehtelu..tiedän.. varmaan muös juojallekkin ...oikeestaan kuitenkin sinun ukolla on ehkä haluja ...raitistua kuitenkin jotenkin huomaa sen rivienvälistä..ja kuitenkin ihan varmaan olet sen alkoholin veroinen...menis katkolle ensin ja alkakaa jos suinkin juttelu ja sovittelu voi muuten mennä ihan hyvä suhde hukkaan ja anteeksi anto on hieno piirre ihmisellä..voi kumpa te saisitte asiat vielä sovittua. -( minä itse olen nykyään niin onnellinen liitossani ja siitä ettemme eronneet sillon kun täysi souli oli päällä)meillä on MAHTAVA liitto..nyt. Alkoholismi kun on " MUN MIELESSÄ " sillai sairaus - se saakelin juomisen himo on hirveetä..kun se iskee mutta onneksi ne ajat on entisiä ja sitä himoa en ruoki. tsemppii sinulle vaimo tv.!!kokemusta on