Omituiset kaverit

Ystäväsi ovat juuttuneet nukkeleikkien asteelle. Muistan minäkin, miten tyttöjen kesken kehuttiin ja vertailtiin nukkejamme, kenellä oli kaunein ja paras ja kenen vaunut oli ihanimmat. Eräät eivät koskaan kasva aikuisiksi!

Kuulostaa siltä, että kaverisi ovat yli-innokkaita esikoislasten äitejä. Kyllä se into siitä laantuu, kun he huomaavat, että hitaammin kehittyvistä lapsistakin tulee lopulta ihmisiä. Jopa parempia kuin heidän omista kersoista, joilla on ollut hampaat suussa jo synnytyslaitoksella. Ehkä tutuillasi ei ole paljon kokemusta lapsista ja he tekevät elämässään ensi kertaa havaintoja ihmisen kehityksestä. Ääh, en tiedä. Ja saahan sitä olla terveellä tavalla lapsista ylpeäkin! Eri asia, jos asiat esittää aina vertailumielessä.

itsetunto. Tee asialle jotain. Ammatti auttaja ei olis huono juttu. Ihan itses takia. Sinä annat muiden "jyrätä" ittes ja vetäydyt sivuun, ja lapsellesi malliksi jäät kuin jyrän alle.

Edes siis lapsesi vuoksi, hakeudu hoitoon.

Sinä nimittäin asetat itsesi kaikkien toisten alapuolelle, ja tervettä ei ole sekään.

Itselläni on n. parikymppinen kaveri, ollaan tunnettu n.10 vuotta. Minulla on neljä lasta,joista nuorin puolivuotias. Hän odottaa esikoistaan, jota tehtiin pitkään.
Hän oli minulle ja muille kateellinen kun odotimme, puhui vain keskenmenoista, pelotteli ym.
Nyt hän käyttäytyy kuin pieni lapsi, kehuskelee raskauttaan ja haukkuu meidän muiden vauvoja/lapsia mm. heidän vaatteitaan,rattaitaan.

Siis ihan älyttömyyttä. Itse olen vain vetäytynyt hänen seurastaan,koska itsensä kehuminen ällöttää ja kokeneiden äitien neuvot ovat hänestä hömpötystä.

Mitä tulee siihen että minkälaisia lapsia näiden vanhempien lapsista kasvaa?

Ainahan lasta tarvitsee ja piitääkin kehua,mutta liika kehuminen/ylistäminen ainakin lapsen kuullen, joka paikassa kaikille tutuille/vieraille, tekee lapsesta Narsistin.

(Narsistinen persoonallisuushäiriö eli narsistinen luonnehäiriö (narsismi) on sairaalloista ihastumista vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestään. Se on myös itsekästä ja säälimätöntä oman mielihyvän, vallan ja kunnian tavoittelua.
Tutkimuksien mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö on enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö.Hänelle on tärkeää ulkopuolinen huomio (ihailu, kuuluisuus, julkisuus), jota hän käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.)

Lähipiiristäni löytyy narsisti :( ja pelkäämpä että pari kasvavaa,joiden kasvatukseen en voi puuttua.

hyvän valinnana, vetäytynyt pois. tyhmä uskoo joka sanan ja terävänäköinen on viisas. ei kukaan järkevä ja terve ihminen vetäydy tuollaisten ihmisten seuraan! =)

"Itse aina ihailen muidenkin lapsia jos perheitä tai muita äitejä kohtaa, en "kehuskele" ja kerskaile lapsellani, toki voi ylpeänä kertoa onko jotain opittu, mutta en KOSKAAN aseta itseäni muiden yläpuolelle!!!"

Toi rakentaa hyvää henkeä. Mäkin olen ottanut sen kannan, että aina kun meille tulee kylään toisten lapsia, kehun heitä tai pyrin etsimään jotakin positiivista. Annan huomiota siis vieraidenkin lapsille, ja huolehdin, että heillä on kiva olla meillä. Vieraat saavat olla huomion keskipisteenä.

Mun mielestä sellaiset äidit ovat tosi rasittavia, jotka eivät osaa kuunnella tarinoita toisten lapsista objektiivisesti. Jos kerron, että tyttäreni on rakentanut eilen duploilla, he eivät kommentoi mitään, vaan kertovat, kuinka heillä tehdään jo avaruusaluksia. Siis toki omasta lapsestaan voi kertoa, mutta olisi kohteliasta joskus edes kuunnella toisen kertomus loppuun.

Täällä netissä olen törmännyt siihen, että jotkut ihmiset näkevät toisen perheen tekemiset uhkana. Jos minä kerron käyttäväni lastani vauvauinnissa, heti ollaan niskassa kiinni ja tenttaamassa, olenko suorittajaäiti. Tai että yritän muka tehdä lapsestani uutta Jani Sievistä. Ikään kuin ainoa motiivi lapseni uimaharrastukselle olisi se, että voisin näyttää olevani muita parempi. Tai että haluaisin tehdä muille perheille kiusaa viemällä lapseni muskariin. Eihän siinä uimisessä olekaan mitään muuta hauskaa kuin olla toisia parempi!

(Se, miksi mä lähdin vauvani kanssa harrastuksiin aikaisin, palveli omaa hyvinvointiani. Tyttäreni vihasi olla vaunuissa, enkä päässyt koskaan ns. vauvakahveille kavereiden kanssa. Päivät kuluivat vauvaa kanniskellessa. Muskarissa ja uimassa oli koko ajan säpinää ja tekemistä, ja tyttöni viihtyi jatkuvassa liikkeessä! Siinä sivussa ehdin vähän jutellakin muiden ihmisten kanssa. Kerran purskahdin vauvauinnissa itkuun, ja sanoin miehelleni, että jäädään tänne altaaseen koko päiväksi, kun tuo tyttö ei kerrankaan huuda.)

No joo, nyt meni jo asiasta seitsemänteen. Ehkä kaverisi haluavat päteä, ehkä he ovat vain äärettömän itsekeskeisiä. Jos sulla on paha olla heidän seurassaan, hoida sosiaaliset kontaktisi muualla.