Heips kaikki jo kliinisessä vaiheessa opiskelevat lääkisläiset tai jo valmistuneet alan ammattilaiset!
Kekkasin tässä yks päivä ammatteja miettiessäni (tästä kuulee varmaan jotain pottuilua kohta..) lääkärin ammatin. Olen sen tyyppinen ihminen, että kyllästyn helposti ns. liukuhihnatyöhön, ja siksi kaipaankin työltäni haasteita, ja sitä, että voin tehdä työni juuri niin hyvin kuin haluan ja saada siitä kunnian itselleni. Haluan olla (ja olenkin:) kekseliäs, sekä keksiä hyviä, toimivia ratkaisuja asioihin.
Hammaslääkärin työajat ilmeisesti saattavat olla paremmat, onko näin? (Tämäkin varmasti riippuu, mutta jos puhutaan tk:n lääkäreistä?)
Onko työasento vaikea? Mitä huonoa, mitä hyvää?
Moniko lääkäreistä jää yleislääkäriksi, moniko erikoistuu?
Moniko lähtee tutkimustyöhön? (tämäkin ehkä kiinnostaisi)
Miltä vaikeiden/haasteellisten potilaiden hoitaminen tuntuu? Mitä seksuaalisesti kieroutuneiden/ muulla tavalla psyykkisesti sairaiden potilaiden hoitaminen voi pahimmillaan olla?
Voiko vereen tottua? (Itse karsastan sitä, mutta haluan elämässäni aina "käydä pelkoja päin". Se on ainoa tapa päästä niistä eroon..)
Tottuuko kuolleisiin? Miltä tuntui nähdä kuollut ensimmäistä kertaa? (Tiedän itse, että turhaan pelkään menehtynyttä ihmistä, mutta enpä ole sen puoleen koskaan kuollutta nähnytkään.)
Tiedän, että lanttuni leikkaa ihan tarpeeksi, ja kunnianhimoisuuteni vuoksi kaipaankin JATKUVASTI HAASTEELLISTA työtä. Kertokaa millaista lääkärin/hammaslääkärin työ on? Mikä ärsyttää, mikä palkitsee?
Moniko lopettaa?
Moniko ei sovellu alalle?
Niin, ja saako erikoistumisesta liian vähän palkkaa suhteessa sen kestoon?
Kekkasin tässä yks päivä ammatteja miettiessäni (tästä kuulee varmaan jotain pottuilua kohta..) lääkärin ammatin. Olen sen tyyppinen ihminen, että kyllästyn helposti ns. liukuhihnatyöhön, ja siksi kaipaankin työltäni haasteita, ja sitä, että voin tehdä työni juuri niin hyvin kuin haluan ja saada siitä kunnian itselleni. Haluan olla (ja olenkin:) kekseliäs, sekä keksiä hyviä, toimivia ratkaisuja asioihin.
Hammaslääkärin työajat ilmeisesti saattavat olla paremmat, onko näin? (Tämäkin varmasti riippuu, mutta jos puhutaan tk:n lääkäreistä?)
Onko työasento vaikea? Mitä huonoa, mitä hyvää?
Moniko lääkäreistä jää yleislääkäriksi, moniko erikoistuu?
Moniko lähtee tutkimustyöhön? (tämäkin ehkä kiinnostaisi)
Miltä vaikeiden/haasteellisten potilaiden hoitaminen tuntuu? Mitä seksuaalisesti kieroutuneiden/ muulla tavalla psyykkisesti sairaiden potilaiden hoitaminen voi pahimmillaan olla?
Voiko vereen tottua? (Itse karsastan sitä, mutta haluan elämässäni aina "käydä pelkoja päin". Se on ainoa tapa päästä niistä eroon..)
Tottuuko kuolleisiin? Miltä tuntui nähdä kuollut ensimmäistä kertaa? (Tiedän itse, että turhaan pelkään menehtynyttä ihmistä, mutta enpä ole sen puoleen koskaan kuollutta nähnytkään.)
Tiedän, että lanttuni leikkaa ihan tarpeeksi, ja kunnianhimoisuuteni vuoksi kaipaankin JATKUVASTI HAASTEELLISTA työtä. Kertokaa millaista lääkärin/hammaslääkärin työ on? Mikä ärsyttää, mikä palkitsee?
Moniko lopettaa?
Moniko ei sovellu alalle?
Niin, ja saako erikoistumisesta liian vähän palkkaa suhteessa sen kestoon?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lääkärin ammatti on KUTSUMUSAMMATTI. Ei sitä tarvi kysellä, että pitäiskö hakea vai ei. Sen tietää.
Kyllä minulla on kutsumus auttaa ihmisiä. Siksi tässä kyselenkin tarkempia tietoja..
Ammatteja, joissa voi auttaa ihmisiä, on monia. Lääkäri ei ole niistä välttämättä ainoa tai paras.
Minä en ainakaan opiskele lääkäriksi minkään kutsumuksen takia. Olen kiinnostunut luonnontieteistä, ihmisestä ja tottakai myös ihmisen auttamisesta, mutta ei tämä kyllä silti mikään kutsumus ole.
En myöskään maalaile ruusuisia kuvitelmia siitä että olen tulevaisuudessa arvostettu hengenpelastaja, vaan mitä todennäköisemmin olen lääkärinä piskuisella terveysasemalla sanomassa "sanokaa aa" sekä kirjoittamassa liukuhihnatyönä antibioottireseptejä niitä tarvitseville. Se on tärkeää työtä, mutta en vain osaa pitää sitä kutsumuksena.
joskus joku viisas sanoi haastattelussa, että pelkästään kutsumuksen takia työskentelevät lääkärit ajavat itsensa loppuun todella nopeasti. totuus on todella karua ja jos on koko ikänsä maalaillut vaaleanpunaisia kuvia täydellisestä maailmasta niin tuon mielikuvan ylläpito töissä voi viedä järjen.
lääkäreiden itsemurhaprosentti on aika korkea. eli siis ihan hyvä, jos kaikki eivät pelkän kutsumuksen takia lääkäriksi opiskele. tosin tämä ei tarkoita, etteikö ihmisiä haluaisi auttaa..
kutsumus on minusta sitä, että esim. pappi joissakin uskonnoissa on valmis uhraamaan elämänsä (ja mahdollisen avio-onnenssa) ammatin takia. mutta lääkäristä, joka uhraa koko elämänsä lääketieteellle ja potilaille, tulee hyvin pian ex lääkäri...
vähemmistö lääkäreistä on kutsumustyössä. Monet pohti useita vaihtoehtoja lääkikseen hakiessaan. Itse mietin fysiikan ja lääkiksen väliltä, menin molempiin pääsykokeisiinkin, mutta päädyin pohdinnan jälkeen aloittamaan lääkiksessä.
Aloittajalle, jos sinulle on tärkeää saada tehdä työsi "juuri niin hyvin kuin haluat", se on ongelma ainakin jos työskentelet julkisella puolella lääkärinä. Yksi suurista ongelmista on nimittäin se, että työtä ei ehdi tehdä niin hyvin kuin haluaisi, vaan yleensä joutuu tekemään vain välttämättömät jutut ja tyytymään hieman kakkoslaatuiseen työn tulokseen. Se voi stressata kovastikin.
Itse olen kemisti, tein nyt pääsykokeet, uskon että hyvin meni, ja kun pääseen sisään, koulun jälkeen haluan erikoistua oikeuslääkäriksi. Onko vaikea saada Suomessa sitten töitä?
ole tällä hetkellä pulaa. Niin ainakin itse muistelisin.
En mä tiedä, olen tshekkilainen, mulla on yksi tutkinto jo valmis, ja nyt menen lääkikseen. Sitten haluan erikoistua. Mä olin jo toissä Prahassa oikeuslääketieteellisessa laitoksessa kun toksikologi, Suomessa asun 9v ja nyt olin tehnyt ne pääsykokeet ja hyvin meni.
Jos haluaa tehdä jotain haasteellista työtä, niin kannattaisi ehkäpä miettiä koko alan vaihtoa. Lääkärin työ voi kuulostaa haasteelliselta, mutta todellisuus kiireineen tulee nopeasti vastaan. Hammaslääkärin työ ei kovinkaan haastavaa ole, sillä perusjutut oppii melko nopeasti. Työ on melko puuduttavaa ja päivästä toiseen samanlaista. Hammaslekuri on aina hammaslekuri. Sen sai jo huomata yliopistolla, kun varsinaiset lääkisopiskelijat katsoivat meitä nokka pystyssä. Valitettavasti lääkärin koulutus on hammaslääkäriä arvostetumpaa. En kyllä tiedä miksi...
Itsekin harkitsen jo alan vaihtoa kaupalliselle puolelle.
minä taas aijon voittaa lotossa täyspotin! mutta en ole vielä ihan varma että kannattaisiko minun sijoittaa miljoonani kultaan vai osakkeisiin...?
onko parempi ostaa ferrari tai porsche? ferrarien hinnat ei kuulema laske yhtä nopesti.
onko kenelläkään kokemusta???