Taas tässä kävi näin

laihana lohdutuksen sanasena kirjoitan että et ole tosiaankaan ainoa jota sydänjuuria myöten painaa lemmenasiat.nimittäin itse tutustuin puokivuotta sitten nuorempaan kaveriin ja hänen ehdoillaan vaan siten näemme,sitten kkun joskus näemme.ja sama asia ystävällänikin,ahdistaa ja tunne ja järki ei aina syki samaan tahtiin eli et ole ainoa ja ikävät ovat suuria ja ajatukset vain mukavissa hetkissä.se on kuin koukku mistä ei tahtoisi päästä.suhteet ovat aina erilaisia ja vaikeita yhtälöitä ja mikäli tulee hylätyksi se vie itsetunnon nollaan,vaikka asialla ei voisi tehdä enää mitään.kipeät muistot hiertävät ja ei tahdo haluta uutta aatosta castakkaisesta sukupuolesta,heteroista puhuttaessa nyt.itsessä tuskin on vikaa.kun aatokset pörrää niin etsi joku kuuntelemaan,asia pitää käsitellä jonkun kanssa se helppottaa pahaa oloa ja tukea jos saa ystävältä niin jo maailma näyttää asteen valoisammalta.itse eilen puhuin aiheesta kuntilanna pahanlainen.helpotti ja uskoa tulee kun lyö asiat yhteen kuuntelijan kanssa ja alkaa elää taas omaa kuvioita.kuulostaa helpolta mutta on hankalaa.terv.eipäs vai juupas treffit...