Jos sinä nyt
menet pois,
niin minä
ymmärrän.
Jos et
löytänytkään
minussa
kaipaamaasi.
Etsimääsi.
Elämääsi.
Jos et
jaksanutkaan
odottaa
palavan rakkauden
aikaa,
jonka minä
sinulle lupasin.
Muista kuitenkin,
että kahleesi jää.
Ja minä
elämään uniisi
ikuisesti.
Varjona
valkeassa puvussa
alati seuraamaan
askeleitasi.
menet pois,
niin minä
ymmärrän.
Jos et
löytänytkään
minussa
kaipaamaasi.
Etsimääsi.
Elämääsi.
Jos et
jaksanutkaan
odottaa
palavan rakkauden
aikaa,
jonka minä
sinulle lupasin.
Muista kuitenkin,
että kahleesi jää.
Ja minä
elämään uniisi
ikuisesti.
Varjona
valkeassa puvussa
alati seuraamaan
askeleitasi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin monia kauniin koskettavia
runoja täällä-elävästä elämästäkö.
Myös Sinunkin sanasi kerrottuina
saa jälleen toteamukseni:-kuinka rakasta
-kuinka vaikeaa
tuo rakkaus on:
-kuinka helppoa
-kuinka vaikeaa pitää.
Kuinka vaikea löytää
tuota - ihmettä -
...huomataanko sen suomaa onnea,kun se on vierellä...- huomataanko se vasta silloin
kun se on poistunut.
Kuka keksi Rakkauden!
Kiitos runon koskettavuudestasi:
dolan
kyyneleet
silmissä luin,
mitä vastasit.
silti en pysty
itkemään
juuri nyt.
miehet vievät
minulta vielä
hengen...
tämä on sitä,
tosielämää...
kai minä taas
jäädyn uudestaan...
Ei,et Sinä voi jäätyä vaikka jääneito
oletkin. Luulen ymmärtäväni tuntemuksesi.
Rakkaus on juuri sellaista kuin tälläistä
- kaikkineen.
Se vaatii paljon,joskus jopa kaiken.
Koskaan en sääliä hyväksy,jopa raivostun
sellaisesta. Se vaatii korkeampaa astetta.
Tosi elämä on toisinaan liiankin julmaa,
mutta pahimman kun jaksaa-hyvällä avulla-
on voimia askeltaa eteempäin.
Jää ehkä tunne myös omasta vahvuudesta,
että myös jotain opittu sellaisesta,johon
ei olisi halunnut joutua.
Sinä hyvä Ystävä selviät,kun uskot
itseesi kuin sisäiseen vahvuuteesi.
Olen minäkin käynyt monenlaista lävitse,
mutta jotenkin voittanut tähän astiset
taisteluni.
On kevät,tulee kesä...-ei tämä lohduta-
mutta pieni alku itseensä,
kuin tapahtumien käsittelylle...älä patoa
älä lukkiudu.
huolenpidosta.
en ole vielä
kokonaan luopunut
toivosta.
hupsu nainen
uskoo ihmeisiin,
dolan...
Toivosta ei saisi koskaan
luopua,jos on edes realistisia
mahdollisuuksia.
Mutta on myös katsottava rehdisti
totuutta silmiin,ettei luo
valheellisia mielikuvia
itselleen...silloin ei pääse eteenpäin.
Tämä on oma mielipiteeni.
Toisaalta kyllä elämässä ihmeitäkin
tapahtuu.
Pieni hupsuus keventää elämää
on ehkä helpompi hengittää
itsensä kanssa.
Sinä olet osa jäätä...lue- Vahvuutta,usko pois.
Ihmetellään toistekki
tätä hupsua - Elämää !
dolan,vahvuuteen.
sitä on,tietenkin.
tiedänhän minä sen.
ja toivoakin,
ja mahdollisuuksia...
...jatketaan toki ihmettelyä=)
Kiitos,et kauaa ihmetellyt,
kun vastasit...-jokohan
minä alan ihmettelemään.
Jos ei muuta ,niin ihmetellään...-pois.