Haluaisin kysyä teiltä muilta vesimiesnaisilta, että onko vesimies luonteeltaan ilkeä ja kostonhimoinen?
Olen vesimies ja yllätyksekseni huomannut itsessäni näitä huolestuttavia piirteitä.
Toisaalta tilanteet ovat olleet sellaisia että toinen ihminen on omalla ilkeällä käytöksellään kertakaikkiaan suututtanut minut. Onko se sitten sitä että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan?
Ja sitten vielä, joskus tuntuu etten osaa unohtaa ja antaa anteeksi. Olenko vielä pitkävihainenkin? Oletteko te muut?
Olen vesimies ja yllätyksekseni huomannut itsessäni näitä huolestuttavia piirteitä.
Toisaalta tilanteet ovat olleet sellaisia että toinen ihminen on omalla ilkeällä käytöksellään kertakaikkiaan suututtanut minut. Onko se sitten sitä että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan?
Ja sitten vielä, joskus tuntuu etten osaa unohtaa ja antaa anteeksi. Olenko vielä pitkävihainenkin? Oletteko te muut?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen pitkävihainen ja myös kostonhaluinen. Koskaan en halua jäädä toiseksi ja kostan varmasti kaikki loukkaukset moninkertaisesti. Panen oikein kärsimään. Silloin tulee hyvä olo. Yleensä teen sen kun minua ei ymmärretä. Olen kyllä erilainen kuin muut, kun olen ihmisten kanssa.
Hah hah minulla oli inhottava narkomaani, juoppo ja rikollinen rapumies. Erottiin ja sen vaatteita yms jäi asunnolle. Heitin kaikki kirppuiset rääsyt roskiin. xD Siinäkös kulkekoon jätesäkissä.
Voin sanoa että et halua kuulla enempää mun kauheista kostoista. :D :D
etten halua kuulla mutta jotenkin helpottaa. Tai ehkä sittenkin....
Ei mutta, ihana tietää että meitä koston enkeleitä on nämä viestit laskien ainakin kolme kappaletta.
Iloisiin kostamisiin!
Niin sitä pitää. :D
kohdaltani allekirjoittaa. Ei ole tähän mennessä päässyt kostonhimo iskemään, vaikka kovia juttuja onkin omalle kohdalle sattunut.
Mutta jos tietyn pisteen ohittaa mun kohdallani, unohda en. Jään vain tosi kylmäksi ikävää ihmistä kohtaan, enkä unohda, vaikka anteeksi antaisinkin.
Ajattelen jotenkin niin, että jokainen nukahtaa yksin omantuntonsa kanssa, eli mitäs sitä kostamaan. Mä haluan oman yöni nukkua hyvillä mielin tietäen, etten toista ole satuttanut kiukuspäissäni.
Kaipa nämä nousu- ja kuumerkitkin vaikuttaa tohon kostonhimoon. Enempi se kai olis vaikkapa kauriin luonnetta...ainakin miespuolisen sellaisen...niistä on sellaista kokemusta.
En tiedä paha sanoa ja paha yleistää....
Minä en kosta ja minua käytetään hyväksi, mutta jotenkin ihmeenkaupalla olen huomannut, että kyllä ne pahantekijät palkkansa saa ja minä olen vastaavasti saanut hyviä asioita tilalle.
Ei mitään mieltä kostaa. Anteeksi voin antaa, mutta en unohda. Kun luottamuksen menettää, vaikea saada takaisin, jopa mahdotonta.
Mutta kostaminen...ehei...en halua vajota yhtä alas kuin vastapeluri. Miksi toista satuttaa vasiten?
Kun joku loukkaa, puhuu paskaa selän takana tms. niin ensimmäinen tunne on valtava viha. Haluan saattaa kaikkien tietoon kuin kusipää tämä tyyppi on. Haudon mielessäni suunnitelmia mitä teet, missä, mitä sanon yms.
Mutta hetken päästä ajattelen, että mitä järkeä siinä on? Ei mitään. Tehtyjä tekoja tai sanottuja sanoja ei voi enää perua. Ajattelen järjellä olevani huomattavasti viisaampi ja fiksumpi(verrattuna kyseiseen tyyppiin) kun en tee yhtään mitään.
Näin se menee. En siis tee yhtään mitään. Tietenkin jätän tyypin omaan arvoonsa.
Hienoja vastauksia. Hyvä kun on erilaista näkökulmaa.
Mutta, hei, tuo ajatus, että kyllä pahantekijät palkkansa saa, kuulosti tutulta. Samalla tavoin olen itse usein ajatellut.
Joo kieltämättä se on kumma juttu, mutta paha saa palkkansa. Tosin joittenkin kohdalla se tuntuu kohtuuttomalta.
Mutta pitääkö sitten sama paikkansa toisinpäin? Voiko hyvää tehdä varastoon? Ja voiko tekoja arvottaa? Entäpä että tekee hyvää pelossa, että paha saa palkkansa?
No, mä uskon että jos autat mummoja kadun yli ja sitten toisaalla teet murhan, niin hyvät teot ei auta sua yhtään.
Muttei se rangaistus mistään avaruudesta tule vaan siitä että ihminen omalla käytöksellään hankkii itselleen sen rangaistuksen.
Kaikki pahat teot lyö leimansa ihmiseen, ne syö ja kalvaa. Eikö siinäkin ole jo rangaitusta tarpeeksi ettei saa koskaan rauhaa, elämä jäytää.
Ei ole ilkeä eikä kostonhimoinen, paitsi mielessään mutta kun tarkemmin ajattelee ei tarvitse kostaa,jokaiselle tulee asiat eteen mitkä on tässä elämässä väärin tehnyt tavalla tai toisella.
Enpä tiedä kuuluuko enää lähes kakskymppisen käytökseen, mut jos joku minut suututtaa ni sit mökötetään.
Mielestäni en ainakaan ole kostonhimoinen, mutta siitä hölmö, että jos minulle valehdellaan, olen taatusti valehtelemassa takas, asiasta kuin asiasta.
Ensimmäisen parisuhteeni mennessä poikki olin lähes puoli vuotta vihainen millainen se poika oli ollut lopulta, mutta pian unohtui.
Oppi siitä suhteesta sen verran toiselta, että ei tarvii muistella menneitä :)
Niin. En tosiaan - pikemminkin päinvastoin. Lepyn useimmiten todella nopeasti mutta tietty muistan kaikki loukkaukset syvällä sydämessä-sieltä ne eivät katoa koskaan.
Ilkeäkään en koe olevani. Tosin äärimmäisen itsekäs ja omahyväinen mutten missään nimessä ilkimys!
Rakkaus / ystävyys
Harva, joka saa vesimies -naisen lämpenemään
tai kiinnostumaan on jotain erikoista.
Aika harva saa kuumenemaan,ainakaan pitkäksi aikaa.
Jos niin.. avioliitto on edessä vesimiesnaisella.
Ja yleensä elämän kestävä.
Kun hänet ärsyttää kiehumaan niin keitos kiehuu
pitkään joten ei kannata hiiliä lisätä.
Mieluummin kylmää vettä.
Jos siis kumppani ymmärrä kuinka paljon
kuumuutta vesi kestää ennenkuin se loppuu.
Kun vesi loppuu vesimiehen kattilasta...niin
et ole pirullisempaa ihmistä tavannutkaan..