Hei te, jotka ms-sairauden kanssa elelette. Olisin kysynyt, mitkä teillä olivat ne oireet, jotka ajoivat teidät tutkimuksiin ja kuinka kauan olitte oireittenne kanssa sinnitelleet ennen lääkärille menoa?
Olen itse valmistautumassa kuvatait. amk:n pääsykokeisiin ja mieltä kalvaa pelko sillä käsien puutuminen ja voimattomuus vain pahenee. Sanat unohtuvat ja muisti on olematon. Muutenkin oireisto sopii ms:n kanssa yksiin...
Ovatko teillä oireet haitanneet elämäänne ja toimintakykyänne?
Tilanteeni tuntuu ihan kohtalon ivalta sillä em. ammatti on ollut haaveissani jo kauan. Lääkärille meno pelottaa sillä ms- diagnoosin kanssa ei liene helppoa elää varsinkaan jos se leipä on suoranaisesti käsistä kiinni.
Kiitos teille, jotka jaksoitte sanasen raapustaa ja hyvää kesää kaikille!
Olen itse valmistautumassa kuvatait. amk:n pääsykokeisiin ja mieltä kalvaa pelko sillä käsien puutuminen ja voimattomuus vain pahenee. Sanat unohtuvat ja muisti on olematon. Muutenkin oireisto sopii ms:n kanssa yksiin...
Ovatko teillä oireet haitanneet elämäänne ja toimintakykyänne?
Tilanteeni tuntuu ihan kohtalon ivalta sillä em. ammatti on ollut haaveissani jo kauan. Lääkärille meno pelottaa sillä ms- diagnoosin kanssa ei liene helppoa elää varsinkaan jos se leipä on suoranaisesti käsistä kiinni.
Kiitos teille, jotka jaksoitte sanasen raapustaa ja hyvää kesää kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaisi varmaan käväistä lääkärin juttusilla noista oireista niin syykin selviäisi. Ei tarvitse välttämättä olla ms:n kanssa mitään tekemistä, voi olla joku hermopinnekin. Ei asia pelkäämällä parane, joten varaahan aika lääkärille.
Itselläni oli puutumisia ja rajuakin väsymistä 9 vuotta ennen kuin sain diagnoosin. Ihan ensimmäisen kerran kun jalka puutui kävin sitä lääkärille näyttämässä. Silloin ei oikein osattu sanoa mitään. Sen jälkeen annoin oireiden vaan vuosi tolkulla olla enkä siis käynyt lääkärille niitä valittelemassa.
Sitten toissa syksynä käsi ensin puutui, oire paheni ja kädellä ei enää tuntenut mitään ja lopuksi tavarat ei kestänyt kädessä. Silloin raahasin itseni lääkäriin ja aika nopeasti pääsin jatko tutkimuksiin, diagnoosi tuli kolmessa kuukaudessa. Heti alku vuodesta, kelan päätöksen jälkeen aloitin lääkityksen.
Suosittelen tutkimuksiin menemistä, sillä jos tuo on ms-tautia niin lääkkeillä nimenomaan ehkäistään noita pahiksia.
jos antaa tämän peikon pelotella , ni ei tuu mitään!! mul oli vuosia fiilis ett jotain on vialla. luokittelin adhd:ks ja mitä lie tauteja.
muisti takkuili,sanat oli hakusessa,käsittämättömiä raivokausia ja välil en jaksanu mitään. mieli ois tehny puuhata,mut suunnitelmiks jäi ja istuin vain.
tuntohäiriöt luokittelin lihasjännitykseksi..
jälkeenpäin oon sanonu kaikille,ett onneks ei edes epäilty mäsää,tai vielä pahempi, olisin saanu diagnoosin!!!
olisin saattanu antaa sen vaikuttaa valintoihin.
en anna vieläkään sen määräillä mun elämää, pahenemiset tulee ja menee, minä etenen..