Mitä eroa on masennuksella ja psykoosilla? Ja mitä eroa on psykoosilla ja skitsofrenialla? Ihan käytännössä siis. Esimerkiksi jos kuulee ääniä ja näkee harhanäkyjä niin onko henkilö psykoosissa vai onko se skitsofreniaa?
Millä tavalla voi auttaa sairastunutta ystävää parhaiten? Ei taida olla liiasta hössöttämisestä apua vaikka olisi kuinka huolestunut. Pitääkö olla niin kuin ennenkin ennen sairastumista vai pitäisikö olla enemmän läsnä?
Millä tavalla voi auttaa sairastunutta ystävää parhaiten? Ei taida olla liiasta hössöttämisestä apua vaikka olisi kuinka huolestunut. Pitääkö olla niin kuin ennenkin ennen sairastumista vai pitäisikö olla enemmän läsnä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Masennus/Psykkosi/Skitsofrenia, näitä pähkäilet. Pikainen vastaus voisi olla vaikkapa, että taudin vakavuusaste pahenee siirryttäessä M-P-S.
Masennus on minulle ainakin hyvinkin yleisesti koettu tunne. Kukapa meistä ei joskus olisi siipimaassa? Sattuu jotain ikävää, on ne huonot ajat, räntää sataa, on koleaa. Tottakai masentaa.
Psykoosi ei liity mitenkään "normaaliin" masentuneisuuteen. Psykoosi on tila, johon todella epätoivoinen ja haavoittunut ihmispersoona hakeutuu kun vaihtoehdot ovat loppuneet. Psykkoottisessa tilassa ahdistuksen äärirajoilla kamppaillut ihminen saa kaipaamansa levon. Psykoosihan on tila, jossa oma ego on aina oikeassa. Ei tarvitse huomioida muita. Voi kaikessa itsetyytyväisyydessään katsella musta-valkolasein ympärillä olevia ihmisiä.
Skitsofrenia on kaiketi ihan oma sairauden lajinsa. Yleistä toki on, että ihan "normaaliin" psykoosiin vajonnutta ihmistä pidetään "Skitsona", vaikka näin ei todellakaan ole. Käyttäytymisreaktiot kun tahtovat psykkooseihin sairastuneilla ja skitsoilla olla osiltaan yhteneväiset.
Kysynkin, kuka noista kolmesta ryhmittymästä on kaikkein rasittavin omaisille? Vastaan itse omasta kokemuksesta. Psykkooseihin vajonnut on raskain. Miksikö? Siksi, että sekä masentunut, että skitsofreenikko myöntävät olevansa sairaita, psykoosiin vajonnut ei.
Egoni on mahtava, enkä haluais luopua tästä psykoosista koskaan. On mukava olla aina oikeassa;)
Minä vastaan omaisena, ei ainakaan minun 20 v. tyttäreni skitsofreenikko ei myönnä olevansa sairas. Hän sairastui 17 v. Mutta jos skitsofreenikko myöntää ja tietää itsekkin olevansa sairas on paljon paremmat mahdollisuudet parantua siitä. Psykooseihin sairastunut ei ole vielä vajonnut niin syvälle hänellä on paremmat mahdollisuudet paranutua kuin skitsofreenikolla. Tyttäreni, että hän on paha ja luulee ettei hänellä ole elämää ennen kuin hän on tehnyt mitä äänet käkevät tekemään. Tottelee uskollisesti ääniä jotka lupaavat hänelle, että hän saa elämän kun tekee mitä äänet käskee. Hän luulee, että jos hän ei ehdi saada elämää ennen kuolemaansa luulee kärsivänsä ja palavansa ikuisesti. Hän joka on aina ollut ja on kiltti kaikille. Tuttavat,hotajat ja muut potilaat sanovat häntä enkeliksi. Hän on aina huolehtinut, että muilla olisi hyvä on hyvä olla ei huolehtinut itsestään. Näen kuinka hän kärsii ja en voi auttaa häntä. Toivon, että hän saisi joskus ystävän, kun kaikki ystävät jättivät. En voi vanhempana antaa sitä mitä ystävä voisi.
-
"Mitä eroa on masennuksella ja psykoosilla?"
Psykoosi (mielisairaus) on vaikeimpien psyykkisten häiriötilojen yleisnimitys. Niille on tyypillistä mm. todellisuudentajun eri asteinen heikentyminen. - Masennus (depressio) on mielialahäiriöiden "alavireisyyspuolen" yleisnimitys. Masennus on harvemmin psykoosin luontoista.
"Ja mitä eroa on psykoosilla ja skitsofrenialla? Ihan käytännössä siis. Esimerkiksi jos kuulee ääniä ja näkee harhanäkyjä niin onko henkilö psykoosissa vai onko se skitsofreniaa?"
On myös muunlaisia psykooseja kuin skitsofrenia, mm. harhaluuloisuus. Jos on kuuloharhoja, kyseessä voi olla skitsofrenia tai sen kaltainen häiriö. Tavallisesti siinäkin on mukana harhaluuloisuutta.
"Millä tavalla voi auttaa sairastunutta ystävää parhaiten? Ei taida olla liiasta hössöttämisestä apua vaikka olisi kuinka huolestunut. Pitääkö olla niin kuin ennenkin ennen sairastumista vai pitäisikö olla enemmän läsnä?"
Luulavasti enemmän läsnä. - Mutta tarkenna, niin jatketaan!
.
Kiitos vastauksista! Kyse on ystävästä, jonka olen tuntenut ihan lapsuudesta. Ollaan oltu tekemisissä välillä useammin, välillä harvemmin. Viime aikoina vähän harvemmin, ollaan nähty pari kertaa tänä vuonna, soiteltu useammin. Minulla kyllä viimeksi kun nähtiin niin oli semmonen olo, että hän oli jotenkin omissa oloissaan,mutta sen jälkeen minulla ei ole yhtään hälytyskellot soineet ja nyt on syyllinen olo siitä, että olisiko pitänyt pitää enemmän yhteyttä ja huolehtia paremmin. Kaveri on ollut suljetulla osastolla ja mulla on tosi paha mieli, kun ajattelen sitä hätää. Toisaalta minuakin pelottaa. Mutta aion auttaa parhaan kykyni mukaan, kunhan vaan tietäisin miten. Siksi haluaisin tietää kaiken mahdollisen sairaudesta.
Psykoosissa todellisuuden taju - realiteettien taju heikentyy tai hämärtyy. Ihmisellä saattaa olla kuuloharhoja tai esimerkkinä - hän saattaa jopa omasta mielestään löytää sanomalehdistä hänelle lähetettyjä salakoodeja (elokuva - Kaunis mieli - suosittelen). http://www.leffatykki.com/elokuva/kaunis-mieli
Psykoosiin sairastuneelle tämä on hänelle todellisuutta kaikkine harhoineen. Tästä syystä psykoosiin kuuluu sairauden tunnottomuus
Mitä jäin kaipaamaan Psykopatologian vastauksesta oli skitsofrenian ja psykoosin ero. Eiväthän nämä kaksi tietääkseni kulje koko aikaa rinta rinnan. Pientä tarkennusta siis siihen mitä on skitsofrenia.
Masennusta voidaan kyllä kutsua alavireisyystasoksi. Näitä tasoja on monentyyppisiä ja masennus harvemmin syvenee psykoosiin asti mutta se voi olla myös sitä tai masennus on niin syvä että se muistuttaa psykoosia olematta kuitenkaan sitä.
Esimerkkinä masennuksesta yleinen jaksamisen tason lasku ja kyky kokea mielihyvää. Syvästi masentuneelle ei ole väliä sataako lunta vai paistaako aurinko. Puhutaan kliinisestä masennuksesta eli siitä että masennuksesta on muodostunut sairaus ihmiselämään kuuluvaan normaalin alakulon sijaan.
Neuvoja on paha jaella mutta tuo sana, läsnä on ehkä se paras. Että toinen tietää että olet hänelle läsnä jossain.
-
"Mitä jäin kaipaamaan Psykopatologian vastauksesta oli skitsofrenian ja psykoosin ero. Eiväthän nämä kaksi tietääkseni kulje koko aikaa rinta rinnan. Pientä tarkennusta siis siihen mitä on skitsofrenia."
Kysymys on liian vaikea. Skitsofreniassa persoonallisuuden organisaatio on hajanaisempi kuin esim. "yksinkertaisessa" paranoidisessa psykoosissa, jossa henkilö voi olla aivan työkykyinen.
Ymmärrän aiheen monimutkaisuuden, sille ei ole tarvetta tässä. Yksinkertaistetaan. Skitsofrenia ja psykoosi eivät ole sama asia. Skitsofreenikko ei elä koko elämäänsä psykoosissa kuten liian usein luullaan.
vaikken ole psykologiaa pahemmin lukenut, että skitsofrenia on elinikäinen sairaus, kun taas psykoosi saattaa tulla vain kerran elämässä ja kestää vain muutamia viikkoja. Sen takia tuntuu tosi kurjalta kuulla yhden psykoosin kokeneena, miten ihmiset sekoittavat toisiinsa elinikäisen vakavan sairauden ja lyhyen hetken kestävän "sekoamisen". Tiedän mitä skitsofrenia on, koska lähisukulaiseni sairastaa sitä. Kolmasosa sairastuneista on työkykyisiä, kolmasosa avohoidossa ja loput laitoksissa.
Onkohan kukaan tutkinut kuinka suuri osa psykoosim sairastaneista palaa työelämään ja selviää loppielämästään ilman mitään hoitoa. Veikkaisin, että 80% ainakin.
tuohon, että eiköhän se psykoosi ole "hetken mielenhäiriö", eikä sillä tavalla elinikäinen kuin skitsofrenia. Kuka tahansa ihminen saadaan psykoosin pelkällä eristyksellä eikä siihen tarvita sairausgeeniä.
Toiset jopa kuukausilla. Eikö?
Yleistystä mutta voiko olla niin että psykoosin uusiutumisriski kasvaa jos ensimmäinen psykoosi on sairastettu alle 30-vuotiaana. Voisiko nämä korreloida toisiaan ihmisen persoonan mittarina? Ehkä joku kumoaa tämän ajatuksen tai kertoo lisää.
Ei sinänsä ystäväni sairastui masennuksen vuoksi psykoosiin ja oli tällöin 48-vuotias. Tilanne pläjähti päälle pitkään kuormittuneessa avioerotilanteessa tai oikeastaan sen loppuratkaisussa.
Mitä te muut ajattelette. Täällä kyseltiin miten olla parhaimpana tukena. Mielestäni sairastuminen jo sinänsä on ihmiselle tragedia. En usko että kukaan kaipaa sääliä, ymmärrystä ennemmin. Ne joilla on hyvä tukiverkosto, näiden kohdalla toipuminen saattaa olla nopeampaa.
Mitä psykoosi on? Voisin ajatella sen olevan luonnon puolustuskeino kun psyyke kuormittuu liikaa. Tämä on vain olettamus.
Kerron tosikertomuksen lähipiiristäni. Kysymyksessä on nainen, nyt jo yli viisikymppinen. Tämä nainen oli hyvin herkkä ja hiljainen nuoruusvuosinaan. Suututettuna kuin turkinpippuri. Erilaisuutensa ja suuttumuksensa johdosta hänet vietiin väkisin perheensä suostumuksella mielisairaalaan ja teljettiin suljettuun erilliskoppiin. Lähtökohta elämälle ei ollut suotuisa. Lastensa syntymän jälkeen "oirelehtimisensa" voimistuivat. Voitaneen puhua synnytysmasennuksesta jos jopa suuremmasta psyykkisestä häiriöstä. Kun nainen oli noin 45 vuotias, alkoi puolenvuoden välein toistunut psykoosikierre. Psykoosia edelsi hyvin voimakas tunteiden "yliluonnollinen" kausi. Ääniä alkoi kuulua, viestejä sateli tietoisuuteen, telepatia toimi "luvattoman" hyvin. Kun voimat uupuivat, vaipui hän "turvalliseen olotilaan" psykoosiin. Tilaan, jossa vain hän oli, jossa vain hän koki, jossa vain hän tiesi totuuden. Aviopuolisolla oli raskaat ajat edessä. Mikään järkeenkäypä viesti ei mennyt perille. Ainoastaan, jos keskustelua käytiin HÄNEN ehdoillaa, joka taas ei johtanut kuin seventyvään umpikujaan. Psykoosien kesto oli noin 1-2 kuukautta. Mikä psykoosista pois päästi? Hyvä kysymys. En tiedä vastausta. Onko niin, että siinä tilassa ollaan niin kauan kun "akut" ovat latautuneet riittävästi, sitten sieltä on mahdollisuus poistua. Toistuvia psykooseja tällä naisella oli ehkä 6 eri kertaa peräkkäin. Mihin ne sitten katosivat? Viimein tuli se suurista suurin psykoosi. Aviopuolison voimat eivät enää riittäneet, hän haki kriisiryhmästä apua. Akuuttiryhmä vieraili viikottain vuoden ajan perheen kotona, pitäen näin perhettä otteessaan ja kontrollissa. Kun vaimo alkujaan yritti saada akuuttiryhmän puolelleen "enkelin kielin", niin kuin vain psykoosissa oleva ihminen osaa niin halutessaan. Vastoin omaa tahtoaan, hän kuitenkin paljasti todelliset pelikorttinsa puhumalla mieshoitajalle siitä, kuinka tämä telepaattisesti viestitti olevansa salainen ihailijansa tai se toinen miesterapeutti, joka hänet johdattaa piispan puheille, joka heille antaa yhteisen tärkeän tehtävän. Nämä mielikuvitususkomuksensa sitten paljastivat akuuttiryhmälle, kuka on mikäkin. Jossakin vaiheessa naisen ajatustoiminnoissa tapahtui ratkaiseva käänne.Joutuiko hän selkä seinää vasten? Hän itse nosti kissansa pöydälle. Tunnusti kokeneensa harhoja, olleensa psykoosissa sairaudentilassa. Tämä oivalluksensa ja "viimeistä huutoa" oleva uusi lääkityksensä paransivat naisen psykoosialttiudesta. Nyt nainen on sairaseläkkeellä. Stressistä vapautuneena elää hyvinkin tasapainoista elämää. Viimeisestä psykoosistaan on jo kulunut 3 vuotta.
kertomaan perusjuttuja skitsofreniasta, kun kotiuduin psykiatriselta oasatolta. Loukkasi kyllä niin pirusti, kun minusta tehtiin skitsofreenikko yhden psykoosin takia. Eli ota ensin selvää asioista ja jos haluat päteä, päde jollekin muulle kuin hänelle joka on itse kokenut asioita. Monesti se päteminen on naamioitu auttamishaluksi, vaikka oikeasti halutaan olla NIIN viisaita, terveitä ja mahdottomiakaikille mielensairauksille.
Ei se aina koulutustaustasta ole kiinni miten ymmärtää läheisen tilanteen. Jotkut ihmiset jo työnsä puolesta ja muutenkin ilman sen suurempaa koulutusta ovat nähneet niin paljon elämää ettei heidän asennoitumisensa muutu toisen sairauden myötä mihinkään.
Sitten löytyy niitä, akateemisiakin, jotka tarjoavat yhdeksi mahdollisuudeksi vakavaan masennuksen hoitoon mm. vihreää teetä. Näiden ihmisten kanssa ei tarvitse pistää välejä poikki, mutta tarvittavaa etäisyyttä kyllä, niin kauan kuin siihen tarvetta tuntee.
Kiitos vastauksesta. Tarkoitukseni on nimenomaan ottaa selvää näistä sairauksista ja se on ihan minun oma asiani, että minkä vuoksi, mutta hyvä ystäväni on vakavasti sairas ja haluan tietää itse jotakin edes perusasioita näistä sairauksista. En todellakaan aio alkaa hoitaa häntä tai alkaa tekemään jotain diagnooseja,se kuuluu ammatti-ihmisille. Kyse on niin vakavasta asiasta, että ei ole sellainen tullut edes mieleeni. Minusta minun velvollisuuteeni kuuluu nähdä sen verran vaivaa, että paneudun asiaan niin hyvin kuin voin. Jos kyseessä olisi syöpä tai muu sairaus, tekisin ihan samalla tavalla, pitäisikö minun nyt juosta pakoon ja pitää jonain mörkänä koko asiaa. Sitä en tosiaan aio tehdä.
Luin lävitse paljon keskusteluja. Siihen aikaan suomalaisia portaaleja ei ollut paljon joten hain mm. lääkkeistä vertaistukea muualta. Oli huomattavaa havaita samat reaktiot samalla lääkkeellä yli scandinavian. Tällä tavoin lukemalla, kirjoittamalla olen löytänyt paljon tietoa itsestäni ja muusta mikä ei pitäisi kuulua minulle.
Apuna näin sairastuneena toimi haasteellinen terapia.Ilman nettiä tiedän enemmän tai sanottaisiinko niin että moni tieto olisi jäänyt sille tielleen niistä mitään erikseen mainitsematta.
Tieto tuo välillä myös tuskaa, mutta sen yli täytyy vain elää kuten ennenkin.
www.tukiasema.net