Olen raskaana entiselle poikaystävälleni ja kaipaan neuvoja/kokemuksia... Olemme molemmat parikymppisiä ja opiskelut pahasti kesken. Mies on tehnyt selväksi ettei hänestä olisi isäksi tässä vaiheessa eikä hän todellakaan ole vastuuntuntoisimmasta päästä.
Itse olen kahden vaiheilla. En tiedä pärjäisinkö lapsen kanssa yksin. Lapsi ei ole kuulunut suunnitelmiin vielä pitkään aikaan, kun ei ole vakituista parisuhdettakaan. Pelottaa kuitenkin että katuisin keskeytystä enkä pääsisi siitä yli.
Tuntuu, että muutan mieltäni monta kertaa päivässä ja tilanne todella ahdistaa enkä tiedä mistä kysyisin apua...
Itse olen kahden vaiheilla. En tiedä pärjäisinkö lapsen kanssa yksin. Lapsi ei ole kuulunut suunnitelmiin vielä pitkään aikaan, kun ei ole vakituista parisuhdettakaan. Pelottaa kuitenkin että katuisin keskeytystä enkä pääsisi siitä yli.
Tuntuu, että muutan mieltäni monta kertaa päivässä ja tilanne todella ahdistaa enkä tiedä mistä kysyisin apua...
Vastaukset 39
Vanhimmat
..ei ole ollut selvä alusta lähtien, ovat suurimmassa vaarassa menettää mielenterveytensä abortin vuoksi! Älä tapa lastasi!
Lapsesi - ja yhteineinen lapsenne - elää jo ainutkertaista ja arvokasta elämäänsä. Kiitä mielessäsi tästä lahjasta.
Ole rauhallinen. Asiat järjestyvät parhain päin. Kaikilla muillakin on / on ollut nuoruudessa opintonsa ja etsintänsä. Lapsi helpottaa suunnan löytämistä ja päämäärän saavuttamista. Lapsi on lisäksi jo päämäärä ja arvo sinänsä.
Olette nuoria ja rakennatte elämänne tosi hienosti, kunhan maltatte pitää itsestänne ja lapsestanne huolta.
Lapsesi tuottaa Sinulle ja isälleen suurta iloa. Kun muutaman vuoden ja vuosikymmenen kuluttua ajattelet elämääsi, on lapsi parasta mitä Sinulle on sattunut.
Kun olin nuori, isoäiti sanoi: "Laps´ tuo leivän tullessaa". Se oli totta.
Mies painosti aborttiin, suhde oli muutenkin huono, asuin vielä vanhemmillani, olin kouluttamaton/työtön, mutta pidin oman pääni!
Opiskella ehdin myöhemminkin ja asiat on järjestyny parhain päin!
Miehen mieli voi aivan hyvin muuttua kun ilmotat hänelle että ainakin biologinen isä siitä nyt tulee.
Yritettiin yhteiseloa exän kanssa mutta ero tuli kuitenkin myöhemmin. Sen jälkeen olen löytänyt ihanan miehen ja isäpuolen lapselleni, mutta enempää lapsia ei ole tullut ja hoidot on edessä.
Miltä kaikki tämä nyt tuntuis jos olisin ainoastanikin sillon luopunu vapaaehtosesti.. ehkä se oli mun ainoo tilaisuus koskaan saada lapsi. Ei voi muuta kun miettiä helpotuksella että onneksi älysin ottaa sen vastaan!!
Usko vaan, hyvin se sujuu, elämällä on tapana järjestyä! Onnea odotuksellesi :)
Komppaan edellisiä siinä että jos et ole keskeytyspäätöksestä varma, ja luulet että tulisit sitä katumaan, se kaikkein todennäköisimmin on väärä ratkaisu.
Mitä biologiseen siään tulee, hänellä e tässä asiassa ole sananvaltaa eikä juuri painoarvoa kun päätetään Sinun raskaudestasi. Joidenkin mielestä tämä on valitettavaa mutta noh, niin se vain on. Sinun elämäsi tässä tulee muuttumaan, hänen jos hän valitsee niin. Elikäs. Isyyttä ei ole pakko tunnustaa, voit jättää häneltä isyydentunnustuksen vaatimatta ja se voidaan tehdä myöhemmin jos siltä tuntuu. Silloin lapesta ei ole hänelle minkäänlaista laillista velvoitetta, mutta jos hän ja sinä haluatte, voitte korjata asian myöhemmin kun hänkin ehkä tottuu ajatukseen isyydestä.
Elatusmaksun jonka normaalisti saisit lapsen isältä, maksaa kunta mikäli lapselle ei ole isää ilmoitettu. Toisaalta sinulla on oikeus vaatia isyydentunnustus, ja mies ei voi siitä kieltäytyä.
Pääasia sinulla olisi saada ajatuksesi selvemmiksi, kehottaisin kääntymään terveyskeskuksen kautta psykologin puoleen. Noinkin kiireellisessä asiassa (sano että olet tarkoittamattasi raskaana ja harkitset vaihtoehtojasi mutta haluat puhua siitä ammattilaisen kanssa), myös paikallinen neuvola saattaa voida tarjota keskusteluapua. Ventovieraan kanssa näistä asioista puhuminen on varmasti helpompaa ja selkiyttävämpää. Yksin miettiessä se sekasorto senkus kasvaa :D
Voimia jatkoon.
***
Tristarin lipevään tekstiin kätkeytyy kaksi pukinsorkkaa.
Varo neuvolan henkilökuntaa. Siellä saattaa olla vastassa elämän eltaannuttamia ruttunaamoja, jotka toimituttavat sinut aborttipenkkiin ennenkuin huomaatkaan.
Älä hyvä ihminen lähde keskustelemaan lapsesi elämästä ulkopuolisten tuntemattomien kanssa. Älä aseta hänen elämäänsä kyseenalaiseksi. Pidä lapsesi ja suojaa lapsesi.
Toinen "pukinsorkka" on aborttiväen tavaramerkki "voimien" toivottaminen. Pidä mielesi ja lapsesi kaukana epämääräisistä "voimista". Keskity lapseesi ja lapsesi elämään.
anteeksi ap, jos et ole palstaa seurannut, täällä tosiaan viheltää tuo sekopää joka näkee paholaisia ja "aborttiväkeä" vähän joka nurkalla. Jätä huomiotta. Minua se vihaa erityisesti :D
Se kyllä pointtina on että julkinen terveydenhuolto tarjoaa aborttia vaihtoehdoksi hiukan turhankin hanakasti, on hyvä pitää mielessä että neuvolassa on työssä monenmoisia ihmisiä, jotkut heistä tuomitsevat abortin jyrkästi ja toiset olettavat nuoren ihmisen tietenkin haluavan ennemmin sen kuin vanhemmaksi.
Muistuta heitä että kyse on nyt Sinusta, ja sinun yrityksestäsi saada selville mikä on Sinulle paras tie. Älä anna painostaa itseäsi mihinkään. Tuo sanottuna, luulen että se psykologi voi olla se joka kaikkein parhaiten voi auttaa sinua ajatustesi kanssa, hänhän on juuri mielen ongelmien ammattilainen ja osaa ajatella pidemmälle sinun mielenterveytesi kannalta.
***
Jos et ole huomannut, tällä palstalla päivystää abortti-asiamiesten "likainen puolitusina". He kirjoittavat n. 20% kaikista viesteistä, esiintyvät ystävällisesti ja tekeytyvät asiantunteviksi. Heti tilaisuuden tullen he horjuttavat lapsen ihmisoikeutta ja vahvistavat pienintäkin äidin epävarmuutta. Tämä on psykopaatin ja manipulaattorin klassinen ominaisuus.
Jos odottava äiti on päätynyt tai päätymässä pitämään lapsensa, abortti-asiamiehet esittävät asiantuntija-apua. Keskeistä heidän toiminnassaan on lapsen elämän asettaminen kyseenalaiseksi ja vaakalaudalle.
Abortti-asiamiehen tunnistaa kysymällä, pitääkö hän lasta itsessään arvokkaana tai onko lapsella äitinsä kohdussa ihmisoikeuksia? Abortti-asiamies ei tunnusta lapsen oikeutta elämään eikä ihmisarvoa. Abortti-asiamiehen "mielipiteissä" lapsella on arvoa vain jos äiti niin haluaa. Tämän kääntöpuoli on heidän varsinainen asiansa: Aborttiväelle lapsi arvoton ja joutaa aborttiin, jos "siltä tuntuu".
Varo tätä porukkaa. Älä luota maireaan puheenparteen ja teeskenneltyyn ystävällisyyteen.
Varo näitä kiihkovastustushihhuleita,jotka saalistavat täällä saadakseen kaikki naiset pakkosynnyttämään, vaikka oman elämän tuhoutumisen kustannuksella, kaikki alkionsa maailmaan, välittämättä eliämäntilanteistä tai mitstään inhimillisistäkään näkökohdista.
Kiihkovastustushihhuleiden elämäntehtävänä on saada kaikki alkiot maailamaan, koska vain alkiolla on ihmisarvoa riittävästi. Kun siitä vähän kehittyy rapistuvat ihmisarvo ja ihmisoikudet pikkuhiljaa, niin että jos syntyneillä sitä on enää vähän ja aikuisella naisella yhtään.
Pakkosynnytyhihhuleiden haavmaailamssa naiset ovat synnytyskoneita, jo niin varhaisesta vaiheesta kun kuukautistoimista saadaan käyntiin. Kiihkoimmat hihhulit vaativat jopa 12 vuotiasta (isänsä raiskaamaa ) lasta synnyttämään siskonsa. Tietysti, koska vain alkiolla on riitävät ja kaiken ylimenevät ihmisoikudet. Tässä täsmentyy se että syntymän jälkeeen pikkuhiljaa menetetyt ihmisoikudet ovat lopullisesti mennyttä viimeistään 12 vuotiaana?!
Kiihkohihhuleiden käsityksen mukaan nainen ei saa ajatella yhtään omilla aivoillaan, tuntea halua ohjata elämäänsä, vaikuttaa siihen, tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä ja suunnitella tulevaisuutta, koska jossain siellä suunnitelmisen lomassa jonkun potentiaalisen alkion oikeuksia voidaan tulla ehkä horjutettua. ?
Yksi aborttiväen ryhmä ovat "telaketjut". Heitä ei voi pitää älyn jättiläisinä, mutta sen sijaan uskossaan järkähtämättöminä.
Teksti on tahatonta komiikkaa, mutta niin on muukin aborttiväen puhe, jos sitä tarkaan lukee.
On tietysti traagista, miten syvästi abotrtti saattaa vaurioittaa ja estää terveen järjen käyttöä.
Rakensit sitten olkinuken kun et muuta pystynyt.;))
Sinun tekstit kertoo kaiken sinusta, joten ei siinä tietysti enepää selityksiä olisi kaivattukaan.
Ja vielä huomautus; vaikka tiedän että et _todellakaan_ ole kiinnostuntu toisten elämästä yhtään, kerron sinulle , vaikka se sinua ei kiinnosta, koska et ole kiinnostunut kuten sanoin toisten elämästä, niin.. yllätys.. en ole tehnyt yhtään aborttia. joten (vaikka sinua ei toisten elämä yhtään kiinnosta) sinun varmaan täytyy nyt miettiä joku toinen syy sille että "järjen käyttö on vaurioitunut".
Tässä on uskonsa soturin lausunto itsestään. Päätelkää aborttiväen tila ilman kommenttia:
"...vaikka tiedän että et _todellakaan_ ole kiinnostuntu toisten elämästä yhtään, kerron sinulle , vaikka se sinua ei kiinnosta, koska et ole kiinnostunut kuten sanoin toisten elämästä, niin.. yllätys.. en ole tehnyt yhtään aborttia. joten (vaikka sinua ei toisten elämä yhtään kiinnosta) sinun varmaan täytyy nyt miettiä joku toinen syy sille että "järjen käyttö on vaurioitunut"."
Mikä tuo sinun sanoma on?
Mitä sillä halusit osoittaa, näyttä; että osaat leikata-liimata?
Toisaalta ymmärrän että kun kyky ei riitä täytyy turvautua rimanalituksiin:))
Loppuiko sanoma abortista johonkin, katosiko ajatus? Onko punainen lanka kateissa.?...
vaikka aborttiväki väittää, että kyse on sinusta, on tässä kyse ennen kaikkea lapsesi elämästä (omaasi et ole menettämässä)!
Huomaa, että tämä sinulle vastaileva äiti-ihminen nimimerkillä Tristar, ei tekisi itse aborttia, mutta muiden abortit eivät hänestä ole ollenkaan pahasta..!
ei käsitä sitä että kenenkään elämä ei lopu toisen elämällä (ketään ei olla vaatimassa oman hengen uhraamiseen riskiraskaudelle), eikä yliviety, feministienkiihkojen naisen oikeus tappaa lapsensa ole minkään sortin ihmisoikeus.
Tosiaan en aktso aboritn olevan minulle oikea vaihtoehto, en halua sellaista tehdä vaikka raskaana olisinkin tarkotitamattani. Syykin siihen on yksinkertainen; haluan lapsia vielä, ja vaikka ajoitus ei olisikaan täydellinen... sen ajoituksen kanssa voisi elää.
En katso että jokaisen naisen tulisi ajatella näin, vaan oltan että jokainen päättää omalla kohdallaan haluaako lapsia tehdä vai ei. Tätä eräät eivät sulata.
***
"Otetaan vaikka omakohtainen;
Kirjoittanut: Tristar 8.5.2008 klo 18.11
jos nyt tulisin raskaaksi. Kahden vammaiseksi luokitellun, vaativan pikkulapsen äitinä, voimieni päässä ja masennuksen partaalla taas kerran. Jos keskeyttäisin raskauden. Ehdottomasti kyseessä olisi sosiaalisin syin tehty abortti, jossa raskauden jatkaminen olisi täsmälleen sama kuin parvekkeelta hyppääminen, masennukseen tarvitun lääkityksen mahdottomuuden, raskauden aikaisen häiriön (joka sekin vaatii lääkitystä, kallis ja raskas sekin :D) ja jo tällä hetkellä täydellisesti brakaavan terveydentilan vuoksi. Syy olisi taatusti sosiaalinen, mutta mitään muuta vaihtoehtoa en näkisi. (tilanne on hypoteettinen, mutta mahdollinen. Epäilen kykenevyyttäni keskeyttämiseen mutta tämänhetkisessä tilassa, jos muutosta ei tule, ei muuta vaihtoehtoa ole, kätännössä. Tok voin tappaa itseni raskaudella, ja tuhota perheeni, voihan sitä jatkaa. Mutta inhimillisesti mahdollista se ei ole.
Tässä käsityksemme realistisesta eroavat. Minusta realistisiksi voidaan luokitella ne vaihtoehdot jotka ovat toteuttamiskelpoisia sen kohteena olevan yksilön kohdalla. Relistisiin vaihtoehtoihin ei minusta voida lukea vaihtoehtoja jotka ovat fyysisesti mahdollisia, mutta yksilön kohdalla mahdottomia."
Tuossa kerrot selvästi sen, että uuden lapsen tulo olisi kohdallasi katastrofi, ja ettei lapsenpito olisi tällä hetkellä inhimillisesti mahdollista... MUTTA siltikään et tekisi aborttia, vaikka ET todellakaan halua sitä lasta nyt!!!
Juttusi haiskahtavat kiertelyltä...
takertua yhden ihmisen juttuihin tällaisella intensiteetillä? ja kun sokeakin näkee, ettet ymmärrä edes alkeita siitä, mitä hän yrittää sinulle vastata kerta toisensa jälkeen! lopeta jo, olet tehnyt itsesi naurunalaiseksi jo monta kertaa. yrittäisit jo tajuta että kaikki eivät ajattele yhtä mustavalkoisesti kuin sinä.
hanki vaikka ihan oma elämä niin ei tarvitse johonkin tuntemattomaan nettipersoonaan näin takertua.
ja ilman ristiriitaisuuksia ne asiat, joita kyseinen nimimerkki ei osaa siten tehdä... Ai niin, mutta eihän sinulla olekaan koskaan mitään sanottavaa ASIASTA! :D
Hei!
Tilanne tuntuu sinusta varmasti sekavalta ja varsinkin kun tiedät heti lähtötilantessa partenerin näkökulman asiaan.
Kaikista parasta olisi kun nyt saisit rauhoitettua ajatukset omassa päässäsi ja selkiyttämään oman elämäsi tilanteen ja tulevaisuuden haaveet. Mieti mitä haluat elämältäsi, mitkä ovat mielestäsi niitä sinulle ihan oikeasti tärkeitä juttuja, mitä haluat tehdä ja miten haluat elää. Tuossa jossain edellisessä vastauskessa ole komentti että
" keskity nyt vain lapseen". Olen siitä eri mieltä. Jokaisen naisen on keskityttävä itseensä, ja mietittävä asiaa omasta näkökulmastaan. Itsestä pitää pitää ja saa pitää huolta. Kukaan muukaa ei katso ja huolehdi sinun hyvinvoinnistasi, jos et tee sitä itse.
Olet miettinyt molempia ratkaisuja; pitää lapsi tai tehdä abortti.
Abortista sanoisin sinulle sen verran, että jos olet siitä epävarma jätä mieluummin tekemättä. Jos jo lähtötilntessa epäilet sitä jatkossa katuvasi, on aivan ilemistä ettei sinun sitä pidä tehdä. Se mitä mieltä entinen kumppanisi on , ei merkitse pitkässä juoksussa mitään,koska sinä yksin elät tekosi kanssa.
Jos sitten kuitenkin perustellisen harkinnan jälkeenkin päädyt aborttiin, mieti se erittäin tarkasti, niin ettei siihen jää sinulla mitään ehtolauseita jossiteltavaksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000035459291
Olen yrittänyt jonkun verran jutella tilanteesta entiseni kanssa... Hän on luvannut yrittää osallistua jos tilanteesta huolimatta päätän pitää lapsen. Epäilen kyllä... Emme tule hyvin toimeen keskenämme ja pelkään että riitelisimme todella paljon. Ei todellakaan siis ole ihanteellinen tilanne tuoda lasta maailmaan. Epäilyttää myös oma jaksamiseni ja pärjäämiseni yksin lapsen kanssa.
Toisaalta keskeytyskin tuntuu kauhealta, ja tämän keskustelupalstan lukeminen sai kyllä pelkäämään sitä entistäkin enemmän...
Tuntuu että olen ihan yksin tämän asian kanssa ja voimat on jo tässä vaiheessa ihan lopussa... En kuitenkaan aio tehdä mitään hätiköityä, odotan jos tämä tästä selkenisi ja yritän päästä puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa, ei kai tässä ole muuta tehtävissä...
Joku tästäkin varmasti kohta älähtää mutta..
En koita sinua taivutella aborttiin enkä puolustella sitä tai olla sen kannalla, mutta sen voin kertoa että täällä on kyllä aikamoisia kauhutarinoita maailailtu siitä millainen abortti on toimenpiteenä ja varsinkin nämä vastustajat keksivät mitä ihmeellisimpiä tarinoita siitä millaista se muka on. Itse pohdin tuota samaa mutta sittenpä totesin että kivun kannalta synnytykseen verrattuna se on aika pikkujuttu. Vähän niinku tosi pahat kuukautiskivut tosi runsaalla vuodolla. En siis sano että synnytyspelko tai mikään vastaava on peruste abortille.
Muistan itse tuon tunteen kun kehossasi kasvaa joku, josta jo samantien tuli rakas kun sain siitä tietää. Minä kuitenkin tiesin että on vain yksi ratkaisu ja vaikka raskain mielin teinkin keskeytyksen en sitä kadu. Enkä ole kertaakaan katunut. Pelkäsin kyllä katuvani ennen kuin tein sen. Asioilla on tapana järjestyä ja lapsen pitämistä et ainakaan varmasti tule koskaan katumaan. Itse varmasti parhaiten tiedät voimavarasi ja kykysi huolehtia pienestä ihmisestä. Jos on äitiä tai isosiskoa kenen kanssa jutella niin minä ainakin ottaisin puheeksi. Äidit on hurjan viisaita.
Ja näin "aborttiväen" tapaan minäkin toivotan sinulle voimia ja jaksamista on se päätös sitten mikä tahansa. Kaikesta selviää kun päättää selvitä niin lapsen saamisesta kuin abortistakin.
Sellaista aborttipäätöstä ei voi tehdäkään, ettei jäisi jossiteltavaa. Kun päätetään tappaa toinen ihmisyksilö ja viedä hänen elämänsä suurin JOS, josta tulee niitä pienempiä JOSseja, on se 'mitä JOS olisin antanut lapseni elää'- 'millainen hän olisi, JOS saisi elää', 'mitä hän nyt tekisi, JOS saisi elää', 'minkä ikäinen hän olisi nyt, JOS saisi elää'...!
Höh!
Tottakai voi tehdä. Kun tietää varmasti ettei halua lasta, eikä aio sitä synnyttää ja päättää tehdä abortin on silloin asia jossittelematta selvä. Olen itse tehnyt abortin nuorena, tilanne oli täysin selvä, etten missään nimessä lasta silloin halunnut. Aborttipäätös oli selvä enkä koskaan asiaa ole katunut. Eli ei jossiteltavaa!!
Abortteja netissä edistävien henkilöiden toiminnan "salaisuus" on ilmeisesti se, että kun he ovat saattaneet kylmästi ja katumatta surmauttaa oman lapsensa, he ovat tämän jälkeen kykeneviä suosittelemaan tapojansa myös muille.
Normaali ihminen ei voisi ottaa tunnolleen toisen ihmisen lapsen elämän asettamisesta vaakalaudalle. Sellaisen voi ottaa tunnolleen vain ihminen jonka omantunnon kohdalla on pelkkää tyhjyyttä ja jonka sydän on sinistä jäätä.
Edellisen kirjoittajan houkuttelussa näkyy tyypillinen aborttiväen asenne. Lapsen surmauttaminen abortissa esitetään teettäjän kokeman fyysisen kivun kannalta. Eihän se tietenkään mahdoton ole.
Ei fyysinen kipu kuitenkaan ole likimainkaan asian ytimessä. Sen tietää myös abortti-asiamies. Abortissa surmataan lapsi. Kyse on lapsen hengestä ja elämästä.
Abortöörin fyysinen kipu on mitätöntä henkiseen tuskaan verrattuna, jos kuolemansuru hänet saavuttaa.
Kipua voidaan lieventää ja se menee ohi. Abortoitu lapsi ei koskaan palaa. Siksi ei kuolemansurukaan saata väistyä.
Juu, sydän minulla vissiinkin on siis jäätä kun en tunnontuskissa kieri siksi että tein itselleni parhaan valinnan. En sano että se muille olisi paras mahdollinen valinta missään nimessä. Minä kun en halunnut maailmaan tuoda isätöntä lasta, mielestäni se on paljon julmempaa kun alkion abortointi. Julmaa ja itsekästä. Älhdä minkä älähdät juurihan sanoin etten koita ketään taivutella mihinkään kukin tekee oman päätöksensä. Abortista ei näköjään saa keskustella täällä konkreettisena toimenpiteenä koska omien kokemusten kertominen on toisten taivuttelua ja abortin suosittelemista. Minä en kadu mutta en myöskään suosittele välttämättä muille. Mikä sinä olet vetämään johtopäätöksiä minun omatunnostani?
Ymmärrän kauhun tunteesi, täällä on todella agrressivisia kirjoittajia muutamiakin. Älä anna heidän pelästyttää sinua. Sinulla on oikeus tehdä omat päätöksesi itseäsi koskevassa asiassa.
Abortti on lopullinen toimenpide, ja sitä et saa koskaan tekemättömäksi. Jos yhtään epäröit , älä tee aborttia.
Jos sitten kuitenkin siihen päädyt, ovat syysi varmasti harkitut ja riittävät. Olet ainoa joka tietää mikä sinulle on sinun tilanteessasi parasta.
Varmasti on hvyä että käyt juttelemassa tilanteestasi ammattihenkilön kanssa. Saat mahdollisuden pohtia ihan vieraan ihmisen kanssa tilannettasi. hänelät voit saada jotian uutta ajtelutapaa asiaan.
Joka tapaus, mitä sitten aiotkin tehdä, olet oikeassa. Sinä tiedät mitä sinun pitää tehdä. tsemppiä!!
Abortti-asiamiehet ovat haistaneet verta ja riehaantuneet piirittämään epävarmaa äitiä.
Abortti-asiamies hankkiutuu, klassisen manipulaattorin tapaan, anaistemattomaan kiitollisuuden velkaan esiintymällä ystävällisesti ja asiantuntevasti. Sen jälkeen:
1. Huomio on pyritty kiinnittymään lapsen sijasta abortin tuottamaan - vähäiseen ja lyhytaikaiseen - kipuun.
2.Lapsen elämä on pyritty saattamaan "uuden harkinnnan" kohteeksi johtamalla äiti keskusteluihin ulkopuolisten kanssa. Tarkoituksena lapsen elämän asettaminen vaakalaudalle.
3. Epävarmalle on toivoteltu aborttiväen mustia "voimia".
4. Lopuksi vakuutellaan että "mitä hyvänsä teet, se on oikein".
Aborttiväki ihmettelee miksi heidät halutaan demonisoida. Ei kukaan sitä halua. Aborttiväki tekee sen itse - kerran toisensa jälkeen, jopa aina samalla kaavalla.
Kaikesta näkee ettet kykene toistamaan kuin noita miitamaa lausetta, hiukan eri järjestyksessä.
Kukaan ei ole väittänyt lasta arvottomaksi muut kuin sinä toistuvasti, kuvitellen jonkun toisen sanoneen sen , jota kukaan ei ole kuitenkaan sanonut. Käsitteelemme ainoastaan alkion oikeutta jatkaa kehittymistään äidin kohdusssa, jossa nainen ie halua/toivo lasta, raskaus on siis paha vahinko. Sekoitat mieliluvissasi nämä kaksi asiaa.
Edelleiseessä viestissä ei niin ikään puuututtu kipuun varsinkaaan fyysiseen kirjaimen vertaa. Siinä todettiin että abortti ei kaanata tehdä jos on yhtään epä varma.
Voimien toivotus on aivan tavallinen toivotus, onnen , menetysken, ilon hynvän päivän,jne rinnalla. Siihen ei sisälly sen suurempaa mystiikkaa kuin ehkä ainun mielukuvituksessasi.
Ja perusasianhan on että jokainen haluaa itselleen hyvää. Siinä ei pitäsi olla mitään outoa, edelleenkaan muualla kuin sinun mielikuvituksessasi.
Ihan vakavasti toivon että hankkuidut myös ammattiauttajan seuraan. Ajatuksesi kulku on todellakin niin vammautuneen oloita että kaipaa pikimiten auttajaa..
Voimien toivottaminen oan aivan tavallinen
Olin vastaavanlaisessa tilanteessa yli kymmenen vuotta sitten. Oltiin juuri erottu poikaystäväni kanssa ja huomasin olevani raskaana. Keskustelin asiasta vanhemman sukulaisnaisen kanssa. Välillä halusin pitää lapsen ja välillä halusin tehdä abortin. Itse olin työtön ja entinen poikaystäväni ei ollut oikeissa töissä ollut milloinkaan. Päädyin keskeyttämään raskauden. En voi sanoa että se oli helppo ratkaisu, mutta en halunnut sitoutua sellaiseen mieheen. Hän olisi aina ollut osa minun elämääni lapsen kautta. Silloin sain keskusteluapua terveyskeskuksesta ja se auttoi ymmärtämään, että minä itse päätän mitä minun elämässäni tapahtuu ja olen siitä vastuussa tavalla tai toisella. Nyt, kun ajattelen asiaa olen edelleen sitä mieltä, että olen tehnyt oikean ratkaisun.
Abortti ei ole kaikille todellinen vaihtoehto uskonnonkaan takia kuten näistä abortin vastaisista pelotteluvastauksista voit huomata.
että vaikka yhteiselo lapsen isän kanssa ei usjuisikaan, on hän silti lapsen isä. Et ole lapsen kanssa yksin vaikka mies ei samassa taloudessa asuisikaan :D
Muista myös vanhempasi ja miehen vanhemmat, muu suku, serkut ja sisarukset jotka asuvat lähistöllä, he kaikki ovat vielä siinä vaikka äidiksi tulisitkin. Et ole yksin. Äitinä jaksamista On hyvä miettiä etukäteen, ja on vain tervettä ja normaalia olla hieman paloissaankin sen suhteen. Osoittaa realistista suhteutumista, se... nainen joka odottaa ruusuilla tanssimista, pettyy, kun taas nainen joka tiedostaa vaikeudet etukäteen ja sennoituu niihin "minähän selviäs Mistä Vaan" -otteella, kävelee vaikeuksien yli.
Tarkoitukseni oli pitää taukoa palstasta, ja yhä on kunnes nuo hunnit taas vähän rauhoittuvat, halusin vain katsoa jatkoitko ketjua. Toivotan yhä voimia, äitiys on rankinta mitä teet, ja ihaninta myös. Jälkimmäinen korvaa moninverroin edellisen :D
***
Voin kertoa sinulle salaisuuden. Minulla on vauva 11kk, ja minun miehestäni koituva hyöty/apu/turva on täysin yhtä tyhjän kanssa. Päin vastoin, vielä tarttee auttaa ukkoakin, siinä sivussa.
Selviät vallan mainiosti lapsesi kanssa. Usko pois.
En usko että abortti on oikea päätös, jos jo pelkkä ajatus herättää kysymyksiä miten siitä selviäisit.
Toivon että otat välittömästä yhteyttä omaan neuvolaan ja kerrot siellä tilanteestasi ja toivot pääsyä juttelemaan jonkin mielenterveys-alan ihmisen kanssa. Abortti on teko joka seuraa sinua loppuelämäsi, etkä ehkä koskaan pääse syyllisyydestä eroon. Et myöskään koskaan saa tehtyä tekemättömäksi, muista se. Nuori ikä ja tuo elämäntilanne ei ole sinällään este lapsen saannille. Tiedän monia, jotka samalla opiskelevat vaikka on lapsia! Nuorena myös jaksaa paremmin kuin vanhempana. Muista että sellaisiakin ihmisiä on, jotka ovat keskeytyksen tehneet eivätkä koskaan myöhemmin ole enää lasta saaneet vaikka olisivat halunneet.
Onko sulla läheisiä luotettavia ihmisiä, perheellisiä, joiden kanssa voisit keskustella ihan lasten saannista ja myös siitä suuresta ilosta joita lapset tuovat tullessaan, eikä vain pelkistä negatiivisista asioista joita ajatus varmaan aluksi enemmän herättää kun tapahtuu tälläinen ennalta odottamaton yllätys.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000032541751
myös sen että sinun pitää myös kunnioittaa tulevan isän mielipidettä ja toiveita.
Ja lapsen kasvatus ei ole edes kahdelle vanhemmalle helppoa, eli mieti jaksatko todella hoitaa ja huolehtia lapsesta yksin jos isä ei halua osallista.
Sekä onhan sinulla tukea ystävistä ja perheestäsi?
Olen täysin eri mieltä isän roolista tapauksessa, jossa mies ei halua lasta ja on epävarma kaikinpuolin suhteessa.
Raskaus jas en jatkaminen tai keskeyttäminen on yksinomaan naisen päätettävä asia, koska nainen on se joka loppujen lopuksi kantaa vastuun koko potista, lopun ikäänsä. "Siittäjän" rooli voi olla olematon jos sitäkään. Miksi siis antaisi sen vaikuttaa asiaan , varsinkin jos isän mielipide asiasta on aivan päinvastainen kuin odottavan naisen.
Hei! Olin täysin samassa tilanteessa. Erosin miehestäni ja huomasin olevani raskaana. Olen yksinhuoltaja pienelle pojalle, enkä missään nimessä halua toista lasta tähän tilanteeseen. Tein siis abortin rv 7. Yksin lapsesta huolehtiminen on todella suuri vastuu ja muuttaa koko elämän suunnan. Itse mietin ainakin, että mitä minulla on tarjota lapselle. Vaikeassa elämäntilanteessa on hirvittävän vaikeaa selviytyä pienen lapsen kanssa. Lapsen pitämistä tuskin useinkaan katuu, tottakai äiti rakastuu lapseen ja tekee kaikkensa lapsen vuoksi. Abortinkin jälkeen elämäsi jatkuu, saatat katua, mutta saatat myös tulevaisuudessa löytää ihanan miehen ja perustaa perheen. Itse en omaa päätöstäni kadu!
Voimia sinulle päätökseesi!
muuta ollu tarjottavana kuin kuolemaa..? Onko elävän lapsesi elämä huonompaa kuin se?
mikäli se on sinusta kiinni!