Siis täysin liioittelematta tässä vähän mun elämän tilanteesta; Asun yksin. Mulla ei ole ensimmäistäkään ystävää, kaveria tai tuttavaa, ei ainakaan kolmeen vuoteen. Sairastan masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoja.
Ainoa joka mulle soittaa ehkä 2-3kertaa kk on äitini. Siis oikeesti jos nyt lopettaisin elämäni niin se huomattais vasta ruumini alettua lemuamaan! Olen niin epätoivoinen, alakuloinen ja surullinen. Ei ole ketään jolle voisi joskus puhua tai käydä lenkillä/kahvilla :( En näe elämässäni mitään elämisen arvoista. Joka päivä kuluu samallalailla, eli tylsästi aamukahvia ja koko päivä koneella. Ja olen vasta 23v mies! Yksin EI huvita enään lenkille lähteä tai muutakaan touhuta. Olen yrittänyt etsiä netistä samanhenkistä seuraa mutta kukaan ei "uskalla" ottaa yhteyttä. Ainoa varma on että kun sen aika tulee niin yksin täältä en lähde!
Ja kiitos.
Ainoa joka mulle soittaa ehkä 2-3kertaa kk on äitini. Siis oikeesti jos nyt lopettaisin elämäni niin se huomattais vasta ruumini alettua lemuamaan! Olen niin epätoivoinen, alakuloinen ja surullinen. Ei ole ketään jolle voisi joskus puhua tai käydä lenkillä/kahvilla :( En näe elämässäni mitään elämisen arvoista. Joka päivä kuluu samallalailla, eli tylsästi aamukahvia ja koko päivä koneella. Ja olen vasta 23v mies! Yksin EI huvita enään lenkille lähteä tai muutakaan touhuta. Olen yrittänyt etsiä netistä samanhenkistä seuraa mutta kukaan ei "uskalla" ottaa yhteyttä. Ainoa varma on että kun sen aika tulee niin yksin täältä en lähde!
Ja kiitos.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eli joo en todellakaan ole työelämässä tai koulussa..en pysty/jaksa...polille on aika varattu ja siellä arvioidaan mitä tehdää???
Paikkakunta HKI
Kaikkihan tänne yksin tulevat ja yksin lähtevätkin.
Suomessa on paljon viranomaisia joiden työ on auttaa vastaavanlaisissa elämäntilanteissa olleita. Itse löysin ulospääsyn osittain heidän ansiosta.
Jaksamista, kaveri.
Mieti miksi sairastat masennusta ja sos. tilanteiden pelkoja? Sos. til. pelk. -> Ei ystävää -> Masennus?
Mietippä aluksi kuka olet: arvot, asenteet, toiveet, harrastukset.
Seuraavaksi hankit ystävän: netti, kirjepalsta, harrastus.
... ja loppu onkin jo helppoa??
ps. Lenkillä ja kahvilla voi käydä yksinkin! Monet muutkin tekevät niin.
Olet yksinäinen ja koet olevasi kaukana muista ihmisistä, kaukana heidän maailmasta, mutta muutama sana jonka näppäilet nettiin saa heti jonkun toisen ihmisen ajattelemaan sinua.
Ensimmäiseksi tulee mieleen että olisinpa sä...Olisinpa 23-vuotias mies, jolla on kaikki edessä, jolla on paljon annettavana maailmalle! Nuori mies joka ei elä teatteria, kulissia, hänen ei tarvitse miellyttää ketään, selitellä tekemisiään kenellekään. HÄNEN PÖYTÄNSÄ ON SIIS TÄYSIN PUHDAS, VIRHEETÖN, siitä on helppo lähteä ja miettiä sopivaa suuntaa.
MISSÄÄN NIMESSÄ ÄLÄ ENÄÄ EDES SANO, KIRJOITA TAI MIETI SEKUNTIAKAAN KUOLEMAA!! Se ei kuulu nuoruuteen millään tavalla!!!!
Jos koet olevasi eksyksissä ja olet jumittunut samalle radalle, on vain pysähdyttävä ja alettava miettimään minkälaisia muutoksia elämääsi haluat, minkälaisiin ihmisiin haluaisit tutustua ja missä niihin tutustuisit. Älä vaan kelaa siellä, ettei suhun kukaan halua tutustua!!!! Kukaan ei tiedä susta, koska sä piilotat itseäsi muilta ja itseltäsi!! Jos mulla vain olisi mahdollisuus, haluaisin tutustua suhun. Olet jo muutaman sanan perusteella sata kertaa mielenkiintoisempi kuin yksikään sellainen ihminen jolla on sata ystävää.
Pohdi persoonaasi, mieti voimavarojasi, mieti parhaimpia luonteenpiirteitäsi, ominaisuuksiasi jotka tekisivät jonkun onnelliseksi jos saisi nauttia niistä, nauttia sinusta!!
Mitä sä oikeasti sisimmässäsi haluaisit harrastaa, opiskella, tehdä työtä??? Missä haluaisit käydä lomalla? Mikä paikka sua kiinnostaisi? Jos olet rahaton, aloita tutustumaan omaan kaupunkiisi, se ei maksa maltaita ja pääset ulos asunnolta. Sun on pakko edes hetkeksi unohtaa masennus, pelkotilat.
Tässä voisi luetella monia eri asioita mitä sun pitäis tehdä ja missä käydä. Jos tarvitset virtuaalista henkistä tukea MIHIN TAHANSA laita mailia tulemaan, pääset alkuun! =)
[email protected]
poika uhittele siellä! " kun aika tulee, yksin en täältä lähde!" ja kenet sinä meinaat ottaa mukaasi? Ja millä tavoin? haluatko jonain päivänä "herätä" 53- vuotiaana ja huomata että kaikki= ELÄMÄ on mennyt ohi ja VAIN SIKSI KOSKA EN NUOREMPANA TAJUNNUT OTTAA ITSEÄNI NISKASTA KIINNI.
Nyt heräät pahvi ja alat laittaa paperille omia ajatuksiasi/toiveitasi/lapsuuden haaveita tsm./ JA TOIMIT NIIDEN MUKAAN.
Esim. halusin lapsena lakaisukoneen kuljettajaksi, ja NYT TOIMIT SEN MUKAAN! Olet netissä, katso työkkärin sivuja ym. Ei sulla vielä voi olla mitään tk- eläkepäätöst. HERÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!PAHVI ennenkuin on liian myöhäistä.
Olet 23v. (ravistaa harteista).
Laita oma osoittees tähän topikiin.. Eiköhän joku ota yhteyttä? Tai tee uus email osoite ja sitten anna sen kautta osoite... Voishan tuota itsekin jutella kun on kokemusta samanlaisista asioista... Sama sukupuoli tosin...
Helsinki on iso paikka että eiköhän sieltäkin löydy sopivia tuttavuuksia... Kannattaa hankkia vain myönteisempi asenne.
Sitten vielä tuosta uhkailusta. Älä nyt ainakaan ala kostamaan kenellekkään "tuntemattomille" tai sitten "tutuille ystävillesi" sitä että sulla on sattunut menemään huonosti... Tyypillisesti kaikki hullut ovat ensimmäisenä kostamassa niille jotka heistä edes vähän välittävät... tai sitten tuntemattomille joilla ei ole osaa tai arpaa heidän huonoon tilanteeseen.. Et kannattaa näitä miettiä... Mut ei se kuolema nyt ole ensimmäinen vaihtoehto että ota myönteisempi asenne eläämään... Suosittelisin jotakin kuntouttavaa työtoimintaa.. Sen kautta voisi tulla uusia tuttavuuksia ja tekemistä.. Kannattaisi lähteä kysymään työvälitystoimiston kautta ja sitten onko siellä jotakin erikoisyksikköä jota kautta vois sun tilannetta lähteä pohtimaan...
kun sen aika tulee niin yksin täältä en lähde
tartte mukaan ottaa!
Vielä kammottavampaa on yksinäisyys, josta kukaan ei välitä. Kaverisi kuulevat sinusta huhuja, jotka eivät välttämättä edes pidä paikkansa. He alkavat levittämään näitä huhuja. Sitten kun haluaisit jutella kaverisi kanssa tämä kääntää vaan päänsä ihan eri suuntaan eikä tule juttelemaan.
Lisäksi on kammottavaa kun haluaisi ahdistuksessaan kirjoittaa asiallisesti omat mielipiteensä vaikkapa näille keskustelusivuille, vastausten joukossa on aina joku törppö joka alkaa solvata törkeään sävyyn. Sen seuraksena pahoittaa mielensä ja pahoinvointi vaan jatkuu.
Runsas ulkoilu auttaa varmasti. Jos asuisit lähelläni, ottaisin sinut mielelläni lenkkikaverikseni. Yksin minäkin käyn lenkillä. Aina joskus joku on tullut juttelemaan.
Minä tunnistan. Sama tilanne, kukaan ei huomaisi kuolemaani...