Tiedäthän Sinä
kyynelistä huuhtoutuneiden
arkojen silmieni säryn
ahavoituneiden huulieni
ja vapisevan vartaloni halun.
Muukalaisen katseessa
kohtaan Sinun kasvojesi kaipauksen
meren kuohuissa
tunnen intohimosi ihollain.
Humisevan tuulen kainalossa
ikäväni painautua Sinuun
pyyhkäisee riipaisevasti ylitseni.
Kuinka pitkä on matka
kivisiltä kujilta kotiin
kiihkeiden käsiesi hyväilyihin ?
kyynelistä huuhtoutuneiden
arkojen silmieni säryn
ahavoituneiden huulieni
ja vapisevan vartaloni halun.
Muukalaisen katseessa
kohtaan Sinun kasvojesi kaipauksen
meren kuohuissa
tunnen intohimosi ihollain.
Humisevan tuulen kainalossa
ikäväni painautua Sinuun
pyyhkäisee riipaisevasti ylitseni.
Kuinka pitkä on matka
kivisiltä kujilta kotiin
kiihkeiden käsiesi hyväilyihin ?
Vastaukset 30
Vanhimmat
..jokaisessa tulijassa odottaa
rakkaansa näkevän.
koti siellä missä rakkaus
rakkaudella odottaa.
jokainen säkeistö huipentuu
tosi hyvin-ei voi nostaa
erikseen mitään kohtaa
runostasi kauniista.
täydellinen runo!!!
hyvä linda!!!
on niin kauan, kuin on elämää Runopoika.
Runojen maailmassa lähes kaikki on mahdollista,
oikeassa elämässä ei niinkään. Ja tiedä, täydel-
listä runoa ei ole minulta tullut koskaan - ei
ehkä tulekkaan, aina on opittavaa.
Kiitän Sinua sanoistasi.
Kivisien kujien kautta lämpimään.....
Ja tämä runon kautta runonirvanaan.
Muuta ei voi sanoa!
yksinäinen kulkija, yksinäinen runojen rustaaja.
Enkä taida löytää kotiin koskaan.
Kiitos Mari.
Olipa kauniisti kirjoitettua.
Ja kaikki säkeistöt aivan loistavia!
*sanaton noita ny*
en osaa sanoa muuta, kuin kiittää ja niiata nöy-
rästi sanojesi edessä. Sanattomaksi, ei. Sitä en
ymmärrä ollenkaan, mutta lämmittää silti.
... haaveiluun on aina tilaa ja aikaa,
ja näillä sanoilla tunnelma on erityisen
*purevaa*, ja odotuksen täyteistä.
Edelleen haet kauniita vertauksia tunnekokemuksille
luonnosta, joka on yhtä lempeä ja toisaalta
armoton kuin ihmisenkin luonto.
Kiitos Sulle!
olen kallistunut itsekkin siihen, että ihmisellä
pitää olla haaveita. Ilman niitä ei ole kokonai-
nen, puuttuu jotain.
Kyllä Sinunkin palautteesi on aina yhtä lämmintä,
ja kiitos - se kuuluu Sinulle siitä että olet lu-
kenut runoni ja jättänyt käyntikorttisi.
Kiitos.
Kuka on tämä onnellinen mies,
naisenhan jo "tunnen"...älä
sano,vielä...anna kuvitella
tämän yhden yön
-että se olen minä-
kerro aamulla vasta,kuka se on...
...- tai anna sittenkin -
mielikuvitukselleni
armon aikaa.
Olet ikuisesti kaunis,vain katsojien
silmissä elää sokeuden kaihi että
aivo vaurion alkeen askeleet.
Anna hyväilyjen viedä Sinut
-ikuisen nuoruuden lähteellesi-
minä katson salaa
lehviköiden
takaa
Ihaillen.
tai sitten on, siinäpä Sinulle pähkinää Dolan
purtavaksi.
haaveile
haaveile itsesi sinne
missä haluaisit juuri nyt olla
yhden yön
vaikka vain yhdeksi yöksi
ajattele hänet
sulje silmäsi ja anna unelmillesi siivet
hyväilyt hänessä viedä
katso
aurinko on noussut
ja mustarastas laulaa
oletko Sinä taivaissa vai maassa ?
Minulla on kirjoittamisen
esittämisen vaikeuksia,etten
oikein tiedä miten ja mitä
Teille vastaisin.
Sillä saattaa tulla tuntemuksia,
että olen liian läheinen ja iholla
kiinni.
Tunnette itsessänne epävarmuutta
sanojen syvyyden eri vaikutuksista
itseenne kohdistuen...
...- tuli pientä pyynnön palautetta
juuri minulle-.
Siksi arveluttaa tälläinen
yksityis sanailu eri henkil.
kanssa.
Katson,ehkä omaani jatkoa
että mitä teen- jatkan olemassa
oloani täällä vai- Lopetanko!
Tarkoitukseni oli ja on tuottaa
sellaista aitoa-positiivista-
runo kumppanuutta,läheisyyttäkin
runoilij.välillä--Runojen lomassa-
sillä tavalla pääsee tutuksi-Runoihinkin.
Vaikkakin-mikään ns.yksit.palstahan
tämä ei ole vaan Yleinen;arveluttavakin.
Etenkin-jos suojaa itseään kuin
kukkaa kämmenellä.
Toivotan Hyvää Päivääsi !
ja kai niitä vaikeuksia on itse kullakin
toisinaan Dolan. Miksi ihmeessä mietit tuollais-
ta ' sillä saattaa tulla tuntemuksia, että olen
liian läheinen ja iholla kiinni '
Et Sinä minun mielestäni ole ollut ainakaan minua
kohtaan millään muotoa epäasiallinen tai muuten
epämiellyttävä, päinvastoin.
Ihan varmasti Sinä olet ojentanut sen runokumppa-
nuuden täällä monelle, aitona omana itsenäsi.
Ainakin minä annan arvon mielipiteillesi Dolan,
kaikelle sanomisellesi.
Jatketaan aurinkoista päivää runoillen ja kaikel-
la ystävyydellä kuin tähänkin asti.
Kiitän viestistäsi ja arvostan
suuresti mielipidettäsi.
Tämä suhteellisen lyhyt,mutta
tiivis ja lämmin yhteyden
pito on ollut mieleen painuva.
Nyt on sellainen tunne,että onko
paikkani jatkossa enään täällä.
Että etsinkö jotain uutta kanavaa
tämän sijaan.
Ehkä täällä on tiettyjä asioita,
että täytynee todella harkita,
mihin ajan omia nk.luomuksiani.
Tulpaksi en tule jäämään enkä
esteeksi toisten - tuntemuksille
kuin leikittelyn- eräänlaiseksi
välikappaleeksi.
Toivon hyvää Sinulle,että
myös Kiitän tähän astisista.
dolan
Arvostus on molemminpuolista Dolan, ja yhteyden-
pito - se on meille molemmille varmaankin ollut
yhtä antoisaa.
Sinun pitää miettiä nyt, ollakko vai eikö olla.
Mutta moni jää varmaan kaipaamaan Sinua ja mieli-
piteitäsi jos poistut takavasempaan.
Kaikkea hyvää päivääsi Dolan, ja toivon että olet
täällä jatkossakin. Minä lähden kohta maailmalle,
ja palaan illalla tai huomenaamulla tänne - hei.
Kiitän sanoistasi.
Kyllä TE kaikki olette jo sen
verran tutuiksi tulleet,
ettei se minullekaan aivan
kivutonta tulisi olemaan.
Muistan kun eräs henkilö ilmaisi
erään asian minulle- vuosikymmeniä -
sitten saman :- poistua taka vasemmalle.
Tuota henkilöä,en tule koskaan elämässäni
täysin unohtamaan-minkä itse
pilasin.
Teenkö nyt itse saman - itselleni -
on aiheellista harkita hyvinkin
tarkoin.
Eikö ihminen koskaan opi- minäkään.
Lupaan-että olen paikalla kun palaat
"Hawaijilta".
Onnen murusia taskusi pohjalle-Hei !
Ole hyvä, etköhän ole ansainnut jokaisen.
Minulle ainakin täältä poissaolo on suoraansanot-
tuna kipua. Aina vaan ei ole mahdollisuutta tulla
vaikka halua olisikin. Ja tämä päivä meni kuten
aamulla sanoin, asioilla.
Ymmärrän tuntemuksesi mainitsemastasi henkilöstä
varsin hyvin, mutta edelleenkin toivon että et
poistuisi sinne takavasemmalle. Tietenkin päätös
on Sinun.
Ihminen oppii, sanotaan joka päivä jotain uutta.
En tiedä, pitääkö se paikkaansa.
Kiitos lupauksesta, se antoi toivon kipinän siitä
että pysyttelet " näkysällä "
Ja kiitos ajatuksistasi.
No- jos sen nyt tietäisi...olen yrittänyt
olla vain oma itseni kuin arvostaa
muita omalla tavallani.
Kuule tämä asia on hoidettu
jo molemmin puolin,kuin
erään toisenkin.
Ehtivät ennen minun yhteyd.ottoani.
Sitä paitsi ymmärrän kyllä,että
tarkoitus oli hyvä.
Tässä oli yksi kriittisyyden kohtani.
Eikä se aina ole hyvä itselleenkään,
mutta siinä on myös vahvuutta,
etten jää pyörimään ns.jalkoihin.
Kriittisyys kuin empatiaa on saanut
harjoituttaa koko iän.
Samoin Kiitän Sinua.
se riittää Dolan, ei tarvitse muuta yrittää edes
olla.
Asia on hoidettu, hyvä niin.
Varmaankin viittaat vahvuudellasi jalkoihin jää-
mättömyydessä aiemmin kertomaasi ihmiseen, var-
maan niin onkin.
Elämä on yhtä oppimista, niin kriittisyydessä
kuin empatiassa ja kaikessa muussakin. Mutta me
olemme jo aikuisia, ja puhumalla yleensä selviää
asiasta kuin asiasta. Empatia sen sijaan on hy-
västä, minäkin kuulemma sen taidon osaan.
Kiitos.
Se on meidän aikuisien moka,
jos ei järkevällä ja asiallisella
arvostaen toistakin-tällä menetelmällä-
pärjätä toisiamme kohtaan.
Tai nk.lapsellinen-vaatekerta ylpeytemme-
halua edes keskustella...eräänlaista sairautta.
Tuo hklö josta taisin mainita,ei kuulu
-tähän kokonaisuuteen- vaan erillinen.
Minua on myös jopa arvostettu useammankin
suulla empaattisuudestani.
Se on minussa ollut synnyin puvustani
lähtien,joka elämän varrella on monien
käytännön toimista luonut:
-eräänlaisen henkisen pankin.
Kiitos myös Sinulle.
on sisältänyt empaattisuuden, ehkä se on minulla-
kin jo sillä hetkellä saatu. Yritän olla tukena
niin monelle, vaikka oma elämä on säpäleinä hyvin
usein. En tiedä, mistä ammennan sitä voimaa jakaa
toisille. Mutta niin väittäävät, että osaan olla
empaattinen.
Ja minä olen sen jo Sinusta huomannut, kyllä se
Sinussa asuu.
Henkinen pankkisi, se on paljon hyvää täynnä.
Kiitos.
Kyllä ne määrätyt piirteet
ovat jo syntyessämme.
Jos itse on saanut kokea kuin tuntea
monenlaisia vivahteita elämän
aikana ja omistaa määrätynlaisen
luonteenpiirteen--lisättynä--
omilla vaikeuksillaan,johon on
saanut hyvää turvallista apua
eri muodoissa,niin sitä on helpompi
jakaa kuin antaakin eteenpäin.
Näin se toimii minun elämässäni,
kun lisäksi omakohtaisesti
etsii ja hakee lisä tietoutta.
Kiitos taas Sinulle.
syntyessämme saamme joitain eväitä elämään, ja
elämä itsessään kasvattaa meitä kokemuksilla ja
rakkaudella.
Kiitos itsellesi.
Rakkaani kuljemme yhdessä kotiin
yli tyrskyjen,aaltojen nousten yli laivamme
mastojen,huuhtoen kaiken kannelta,
meren syleilyyn,
minä vahvoinkäsin,ruorissa seison,
katsellen horisonttiin,
sinä rakkahin kainalossani olet
ylväänä seisten
kätesi ympärilleni
kietoutuneena,
kuljemme läpi kaikesta,
ihan kaikesta
mikään ei voi
meitä
eroittaa,
yhdessä polkumme
raivaamme.
ohjaat purtemme poukamaan
vahvoin käsin kuljetat meidät kotiin
ja minä
olen suojassa sylissäsi.
Mikään
ei mikään maailmassa
voi meitä enää erottaa
sillä Sinun rakkautesi ja turva
on saattava minut huomiseen.
Ei mikään voi
meitä eroittaa
yhdessä kannella seisomme
purtemme kovia myrskyssä
kokenut on
myrsky voimansa näytti
ei sekään
meidän yhteistä
matkaamme estää voinut,
nyt merirauhoittunut on
kannella rinnakkain
seisomme
sinä sylissäni
ohjaaan purtemme satamaan,
syliini sinut otan
laiturille astuen.
hellästi
suutelen väsyneitä
huuliasi.
väsynyt olet
katseesi kuitenkin niin kirkas,
rakkauden loisto
silmistäsi
loistaa.
vaunuilla matkamme jatkuu
ylivuorien,
kapeiden solien
verkkaasti ratsukot nelistää
vieden meitä
yhteiseen kotiin.
illan hämärtyessä saavumme
pirttiimme pienoiseen
sylissäni sinut
kannan
lämpöisen
takkatulen
loisteeseen.
riisun sinut
katsot minua
hymyillen
väsynein silmin.
varovasti sinut
vuoteellemme
lasken.
kuiskaan korvaasi,
lepää rakkaani,
lepää
kotonasi olet.
Sinä ja minä
tyynellä merellä tähtien alla
kuun keltaisen maidon valaistuksessa
ja lempeän tuulen
hyväillessä ihojamme.
Otat syliisi
ja minä
annan Sinun huulillesi mettä
mettä joka Sinusta syntynyt on.
Uupuneina
laskeudumme vuoteellemme
silität poskiani
ja kuiskailet korvaani hiljaa
Sinua rakastan.
vuoteellamme,
ihan hiljaa
katselemme toisiamme
sormellani piirrän karttaa
huulillesi,välillä pyyhkien
suudelmalla.
kielelläsi kostutat hymyillen
huuliasi
huulemme yhtyvät
kielemme toisiaan
hyväillen.
kietoudumme toisiimme
leikitellen
hyväillen
kohti aamun
sarastusta.
ilta on kaunis
ja yö on lempeä meille
Sinun sormesi
ne piirtävät huulieni kaarta
koskettavat poskipäitä
ja Sinun suusi
se kuiskaa minulle hiljaa.
Niin hiljaa
ettei edes valvovat pikkulinnut
sitä kuule
eivätkä öisen taivaan tähdet näe.
On hyvä olla vieressäsi
nukahtaa sydämesi rytmiä kuullen
ja tuntea rakkautesi
Sinä olet niin hyvä.
siinä sinä vierelläni
puoliksi päälläni,
pääsi painautuneena
rinnallani.
kuuntelen hiljaisen
tasaista hengitystäsi,
tiedän sinun nukkuvan.
sormillani hevyesti
silitän hiuksiasi.
kattoikkunasta
katselen tähtitaivasta
kuinka kauniisti
tähdet toinen toistaan
kirkkaamin loistavat,
pientä
kajastustaan tuoden
huoneeseemme.
siinä minä
vierelläsi valvoen
ajattelen kuinka
onnellinen olenkaan.
tämä on elämää
jonka kanssasi
jakaa saan
tämä on se
jota haluan.
ja Sinä
Sinä kuuntelet ja valvot
lasket ääneen sydämeni lyönnit
kuinka hyvä tässä onkaan
kätesi liukuu hitaasti hiuksieni hopeaan
hengityksesi käy kasvoillani
ja minä
vaivun onnellisena unien maahan
tähdet ja kuu
ne valvovat kahden rakastavan unta
ja aamu
on aukeava lempeänä meille