tälläinen otsikko juolahti mieleen kun yhtäältä nimimerkki "jäniksen järki"(meniköhän oikein) kertoi eräässä vastineessaan, että kommunismin aate osuu ihmiseen yleensä kuusikymppisenä kun huomaa ettei siitä länsimaisesta unelmasta eli rikastumisesta tullutkaan yhtään mitään ja jos nyt lotossa voittaisikin niin senkin hyöty alkaisi olla kyseenalainen. samaten joku otti esille zhirinovskin vai mikä zjuganov se venäjällä vaikuttava kommunisti olikaan, että vaikka mies saikin jonkun kertoman mukaan kaksikymmentä miljoona ääntä niin kylmä tosiasia on, että nämät äänestäjät ovat jo toinen jalka haudassa ja toisella epätoivoisesti tasapainoilevia eläkeläisiä. seuraavissa valleissa jo kymmenen miljoona heistä joutuu käyttämään vaaliavustajaa, jotta saavat sen numeron raapustettua siihen vaalilippuun...
nämät oli vain esimerkkejä mutta kun suomeakin katsoo niin ne ovat hyvin vähissä nuoret ja viriilit kommunistit. ennemminkin kommunismi maassamme näyttää olevan tuollainen ikääntyneiden ihmisten harrastekerho, jossa muistellaan menneitä, tehdään vaikkapa elämysmatkoja ex-neuvostoliittoon tai suunnitellaan kuviteltuja vallankumouksia ja pohditaan marxin teorioita, että mikä menikin pieleen... sinänsä kyllä nostan hattua kommunistien optimismille, että vaikka vuosikymmenestä vuosikymmeneen asiat ovat menneet kommunistien kannalta poskelleen ja ne kaikki "tieteelliset vakiot" ovat muuttuneet pelkiksi varjoiksi ja usvaisiksi muistoiksi menneestä loistosta niin edelleenkin uskotaan kommunismin tuloon...
mutta olisiko niin, että kommunismi kuitenkin katoaisi; ensin vanhainkotiin ja sieltä saapasmäelle ja vain muistot jäävät hirmuaatteista kertoviin museoihin ja pölyyntyneet ja vinossa seinällä riippuvat taulut työväentaloilla kertovat tuleville työläisille, että ennenmuinoin uskottiin tuonnäköisiin ihmisiin ennenkuin ne katosivat historian hämäriin...?
nämät oli vain esimerkkejä mutta kun suomeakin katsoo niin ne ovat hyvin vähissä nuoret ja viriilit kommunistit. ennemminkin kommunismi maassamme näyttää olevan tuollainen ikääntyneiden ihmisten harrastekerho, jossa muistellaan menneitä, tehdään vaikkapa elämysmatkoja ex-neuvostoliittoon tai suunnitellaan kuviteltuja vallankumouksia ja pohditaan marxin teorioita, että mikä menikin pieleen... sinänsä kyllä nostan hattua kommunistien optimismille, että vaikka vuosikymmenestä vuosikymmeneen asiat ovat menneet kommunistien kannalta poskelleen ja ne kaikki "tieteelliset vakiot" ovat muuttuneet pelkiksi varjoiksi ja usvaisiksi muistoiksi menneestä loistosta niin edelleenkin uskotaan kommunismin tuloon...
mutta olisiko niin, että kommunismi kuitenkin katoaisi; ensin vanhainkotiin ja sieltä saapasmäelle ja vain muistot jäävät hirmuaatteista kertoviin museoihin ja pölyyntyneet ja vinossa seinällä riippuvat taulut työväentaloilla kertovat tuleville työläisille, että ennenmuinoin uskottiin tuonnäköisiin ihmisiin ennenkuin ne katosivat historian hämäriin...?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vähä liian äkkipäisiä päätelmiä, niin yksinkertaista se ei sentään ole. Me elämme sellaista aikakautta, jossa itse asiassa - niin kun nyt suomessa, ei tarvittaisiin minkäänlaista hallitusta, joku läänihallituksen kaltainen virasto riittää, sillä kaikki ympärillämme menee omalla painollaan, kuinka pitkään, sitä ei tiedä. Sitä ei kukaan voi toiseksi väittää, että maa on lähes täynnä «tilitantteja» ja löysän valmiin elämän uuvuttamia lootereita, joilla ei ole edes oman maan lähihistorian tietoa. Kaikki nämä uskovat tosissaan, että maailma ja maa ovat olleet aina tällainen, jossa ei tarvitse muuta kuin istua kouluissa ja vetelehtiä. Kuusikymppisillä on tietoa historiasta, omakohtaista kokemusta erilaisista yhteiskuntakehityksistä ja niiden vaikutuksista. Kuusikymmenluvun puolivälissä lähes kaikki yliopiston kansantaloustieteen parissa työskennelleet professorit olivat vasemmistolaisia. Voitaisiin kysyä miksi? Ehkä siksi, että tuolloin alkoivat valjeta moni sellainen tosiasia, joka siihen asti oli visusti pidetty Piilosissa.
Neuvostoliittoon kannetavaksi kasattiin liian paljon kanneltavaa, sen oli toimittava takuumiehenä koko maailman vähempivaraisin ja työtätekevien joukkojen edistykselle, sillä rehellisesti asiaa katsoen - ei täälläkään mitään olisi, ei täällä mitään julkista terveydenhuolto ei muutakaan olisi, puhumattakaan palkoista ja muista kesälomarahoista ilman tuota sodan jälkeistä vastakkain asettelua. josta nuorempi polvi ei näytä tietävän mitään.
olin lukevinani rivien välistä hieman halveksivasti, että me nuoremmat (mahtavaa kutsua itseään nuoreksi) emme osaisi tulkita historiaa ja sen oppeja?
mutta pystyttekö te kommunistit tekemään sitä? en usko; sinäkin puhut neuvostoliitosta, että "sillä oli kannettavanaan liian raskas taakka". ei tuo ole objektiivista historiasta oppimista. sivuutit täydelleen sen tosiasian, että neuvostoliitto kommunismeineen oli maailmanhistorian suurin kansanmurhaajavaltio, jonka järjestelmällä ja johtajilla on ollut kädet pahemmin veressä kuin hitlerillä lyhyen vallassaoloaikanaan konsanaan. teiltä kommunisteilta tuntuu puuttuvan tyystin inhimmillisyys; teille neuvostoliitto oli vain matematiikkaa ja kaikki sen synnit ovat toisarvoisia koska meillä täällä suomessa on palkallinen kesäloma ja lomarahat. me tavalliset ihmiset taas emme kannata kommunismia koska meistä kommunismi ei ole sen arvoista, että inhimmillisyys häviää ja kansat jäävät sortokoneen ikeen alle. mitä tulee vasemmistolaisiin professoreihisi niin olisikohan niin, että silloin kultaisella kuusikymmentäluvulla ihmisten tietoisuus oli niin paljon rajatumpaa ja kenties tuolla politiikan kultakaudella myöskin luotettiin naiivimmin itäisen naapurimme hyvyyteen? tänä päivänä ihmisillä on tietoa, silloin ei. professorit olivat hieman ns. kevyempää tekoa kuin tänään. en allekirjoita väitettäsi, että tuolloin ihmiset alkoivat "valaistua".
teidän kommunistien pitäisi uudistua; on aika röyhkeää vaatia meitä normaaleja ihmisiä tukemaan tavoitteitanne kun julkisesti edelleenkin puhutte vallankumouksistanne, kostotoimenpiteistänne ja stalinismista. me olemme jo nähneet kommunismin verisen aikakauden ja vaikka kapitalismissa onkin epäkohtia niin ihmisarvo meillä silti on ja saamme nukkua yömme suht'rauhassa. samaten normaalia ihmistä naurattaa kommunistien kikkailut kun nämät yhtäältä kertovat "uudistuneensa" kun kuitenkin puolueensa kantaa samaa nimeä kuin kuusisen maanpetturit neuvostovenäjällä sille antoivat ja kun puolue kuitenkin kantaa samoja riiston ja sorron tunnuksia kuin ennenkin ja vaikka sana "aseellinen vallankumous" kenties onkin poistettu virallisista yhteyksistä niin epävirallisissa kommunistit tuntuvat edelleenkin yhtä verenhimoisilta ja sotaisilta kuin aina ennenkin...
Tunnut nyt puhuvan enenemän tunteella kuin järjellä, ja tuo alituinen retorinen vetoomus ihmishenkien menetyksiin, se on enenemän ilmisoikeus idean esilletuomista ja aivan väärässä yhteydessä.
Tunnettu on Karl marxin teesi, jonka mukaan filosofit ovat tähän asti vain selittäneet maailmaa, mutta nyt se pitäisi muokata uudelleen.
Oletetaan, että vaikka nyt Euroopassa elin olot, vaikka nyt öljyn hinnan nousun seurauksena muuttuisivat kestämättömäksi, vaikka ne eivät laskisi edes sotaa edeltäneelle tasolle - ne olisivat silloinkin ehdottomasti suurimalle osalle väestöä kestämättömät. Kun valitsevat olot kuitenkin ovat olleet enenemän taikka vähemmän rakenneltu liberaaliselle sosiaaliselle demokratialle, niin mihin pitäisi se vallan ja kansataloudellinen muutos sitten tehdä. Siellä olisivat esillä es. voimakkaana fasismin harvainvalta. Sen aatoksen seuraama kansantalous ei helpottaisi yhtään suuria määriä köyhiä. Fasismin lisäksi todelliseen muutokseen ei ole tarjolla teoreettisesti ja käytännöllisesti muuta kuin edetä yhteisvastuullisesti ja solidaarisuudella viitoitettua tietä, pyrkimällä yhteisomistukseen ja saamaan kaikki se mitä vielä on saatavilla, palvelemaan yhteistä etua. On selvää, että sellaiset muutokset, kun ne eivät ole valtioneuvoston asetuksilla täytäntöön pantavissa -aiheuttavat väkivaltaa ja synnyttävät pesäkkeitä, missä muutokseen tyytymättömät suunnittelisivat vastaiskujaan.
Optimaalista tietysti olisi jos kaikki muutokset kävisivät ruusujen ja laulujen tietä.
Mutta ne äärimäiset muutokset jotka koskevat kokonaan uutta valtio ja arvojärjestystä, eivät koskaan onnistu pelkällä laulun voimalla.
kun väität, että minä suhdaudun jotenkin tunneperäisesti kommunismiin; itse näkisin asian juuri päinvastoin; minullahan on tilastot ja matematiikka takanani. tilastollisesti voimme nähdä, että kaikki kommunistiset kokeilut ovat kauttaaltaan päättyneet niin inhimmillisiin kärsimyksiin kuin vaikkapa luonnonsuojelullisesti katastrofeihin, taloudellinen kurjuus on ollut käsinkosketeltavaa eikä sen maailman tärkeimmän asian, yksilön vapauden, hoidossakaan ole ollut juuri kehumista. jos tieteellisesti asoita tarkistelee niin kaikki kommunistiset kokeilut ovat joko päättyneet ihmisen ja valtion kannalta kurjasti ja ne muutamat maat, jossa sosialismia vielä harrastetaan voivat olla kenties jotenkuten kilpailukyisiä naapureihinsa nähden mutta umpikehitysmaita verrattuna meikäläiseen elämänmuotoon. minusta tarkastelen kommunismia hyvinkin objektiivisesti.
mutta miten on laita sinun ja lajitoveriesi? teillä on vuosikymmenestä toiseen esillä "marxin teesit", jotka ovat ne samat vuosikymmenet kompuroineet omiin jalkoihinsa ja silti te väkisin haluatte suistaa taas yhden yhteiskunnan näihin kommunistisiin kokeiluihin, jotka tieteelliseltä kantilta ja historian valossa katsottuna johtavat entisentapaiseensa katastrofiin. te jauhatte marxista ja kapitalismin tuhosta mutta mitä muuta tuo on kuin uskoa ja tunneasiaa? ei teillä ole kuin omat, aina epäonnistuneet ja yhtä epämääräiset teorianne tukenanne. teorianne, jotka horjuvat yhtä vakaasti kuin toveri raineston miljoonat kuvitteelliset sosialismitalot.
älä silti ymmärrä väärin ettenkö minä, omalla tavallani, kannattaisi solidaarisuutta ja heikomasta huolta pitämistä. mutta nämä asiat eivät sinällänsä olekaan missään tekemisissä kommunismin kanssa.
Katsos veli hopea. En minä fanaatikko ole, enkä sokea lainkaan tosiasioille. Kun sinä puhut kurjuudesta, et sinä - uskallan väittää – että et sinä siitä mitään tiedä. Neuvostoliitossa oli 1962 kolminkertainen kansantulo verrattuna länsivaltoihin. Se on nyt sitä faktaa ja matematiikka, noina aikoina työläisillä oli rahaa, ruplia jotka olivat virallisella vaihtokurisilla dollarin arvoisia 1 rupla 1 dollari.
Nimisanotusta tavarasta kulaustavarasta oli pulaa, joka oli luonnollinen ilmiö silloin kun ihmisellä oli käyttörahaa, kaikkihan haluaisivat ostaa rahoillaan ja törsätä. Mikäli valtio silloin olisi toiminut yleisen tahdon mukaan se olisi toimittanut valtavat määrät tavaraa maahan ja silloin se olisi samassa kierteessä kuin nyt ovat läntiset valtiot, joissa tavara ja kuluttaminen ovat elämän pääasia. Kansahan on se osaa valtiota, ja tahtoo aina parasta ja hyvää, se ei kuitenkaan kykene näkemään mikä sille on parasta ja miten se tulee toteuttaa. Neuvostoliitossa tehtiin se mikä tänä päivänä pelastaisi tuhansien ihmisien elämän ja sen arvon - nimittäin tinkimätön säännöstely.
Olkoot kommunistit sitte mitä hyvänsä, niin rationaalisen ajattelun ja kylmän suunnitelun puutteesta niitä ei voi syyttää.
Sitten ihmisen henkilökohtaisesta vapaudesta. Neuvostoliiton loppuaikoina neuvostokansalaisilla oli enenemän vapauksia kuin länsimaiden kansalaisilla. Yksi paha virhe oli - kaupunkilaistuminen, massiivinen kouluttaminen, ja maaseudulta muut pako todellisien töiden ääreltä. Modernismi oli siellä ymmärretty väärin, se ymmärrettiin kansan keskuudessa pyrkimyksenä ja vapautena saada kaupungissa 'qvartiro', kerrostalo-asunto, insiinöörin paperit ja kirjoituspöytä toimi.
"Nimisanotusta tavarasta kulaustavarasta oli pulaa, joka oli luonnollinen ilmiö silloin kun ihmisellä oli käyttörahaa, kaikkihan haluaisivat ostaa rahoillaan ja törsätä. Mikäli valtio silloin olisi toiminut yleisen tahdon mukaan se olisi toimittanut valtavat määrät tavaraa maahan ja silloin se olisi samassa kierteessä kuin nyt ovat läntiset valtiot, joissa tavara ja kuluttaminen ovat elämän pääasia. Kansahan on se osaa valtiota, ja tahtoo aina parasta ja hyvää, se ei kuitenkaan kykene näkemään mikä sille on parasta ja miten se tulee toteuttaa."
...kommunismi se on kommunistinkin suusta kerrottuna juuri sitä, mitä tässä yritetään sanoa; että kansa on tyhmää ja kommunistieliitti ajattelee sen puolesta. että jos kansa jotain haluaa niin kommunistieliitti eliittikaupassaan kaviaaria, vuosikertaviinejä ja muita ylellisyystavaroita hankkiessaan päättää keskenään, että kansan oman hyvinvoinnin tähden siltä on parasta evätä se "maallinen" hyvinvointi. että älkää tehkö niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon? kansa ei tiedä mikä sille on parasta ja siksi kommunistien velvollisuus on ajatella ja tehdä päätöksiä kansan puolesta? ja jos kansa kommunismissa olisi saanut vaikkapa matkustamisenvapauden tai ruokaa lautaselleen tai vaikkapa vanhan betaviedeon niin he kärsisivät nyt yhtä syvästi kuin me täällä kapitalistisissa helveteissä...?
täytyy sanoa, että kasvihuoneilmiöt, saastumiset, taudit tai väkivallanteot eivät pelota minua läheskään yhtä paljon kuin edes kuvitteellinen mahdollisuus, että minut alennettaisiin kuhnuriksi, jonka puolesta kommunistit ajattelevat ja tekevät päätöksiä. kyllä se niin on, että kommunismi ei koskaan voi onnistua; me ihmiset emme vaan ole muurahaisia, jotka automaattisesti hyväksyisimme teidät kommunisti pesiemme kuningattareiksi itseämme hallitsemaan eikä meistä normaaleista ihmisistä myöskään se ensimmäinenkään halua kokea eloa kehdosta hautaan kohtalonamme passata teitä kommunisteja teidän luodessanne itsellenne sopivaa täydellistä maailmaa.
te kommunistit aatteinenne olette itsekkäitä fasisteja; omaan napaanne tuijottajia ja omanedun tavoittelijoita vaikkette varmaan edes naiiviuttanne pysty yhdistämään luonteenpiirteitänne narsismiin ja vallanhimoisuuteen...