Jos täällä on vl-uskovaisia ihmisiä,haluaisin herätellä keskustelua ja kuulla muiden kokemuksia siitä, miten uskominen onnistuu silloin, kun on ainut uskovainen perheessä. Miten käy, kun muut katovat esim.televisiota tai kuuntelevat kevyttä musiikkia? Pääsettekö vapaasti seuroihin? Miten koette osallistumisen perheen ja suvun juhliin? Jaksatteko aina olla nostamatta onnittelumaljaa hääparille tai syntymäpäiväsankarille tai uudelle vuodelle, vaikka lasissa olisi alkoholitonkin juoma? Miten sujuu anteeksipyytäminen ja -antaminen? Miten herkin korvin kuuntelette, naureskellaanko ja pilkataanko uskoon hurehtanutta? Ei-uskovaiset, jos teillä on joku perheenjäsen uskomassa, miten te sen koette?
Kun uskoo yksin
Mumetsuinen
3225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taas sama juttu. Puhutaan uskomisesta, mutta ei sanaakaan Jumalasta eika Jeesuksesta. Pelkkaa syntilistan litaniaa ja miten onnistuu sen noudattamisessa....
entä USKOSI? Miten uskot? Mitä usko antaa SINULLE? Se kaikki vaikuttaa siihen, miten suhtaudut muihin, millainen on todistuksesi, elämäsi.
Olen perheeni ainoa uskovainen. Uskon Jeesukseen Vapahtajana ja syntien sovittajana.
Olen kokenyt omalla kohdallani, että jos tekee itse uskostaan ongelman, niin varmasti saa heti negatiivista palautetta. Jos pelkää uskonsa menetystä televison, onnittelumaljojen ja kevyen musiikin kuulemisen myötä, niin sopii kysyä, mitä koko usko edes merkitsee?
Luuletko todella, että pahaa elämää ei ole Siionin sisällä? Kyllä sitä on sielläkin, missään et ole turvassa, paitsi Jeesuksessa.
Maailma kyllä hyväksyy sinut uskovaisena, jos et tee itsestäsi tekopyhää numeroa. Kerro mieluummin uskostasi, kuin ylvästelet juomattomuudella tai muilla erottautuvilla tavoilla. Nuo perinnäistavat osoittaa vaan se, että laki on sydämessäsi, ei Jeesus.
Jos saisit suusi auki Jeesuksesta, ihan varmasti sua ei kukaan pilkkaa, vaan saat pian monia keskustelukumppaneita. Perinnäistavoillasi saat vaan ihmiset puhumaan epäoleellisista 'saa- ja eikö saa'-teemoista, kun voisi puhua pääasiasta, ilosanomasta, joka on tarkoitettu kaikkien kuultavaksi. Kanna vaan kortesi kekoon, äläkä karkota ihmisiä luotasi.
Helppo tie on eristäytyä omiin porukoihin ja siellä harrastaa keskinäisen kehumisen kerhoa. Siihen ei Jeesus kehota, vaan menemällä kaikkialle maailmaan kertomaan Hänestä muille. Eri asia on se, haluatko istua pilkkaajien kanssa tuppisuuna ja kuunnella. Jos uskallat puhua Jeesuksesta, pilkka loppuu siihen. Mut raukkana ei kannata olla. Jos et pysty tunnustamaan uskoasi suusanallisesti, niin sitten on vaan parempi piileskellä omiensa joukssa.
Jos ei suju anteeksipyytäminen -ja antaminen normaalielämässä epäuskoisten kanssa, niin ei se suju uskovaistenkaan kesken. Jos tuntuu, että pitää saada kuulla synninpäästön sanat, niin soita sitten jollekin uskovalle ystävälle. Tuosta ei kannata tehdä ongelmaa. Jos on huono omatunto jostain, niin epäuskoisenkin kanssa siitä sopii jutella, vaikka ei hän saarnaamisesta mitään ymmärräkään.
Mua ei ole kukaan rajoittanut uskoni vuoksi. Sitäpaitsi, kukaan ei voi sinua rajoittaakaan, jos uskot. Jeesus löytää tiesi luoksesi kyllä, jos pyydät ja saat rauhan missä ikinä oletkin. Ei väliä, vaikka et jostain syystä pääsisi ikinä seuroihin.