koko metsikkö
kerää varjonsa pääni päälle
jokaista kavahdan
pelkään.
Ei ole lehvät lempeitä
ja tuulien tuima syli
lyö näkymättömiä haavoja kasvoilleni.
Missä on kesän hehku
silmieni entinen loiste
onnettomien käsieni kosketuksen kaipuu
hymy ?
Jos rakkaus
on henkistä kahlehdintaa
viileitä suudelmia ohimennen
ja katsomista katsomatta
onko se edes rakkautta enää ?
kerää varjonsa pääni päälle
jokaista kavahdan
pelkään.
Ei ole lehvät lempeitä
ja tuulien tuima syli
lyö näkymättömiä haavoja kasvoilleni.
Missä on kesän hehku
silmieni entinen loiste
onnettomien käsieni kosketuksen kaipuu
hymy ?
Jos rakkaus
on henkistä kahlehdintaa
viileitä suudelmia ohimennen
ja katsomista katsomatta
onko se edes rakkautta enää ?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Viestii
niiin paljon!
Ei..ei se ole
Rakkautta lind..
Tiedät sen
itsekkin.
Sinulle kuitenkin
aurinkoa
toivotan..
tiedänhän minä, ettei se ole enää rakkautta, mut-
ta runossa tulee vaan ajatukset niin kuin tulee.
Kiitos Onija, toivotuksesta ja sanoistasi.
Aurinkoa myös Sinulle.
..kuolee,
niin sydän ei kuole,
sinne jää kaipaus rakkauteen,
helliin sanoihin,intohimosiin
suudelmiin.
usko,toivo ja rakkaus tulevat
ja tekevät kotinsa sinuun
ennemmin tai myöhemmin.
pää pystyy ystävä rakas!!!
äläkä ajattele että kompastut
jos kompastutkin niin syliin rakastavaan!!!
koskettava runo linda!!!
mutten tunne siitä iloa
vaan huolta ja paljon..sinusta!!!
Sinä olet pureutunut jälleen runoni sisimpiin
osiin, ja löytänyt siitä kaiken - ihan kaiken
mitä se sisällään pitää.
Sydän, se sykkii onneksi vielä. Elämä nyt ei vain
käsittele silkkihansikkain, mutta niin tuskin on
tarkoitettukaan että sen pitäisi aina olla niin.
Ystävä kallis, minä selviän varmaan nytkin. Eilen
oli vaan niin musta päivä, ja se synnytti tämän
runon. Aamu on iltaa viisaampi sanotaan,
toivotaan että tässä päivässäni on valoa -
myöskin Sinun päivässäsi.
Lämmin kiitos sanoistasi, äläkä huolehdi turhia.
Eipä ole ei,,,,kauniisti
luot surumielisen
tunnelman tälle
runollesi pohtivilla
kysymyksillä.Toinen
säkeistö on nyt se joka
minua pysäyttää..
Tuumaa noita ja pyhkäsee
silmikulmaa..
tunnelma, se oli juuri tuollainen eilen kuin ru-
noni kertoo. Ja tiedänhän minä sen kysymättäkin,
ettei se rakkautta ole.
Näitä samanoloisia syntyi eilen yhteensä 3, var-
maan jossain vaiheessa ne muutkin tänne joutaa.
Nyt on myöhästä enää lähettää edes nestuukkia,
kun on siirrytty jo uuteen päivään. Ei kai se nyt
oikeesti kuitenkaan nuin koskettanu, toivon.
Kiittäen lintsi.
Runostasi, joka pysäytti, melkein salpautti hengen. Etenkin kohdat "silmien entinen loiste"
ja "viileitä suudelmia ohimennen" sekä etenkin "katsomista katsomatta" HUH! Kiitos tästä sekä samalla siitä että pidät myös runoistani! Tunne siis molemmin puolinen=)
mutta ei voi sanoa, että elämää ja erotiikkaa -
päinvastoin ainakin tässä runossani.
Näissä tummasävyisissä runoissa olen ehkä vahvim-
millani, luulen. Ja tämä runo, tämä on niin totta
kuin olla voi.
Minulla ei ole nyt aikaa olla täällä niin kauaa,
että ehtisin perehtymään Sinun ja muiden
runoihin. Yritän saada illansuussa aikaa siihen.
Sinulle kiitos ainutlaatuisesta palautteestasi.
Mitäs nyt??
Entiset, upeat sanat, mutta sisältö hyytää veretkin...
Toivon että kirjoitit vain tunnelmaa tässä - ethän oikeeta elämää!!??
Mutta, niin kuin sanoin, upeeta!
-Voimahali-
sanomattakin, kuinka paljon tämän runon sisällös-
tä on totta - oikeeta elämää tämä on, ja tunnel-
ma oli eilen juuri sanasta sanaan noin.
Kiitos voimahalistasi, tarvitsin sen ja aina
yhtä hellivistä sanoistasi.
Vastaus on runossa
niin koskettavana ja totena.
Haikeana olin paikalla
haikeana poistun.
Ikävä, se ei katoa koskaan.
vastaus on siinä.
Sinäkin tiedät, minun ei tarvinne Sinullekkaan
enempiä jaaritella - olit rinnallani eilenkin.
Kiitos !
Vaikka metsikössä on varjoja
siellä on myös suojia
kolhuja vastaan
tunne kylmistä sylistä
sielujen haavoista,
mutta luonnosta saa
myös elämälle lääkettä,
jos on voimia etsiä
että - löytää -
ehkä jo seurassa astelee
- Ystävä - jota
ei voi tunnistaa,
varjelee kulkuasi
omalla tavallaan
- koskettamalla -
jota ei voi nähdä
- kuulla
- et koskettaa
Rakkaus - tuo kuolematon;
joka on aina jossain
läsnä...hiljaa...- odottaa lindaa -
Voi jos sen voisi kaapata;
- ilmasta Syliinsä,rakastaa
että pitää
vierellään ikuisesti.
Aina !
Dolan
Miten kauniin runon oletkaan kirjoittanut,
minä talletan sen ja luen myöhemmin varmaan kyy-
neliin asti - niin koskettavaa tekstiä.
Kiitos, sydämestäni kiitos Dolan.
Älä- ei saa satuttaa,vahingoittaa lindaa.
Ei runot ei sanat ei dolankaan lindaa.
Lue ja tulkitse kuin minä
ne juuri Sinulle osoitin-lämmöllä sivellen.
Lämpöä säteistä sydämeesi
saakka
- yönkin -
ylitse
- aamuun -
dolan
jonka toit sanoillasi sydämeeni, se lämmittää tä-
hän aamuun Dolan.
Kuinka joku voikin satuttaa ymmärtämättä,
sanoilla viiltää ja lyödä leimaa. Mutta Sinä,
Sinä et tehnyt niin.
Kiitos.
Huomenia aurinkoiseen viestiisi.
Hyvä-että sain tuotua sopivat
sanani Sinulle.
Miten- jotkut voivat niin tehdä,
vai onko niin,ettemme aina
ymmärrä sanojemme - pahoittavaa-
iskua toiselle ;vahingoittamaan...
...- vai onko se itse tarkoitus
tehdäkin---Mutta:-...mitä tapahtui
sitä ennen...millä muodoin.
sydämeesi Dolan, aurinkoa päivääsi.
Sinulla on yleensäkin tapana löytää oikeat sanat,
kuten varmaan olen ennenkin sen sanonut.
Kyllä, kyllä toiset voivat vaan satuttaa ymmärtä-
mättä sitä. Tai sitten on niin, että tekeytyy
ymmärtämättömäksi - en tiedä.
Tänään on parempi päivä, toivotaan että se
sellaisena jatkuukin - molemmilla.
Kiitän.
Meidän päivämme
loistaa
Naantaliin
saakka
virran loppuessa
on
kuun ja tähtien
vuoro jatkaa.
aurinko on painumassa mailleen
on pian
kuun ja tähtien aika
sinisten hetkien hämäryys.
näin juuri tapahtuu
sieltä saadaan uutta
virtaa
uuden aamun
nousuun
ja
heräämiseen.
josta saamme olla onnellisia
siitä
että koemme tämänkin päivän
Luoja on ollut meille armollinen
kiittäkäämme ja hymyilkäämme
Yritetään
muistaa
niitä
- elämän-
perus asioita
että
arvoja ;- kaikki ei ole niin
hektistä.
unohdetaan arpiset haavat
sillä kesä on tullut
eletään, eletään !
Kiitos.
...- riippuu arvista että laadusta
kuin henkilöistä ja asiasta.
Se ei ole niin yksiselitteistä,
aika helpottanee
tietyin
osin.
Pahin;jäljelle jää:
- selvittämättömät asiat.
Elää täytyy koko vuosi!
Huomasinkin, että kirjautuneena on lindalinda, eli sinä, sekä lindalinda1, jolle luulin vastaavani tuon ed. viestin välityksellä.. Mutta pidin runostasi VALTAVASTI, vaikka sinä et ollekkaan se, joka minun runojani on kommentoinnut..
käytän vain kommentoidessani ja vastatessa tätä
nicciä - ei hätää :D
Ja kiitos - se tulee edelleen sydämestäni.
nuorena rakastuu
kulku yhteinen,
aherramme kuin muurahaiset
hoidamme lapset,syötämme,
juotamme aika kuluu huomaamatta,
kuin linnut lapset lentävät
pesästään,
pysähdyn huomaan
kuinka tasainen sumu harso
on peittänyt maan
kuuluu vain hiljainen
linnun laulu,
säikähdän,
mihin on jäänyt
rakkaus
yhteinen rakkaus,
kuolut kenties,
aikoja sitten
en tiedä,
en tiedä
milloin se on
tapahtunut.
nyt kaipaisin rakkautta
häneltä sitä ei heru
katselen ympärilleni,
kaikkea maalista on
saavutettu
rakkautta ei,,
mitä teen
otanko askeleen
tielle
tuntemattomaan
vai taivallanko
näin,ilman rakkautta,,?
tämä tunne voi tulla aikaisemminkin,
ennen kuin lapset ovat lähteneet,
mutta linda
nämä ajatukset askarruttavat
varmaan monia,
tasaista arkea,mutta kuitenkin
turvallista,
kirjoitit jälleen kerran niin
kauniisti,
tiedän sen
sydämmesi,ilmaisee
tunteet,sinä vain kirjoitat ne.
niin totta, niin totta !
Kuinka Kohtalo jakaakaan
meille niin erilaiset kortit
miten toinen saa ikuisen onnen
ikuisen rakkauden elämäänsä.
Ja toinen
toinen on karujen kujien kasvatti
kyynelten lapsi
jota ei onni seuraa myötä.
Jokainen meistä kaipaa rakkautta
suojaa
ja turvaa vanhuuden päiville
tuttuja käsiä ympärilleen.
Olkapäätä
johon voi laskea uupuneen pään
kuunnella
kuinka toinen silittää kipua pois.
Vuodet eivät ole olleet armeliaita
mutta minä elän kuitenkin
joskin ilman rakkkautta
lempeyttä.
Ja Sinä
Sinä olet aarre elämässäni
lohtu monessa murheessani
ja saat auringon paistamaan sydämeen.
Kaikki kirjoitin sielustani
sisäisistä kolhuistani
eikä kukaan
kukaan saa niitä sileäksi.
Kiitos !
ja taas kaipuuni kirjoittaa,
niin totta,kuin olla voi,
Niin se on kohtalo jakaa
kortit jokaiselle,mitä kirkkaampi
mitali sen korkeampi ruunu.
huonoillakin korteilla
pärjää jos onni on myötä
hymmm,taas tullaan siihen mitä
kohtalo määrää,
kohtalon käsissä on elämämme.
jos minä rakkaani,pystyn edes
pienen hippusen verran,hymyä
suomaan huulillesi,hyvä niin,
hymmm,,,kultii,,
hunajaa :)
kohtalo on olut minullekkin
suopea,sinut kun löysin
palava sieluni,
kaipaa sinua,
suorastaan janoaa,
palavaa
rakkauttasi,
vain me toisillemme pystymme
sen suomaan,
ihanan nautinnon.
Kohtalo jakoi meille kortit
kortit joiden olemassaolosta emme tienneet
kirkkaimman kruunun hiuksilleni
se toi luokseni Sinut.
Hymyn ja hunajan huulilleni
Sinun kauttasi
ja kaipaus on tänään vieras
rakkaus ja nautinnot
ne ovat meidän.
kun katsoin sinuun
ensimmäisen kerran
kuulin silloin
satakellon laulavan
sydämmessäni.
hurmaannuin täysin
sinuun.
näin heti
ensisilmäyksellä,
sydämmesi lämpöisen
polttavan halusi
onneen,
rakkauteen.
sitä minäkin
olen aina halunnut
nyt olemme lähekkäin
nauttien toinen
toisistaan
koemme yhdessä
intohimoiset
hetket
sulaudumme yhteen
niin täydellisesti
niin kuin sanoit
rakkaus ja nautinto
ovat meidän
juuri niin
ikuisesti meidän
-amen.
antoi odottaa kauan
vuosia etsit elämällesi tarkoitusta
kunnes koitti se päivä
päivä jolloin astuin sydämesi huoneeseen.
Sulaudumme toisiimme
näemme maailman erilaisin silmin
ja kaikki mitä Luoja on luonut
tarkoittanut rakkauteen
se on jo meidän
Sinun ja minun.
ihanasti jälleen
kerran sen
sanoit.
olen kulkenut,
karikkoisen
taipaleen,
aina tienyt
mitä sydämmeni
halajaa
mutta sitä
en ole löytänyt
mutta kun sinut
tapasin,siinä samassa
tiesin
sinä
sinä rakkaani olet
joka pystyy sieluni
ravitsemaan.
nut olen
onnellinen,
kiitän jokaisesta
hetkestä
luojaani
kun sinut
vihdoin rinnalleni
sain.
sinua rakastaen. =)
olet kiittänyt Luojaa siitä
että olen astunut tässä päivässä elämääsi
ja kulkenut läpi karikoiden
etsien ja toivoen
että joskus koittaisi se suuri hetki
rakkaus on astunut sydämeesi.
Sinun toiveesi kuultiin
ja tiesi muuttui karikoista
helposti kuljettavaksi
sielusi ravittiin
ja sydämesi ääni kuultiin.
Onni
se on niin arvaamaton
astuu aina äkkiarvaamatta eteen
juuri
kun luulet jo menettäseesi kaiken.
Mutta ei
se on sittenkin tässä
olen rinnallasi
tänään, huomenna, aina.
Rakkaani sinussa minä elän
tätä olen aina toivonut,
tätä olen aina halunnut
vihdoin viimein sen olen saanut
*******sinun rakkautesi******
Nyt elämän onnellisen kanssasi
elää saan,
olet päivällä paisteena auringon
loistat
tähtenä iltaisin.
nyt minä voin
rauhoittua
löytänut olen
sen
mitä etsinyt olen
tässä nyt iltaa
istun
takkatulen
loisteessa,
tiedän sinun
kohta saapuvan
luokseni mun.
sinua
rakastaen.
ajatuksissasi
jokaisen hetken olen kanssasi
kuinka paljon Luoja
on Sinulle suonut odotuksesi jälkeen
osasitko edes aavistaa
sellaista onnea
josta olit ennen vain uneksinut
ehkä et
mutta varjele kaikkea sitä
mikä osaksesi on tullut
hoivaa rakkauttasi
sillä milloinkaan et voi tietää
onko huominen enää meidän
... kysymyksen esitit,
jonka vastaamiseen annoit vihjeitä.
Elämän tarkoitus?; rakkaus... sen löytyminen?
kun tunteet hiipuu, ei kenties yhtäaikaa
-onhan jäljellä "viileät suudelmat"...
Kahleet, vastentahtoiset,
herättävät pelkoa, pakenemisen,
sillä rakkaushan elää vain... -vapaudessa.
Rakkauden vastakohta; välinpitämättömyys -"katsomista katsomatta"...
Joku kaipaa hymyäsi... jossain
että jossain on joku, joka kaipaa hymyäni. Se on
ehkä onneni ja lohtuni Cocoz.
Viileät suudelmat, ne eivät ole kummoinenkaan
osoitus. Sanoisin, että ne ovat VAIN viileitä
suudelmia vailla mitään sisäistä tunnetta. Mutta
sanotaan että tunne on minun puolellani, ei ehkä
toisella. Elämä vain on tällaista tänään.
Sinulle kiitos, joka aina pohdit myöskin runon
sisältöä - et vain lue sitä läpi.
Hyvä cocoz_vanilla....- Viisaita sanoja Sinulta,
johon yhdyn täysin.
Emme ole juuri usein
tavanneet.
Luin juuri tämän otteesi,
ja tuntemuksieni kera,
laitan tämän ns.postiin...
- tekstisi arvonkin vuoksi.
Toivotan hehkeää viikon
vaihdetta,missä sitten
oletkin.
DOLAN
Sinä olet Rakkaus.
Et ole kuollut.
Hyvää yötä tänäänkin.
Huomenta aamuun.
Aurinkoa päivään.
Sirkan siritystä iltaan.
ne hyttyset tulivat.
Hymyilen :),,,,,,,,
se on sanoissasi Margitta, enkä minä ole vielä
kuollut vaikka elämä onkin riepotellut minua.
Minä elän, elän kaikesta huolimatta.
Aamuaurinko on noussut, linnut laulaa ja kaste
pisaroi lehdillä ja kukinnoissa.
Hyvää uutta päivää ja kiitos.