Nuorena tyttönä luin Anni Polvan romanttistä hömppää. Veljeni ahmi pojille suunnattuja seikkailukirjoja.
Jos siis romanttiset kirjat ovat jo pienestä pitäen naisten hömppää niin dekkarit voidaan luokitella miesten vastaavaksi.
Muistan kuinka kivaa oli varsinkin sadepäivinä makoilla vintin ylisillä ja lukea hömppää ja haaveilla.
Se minkalaisia kirjoja luen on ollut aina sidoksissa sen hetkiseen elämäntilanteeseeni.
Rakkausromaanit antavat ihmisille toivoa ja niissä kuuluu olla onnellinen loppu. Kun olin nuori neito ja aloin kiinnostumaan pojista haaveilin seikkailuista ja salaperäisestä rakastetusta. Angelika oli tuolloin lempi lukemistani. Istuin kerran junassa ja luin Angelika ja jotain, (nimeä en muista) ...vanhempi mieshenkilö tuli luokseni ja aloitti moraalisaarnan. Kuinka sinä nuori tyttö julkeat lukea julkisessa kulkuvälineessä noin säädytöntä pornokirjaa. No jaa, nyt varmaan kyseinen kirja luokiteltaisiin lällysi.
Aikuisena kiinnostuin Kaari Utrion tuotannosta. Hänen naisen historiaa käsittelevät teokset kiehtoivat.
Esikoistani odottaessa keskityin herkkiin lapsista kertoviin teoksiin. Synnytyssalissa viimeistelin loppuun kirjan, Lapsi no XX, (numeroa en enää muista).
Nykyisin olen kiinnostunut Euroopan historiaa ja sotia käsittävistä romaaneista. Sekin liittyy nykyiseen elämän tilanteeseeni sillä mieheni suvun juuret ja historia kiinnostaa.
Luimme keväällä mieheni kanssa kumpikin tahoillamme Ian McEwanin romaanin Atonemen. Tänä iltana katsomme elokuvan, joka pohjautuu kyseiseen romaaniin.
Kesäaikana en jaksa syventyä kirjoihin. Askartelen mieleläni sanojen mutkikkaassa maailmassa täyttäen luppoaikani sanaristikoita.
Minkälaisia kirja- ja lukukokemuksia tai elämänkaareen liittyviä tottumuksia sinulle on kertynyt vuosien varsilta?
Korven sanomien kulttuurisivun artikkeli -Romanttinen viihde luo toivoa- kirvoitti minut tälläiseen aloitukseen.
Jos siis romanttiset kirjat ovat jo pienestä pitäen naisten hömppää niin dekkarit voidaan luokitella miesten vastaavaksi.
Muistan kuinka kivaa oli varsinkin sadepäivinä makoilla vintin ylisillä ja lukea hömppää ja haaveilla.
Se minkalaisia kirjoja luen on ollut aina sidoksissa sen hetkiseen elämäntilanteeseeni.
Rakkausromaanit antavat ihmisille toivoa ja niissä kuuluu olla onnellinen loppu. Kun olin nuori neito ja aloin kiinnostumaan pojista haaveilin seikkailuista ja salaperäisestä rakastetusta. Angelika oli tuolloin lempi lukemistani. Istuin kerran junassa ja luin Angelika ja jotain, (nimeä en muista) ...vanhempi mieshenkilö tuli luokseni ja aloitti moraalisaarnan. Kuinka sinä nuori tyttö julkeat lukea julkisessa kulkuvälineessä noin säädytöntä pornokirjaa. No jaa, nyt varmaan kyseinen kirja luokiteltaisiin lällysi.
Aikuisena kiinnostuin Kaari Utrion tuotannosta. Hänen naisen historiaa käsittelevät teokset kiehtoivat.
Esikoistani odottaessa keskityin herkkiin lapsista kertoviin teoksiin. Synnytyssalissa viimeistelin loppuun kirjan, Lapsi no XX, (numeroa en enää muista).
Nykyisin olen kiinnostunut Euroopan historiaa ja sotia käsittävistä romaaneista. Sekin liittyy nykyiseen elämän tilanteeseeni sillä mieheni suvun juuret ja historia kiinnostaa.
Luimme keväällä mieheni kanssa kumpikin tahoillamme Ian McEwanin romaanin Atonemen. Tänä iltana katsomme elokuvan, joka pohjautuu kyseiseen romaaniin.
Kesäaikana en jaksa syventyä kirjoihin. Askartelen mieleläni sanojen mutkikkaassa maailmassa täyttäen luppoaikani sanaristikoita.
Minkälaisia kirja- ja lukukokemuksia tai elämänkaareen liittyviä tottumuksia sinulle on kertynyt vuosien varsilta?
Korven sanomien kulttuurisivun artikkeli -Romanttinen viihde luo toivoa- kirvoitti minut tälläiseen aloitukseen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
olin nuori Olivat Polvan kirjat jo auttamattoman vanhanaikaisia ja pikkulapsille tarkoitettua asenteellista tekstiä, jota kertakaikkiaan ei viitsinyt lukea. Anna ja Runotyttökirjat olivat hienoja. Nissä oli ihan erilainen näkökulma elämään.
Ihan nuorena: Viisikko-kirjat ja Anni Polvan Tiina-sarja.
Teininä: Polvan muita kirjoja, Kaari Utrio, salapoliisikirjat esim. Agatha Cristien ym. lukuisia kirjoittajia.
Nuorena aikuisena: Jännitystä laidasta laitaan, sissikertomuksia ja muita sotajuttuja esim. juutalaisten kohtaloista kertovia keskitysleiri tarinoita.
Aikuisena: Omaelämänkerrat, historia, matkakertomukset, jännitys uudelleen palautui lukemistoon.
Nykyisin vaan joko kärsivällisyys tai muisti tekee tenän, en malta lukea kokonaan, jos ei oikein hyvä kirja. Luen alun, keskeltä ja lopun. Täytyy olla hyvä kirja joka saa jakamattoman huomioni. :)
Mukavan aloituksen keksit.
Olen aina pitänyt lukemisesta.
Kun kirjoitit lukeneesi Angelika-sarjaa, niin muistui mieleen, miten ahmin niitä. Ne tuntuivat "mukamas" niin niin niin hyviltä. En muista montako kirjaa siihen sarjaan kuuluu, mutta pitkästi toista kymmentä, ellen aivan väärin muista.
Joitakin polvan kirjoja luin myös.
Sitten yhdessä välissä tuli into Agatha Christien kirjoihin. Hänhän kirjoitti 40 rikoskirjaa ja ostin kaikki kirjat kerralla.
Elämänkerta kirjat olivat yhdessä vaiheessa.
Ja yhdessä vaiheessa oli pakko lukea saman kirjailijan useampi kirja peräkkäin.
Nykyään luen mielelläni historiallisia kirjoja.
Mutta jos joku tuttava kehuu jotakin kirjaa, niin pakkohan se sitten on lukea :)
Minäkään en kesäisin lue paljoakaan, kun tuolla pihalla on niin mukava touhuilla.
Kirjat luen ehdottomasti sängyssä maaten. En varmasti pystyisi keskittymään koko kirjaan, jos pitäisi istuaaltaan lukea.
luin nuorena Hermann Hessen muodossa. Luin äskettäin
-Demianin- uudelleen ja ihmettelin retorisesti:
"Muutos on tapahtunut,... vaan kummalla... kirjalle vai minulle?"
Aika aikanaan kutakin.
PS. Kafka "höppä" säilyy... jos säilyy...
:) :) ;)
Olisi kai kokeiltava vanhan tuttavuuden uudelleen lukemista. Kirja voisi saada uuden sisällön ja panna ajattelemaan samaa.
"Muutos on tapahtunut,... vaan kummalla... kirjalle vai minulle?"
Ehkä molemmille, ajan hengen muutoksen myötä ja oman kasvun seurauksena.
en ole "uskaltanut" lukea kasvuani. Kafkan novellit ksvattavat minua ja nitä enemmön "kasvan" sitä enemmän arvostan Franz:a:)
kirjat, jotka muistan lukeneeni, olivat kotini vähäiset, Mika Waltarin Sinuhe, Mikael Karvajalka, Mikael Hakim, Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä, Yrjö Kokon joutsenista kertovat kirjat, ym. saman aikakauden kirjoja.
Kirjastosta raahasin viikottain kotiin Anni Polvaa, Aino Räsästä, Anni Swania.
Rauha S. Virtasen Seljan tytöistä kertovat teokset olivat tosi rakkaita joululahjoja.
Zane Greyn kirjat olivat tosi jänniä, Tarzan ja Robinson Crusoe tulivat tutuiksi.
F.H. Burnett'in Salainen puutarha ja Pikku Lordi ovat jääneet mieleen.
Jo varhain tuli Keltainen kirjasto-kirjasarja tutuksi ja rakkaaksi.
Romanttista hömppää, puhtaimmillaan, luin naapurilta lainatuista Perjantaista ja Nyyrikistä.
Koulun päätyttyä, kirjallisuutta opiskellessani, sai ja piti tutustua maailmankirjallisuuden merkkiteoksiin, jossa auttoi, kun monet tiiliskiviromaanit oli jo kertaalleen tullut luettua.
Nykyisinkin olen lähes kaikkiruokainen kirjojen suhteen. Viimeisin lukemani käsitteli lotan elämää sotien melskeessä.
Laitoit ihanan koosteen kirjoista, joista osan olen myös nuoruudessani lukenut.
Hymy tuli väkisin kun muistin Nyyrikin.
Arto Paasilinnan huumori iskee minuun. Onnellinen mies ja Ulvova mylläri ovat lemppareitani.
Seitsämän veljestä ja Robinson Crusoe, klassikot jotka luimme kansakoulussa äidinkielen oppitunneilla.
Ei tämä ole sanaristikko. Kirjoituksesi
ovat yhtä ristikkoa, samoin näyttää olevan
elämäsi.
kulkevat kaikilla,näköjään, erilaisina mukana elämässä.
Ian McEwan`n Sovitus ja Paulo Coelhon Zahir ovat osa kevään kirjoja.
Kuulun yhteen kirjallisuusryhmään.
Oli mukava huomata, että lukukaava on ollut samankaltainen monella.
Hei!
Mitä pidit Sovituksesta? Odotan innolla josko Peter on saanut filmin lainattua sillä aikomuksenamme on katsoa se tänä iltana. Kirja viehätti minua. Moniulotteisuus teki siitä erikoisen ja loppuratkaisu oli odottamaton. Yleensä luen kirjan ensin ja sitten jos on mahdollista katson elokuvana.
Oman olen elämäni hankkinut eikä sinun kannata minusta huolta kantaa ; ) Liihota yli aloitukseni aamun enkeli.
Nyt paneudun pikkupurtavan valmistukseen sillä Peter löysi filmin Sovitus ; ) Kommentoin myöhemmin filmiä.
McEwanista sanotaan, että hän kirjoittaa vain kaupallisesti myyvää tekstiä (tarkoituksella)
En usko sitä, koska Sovitus on ihan hyvä "tarina"
Sopii hyvin elokuvaksi.
Odotan näyttelijävalintoja.
Luen aina, jos mahdollista, ensin kirjan.
Loppu jää avoimeksi ehkä jatkoa varten.......
pelästyminen
järkytävän kokoinen
kala hauki syö
mitä sitten teet siellä
kun olet jo voittanut
Katselen punaista pimeää,
odotan voittajaa seuravaa
Voittaja uusi, perkele, mikä vonkale huusi
Avasi järkyttävät hampaat ja sanoi,
kerää sinä siellä luusi !
Flap..flap...flap.......
Kirja Sovitus täytyy ehdottomasti lukea ensin mikäli haluaa täydellisen nautinnon elokuvasta.
Yllätyin kuinka selkeästi elokuvassa oli pystytty kuvaamaan alun tärkeät tapahtumat.
Sodan kauhut oli jätetty sopivasti vähemmälle huomiolle ja keskitytty oleellisiin sota-ajan kohtauksiin.
Elokuvan lopussa Brionyn haastattelussa tarinan moniuloitteisuus aukesi jopa selkeämmin kuin kirjan lopussa.
Kirjan omaperäinen loppuratkaisu antaa lukijalle tai katsojalle pienen vapauden valita Cecilian ja Robbienin rakkaustarinalle joko onnellisen tai onnettoman lopun. Elokuvassa valinnalle ei jäänyt yhtä selkeää vapautta.
Minä valitsin kirjassa onnellisen lopun ; )Elokuvassa en voinut sulkea silmiäni.
*****
Tässä sitä yritetään huumoria vääntää,
ja aloituksen aihetta harakoille kääntää.
Viestissäsi ei ole päätä eikä häntää,
no, mutta avuksesi aamun enkeli säntää.
Jos, ette asiaa puhua tohi,
ottakaa käsistänne kiinni ja lentäkää ohi.
Levittäkää yhdessä haavinne auki,
Tiijä vaikka lärviinne uikentelis hauki.
; )
Kyllä se minulle sopii, tarviin ison haavin
sen pyydystämiseen.
nikkisi alkuperän kaikille tiettäväksi.
Anni Polvan kirjat on kyllä jääneet hyvin mieleen.Tiina-kirjat tuli kaikki luettua.Sitä kyllä hyvin eläytyi siihen kirjan tunnelmaan..:)
Maitopurkin kyljestä raamattuun.
Luen kaiken käsiini sattuvan ymmärtämättä puoltakaan.
Mutta lohduttaudun sillä että pelkkä luetun ymmärtäminen ei välttämättä ole hyödyksi kenellekään muulle kuin lukijalle.
Elämässä vaaditaan tekoja ja ne voi oppia myös kantapään kautta.
Luetun ymmärtäminen on taito ja sen oppii vain lukemalla ja tutkimalla tekstejä. Työssäkin harjoitus tekee mestarin ja kantapään kautta oppii oikeat työtavat.
Täällä keskustelupalstalla se tarkoittaa, että jos henkilö ei ymmärrä toisen kirjoittamaa tekstiä niin hän alkaa hämmentämään soppaa liian isolla kauhalla. Kun yritetään sopan hämmentäjää toppuutella. Hän suuttuu, sokaistuu ja on omasta mielestään oikeassa, hän ei halua oppia muilta mitään ja saa toistuvasti turpiin mikä tarkoittaa, että hän ei ole kykenevä edes oppimaan kantapään kautta.
Tälläisiä ajatuksia ; )
Sinäkin puhut omasta kokemuksesta? :)
Tuota luetun ymmärtämistä olen pohtinut monesti...mistä johtuu että esimerkiksi raamattua voi tulkita niin monella tapaa? Riittääkö ulkoa opettelu vai tarvitaanko tulkkia?
Onko tilanne sama kaiken luetun ymmärtämisessä?
Raamattua en lue sillä se on liian monimutkainen historian kirja.
Puhun omasta kokemuksestani mitä tulee luetun ymmärtämiseeni. Olen joutunut jatkuvasti kehittämään kirjallista ilmaisuani konsonantti lukihäiriöni takia.
Palstalaisten tekstin ymmärtämisellä viittaan tietoisesti ajatuksiani mollaaviin puskasta huutajiin. He eivät ymmärrä tai paremminkin eivät halua ymmärtää tekstejäni.
Nyt lähden nukkumaan Hyvää yötä ; )
julkaista palstan oma katekismus.:)
Kirjoitusten tulkinta ongelma on ikuisuuskysymys, luultavasti jokainen ymmärtää ja tulkitsee kirjoitettuja tekstejä oman kokemus- ja näkemys maailmansa pohjalta.
Ja hyvä niin, mitäs keskusteltavaa pelkissä faktoissa on.
Melkein kaikki nuoruusajan kirjat on jo lueteltu,mutta Jalna sarjaa ei ole kai muistettu mainita.
Nykyisin eniten elämäkertoja tulee luettua.
Luen paljon, ja kun kirjasto on lähellä ei harmita vaikka tuleekin mukaan jo luettu, sillä niinkin tuppaa käymään :)
Minä luin myös Anni Polvan kirjat, Pekka
Töpöhännät, Aku Ankkoja ja Swahnit.
Kirjahyllystä lueskelin Tuhannen Yhden yön
tarinat (vähän salaa) ja pakinoita.
Murkkuiässä tuli ne romanttiset Hertta-,
Kulta- ja Lääkärisarjat yms. ja Suosikkeja
No aikuisena on tullut luettua lukematon
määrä, romaaneista eniten on kiinnostanut
suomalaiset.
Nyt tulisi tosi pitkä luettelo.
Tällä hetkellä edessäni on H.G. Wells; Kun
nukkuja herää, Raamattu ja Allardt-Littunen;
Sosiologia
Huomaan, että kirjahyllyissämme on ollut useita samanlaisia kirjoja.
Muistin kuinka luin pikkutyttönä taskulampun valossa peiton alla Krimin satuja, ja vaikka hurjasti pelotti piti seuraavana iltana jatkaa.
Yritin sisäistää erään oppilaani suosituksesta yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella Koraania. Tulin siihen tulokseen, että Koraani eikä Raamattu, ole minun lajejani.
Kiva kun ymmärsit huumoriani, en ole tiukkapipo niuhottaja.
Nyt velvotteet kutsuvat, moikka ; )
Pidin kirjoitusten jälkeen taukoa opiskelussa ja toimin vajaan pari vuotta paikkakuntani pääkirjastossa - siellä "rakkauteni" kirjoihin sinetöitiin ;D
Kaikki kiinnostavat uutuudet lainasi silloin 70-luvulla ensin henkilökunta...
Luin laidasta laitaan rajatieteitä, jännitystä, lääketiedettä ym. rakkauromaaneja en kuitenkaan koskaan...
Omassa elämässäni on ilmeisesti tapahtunut liikaakin rakkauden saralla, kun en vieläkään ole kiinnostunut romanttisista kirjoista tai elokuvista...
Komediatkin jätän useimmiten väliin, kun aikanaan huomasin, etteivät ne minua naurattaneet...en ole koskaan saanut hupia tavaroiden särkymisestä tai ihmisten vahingoittumisesta - kohelluksesta.
Elävän elämän tilannekomiikka ja ihmiskohtalot ovat minulle edellämainittujen kirjojen/filmien toimiva vaihtoehto.
Olet varmaan lukenut Arto Paasilinnaa ja Heikki Turusta. Tilannekomiikan kynäilijöinä he ovat taitavia.
Elokuvissa en jaksa katsoa kohellusta, enkä liiallista tappelua ja verenvuodatusta. Myös liian surkeat ihmiskohtalot jätän väliin. Esimerkkinä voisin mainita Timo Mukan -Maa on syntinen laulu-, jonka näin vuosikymmeniä sitten filminä. En vaivautunut lukemaan kirjaa.
Rajatieteet ovat jääneet minulta väliin.
Jännityselokuvia ja tv-sarjoja katson mielelläni. Viimeksi olen katsonut Idän pikajunan filminä. Saksalaiset rikostutkimukset ovat myös jonkin asteen hömppää jota silloin tällöin katselen ; )
Tuolla ylempänä kerroin mielipiteitäni kirjasta, -Sovitus- sekä tällä viikolla katsomastani kirjan elokuvaversiosta.