Minkä ikäisenä lapsi kouluun??

Anna lapsen olla pieni. Vaikka osaisi mitä taitoja, hän tuskin on sosiaalisesti niin kovin edistynyt, että turhautuisi siellä päiväkodissa.

Neroja tuppaa syntymään harvoin, lapset tarvitsevat lapsuuden vapautta niin kauan kuin mahdollista. Koulunaloitus on todella vaativa muutos lapsen elämässä. Kerätkää siihen kaikki mahdolliset eväät niin kauan kuin mahdollista. Koulussa kyllä huomioidaan (niin hyvässä kuin pahassa)nekin lapset, joilla on tiedollisia valmiuksia runsain mitoin, mutta ei ikävä kyllä vielä koululaisen kypsyyttä.

Lapsi ehtii kyllä ajallansa joka paikkaan, niin esikouluun kuin ekaluokallekin. Ei se autuus tule kiirehtimällä. Mukavaa, että lapsella on vahvuuksia, mutta ne kantavat omassa ikäluokassa paremmin kuin jos olisi altavastaajana vanhempien lasten joukossa.
Niin, esikoulu on meillä koulun yhteydessä ja se on verraton silta tutustua tulevaan ympäristöön ja silti saa vielä tehdä asioita ja oppia oman tahdin ja ikäluokan mukaan niin sosiaalisia kuin akateemisiakin taitoja. Kynnys madaltuu ja opintie on sujuvampi. Lapsuus ei katoa minnekään.

Omakin tyttäreni oli huomattavan edistynyt 5 -vuotiaana, joten harkitsimme eskarin ja koulun aloittamista aikaisemmin. Onneksi emme niin tehneet. Kun on yhdessä asiassa todella hyvä, se usein uupuu jostain muualta. Tyttärelläni oli pienempänä sosiaalinen puoli vähän hakusessa, joten sitä oli hyvä harjoitella pitempään ja nimenomaan oman ikäisten lasten kanssa. Eka- ja tokaluokka menivät ilman suurempia valituksia tyttäreni suunnalta, mutta kolmannella häntä alkoi jo todella koulunkäynti kyllästyttää. Syynä liian hidas etenemisvauhti. Onhan se kivaa jos lapsen todistuksessa on paljon kymppejä, mutta se kertoo myös siitä, ettei opiskelu anna riittävää haastetta. Nyt neljännellä luokalla hän sai kertakaikkiaan tarpeekseen. On todella turhauttavaa tehdä jatkuvasti liian helppoja tehtäviä, eikä ratkaisuna voi olla se, että tehtävien määrää vain kasvatetaan! Hänen luokallaan on ollut alusta asti integroituja oppilaita, jotka tarvitsevat opettajan tukea huomattavan paljon oppimisvaikeuksiensa vuoksi. Opettajalla ei sitten enää aika riittänyt edistyneempien lapsien tarpeisiin, ymmärrän sen kyllä hyvin. Pohdimme kotona muita vaihtoehtoja koulunkäyntiin. Viidennelle luokalle tyttö siirtyy kielipainotteiseen kouluun, jossa aloittaa A2 -kielen. Tässä koulussa (yksityiskoulu) opetussuunnitelma on muutenkin vaativampi kuin kunnallisissa. Toivokaamme että haastetta riittää ja lapsi viihtyy, hänet tuntevat opettajatkin suosittelivat koulun vaihtoa. Päätös lähteä toiseen kouluun ei ole lapselle helppo, jääväthän kaikki ystävät vanhaan kouluun. Tästä voi päätellä, kuinka ongelmalliseksi hän tilanteen on kokenut. Päätös koulun vaihtamisesta on kuitenkin lopulta tytön oma, meidän vanhempien osaksi jäi vain kertoa eri vaihtoehdoista ja tukea häntä päätöksessään. Teetpä millaisen päätöksen tahansa oman lapsesi suhteen, joudut varmasti pohtimaan asiaa vielä monesti vuosien kuluessa. Työskentelen itsekin opetusalalla ja olen periaattessa sitä mieltä, että lasten on helpointa kasvaa ikäistensä seurassa. Kouluissa kyllä halutaan tukea myös nopeita oppijoita, mutta aika ja resurssit oavt varsin rajallisia nykypäivänä!