Ihmiset ovat sidoksissa kieleen ja joskus kielen käsitteet hämärtyvät, ja käytettynä lähes muodin mukaisesti vievät kuuliaa harhaan, 'Edistys,' on yksi sellainen sana, jolla on pyritty ohittamaan enenemät selitykset, Edistys, edistys, sen nimiin on vannottu ja sen oikeutettuina on suoritettu monta paska juttua. Edistyksen pioneerit ovat työntyneet kaikkialla asialle viemään sanaa ja sivistystä, saarnaamaan, orjuuttamaan ja tappamaan, Ja aina luokitellemaan ihmisiä alikehittyneeksi ja sivistymättömiksi joilla ei ole ihmisen ulkomuotoa, ja joille on edistyksen ja ihmiskunnan kehityksen vuoksi vietävä sanaa ja teknologiaa. 'Takapajusuutta'. sanovat kehityksen lähetyssaarnaajat. ’Täytyy opettaa niitä ihmisien tavoille, pukeutumaan ja käyttämään koneita.’
Tässä on parina päivänä tullut tv;stäohjelma varsin yksintervaisien ihmisien yhteisöistä, Yhteisöllisyydestä metsän keskellä, trooppisella vyöhykkeellä, Yksikertaisien työkalujen mestarillisesta käytöstä, siellä missä ei teknologia eikä kehittyneestä lääketieteestä, eikä yhteyskunta opista ole tietoakaan, ja kuitenkin tuolla noilla ihmisillä oli kunnioitusta herättävä suhde nuoremman ja vanhemman polven välillä, siellä työ ja opetus siirtyivät käytännössä isältä pojalle, ilman mielenositusta ja hermoilmekäypää kinaa ja natinaa.
Mikä on sitten sen onnellisuuden mitta? Suuri yliturvonnut tarve turvota entisestään, vain se mitä tämä reportaasi kerran taas todisti oikeaksi: Ihmisen terve alkuperäinen olotila ei voi olla muuta kuin niukkuus, jotta siitä olisi vilpitöntä iloa, sillä on vielä niitä, jotka muistavat vähäiset voitot ja niiden tuomat vilpittömät ilot.
Elkäät siis ottako tappia pois veneen pohjasta ja päästäkö vettä sisälle, sillä suurella määrällä vettä, tavaraa, taikka ainetta on oma tahto, ja tuolla aineella ja tavaralla on aina oma tahto joka enenpitkään vie tuhoon.
Tässä on parina päivänä tullut tv;stäohjelma varsin yksintervaisien ihmisien yhteisöistä, Yhteisöllisyydestä metsän keskellä, trooppisella vyöhykkeellä, Yksikertaisien työkalujen mestarillisesta käytöstä, siellä missä ei teknologia eikä kehittyneestä lääketieteestä, eikä yhteyskunta opista ole tietoakaan, ja kuitenkin tuolla noilla ihmisillä oli kunnioitusta herättävä suhde nuoremman ja vanhemman polven välillä, siellä työ ja opetus siirtyivät käytännössä isältä pojalle, ilman mielenositusta ja hermoilmekäypää kinaa ja natinaa.
Mikä on sitten sen onnellisuuden mitta? Suuri yliturvonnut tarve turvota entisestään, vain se mitä tämä reportaasi kerran taas todisti oikeaksi: Ihmisen terve alkuperäinen olotila ei voi olla muuta kuin niukkuus, jotta siitä olisi vilpitöntä iloa, sillä on vielä niitä, jotka muistavat vähäiset voitot ja niiden tuomat vilpittömät ilot.
Elkäät siis ottako tappia pois veneen pohjasta ja päästäkö vettä sisälle, sillä suurella määrällä vettä, tavaraa, taikka ainetta on oma tahto, ja tuolla aineella ja tavaralla on aina oma tahto joka enenpitkään vie tuhoon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
luin ilolla tänään jostain vanhasta ilta-sanomasta, jossa sirkka-liisa anttila kertoi halvan ruuan ajan olevan ohi ja, että ruuan hinnan myötä palataan seitsemänkymmentäluvulle. tämähän on positiivinen uutinen; lakkaa kenties älyttömistä älyttömin, mihin itsekin syyllistyin viimeksi aamulla, ruuan haaskaus; että heitetään roskiin avaamattomia jauheliha ja lihasuikalepaketteja kun jääkaapit notkuvat enemmästä ruuasta kuin niitä kerkee edes syödä. pakastimet tulvivat yli äyräiden eikä kukaan silti niitä ylijäämälaatikoita, hernekeittoja tai männävuotisia marjoja syö. roskiin nekin menevät lopulta. ei ennenkään nälkää nähty mutta osattiin sentään kunnioittaa ravintoa. kun me länsimaalaiset vähän saataisiin kohtuutta päälle niin ehkä siitä kohtuudesta sitten liikenisi sitä jakovaraa vähäosaisillekin.
sama on polttoaineen hinnan kanssa; onhan se ikävää, että sähkön hinta nousee siinä kuin menovesienkin mutta kaiken kaikkiaan ehkä juuri tälläinen saa ihmiset kaivamaan esiin sen polkupyöränsä, suosimaan kimppakyytejä ja julkista liikennettä. porin matti saattaa nousta arvoon arvaamattomaan. ehkäpä jopa kaukaa tuotetun hömppärompan, jonka ostamiseen itsekin sorrun säännöllisesti, ostaminen vähenee kasvavien tuotanto- ja liikennekustannusten tähden. tämäkin voi loppujen lopuksi osoittautua siunaukseksi...
mutta ei tähänkään kommunismeja tarvita. yksilön oma harkinta ja lompakon kyseenalainen paksuus riittää siihen, että kuluttaminen kohtuullistuisi.
Kuluttamisen kohtuullistamiseenhan tähtää porvaristo, jotta voisivat itse kuluttaa enemmän. Sanovat tätä asennettani kateudeksi, vaikka se on mitattavissa olevaa realismia.
Ilmastonmuutos puuhastelu on sitä samaa, bensan hintapaineet on sitä, saarnat työväestön lihomisesta on sitä jne..
Lihominenkin on seurausta siitä yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka yksinkertaistaa elämme viihteen suurkuluttajiksi. Jopa sademetsien tuho on seurausta paineista, saadaa viljelymaata kasvillisuutta yksinkertaistavaan tuotantoon.
Kapitalismi on yksilöllisyyden ja erikoistumisen hautausmaa!