hei voin kertoa teille kaikille (varsinki niille joilla tää sairaus on vasta ihan alussa) että jos te laihtua haluatte nii sitä te ette ainakaan oksentamalla saavuta. aluksi ehkä joo,,mutta sit pikkuhiljaa ne kaikki kilot tulee takas ja se sit vituttaa vaan entistä enemmän ku on kurkku paskana,hampaat tippunu suusta,hiukset lähteny,mieli maasa ja entistä kilorikkaampi.. ite ainaki laihdun paljon enemmän niinä kausina ku en oksentele vaan syön mahdollisemman tervaallisesti ja lenkkeilen..ja kaiken lisäks mieliki on paaaljon parempi ja olo elinvoimanen,,nii ja sit posket ja luometkaan ei pullota turvotuksesta..
toivottavasti nää ei oksentamisen positiiviset puolet saa mahdollisemman monen lopettaan.. mua se ainaki kannustaa vaikka välillä aina retkahtaaki..
toivottavasti nää ei oksentamisen positiiviset puolet saa mahdollisemman monen lopettaan.. mua se ainaki kannustaa vaikka välillä aina retkahtaaki..
Vastaukset 6
Vanhimmat
nyt ns. uutta tietoa ole. itse olen menettänyt hiukset, kynnet, itsetunnon, joskus olleen laihuuden, saanut vakavan masennuksen, identiteettihäiriön, ahdistushäiriön, unettomuuden, keskittymiskyvyn heikkenemistä, pari vuotta osastohoitoja pakkohoidossa, kurkku verillä, mustelmia joka paikassa, painon nousu tai lasku, viiltelyn jne. itse asiassa bulimia on tuhonnut koko helvetin elämäni. mutta minä jatkan, koska en pääse irti. pointti siinä, että kyllä sitä tietää että mitä siitä seuraa ja se ei ainakaan ole hyvää, mutta en minäkään kuvitellut että elämästäni tulisi bulimian takia näin helvetillistä. yritän parantua, mutta kahdeksan vuoden aktiivisen sairastamisen jälkeen se on hyvin vaikeaa... toivottavasti muut ottavat opikseen ja alkavat välittää itsestään ja terveydestään!
Jos bulimiaa sairastaa oikeasti, niin silloin ahmimista/oksentelua ei voi itse päättää, kuten alkuperäinen kirjoittaja ilmeisesti voi. Bulimia on pakonomaista toimintaa, siinä ei valitettavasti auta järkiperäinen tieto bulimian haittavaikutuksista.
ei sitä itse tosiaan voi päättää.. jos vois nii paljon vähemmän meitä varmaan olis.. jos se olis päättämisestä kiinni nii en minäkään oksentelis.. voi niitä kertoja kun olen syönyt ja päättänyt että nyt ollaan kunnolla mutta sitten kuitenkin löytänyt itseni pöntön ääreltä.. mutta mun pointtini siinä viestissä oliki ikään kuin säikytellä varsnki niitä joille tää on vasta alussa, jotta mahdollisemman moni yrittäs pysyä kaukana tästä sairaudesta.. sillä toivon ettei kukaan joutuis kärsimään tälla tavalla ja yritän tehdä kaikkeni jotta mahdollisemman moni säästyis.. ja vaikka keinot oliski tehottomia jonkun mielestä, nii olenpahan ainakin yrittänyt niin muiden kuin omaltakin osaltaa, enkä vain jäänyt sen ajatuksen vangiksi ettei tälle asialle mitään voi.. jo pelkkä yrityskin,vaikkei ¨se tulokseen johtaskaan, auttaa jaksamaan..
Tauti on yksilökohtaista. Vain jos joku on parantunut (kuten minä, hurraa), ehkä puoli vuotta taudin alkamisesta tai sitten 15 vuotta taudin alkamisesta, ehkä ei ollenkaan, ei tarkoita etteikö hän olisi ollut ihan yhtä sairastunut.
Bulimiaan liittyy yksilökohtaisia toimintoja, syitä ja seurauksia, psykologisia umpisolmuja.
Toisella on voinut kyseinen valinta auttaa!
Terveyttä!
Juu, se on hirveää. Lupaan, että ainakin itseni kohdalla onnistuit muistutuksessa. Olen ollut kuivilla verratun lyhyen ajan (lyhyemmän ajan terveenä Bulimian jälkeen, kuin sairaana) ja tätä jatkan niin kauan kun elän. En voisi kuvitella edes harkitsevani vastaavaa enää (tai siis päästää itseäni yhtä surkeaksi).
Tavallaan lohduttavaa kuulla sinusta ja samankaltaisesta kohtalostasi ongelman voittamisessa. Olemme henkisesti vahvoja ihmisiä sanoi kuka mitä vaan.
oli ihana lukea positiivista viestiä välillä zupi..(kiitos siitä)..se kannustaa taistelemaan :) toivottavasti me jaksamme jatkaa samaan malliin!! ja että mahdollisemman moni pystyy samaan kuin me
iloista ja terevttä kesää kaikille!!! =)