reilua?!?

Tiedän tunteesi.
Meillä eräs lapsiamme hoitanut henkilö teki nimettömän ilmiannon lastensuojeluun (tiesimmee ttä se on hän, koska lopetti sinä samana päivänä, kun teki ilmoituksen). Syynä oli pojan tila. Pojalla vasta silloin alettiin epäillä adht:ta. Se käytiin kertomassa lastensuojelun tapaamisessa, eikä siitä ikinä tullut sen enempää. Nyt olen sen jälkeen itse hakeutunut perheneuvolan piiriin ja poikakin on päässyt tutkimuksissa eteenpäin. Eli voisin nyt pari vuotta tapahtumasta sanoa, että olinpa pitkään vihainen, ei vaan suorastaan raivoissani tuolle henkilölle, vaan ulkopuolisena tilanteemme on voinut näyttää vaikka miltä, ja aivan varmasti olin väsynytkin.

Mene huoletta sinne tapaamiseen, kerro mitä tunnet, kerro mitä olette nyt tekemässä, eli poikaa ollaan tutkituttamassa, sehän se on
mitä tässä auttaa. Ota se tuki vastaan, mitä tarjotaan, mutta ole jämäkkä, ja kuitenkin yhteistyökykyinen.

Ihan samaan tilanteeseen en ole joutunut, mutta meillä päiväkodin henkilökunta puuttui "tilanteeseemme", ja kehotti minuakin hakemaan itselleni apua... He olivat nähneet kuinka raahasin itkevää ja kirkuvaa, lyövää ja potkivaa lasta väkisin autoon. Kerroin heille, että lapsella tutkitaan neurologisia ongelmia, ja että asiamme ovat kyllä muuten kunnossa. Silloin vasta uskalsivat kertoa minulle millaisia ongelmia lapsen kanssa on päiväkodissa ollut.

Meillä oli onneksi jo olemassa yhteys lastenpsykiatriselle puolelle, ja tunsin sieltä ihmisiä, joiden yhteystiedot annoin, jos päiväkodista haluavat olla yhteydessä. Myös sosiaalitoimeen ollaan itse oltu pojan (hoito)asioissa yhteydessä, joten sielläkin tiesivät ennestään perheemme tilanteen.

Eli neuvoisin, että otat itse yhteyttä sosiaalitoimeen, ihan lastensuojeluun, ja selvität tilannetta! Minulle ainakin on oltu tosi ymmärtäväisiä, eikä ole syyllistetty tai vastaavaa. Haluavat ehkä tulla käymään kotiin, mutta sehän on vaan hyvä, näkevät sitten itse miten lapsesi käytös vaikuttaa arkipäiväänne. Itse saimme sosiaalitoimelta korvaamatonta apua, kun saimme kodinhoitajan käymään muutamia kertoja.

Kannattaa myös olla yhteydessä perheneuvolaan, tai jos mahdollista, lastenpsykiatrian puolelle. Kun yhteyksiä on enemmän, löytyy aina joku henkilö joka voi kirjoittaa esim. lausuntoja tai antaa lisätietoja teidän tilanteesta, jos niitä johonkin tarvitaan!

Tässä olen tätä pohtinut ja lääkrillä varmaan on kuitenkin joku syy tehdä tämä ilmoitus. Erittelikö hän tarkemmin asiaa, että miksi olisi huolissaan pojan ja pikkuveljensä turvallisuudesta? mahtoiko hän kuitenkaan tarkoittaa, että juuri tämä tutkittu poika olisi se vaaratekijä?

Toinen asia on tuo päiväkotiasia. Mahtaako sielläpäin olla toista päiväkotia, sillä jos yhdessä on homeongelma (miksi sitä ei korjata, jos se on?), niin ei kaikissa kunnan päiväkodeissa varmaankaan ole?
Sairastelukierrekään ei ole mikään varma asia.
Hyvä asia päiväkotiin menossa olisi, että poika
saisi päivisin koulutetun henkilökunnan tukea
kasvulleen. Minä olen ainakin ollut onnellinen
hyvästä päiväkodista ja asiantuntevasta henkilökunnasta.

Lääkäri on luultavasti nähnyt pojan käyttäytymisessä jotain, joka on herättänyt hänen huolensa. Lääkärinä hänellä on ilmoitusvelvollisuus heti, jos pienintäkään aihetta ilmenee. Ilmoittamatta jättäminen olisi virkavelvollisuuden laiminlyöminen. Lääkäri oli myös velvollinen ilmoittamaan teille tekemästään yhteydenotosta.

Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei kuitenkaan todellakaan tarkoita, että lapsenne otettaisiin teiltä pois. Hänen kohdallaan tehdään tarkistus, onko huoleen ole aihetta. Jos perheessänne on siis kaikki hyvin, ei kannata hermostua. Suurin osa ilmoituksista ei johda lastensuojeluasiakkuuteen, kun huomataan, ettei perheessä ole tuen tarvetta. Toisaalta tuo tuen tarpeen kartoittaminen kannattaa käyttää hyväksi, jos esimerkiksi haluaisi lisätukea esim. arjen pyörittämiseen.