Ystäväni pilaa elämänsä.

onpans aikamoisia määriä!!!! tuota menoa ystäväsi maksa ei vi kauan kestää.olis kiva tietää onko tämä ystäväsi mies- vai naispuolinen ja minkä ikäinen hän on?nuorena kierteen voi kai helpommin katkaista kun myöhemmin, jolloin juominen on todellakin tullut elämäntavaksi.olet fiksu yrittä
essäsi puhua ystävällesi asiasta, mutta totuus on että juoppa löytää aina oikeutukseen teoilleen, milloin juodaan kun kaikki menee huonosti eli vitutukseen ja toisaalta pitäähän sitä juhlia kun menee hyvinkin! eli juomari löytää kyllä syysn juomiselleen, aina! ehkä sinun olisi paras todellakin vältelllä moista seuraa.......

Itse olen 22-vuotias tyttö ja juonut säännöllisesti 17-vuotiaasta asti.

Nytkin kädet tärisee ja päässä jyskyttää, kun yritän lopettaa.

Ilman hyviä ystäviä mä en kykenis edes yrittämään olla selvä, koska silloin tuntuis, että elämältä on kokonaan menny pohja pois, jos ei olisi ketään joka välittäis musta.

Itse en juodessani tapaa ystäviä (kunollisia) vaan elän tavallaan kaksoiselämää, että selvänä olen aivan eri kaveripiirissä kuin juodessani.
Ilman näitä kunnollisia kavereita tuskin olisin enään hengissä ja toivon, että he pysyisivät rinnallani, vaikka joskus sorrun.

Itsekästähän tuo on noin ajatella, mutta en mäkään ystäviäni hylkäisi minkään sairauden vuoksi tai, jos heillä on muuten huonompi vaihe elämässään.

Tiedän, että ne syyt eivät oikeuttanut mua nytkään neljässä päivässä juomaan 400 euroa, mutta olo ainakin helpottu muutamaksi päiväksi, että sai unohtaa kaiken paskan hetkeksi.

Nyt kaikki tuntuu entistäkin pahemmalta, kun iskee morkkis päälle ja alkaa muistamaan miten on hölmöillyt kännissä.

Haluan kuitenkin lopettaa juomisen ja hyvien ystävien tuella uskon pystyväni lopettamaan.

Se ei kuitenkaan auta, jos ystävät saarnaavat ja painostavat lopettamaan.
Itse koen, että se on paras tuki, kun ystävät jaksavat olla vain olemassa ja välillä ilmoittaa esim. tekstarilla, että olis taas mukava tavata tms. Mulla se antaa voimia juomisen lopettamiseen, kun tietää, että joku välittää.

Olen entinen holisti, nyt kymmenisen vuotta kuivilla ollut. Ei kukaan muu voi katkaista juomista kuin alkoholisti itse. Minä itse päätin lopettaa ja lopetin. En tarvinnut mitään ulkopuolista apua. En A-klinikkaa en antabus kuuria. Ei vain ota. Ystäväni olivat silloin suurimmalta osaltaan juoppoja. Pahinta siinä oli se kun joku tuttu tuli kylään (ja tietty pullon kans ) sanoa sille etten ota. Se oli niin kuin olisi käskenyt ulos. Mutta ajan mittaan he huomasivat että olin tosissani ja alkoivat kunnioittaa minun päätöstäni. Tosin moni entinen tuttuni ei enää käy kylässä,( mitä nyt joku sana vaihdetaan kun nähdään,) vaikka olisivat tervetulletia selvinpäin.
Tottakai ulkopuolinen apu voi olla joillekin hyväksi, mutta minkäänlainen painostus ei auta. Juoppo keksii kyllä syyn alkaa juomaan.

Ystäväni on 24v mies. Hän on ryypännyt yläasteelta asti ja määrät ovat aina vaan suurempia.

Hän käy töissä, eikä ota työpäivänä (siis iltana) kuin 2-3 kaljaa, sillä työ vaatii keskittymistä ja vakaata kättä. Viinaan menee paljon rahaa, mutta koska palkkakin on kohtuullinen niin siitä riittää "muutamiin" viinapulloihin viikossa.

Hänellä on tiettyjä ystäviä jotka käyvät viikonloppuisin hänen luonaan ryyppäämässä. Suurin osa kaveripiiristä on niin sanotusti rauhoittunut teini-iän jälkeen ja ryyppää vain 1-2 iltaa kuukaudessa. Juoppokaverit tekevät asian pahemmaksi, koska hän ei voi kieltäytyä ryyppäämisestä. Toisaalta vaikka kaverit eivät lähtisi ryyppäämään hän ottaa yksin kotonaan.

Tiedän että aiheutan tappelun mikäli otan asian vielä puheeksi. Olen kertonut olevani huolissani hänestä ja että välitän, mutta kaikki kaikuu kuuroille korville.

Tuntuu todella pahalta katsoa kun toinen pilaa elämänsä, mutta en silti voi katkaista ystävyyttämme. Välillä menee paremmin kun ei ole lomia eikä pitkiä viikonloppuja (tavallisena viikonloppunahan voi ryypätä vain pe-illasta su-aamuun), mutta pelkään jo etukäteen esim. joululomaa. Siinä on taas pari viikkoa aikaa ryypätä itsensä huonoon kuntoon.

ollaan..Nuo alkoholi määrät on kauheita..Itselläni on suurinpiirtein samanlainen tilanne meneillään,ehkä kuitenkin hieman parempi.
Joskus on sentään selviäkin viikonloppuja..
Hankala tilanne kyllä kaiken kaikkiaan..

ei se ole ees paljoa jos viikonloppu menee,...minulla ja ystävälläni on mennyt kohta reilu vuosi samaa määrää juodessa mutta kylläkin viikossa on hyvässä lykyssä vain ne kaksi selvää päivää.
tärinää ei saa enää pois kuin ottamalla lisää.
Töissä käydään mutta, sen jälkeen...

ajattelin lähteä netistä pois, mut oli kuitenki pakko vielä kirjottaa sulle..
aloitin juomisen ysille mennessäni ja se muutui juuri sellaisexi, kuin ystävääsi kuvailit.. ainoa ero oli, etten yleensä juonut kotona..
juominen oli kivaa, mutta vähitellen ystävät ja vanhemmat huolestuivat, sillä oli pakonomainen tarve lähteä aina juomaan, kun oli vähänkin vapaata.. jos kaverit pyyti jonnekkin, en lähtenyt mukaan, jos se vain sattui estämään ryyppysuunnitelmat.. menetin lopulta omaikäiset kaverit ja aloin pyöriä juoppo-ja narkkari porukoissa.. sillä ei ollut väliä, kunhan sai pään sekaisin.. vajaa kolme vuotta sitä ehti kulua.. onnexi vain sen verran!! nyt vain mietin, mikä siinä niin viehätti.. olen tällä hetkellä vasta 18 ja silti päässyt tästä pakonomaisesta tarpeesta eroon.. en uskoisi sen muuten onnistuneen, mutta tein suuren päätöksen;keskeytin opinnot vuodeksi ja lähdin ulkomaille. moni on sanonut että se oli minun pelastukseni..
hyvä että ystäväsi on myöntänyt ongelmansa, sillä minä en sitä itsessäni tällöin huomannut.. ehkä olin vain niin nuori.. ja olen edelleen.. ainoa mielestäni on, mitä voit hänen eteensä tehdä, ettet ainakaan jätä häntä yxin, niinkuin eräs mielipiteensä ilmaisseista kehoitti jättämään tällaiset ihmiset.. jos ystäväsi on toivonsa menettänyt, älä sinä menetä!! jaksa uskoa häneen ja yritä saada hänet tekemään jotain samankaltaista kuin minä.. jokakin että hän joutuu pakon edessä luopumaan jatkuvasta ryyppäämisestä..
paljon voimia sinne.. kyllä se elämä hymyilee vielä.. :) uskokaa pois..